Pakolaislapset odottavat Kreikan puolella aidan takana, päästäkseen Makedoniaan.
Viimeisen 5 vuoden aikana, eivät länsivallat mediahännystelijöineen ole salanneet sitä tosiasiaa, kuinka he ovat tukeneet täysipainoisesti "Syyrian kapinallisia", heidän brutaalissa sodassaan Syyrian kansalaisia kohtaan, syöstäkseen vallasta demokraattisesti valitun Assadin hallituksen. Myöskään se, kuinka erinäisten länsivaltioiden hallitukset tarjosivat näille Syyrian, siviilejä massoittain tappaville, "kapinallisille" rahoitusta, koulutusta ja aseistusta, ei ole pysynyt salassa. Tänä aikana kävi ilmi, että suurin osa näistä "kapinallisista" on hulluja jihadisteja, eli tavallisia palkkasotureita, jotka ovat halukkaita taistelemaan minkä tahansa asian puolesta, kunhan heille maksetaan tarpeeksi tai heille annetaan tarpeeksi karkkipatukoita ja saudien toimittamaa amfetamiinia kuten captagonia.
Suuri osa näistä jihadisteista tulee Libyasta, jossa he olivat hyvin USA:n agenttien tiedossa, ei vähiten Hillary Clintonin, joka käytti heitä tuhoamaan Libyan yhteiskunnan sekä pahoinpitelemään ja murhaamaan Muammar Gaddafin, mistä Clinton oli riemuissaan. Kuinka loistavat tulevaisuuden näkymät amerikkalaisille onkaan, kun heidän edustajanaan toimii tämänlainen psykopaatti.
Vuoden 2015 syyskuuhun mennessä, oli USA:n armeija väitetysti pommittanut ISIS:ta jo yli vuoden, jonka aikana tämä hullu jihadistiarmeija laajensi alueitaan huomattavasti, teurastaen tuhansia ja häätäen vielä useampia kodeistaan. Ehkä nämä USA:n pudottamat pommit olivatkin laskuvarjoilla varustettuja metallikontteja. Vastakohtaisesti, Venäjän pommitettua ISIS:en ja kapinallisten asemia vain 3 kuukautta, muutti se sodan kulkua dramaattisesti, suosien Syyrian armeijaa sekä epäämättä paljastaen länsihallitusten silmien ummistamisen koskien ISIS:ta.
Mutta historiallisesti katsottuna, tämä on länsimahtien tyypillistä strategiaa: terroristiryhmiä aseistetaan, tavoitteena päästä geopoliittisiin tavoitteisiin syöstä vallasta demokraattisesti valittuja hallituksia kylvämällä niskuroiviin maihin kaaosta. Tämän viimeisimmän länsi-imperiumin seikkailun epätavallinen aspekti on Eurooppaan suuntautuva pakolaistulva. Länsimaiden aggressiivisten sotien aina pakottaessa suuren määrän paikallisia asukkaita pakenemaan tätä
Viime lokakuussa, EU-presidentti Donald Tusk kertoi Puolan Sopotissa eräälle eurooppalaiselle foorumille seuraavaa:
"Ensimmäistä kertaa poliittisen urani aikana olen kuullut poliitikkojen avoimesti sanovan, kuinka Eurooppaan matkalla olevat pakolaiset ovat heidän keino saada (meidät) toimimaan tietyllä tavalla."Tässä kohdin, kenen tahansa uutisia seuranneiden joukossa, ei ole vaikea arvata keihin Tusk viittasi tällä kommentillaan. Ei edes länsimedia pysty enää sivuuttamaan tosiasiaa, kuinka Erdogan joukkioineen pelaavat varsin psykopaattista peliä, jossa he tarkoituksella helpottavat tuhansien syyrialaisten siirtymistä Turkin rajan yli Kreikkaan ja muihin EU:n maihin. Jopa useimmat puoliälykkäät Turkin Syyria-politiikkaa koskevat poliittiset kannanotot ovat kuvailleet Erdogania miehenä, joka toimii omien imperialististen suunnitelmiensa (sekä halunsa luoda uusi Turkin kalifaatti, jossa hän itse toimisi modernina sulttaanina) ajamana.
Mutta se mitä tämä Turkkia hallitseva porukka haluaa enemmän kuin mitään muuta ei suinkaan ole laajentua Lähi-Itään, vaan integroitua Euroopan Unioniin. Turkki haki jäsenyyttä ensimmäistä kertaa vuonna 1999. Siitä lähtien hakemukset ovat tulleet enemmän tai vähemmän torjutuiksi EU:n isoherrojen toimesta, väitetysti Turkin taloustilanteen takia, mutta tosiasiassa...no...nähtävästi koska turkkilaiset ovat tummaihoisia muslimeja, eivätkä kalpeanvalkoisia Euroopan kristittyjä. Tämä kehitelty pakolaiskriisi ja sen sisältämä uhka EU:lle (sisältäen uhan joukkoon soluttautuneista ISIS-terroristeista) sekä Turkin oletettu valta hallita tätä epätoivoisten syyrialaisten ja irakilaisten tulvaa, on kuitenkin tehnyt ihmeitä Brysselissä vallitseville asenteille.
Viime lokakuussa Turkki vastaanotti 3 miljardia euroa EU:lta "hoitaakseen" pakolaisongelman. Mutta Erdogan porukoineen käytti ilmeisesti nämä rahat ostaakseen öljyä Syyriasta ja rahoittaakseen ISIS:ta, joten viime viikolla he tulivat takaisin hattu kädessä pyytäen ei vain toista kolmea miljardia, vaan myös viisumivapaan matkustusoikeuden EU:hun kaikille Turkin kansalaisille sekä nopeutetun jäsenyysprosessin. Tästä Turkin röyhkeydestä ja petoksesta raivoistuneina sopivat EU:n johtajat muutama päivä sitten pulittavansa rahat myös luvaten Erdoganin joukkiolle pääsyn "EU-neuvotteluihin niin pian kuin mahdollista".
Hauskaa pitämässä. Turkin ja EU:n psykopaatit naureskelevat, luomiensa pakolaisten hukkuessa Egeanmereen.
Olisi helppoa selittää kaikki turkkilaisten yksinkertaisena (joskin psykopaattisena) opportunismina ja EU -pomojen täydellisenä suoraselkäisyyden tai moraalin puutteena, ellei "vanha kunnon" USA päsmäröisi kaiken takana. Kukaan ei voi järjellisesti väittää, että pitkitetty sota Syyriassa olisi koskaan voinut olla positiivinen kehityssuunta Turkille tai EU:lle. Turkkia uhkaa tällä hetkellä pahimmillaan joidenkin alueidensa menetys Kurdeille, ja parhaimmillaankin Kurdivaltion perustaminen rajansa pintaan. Samaan aikaan koko EU:n olemassaolo on uhattuna pakolaisvirran aiheuttamien ongelmien takia.
Ainoa valtio, joka hyötyy muiden valtioiden kaaoksesta (kuten yleensä) on USA, koska juuri USA on se yleensä se, joka alun alkaenkin on ollut luomassa tätä kaaosta. Kuten olen kirjoittanut jo useasti, "peli" jota tässä pelataan on sama, jota USA on pelannut jo ainakin 100 vuoden ajan. Pelin nimi on "Venäjän laajenemisen estäminen keinolla millä hyvänsä".
Ennen Syyrian sotaa, Turkin ja Venäjän väliset taloudelliset ja poliittiset suhteet olivat läheiset. Viime marraskuussa jokin taho määräsi Turkin rajojen sisällä lentäneen hävittäjän ampumaan alas Syyrian puolella operoineen venäläisen hävittäjän, pannen pisteen noille suhteille. Seison tällöin kirjoittamani analyysin takana: Erdoganin hallinto ei ollut suoraan vastuullinen tästä alasampumisesta, eikä sillä ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä USA:n pakottaman narratiivin mukana.
Jos otamme etäisyyttä, ja tarkkailemme Lähi-idän tapahtumien seuraamuksia viimeisen viiden vuoden ajalta, näemme että Syyriassa käynnissä oleva sota ei ole ainoastaan luonut pakolaiskriisiä (joka puolestaan luo "turvallisuuskriisin" EU:ssa); tämän lisäksi se on antanut Turkille keinon pakottaa EU hyväksymään sen jäsenyys, tuoden Turkin lähemmä NATO:n syliä, ja kauemmas potentiaalisesta liitosta Venäjän kanssa. Ainoa tarkoitus Pentagonin ja USA:n ulkoministeriön olemassaololle näyttää tällä hetkellä olevan Venäjän ja minkä tahansa muun maan liittoutumisen estäminen. "Pakolaisrahaston" sijaan, 6 miljardin euron maksu EU:lta Turkille alkaa vaikuttaa enemmänkin kompensaatiolta sen Venäjä-siteiden hajoamiselle.
Kenraali "venäläiset tappoivat Jeesuksen" Breedlove.
Mutta USA:n kierous ei lopu siihen. Levittämällä tätä omituista sanomaa, Breedlove yrittää lisätä Venäjän vastaista hysteriaa herkkäuskoisten EU-virkamiesten parissa. Jos heidän tähänastinen pelkurimainen toiminta USA:n uhkailujen edessä toimii mittapuuna, tulee Breedlove luultavasti onnistumaan.
Lukijoiden kommentit
meidän uutiskirje