syrian rebels
© AFP/GettyUudet alokkaat harjoittelemassa taistellakseen "opposition" kanssa Syyrian Aleppossa.

Kommentti: The Boston Globe on Bostonin ja Uuden-Englannin laajalevikkisin päivittäin ilmestyvä sanomalehti, jonka omistaa The New York Times Company. Kinzerin alkuperäisen artikkelin löydät klikkaamalla otsikkoa tai tätä linkkiä.


Uutisointi Syyrian sodasta tullaan muistamaan eräänä häpeällisimmistä jaksoina amerikkalaisen lehdistön historiassa. Viimeisin syy tähän on raportointi koskien muinaiskaupunki Aleppon verilöylyä.

Viimeiset kolme vuotta ovat Aleppoa johtaneet väkivaltaiset taistelijat. Heidän hallintonsa alkoi sarjalla sortotoimenpiteitä. He asettivat ilmoituslappuja varoittaen asukkaita:
"Älkää lähettäkö lapsianne kouluun. Jos lähetätte, ottamme selkärepun ja te saatte vastineeksi ruumisarkun."
Tämän jälkeen he alkoivat tuhoamaan tehtaita, toivoen työttömien hädässään värväytymään taistelijoiksi. He kuljettivat ryöstämänsä koneet Turkkiin myytäviksi.

Tässä kuussa, ovat Aleppon kansalaiset vihdoin nähneet toiveen pilkahduksen. Syyrian armeija liittolaisineen on työntänyt taistelijoita ulos kaupungista. Viime viikolla he valtasivat takaisin kaupungin tärkeimmän voimalaitoksen. Säännöllinen sähkönjakelu saataneen kohta käyttöön. Taistelijoiden ote kaupungista saattaa olla loppumaisillaan.

Venäläisten joukkojen ja Syyrian armeijan puskiessa taistelijoita ulos kaupungista aiheuttavat nämä, tavoilleen uskollisina, lähtiessään tuhoja. "Turkkilaisten ja saudien tukemat "maltilliset kapinalliset" suihkuttivat Aleppon asuinalueita ohjaamattomilla raketeilla ja kaasupurkeilla", eräs Aleppon asukas kertoi sosiaalisessa mediassa. Beirutissa asustava analyytikko Marwa Osma esitti kysymyksen:
"Jos presidentti Bashar [al-] Assadin johtama Syyrian arabialainen armeija, yhdessä liittolaisineen, on ainoa ISIS:ta vastaan taisteleva maajoukko - haluat siis heikentää ainoaa systeemiä, joka taistelee ISIS:ta vastaan?"
Tämä ei sovi Washingtonin narratiiviin. Tämän tuloksena, antavat amerikkalaisen lehdistön raportit täysin vastakkaisen kuvan siitä, mitä on tapahtumassa. Monet uutisraportit kertovat Aleppon olleen viimeiset kolme vuotta "vapautettu alue", sen nyt ajautuessa takaisin kurjuuteen.

Amerikkalaisille kerrotaan, kuinka ainoa hyveellinen vaihtoehto Syyrian taisteluissa on taistella Assadin hallintoa ja sen venäläisiä sekä iranilaisia liittolaisia vastaan. Meidän tulee toivoa, että amerikkalaisten, turkkilaisten, saudien, kurdien ja "maltillisten kapinallisten" vanhurskas koalitio voittaa.

Tämä on kieroutunutta hölynpölyä, mutta amerikkalaisia ei tule moittia siitä, että he uskovat tähän. Meillä [amerikkalaisilla] ei ole juuri lainkaan oikeaa informaatiota koskien taistelijoita, heidän tavoitteitaan, tai heidän taktiikoitaan. Suuri syy tähän piilee mediassamme.

Useimmat amerikkalaiset sanomalehdet, aikakauslehdet ja televisiokanavat ovat voimakkaan taloudellisen paineen alaisina vähentäneet huomattavasti ulkomaalaisten kirjeenvaihtajien määrää. Nyt suuri osa maailman tapahtumista kertovista uutisista tulee Washingtonissa työskenteleviltä toimittajilta. Tässä ympäristössä ovat pääsyoikeutesi ja uskottavuutesi riippuvaisia kyvystäsi hyväksyä vallitsevat viralliset paradigmat. Syyriasta raportoivat toimittajat tarkistavat tapahtumien kulun Pentagonilta, ulkoministeriöltä, Valkoiselta talolta sekä ajatushautomoiden "eksperteiltä". Tämän likaisen karusellin kerran kierrettyään, mieltävät toimittajat saaneensa kaikenkattavan version tapahtumista. Tämän sortin pikakirjoitus tuottaa sitä mössöä, jota kutsutaan Syyria-uutisoinniksi.

Sota-alueen uskomattoman rohkeat kirjeenvaihtajat, joiden joukossa myös amerikkalaisia, pyrkivät vastustamaan tätä Washington-lähtöistä raportointia. Riskeeraten suuresti oman turvallisuutensa, puskevat nämä toimittajat löytääkseen totuuden koskien Syyrian sotaa. Heidän raportointinsa luo usein valoa joukkoajattelun pimeyteen. Kuitenkin monelle uutiskuluttajalle, hukkuvat näiden toimittajien äänet kakofoniaan. Paikan päältä raportointi tulee usein hukutetuksi Washingtonin konsensuksen alle.

Washingtonissa majailevat toimittajat kertovat meille, kuinka yksi Syyrian voimakkaista ryhmistä, al-Nusra, koostuu "kapinallisista" ja "maltillisista", ei että se on al-Qaidan paikallinen toimiluvan haltija. Saudi-Arabiasta luodaan kuvaa vapaustaistelijoiden tukijana, kun se itse asiassa on yksi ISIS:en tärkeimmistä sponsoroijista. Turkki on jo vuosia mahdollistanut kulkuväylän ulkomaisille taistelijoille, jotka haluavat liittyä Syyrian terroristijärjestöihin. Kuitenkin Yhdysvaltojen puoltaessa Turkkia, emme kuule tästä juuri lainkaan. Meitä ei myöskään kovin usein muistuteta siitä, että vaikkakin haluamme [Yhdysvallat] tukea sekulaarisia ja taisteluissa kovettuneita kurdeja, jatkaa Turkki heidän tappamistaan. Kaikki Venäjän ja Iranin toimet Syyriassa kuvataan negatiiviseksi ja epävakauttavaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että juuri he ovat tekojen takana - ja koska se on Washingtonin virallinen linja.

Tämän tapainen disinformaatio on väistämättä ujuttautunut myös Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjaan. Milwaukeen äskettäisessä väittelytilaisuudessa, Hillary Clinton väitti YK:n rauhanponnistelujen Syyriassa pohjautuvan "erääseen kesäkuussa 2012 Genevessä neuvottelemaani sopimukseen." Totuus on täysin päinvastainen. Vuonna 2012 ulkoministeri Clinton liittyi Turkin, Saudi-Arabian ja Israelin menestyksekkääseen yritykseen pysäyttää Kofi Annanin YK-rauhansuunitelma, koska se olisi auttanut Irania sekä säilyttänyt Assadin vallassa, ainakin tilapäisesti. Kukaan Milwaukeen keskustelijoista ei tiennyt tästä tarpeeksi haastaakseen hänet [Clintonin].

Voimme ehkä antaa anteeksi politiikoille, heidän vääristellessään menneitä tekemisiään. Voimme ehkä antaa anteeksi myös hallituksille, näiden edistäessään heille parhaiten sopivaa narratiivia. Journalismin, sen sijaan, tulisi säilyä erillään valtaeliitistä ja sen sisäsiittoisesta valheellisuudesta. Tämän kriisin yhteydessä on journalismi epäonnistunut täydellisesti.

Amerikkalaisten sanotaan olevan tietämättömiä maailmasta. Niin olemmekin, mutta niin ovat myös muiden maiden kansalaiset. Kuitenkin, jos Bhutanin tai Bolivian kansalaiset ymmärtävät Syyrian tilanteen väärin, ei sillä ole suurta vaikutusta. Meidän [amerikkalaisten] tietämättömyys on vaarallisempi, sillä me toimimme niiden perusteella. Yhdysvalloilla on valta määrätä kansakuntien tuhosta. Se voi tehdä sen kansalaisten tukemana, sillä monet amerikkalaiset - ja monet journalistit - ovat tyytyväisiä viralliseen kertomukseen. Syyrian kohdalla se kuuluu: "Taistele Assadia, Venäjää ja Irania vastaan! Liity turkkilaisiin, saudi-arabilalisiin ja kurdilaisiin ystäviimme tukeaksesi rauhaa!" Tämä on kauhistuttavan kaukana todellisuudesta. Tämä myös todennäköisesti vain pidentää kyseistä sotaa, aiheuttaen lisää kärsimystä ja kuolemaa syyrialaisille.

Stephen Kinzer on vanhempi tutkija Brownin yliopiston Watson-instituutin kansainvälisen tutkimuksen osastolla (Watson Institute for International Studies) Seuraa häntä Twitterissä: @stephenkinzer.