Vuonna 2014 Bank of England myönsi vihdoin "Money Creation in the Modern Economy" -selvityksessään asian, jonka monet ovat tienneet jo hyvin pitkään: 97% rahavarannoista luodaan pankkien toimesta velanluonnin yhteydessä. Suurin osa tästä rahasta on ja pysyy digitaalisessa muodossa koko elinkaarensa aikana sen sijaan, että se olisi paperirahan fyysisessä muodossa.
Toinen asia joka sinun tulee tietää on se, että kansallisvaltiot ovat enemmänkin suuryritysten kaltaisia, ja niiden väestöä kohdellaan kuin työntekijöitä. Tämän yrityksen johtajina toimivat pankit ja pankkiirit.
Suuryrityksen/valtion "johtajina" pankkiirit ottavat työntekijöiden/kansalaisten tulot käytettäviksi ja uhkapelaavat (sijoittavat) ne kansainvälisillä markkinoilla. He lupaavat työntekijöilleen/kansalaisilleen tuottoa (toisinaan rikkoen lupauksiaan) varmistaen, että tekevät itse aina voittoa. Yksityiset pankit tekevät tätä joskus työntekijöiden/kansalaisten nimenomaisella suostumuksella, mutta useimmiten ihmiset eivät ole antaneet suostumusta pankille pelata voittoa itselleen.
Vuodesta 2001 lähtien Euro-aikakauden alussa monien EU-valtioiden pankit alkoivat aggressiivisesti jakamaan lainoja ihmisille, joilla ei todellisuudessa ollut varaa niihin. Hillittömässä kulutusyhteiskunnassamme köyhät ihmiset ottavat todennäköisemmin rahaa vastaan ostaakseen asioita, joita he eivät todellisuudessa tarvitse, ja pankkiirit tietävät tämän. Tietenkin asunto- ja autolainojen, sekä 'velkaa velan päälle' kohdalla asuntoa ja autoa käytetään usein takaamaan laina.
Pankkiirit tekivät näin, koska ainoa tapa "luoda rahaa" on lainata sitä kansalaisille. Tämä ilmeisen naurettava idea piilottaa totuuden: kaikki luotu raha on velkaa, joka turvataan kansalaisten omaisuudella ja "hikipääomalla". Tämän vuoksi aina kun pankit ovat vararikossa, niin julkisilla varoilla rahoitetun pankkituen vuoksi tavalliset ihmiset joutuvat työskentelemään enemmän pienemmällä palkalla, ja/tai menettämään omaisuutensa. Moni kansalainen päätyy tekemään itsemurhan tämän vuoksi, jonka voisi nähdä äärimmäisenä esimerkkinä tästä pääomansiirrosta.
Muiden tekijöiden lisäksi kansalaisten lainojen takaisinmaksukyky pankeille ja palkkojen sijoittaminen (uhkapelaaminen) pankkiirien toimesta määrittävät sen, onko kansallisvaltio/suuryritys hyvä vai huono sijoitus muille kansainvälisille sijoitusinstituutioille ja sijoittajille. He ovat valtion "osakkeenomistajia" ostamiensa joukkovelkakirjojen avulla, jotka valtio on lupautunut maksamaan takaisin koron kanssa myöhemmin. Valtion/suuryrityksen sen hetkinen taloudellinen hyvinvointi määrittää valtion takaisinmaksukyvyn.
Pankkiireille ei riittänyt pelkästään kansalaisten tulojen uhkapelaaminen. He keksivät mahtavan idean käydä kauppaa velalla, jonka kansalaiset olivat tallettaneet pankkeihin. Monet näistä veloista olivat peräisin asuntolainoista ja muista vastaavista lainoista, joita oli tuputettu ihmisille joiden takaisinmaksukyky oli hyvin heikko. Joten kuka ihmeessä ostaisi tälläistä epämääräistä pääomaa? Nerokas ratkaisu tähän ongelmaan oli yksinkertaisesti valehdella lainojen luokituksesta. Muutamalla kynän ja näppäimistön siirrolla "myrkyllisistä" lainakirjoista tuli "korkean luokan" velkaa. Tämä on täydellinen esimerkki siitä, kuinka vähimmäisvarantojärjestelmä toimii. Kasasta arvotonta paperia tuli hetkessä kultaa!
Kun leikki loppui, niin monelle pankille jäi musta pekka käteen, aivan kuten oli nähtävissä. Heillä oli kasa arvottomia lainapapereita, joihin oli upotettu suuria summia rahaa. Kenen rahoja? Sinun rahojasi! Kreikkalaisten rahoja! Irlantilaisten rahoja, jne. Muiden rahoja ei pankissa tänä päivänä juuri olekaan. Mutta mihin nämä rahat menivät? Osa meni tiettyjen pankkien ja korkean tason sijoittajien taskuihin - maantierosvoja kun ovat - mutta suurin osa rahoista näyttää vain "hävinneen". Ne otettiin pois maailmantalouden markkinoilta ja korvattiin miljoonien ihmisten elintason alennuksilla.
Ei tässä vielä kaikki. Huolimatta että oltiin tunnustettu, ettei sadoille miljoonille ihmisille myönnetyt asuntolainat ja muut lainat tulisi koskaan maksetuksi takaisin, ja että velka pitäisi pyyhkiä pois pankkien osalta, niin kansalaiset olivat edelleen velkaa. Tämän vuoksi heidän vakuutena ollut omaisuus, kuten autot ja asunnot, siirtyivät pankkien omistukseen.
Eikä tämä pääty tähän. Monet pankit olivat teknisesti maksukyvyttömiä uhkapelattuaan ja hävittyään ihmisten rahat, joka johti tiettyjen valtioiden taloudellisen hyvinvoinnin laskuun. Tämän vuoksi kyseisten valtioiden velkakirjoja ostaneet sijoittajat olivat huolissaan rahojensa kohtalosta. Mutta rahaa ei ollut, koska pankkiirit olivat "hävittäneet" ne! Ratkaisuna oli uudelleenrahoittaa pankit työntämällä niille miljardeja. Mistä tämä raha oli peräisin?
Euroopan tapauksessa lähinnä instituutioilta kuten Euroopan keskuspankki (EKP) ja Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF). EKP ja muut EU:n talousorganisaatiot vastasivat suurimmasta osasta rahoituksesta. Mutta mistä EKP ja kumppanit saivat kaikki rahansa? Eurooppalaisilta veronmaksajilta!
Mutta EKP ja IMF eivät aikoneet lahjoittaa eurooppalaisille heidän omia rahoja takaisin aivan ilmaiseksi. Pelastaakseen pankit he vaativat että kriisimaiden hallitusten tulisi säätää lakeja, jotka laittavat ihmiset maksamaan (taas) pankeille vähentämällä eläkkeitä, julkisen sektorin palkkoja, sosiaalitukia, terveydenhuollon kustannuksia, ja muita menoja, jotka lisäävät ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia. Monessa tapauksessa valtiot määrättiin yksityistämään julkisia palveluja yrityksille, joka johti peruspalveluiden kuten veden, sähkön ja liikenteen hinnannousuihin.
Palatakseni takaisin Kreikkaan: Vuoden 2008 finanssikriisiin mennessä kreikkalaiset pankit, kuten useimmat muutkin, olivat osallistuneet vuosia tähän mielettömään uhkapelaamiseen ihmisten rahoilla. Kreikkalaiset pankit menettivät enemmän kuin useimmat muut Kreikan talouden koon ja luonnonresurssien vuoksi, ja koska Kreikka ei ollut tärkeä taloudellinen "kumppani" EU:lle. Irlanti oli vastaavanlainen uppoava laiva Espanjan ja Portugalin kanssa. Joten Kreikan pankit tarvitsivat "uudelleenrahoitusta" (pelastamista), jonka tarjosivat IMF ja EKP.
Viimeisen viiden vuoden aikana "Kreikka" sai 240 miljardia euroa tukea, joista suurin osa oli peräisin eurooppalaisten veroista. Mutta noin 90% tästä 240 miljardista eurosta meni suoraan kansainvälisille suurpankeille ja muille talousinstituutioille, jotka olivat kaikki lainanneet ja investoineet holtittomasti Kreikan valtioon. Loput 10% meni Kreikan hallitukselle, jotta he voisivat pyörittää maata, eli maksaa kansalaisten palkat jne.
Tätä kirjoittaessani näyttää siltä, että Kreikan hallitus on antamassa periksi "luotonantajien" vaatimuksille. Kreikkalaiset voivat omassa mielessään tukeutua viehättäviin sanoihin kuten "demokratia", mutta todellisuus on, että kuten 99% maapallon väestöstä, ovat he lähinnä omaisuuserä, jota voi hyödyntää, kuluttaa, ja lopulta heittää pois, kun enempää "pääomaa" ei saa heistä irti.
Positiivisena asiana voidaan todeta, että Kreikan hallitus yritti edustaa kreikkalaisten parasta etua, ja teki pyrkimyksiä toimia äänenä kansalaisten vastenmielisyydelle heidän kohtelustaan. Britit sen sijaan saivat kuulla, kuinka hienoa on että täysin vastaavanlaiset "vyönkiristystoimenpiteet" on otettu käyttöön valtion budjettiin.
Kommentti: Myös Suomen porvarihallitus on ottanut vastaavan leikkauslinjan käyttöön. Se mikä tapahtuu Kreikassa nyt, odottaa Suomea ja muuta Eurooppaa myöhemmin.