Propaganda
Harvardin yliopisto Yhdysvalloissa saa tehtäväkseen kouluttaa noin sata valtionhallinnon virkamiestä "infosodan alkeisiin", kertoi valtioneuvoston viestintäjohtaja Markku Mantila. Yhteistyökumppanina toimii amerikkalainen Franklin Delano Roosevelt Foundation.

Koulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia tunnistaa informaatiosodankäynti ja "vastata muun muassa Venäjältä peräisin olevaan valheelliseen viestintään". Mantila kuitenkin täsmentää, että "ei se [informaatiovaikuttaminen] ole ihan outo ilmiö muuallakaan".

Eipä ole, ei todellakaan. Vaikka Suomen mediassa on keskitytty lähes pelkästään Venäjän informaatiovaikuttamisen ruotimiseen, maailman informaatiovaikuttamisen johtava suurvalta on Yhdysvallat, jossa informaatiosodankäynnillä tarkoitetaan informaatio- ja viestintäteknologian käyttöä ja hallintaa pyrittäessä vaikuttamaan kulloiseenkin vastapuoleen. Siihen sisältyy tietojen keruuta (missä mm. NSA on kunnostautunut, kuten Edward Snowden paljasti), vakuuttelua oman tiedon paikkansapitävyydestä sekä — kyllä — disinformaation ja propagandan levittämistä.

Uutistoimisto AP:n tutkimus paljasti, että jo vuonna 2009 Yhdysvaltain armeija käytti vähintään 4,7 miljardia dollaria informaatiovaikuttamiseen kotimaassa ja ulkomailla. Erilaisissa tähän liittyvissä tehtävissä työskenteli tuolloin 27 000 ihmistä.

Venäjän informaatiovaikuttamisen keskeisimmän toimijan, valtiollisen RT-uutiskanavan, määrärahat ovat vuonna 2015 muutamia satoja miljoonia euroja. Pietarin kuuluisan "trollitehtaan" vuosittaiset palkkakustannukset on arvioitu vajaaksi 1,7 miljoonaksi euroksi. Vaikka Venäjä lisääkin resursseja informaatiosodankäyntiin uudessa kansallisessa turvallisuusopissaan, siihen osoitetut voimavarat ovat vähäpätöisiä varsinkin Yhdysvaltain vastaaviin resursseihin verrattuna.

Pentagonin ylläpitämä, hylätyssä lentotukikohdassa toimiva ilmainen uutispalvelu "Joint Hometown News Service" tuottaa vuosittain kymmeniä tuhansia lehdistö- ja muita mediatiedotteita sekä radiohaastatteluja. Uutistoimisto AP:n tutkimuksen mukaan uutisten lukijoille ei kuitenkaan kerrota, että kaikki tuotokset ovat Pentagonin työntekijöiden laatimia. Ne jaetaan yli 10 000 medialle vain kirjoittajien nimien kera, ilman titteleiden tai edes uutispalvelun nimen mainitsemista. (Suomalaisille puolestaan kerrotaan nykyään vain Pietarin "trollitehtaasta".)

Vuonna 2008 Yle sentään uutisoi tuolloin paljastuneesta informaatio-operaatiosta otsikolla "New York Times: Pentagon valjasti TV-kommentaattorit propagandaan". Yhdysvaltain puolustusministeriö oli valjastanut television uutiskanavien usein käyttämistä sotilasasiantuntijoista propagandaryhmän muokkaamaan kansalaisten mielipiteitä mm. Irakin sodasta ja Guantanamon vankileirin olosuhteista.

Tuoreempana esimerkkinä voidaan mainita Frankfurter Allgemeine Zeitungin entinen toimittaja Udo Ulfkotte, joka kirjoittaa kirjassaan Gekaufte Journalisten (ostetut toimittajat), että CIA yhdessä Saksan tiedustelupalvelu BND:n kanssa lahjoo saksalaisia journalisteja kirjoittamaan Nato-myönteisiä propaganda-artikkeleita ja tuomaan eri aiheita esille tietyssä valossa. Ulfkotten mukaan on yleisesti tiedossa, että toimittaja voi menettää työnsä, jos hän ei suostu mukautumaan "länsimyönteiseen agendaan".

Snowdenin vuodot ovat myös todistaneet, että Yhdysvaltain hallituksen "trollit" käyttävät psykologisia vaikuttamistekniikoita tuottaen propagandaa sosiaalisessa mediassa. Britannian armeija puolestaan perusti keväällä 2015 peräti 2000 informaatiosotilaasta koostuvan some-joukko-osaston. Suomen mediassa puhutaan kuitenkin ainoastaan Venäjän (tai Putinin) trolleista. Aiheen käsittelyssä on lisäksi havaittavissa tietynlaista älyllistä "joustavuutta". Syyskuussa 2014 sotatieteen tohtori Saara Jantunen totesi, että "Venäjän valtion osallisuudesta verkkopropagandaan ei ole todisteita", mutta sanoi myöhemmin samana vuonna toisessa haastattelussa täysin ilman varaumia, että:
"Kun huomaa olevansa johdetun trollin eli rekrytoidun kansalaisvaikuttajan kohteena vaikkapa sosiaalisessa mediassa, ei pidä missään nimessä antaa periksi ja jättää asioita sen vuoksi sanomatta." (oma korostukseni)
HS:n loppukeväällä 2015 haastatteleman "trollitehtaan" työntekijäksi soluttautuneen Ljudmila Savtšukin mukaan "tehtaalla" kirjoitetaan venäjäksi, englanniksi ja ukrainaksi, eikä sieltä ohjata Suomeen tai Baltiaan liittyvää keskustelua.

Informaatiosotaa on siis harjoitettu jo kauan, ja sitä harjoitetaan yhä näkyvämmin joka puolella. Läntinen informaatiovaikuttaminen ja propaganda ovat kuitenkin elefantti lähes pelkästään itäistä vaikuttamista ja propagandaa toitottavan mediamme toimituksissa. Käytännössä yksinomainen Venäjän informaatiovaikuttamiseen keskittyminen herättää itsessään kysymyksiä uutisoinnin riippumattomuudesta.

Lähde: