greek protest
"He ristiinnaulitsivat Tsiprasin siellä", totesi EU:n virkailija, joka osallistui eiliseen Eurooppa-neuvoston hätäkokouksessa. "Ristiinnaulitsivat".

Viimeiset pari päivää ja viikkoa ovat varmasti olleet Tsiprasille rankkoja, mutta kuka tai ketkä todellisuudessa "ristiinnaulittiin" näiden intensiivisten tapaamisten aikana, joka johti Kreikan kriisin "yksimieliseen sopimukseen"? Tsipras on Kreikan pääministeri ja tammikuun vaaleissa valitun Syriza-puolueen johtaja. Tästä kuuluu kiitos pitkälti Kreikan keski- ja alaluokan äänestäjille. Näin ollen heidän mandaattinsa oli toimia Kreikan kansalaisten parhaan edun puolesta. Juuri näin Syriza pyrki toimimaan, joka on harvinaista populismin myötä valtaan nousseelle eurooppalaiselle hallitukselle.

Kreikan talous on ollut suhteellisen suljettu verrattuna muihin enemmän uusliberalisoituihin EU-valtioihin. "Suljettu" tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että tuottajat ja valmistajat ovat tavallisia kreikkalaisia, jolloin heidän työnsä tuotot pysyvät maan sisällä, hyödyttäen Kreikan kansalaisia. Tämä on ristiriidassa "Euroopan talousyhteisön" todellisen päämäärän kanssa, joka on "avata" jäsenvaltioiden markkinat kansainvälisille suuryrityksille, jotka vuorostaan ruokkivat maailmanlaajuisia "talousmarkkinoita", eli kansainvälisten suurpankkien muodostamaa pientä sisäpiiriä.

EU:n virallinen tavoite niin "Kreikan kriisin" suhteen kuin muutenkin on Euroopan talous- ja sosiaalikomitean määritelmän mukaan "saavuttaa todellinen osallistuva demokratia EU:n sisällä kansalaiskeskustelun kautta". Kreikan kansalaiset ja Syrizan hallitus ottivat tämän virallisen julistuksen naiivisti itsestäänselvyytenä, pyrkien vuosien ajan tämänkaltaiseen sosiaaliseen ja taloudelliseen ohjelmaan. Tämä oli suuri virhe, mutta kuka voi soimata heitä tästä? Poliittisten ja taloudellisten vallanpitäjien asettaminen vastuuseen sanoista ja teoistaan on edellytys korruption, hyvä veli -järjestelmän ja sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden välttämiseksi.

Valitettavasti tälläinen ideologinen naiivius ja pyrkimykset toimia sen pohjalta ovat rangaistavia tekoja taloudellisen "eliitin" mielestä, jotka kokevat aidon kansanvallan uhkana vauraudelleen ja statukselleen. Tämän vuoksi Kreikan hallitus "ristiinnaulittiin" eurohuippukokouksessa. Jopa saksalaisten sanomalehtien uutisotsikot kuvailivat tapahtumia Kreikan kansan kannalta "julmuuksien katalogina" ja "tahallisena nöyryytyksenä" EU-voimien toimesta. EU-virkailijat vahvistivat että "yhteisymmärryksen" ankarat ehdot ovat rangaistus kreikkalaisten 'EI' -äänestyksestä. V
Kuva
iime yönä Tsipras oli "mittavan mentaalisen vesikidutuksen" kohteena, jossa hänet pakotettiin Kreikan talouden tuhoamisen uhalla alistumaan äärimmäisen ankariin taloudellisiin toimenpiteisiin, jotka johtavat Kreikan itsenäisen päätösvallan täydelliseen kumoutumiseen ja miljoonien kreikkalaisten köyhyyteen. Näin tapahtuu, kun hallituksella on kanttia antaa ihmisten julkisesti osallistua todelliseen demokratiaan ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Kreikan kansalaisille ja muulle euroopalle annettu viesti on: "EU:ssa demokratia ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on olemassa vain sanojen tasolla. Kaikki pyrkimykset tuoda ne toteen tullaan murskaamaan täydellisesti".

Kaksitasoinen velkajärjestelmä

Velka ei välttämättä ole huono asia nykyaikaisessa globaalissa maailmassa, mikäli olet osa ns. "ensimmäisen maailman" valtiota. Ensimmäisen maailman valtiolle myönnetään etuoikeus hankkia lainoja muilta rikkailta mailta ja yksilöiltä erittäin alhaisella korkotasolla. Tämä rahanpumppaus sallii talouden "kasvaa" sellaisella tahdilla, jossa velanmaksu on käytännössä vakuutettu, rohkaisten näin ollen uusiin lainoihin ja edelleen "kasvuun".

Huono-onnisemmille valtioille (ne joita rikkaat valtiot ainaisesti hyväksikäyttävät) tarjotaan lainoja korkeammalla korolla, jolloin ne eivät kykene koskaan realistisesti maksamaan velkojaan takaisin, vaikka kuinka yrittäisivät "kasvattaa" talouttaan. Sijoitusinstituutiot (kuten IMF) kahlitsevat näitä valtioita ennestään, määrittelemällä kuinka niille lainatut rahat tulisi käyttää. Useimmiten "köyhät" valtiot joutuvat sijoittamaan rahansa rikkaiden valtioiden suuryritysten tarjoamiin tuotteisiin, palveluihin ja infrastruktuuriin. Tämä varmistaa sen, että suurin osa tuotoista ei pysy "köyhän valtion" sisällä, pitäen heidät edelleen köyhyydessä, velassa ja varakkaiden valtioiden talutusnuorassa.

Tällä tavoin "ensimmäisen maailman" talous "kasvoi" läpi 1900-luvun. Vuoden 2008 "maailmanlaajuisesta finanssikriisistä" lähtien Kreikalle ja muille EU-maille annetut lainat käytettiin uudelleenrahoittamaan kansainvälisiä pankkeja, jotka olivat menettäneet rahansa uhkapelaamalla ne kansainvälisillä kasinomarkkinoilla pörssimarkkinoilla. On päivänselvää, etteivät kreikkalaiset ole vastuussa maailmanlaajuisen pankkikriisin synnyttämistä sivuvaikutuksista. EU:n vallanpitäjät väittävät että syy on kreikkalaisten, vaikka he itse lainasivat rahat Kreikan pankkien raha-arkkuihin. Nyt he vaativat "austerity-politiikan" toimenpiteitä (eläkkeiden, sosiaalitukien ja julkisen sektorin palkkojen leikkausta sekä yksityistämistä), ottaakseen lisää rahaa kreikkalaisten taskuista velkojen maksuun.

Vuodesta 2008 lähtien Kreikan hallitus vastusti kaikkein ankarimpien vyönkiristystoimenpiteiden käyttöönottoa, EU:n vallanpitäjien pyrkiessä saattaamaan Kreikka polvilleen. Tästäkin huolimatta EU:n leikkauslinja iski syvälle kreikkalaisiin vuosina 2010-2014: Palkat laskivat 20% ja työttömyys nousi lähes 25 prosenttiin. Asiat menivät huonosti Kreikassa, mutta Saksa oli tyytyväinen.

Kuva
Wolfgang Schäuble (keskellä) ja hänen ultraradikaali sijoittajien sisäpiiri.
EU:n vallanpitäjille kävi selväksi että heillä on käsissään vakava ongelma, kun kreikkalaiset äänestivät tämän vuoden tammikuussa Syriza-puolueen valtaan, kumotakseen jo määrättyjä austerity-politiikan toimenpiteitä. Heidän ensimmäinen ja ainoa reaktionsa oli uhkaus tuhota Kreikan talous. Ensiksi he lakkasivat rahoittamasta kreikkalaisia pankkeja, pakottaen ne sulkemaan ovensa ja säätelemään pankkiautomaattien rahavirtaa. Tämän vuoksi Kreikan talous painui alas, nostaen todennäköisyyttä ettei Kreikan maksukyky riitä joukkovelkakirjojen (lainojen) maksamiseen. Tämän keinotekoisesti luodun riskin takia Kreikan joukkovelkakirjojen korkotaso (yield) nousi 25 prosenttiin, edelleen lisäten Kreikan vararikkoa.

Euroopan "eliitin" lähettämä viesti oli se, että he pystyisivät helposti laittamaan Kreikan talouden polvilleen, josta ei olisi paluuta, ja että kreikkalaiset saattaisivat pian joutua riippuvaisiksi kansainvälisestä humanitäärisestä avusta pysyäkseen hengissä. Tosiaan, Saksan valtiovarainministeri Schauble -olemukseltaan kuin James Bond-elokuvasta esiinkaivettu pahis- tarkoituksellisesti lisäsi termin "humanitäärinen apu" hänen listaansa asioista, joita Kreikka saattaisi kohdata erotessaan euroalueesta. Euroopan vallanpitäjät kohtelevat Kreikkaa samalla halveksunnalla kuin "kolmannen maailman" valtioita, vaatien kuitenkin samalla Kreikkaa sitoutumaan täysimääräisen EU-jäsenmaan rooliin.

Euroryhmän neuvotteluihin osallistunut Kreikan entinen valtiovarainministeri Gianis Varoufakis antoi hiljattain haastattelun, jossa hän tuo kenties tarkimman kuvauksen tilanteesta, vahvistaen myös minun esittämän analyysin. Varoufakis joutui eroamaan varmaankin siksi, koska hänen puheessaan oli aivan liikaa järkeä:
Haastattelija: Millaista se oli? Piditkö mistään siihen liittyvistä puolista?

Varoufakis: No, tuota, pidin paljonkin. Mutta sisäpiiritieto jonka saat siellä... jossa pahimmat pelkosi vahvistuvat... Kun "vallanpitäjät" puhuvat sinulle suoraan, ja se on aivan kuin pelkäsitkin - että tilanne on kauheampi kuin kuvittelitkaan! Joten se oli hauskaa, saada eturivin paikka.

Haastattelija: Mihin sinä viittaat?

Varoufakis: Demokraattisten ainesten täydelliseen poissaoloon heidän puolelta, joiden oletetaan olevan Euroopan demokratian puolustajia. [...] Kun erittäin vaikutusvaltaiset henkilöt katsovat sinua silmään ja sanovat "olet oikeassa siinä mitä sanot, mutta me aiomme murskata sinut siitä huolimatta".
Saksan hallituksen tietyt toimet ja "Kreikan kriisin" neuvottelut viimeisen viikon aikana ovat tehneet harvinaisen selväksi, että Euroopan Unioni toimii hyvin samalla tavalla kuin mafia, tai CIA. Kun kerran liityt, et voi koskaan lähteä. Euroopan Unioniin liitytään uskoen propagandaa vapaudesta, yhtenäisyydestä, demokratiasta ja moniarvoisuudesta. Sitten he havahtuvat kaulan ympärille puristuvaan massiiviseen velkaan, jolla pakotetaan hallituksia ja kokonaisia väestöjä luopumaan omasta itsenäisyydestään. Antauduttuaan riistokapitalismille miljoonien ihmisten varallisuus, energia ja resurssit ovat näin valjastettu muutaman Brysselin kokoushuoneessa istuvan rikollisen ja kansainvälisen pankkikartellin haltuun.