Yugoslavs protest aginst NATO
© unknown Mielenosoitus Jugoslaviassa Yhdysvaltojen ja EU:n aiheuttamaa sisällissotaa vastaan.
Jos NATO ei olisi tuhonnut Jugoslaviaa, olisi maa nyt tasavertainen muiden Euroopan suurvaltojen kanssa, kommentoi Yhdysvaltalainen politiikan kommentaattori Phil Butler. Hänen mukaansa Jugoslavian purkaminen osiin oli osa lännen isompaa suunnitelmaa muuttaa mahdolliset kilpailijat voimasuhteiltaan kehitysmaiden tasolle.

Toisen maailmansodan jälkeistä sosialistista Jugoslaviaa voi pitää eurooppalaisena menestystarinana, ja tämä ominaisuus sai länsimaisen poliittisen valtaeliitin pyrkimään purkamaan Jugoslavian osiin, Phil Butler painottaa.

"Voitko kuvitella tämän päivän Eurooppaa, jossa Jugoslavia olisi yksi avainpelaajista muiden joukossa? Minä voin. Jugoslavia oli itseasiassa yksi merkittävimmistä kulttuurisista ja sosiaalisista kokeiluista historiassa. Se perustettiin Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan välisen konfliktin tuhkasta, integroiden yhteen molempien kulttuurien kansalaisia tavalla, jota ei oltu nähty sitten Aleksanteri Suuren valloitusretkien jälkeen", kirjoittaa Butler New Eastern Outlook lehden artikkelissaan.

Tämä poliittinen analyysi alleviivaa valtion perustuneen ajatukselle eteläslaavien vahvuudesta ja yhtenäisyydestä.

Butler pyytää kiinnittämään huomiota faktaan, että vuosien 1960-80 välillä Jugoslavia piti yllä maailman korkeimpaa kasvuvauhtia. Ilmainen terveydenhuolto ja koulutus, korkea työllisyys, kuukauden palkallinen loma, kelvollinen elintaso ja yli 90% lukutaito olivat tämän kasvun takana.

Vuonna 1991 Jugoslavian BKT oli sijalla 24 muihin valtioihin verrattuna, painotti Butler.

Lisäksi Jugoslavia oli kamppaillut sitoutumattomien maiden liikkeen puolesta, jota Kuuban Fidel Castro on kuvaillut:

"Sitoutumattomat maat käyvät kamppailua itsenäisyyden, täysivaltaisuuden sekä alueellinen jakamattomuuden ja turvallisuuden puolesta maailmanlaajuista imperialismia, siirtomaapolitiikkaa, uuskolonialismia, rasismia, aggressiota, miehitystä, dominointia, väliintuloa, hegemoniaa ja voimapolitiikkaa vastaan."
Tito- Naser - Nehru
© AFPJugoslavian presidentti Tito oli yksi sitoutumattomien maiden liikkeen perustajista yhdessä Intian presidentti Nehrun ja Egyptin presidentti Naserin kanssa. Liike perustettiin vuonna 1961 Jugoslavian pääkaupungissa Belgradissa.
Tämä taloudellinen menestys ja ideologinen riippumattomuus sai länsimaiset vallankäyttäjät pyrkimään estämään Eurooppalaisen kilpailijansa voimakkaan kehityksen.

"Maan ei voitu antaa kilpailla Saksan, Ranskan ja erityisesti Iso-Britannian kanssa, eikä Lontoossa ja Luxemburgissa sijaitsevat pankkiirit voineet repiä miljardejaan sosialistisesta järjestelmästä. Jugoslavian täytyi kuolla ja tämän saavuttamisessa auttoivat Reaganin, Clintonin ja Bushin perheet," Butler kirjoittaa siteeraten Michael Parentin Washingtonin Fellow at the Institute for Policy Studies järjestössä pitämää puhetta.

Parentin mukaan Washingtonin lopullinen päämäärä oli muuttaa Jugoslavia kehitysmaan tasoiseksi alueeksi. Suunnitelmassa visioitiin valtion hajoittaminen osiin, avaten sen talous länsimaisille yrityksille ja pankkiireille sekä teollisuussektorin purkaminen kilpailukyvyttömäksi länsimaiseen tuotantoon verrattuna. Tätä kautta Jugoslavian kansalaisista saataisiin halpaa työvoimaa.

"Kuulostaako tämä strategia tutulta? Muistelkaa Rand Corporation ajatushautomon suunnitelmaa Syyriaa varten. Oliko Maidanin tapahtumien seuraukset Ukrainassa, Donbassissa ja Krimissä etukäteen arvattavissa? Mikä on suunnitelmaa Venäjää kohtaan? Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä," Butler painottaa.

Hän tuo esille huomattavia yhtenäisyyksiä Jugoslavian pommituksia edeltäneen NATO:n propagandakampanjan ja Irakin sekä Libyan hyökkäyksen narratiivin välillä.

Clintonin hallituksen suorittama Kosovon ja Serbian erottamiseen tähdännyt pommituskampanja oli Fernando R. Tesonin, argenttiinalais-amerikkalaisen lainopillisen akateemikon, mukaan "kaikkein tärkein ennakkotapaus, tukien yksipuolista humanitaarista interventiota". Teson on tunnettu panoksestaan humanitaaristen interventioiden lainsäädäntöihin.

Joten onko NATO:n suunnitelma toiminut? Kyllä todellakin.

Butler painottaa että Bosnia ja Hertsegovina on taloudellisesti sijalla 112 ja olosuhteet ovat huononemassa; Kroatia on sijalla 76 mutta Bloomberg on nimennyt sen maailman 10 huonoimman joukkoon; Makedonia on sijalla 130; Montenegro on sijalla 149; Serbian BKT on sijalla 87 ja Slovenia sijalla 81.
kosovo teriorists thanking NATO
© unknown Kosovon terroristit kumartamassa isännilleen.
Mitä tulee Serbiasta irroitettuun Kosovoon, on sitä hiljattain ruvettu kutsumaan "mafiavaltioksi".

"Työttömyystilastot ovat 35% luokassa ja Kosovo kärsii säännöllisesti terrorismista, rikollisuudesta, ja poliittisesta väkivallasta," kirjoittaa amerikkalainen Jonathan Marshall Consortiumnews.com sivuston artikkelissaan.

Entisen Jugoslavian osia ei voi millään mittapuulla pitää suurien EU maiden kilpailijana.

Lisäksi NATO on niellyt valtion toisensa jälkeen. Montenegro aloitti neuvottelut Nato-jäsenyydestä helmikuun 15 päivä.

Helmikuun 12 päivä Serbian lainsäätäjät vahvistivat diplomaattisen koskemattomuuden ja logistisen tuen NATO:n edustajille. Joitakin päiviä myöhemmin Serbian presidentti Tomislav Nikolic allekirjoitti yhteistyösopimuksen Serbian ja NATO:n kesken. Tämä johti serbialaisten aktivistien rauhanomaisiin NATO-vastaisiin mielenosoituksiin Belgradissa.

"Kirjoittaessani näitä loppusanoja, tulee ajatuksiini mitä kaikkea Jugoslavian rohkea ja vahva kansa olisi voinut saavuttaa, mikäli heidän kohtaloonsa ei olisi puututtu ulkopuolisten toimesta," päättää Butler kirjoituksensa.