Romain Ruins, Palmyra
Palmyran roomalaiset rauniot.
Tervehdys kaikille maailman ihmisille! Kuinka voitte? Oletteko hereillä? Seuraatteko planeettamme tapahtumia? Vai oletteko jo antaneet periksi? On itse asiassa hyvin tärkeää seurata valppaana maailman tapahtumia, emmekä sillä tarkoita ainoastaan että panette merkille mitä länsimaiden poliittiset puhuvat päät sanovat. Valppaalla seuraamisella tarkoitamme tarkkaa huomiointia siitä, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu sekä kykyä tunnistaa kuinka monet tapahtumat näyttävät olevan täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä poliittiset johtajanne sanovat.

Haluaisimme tänään eritoten tietää, onko kukaan teistä huomannut, että Palmyran muinaiskaupunki on vastikään vapautettu Syyrian armeijan toimesta? Ja jos olette huomanneet, ymmärrättekö mitä se tarkoittaa?

Saatatte muistaa kuulleenne, kuinka ISIS otti Palmyran haltuunsa viime vuonna. Muistanette, kuinka oli huomattavaa pelkoa siitä, että jihadistit tuhoaisivat suuren osan siellä olevista antiikin Rooman raunioista. Raunioiden ollen osa lännen "kristillistä" perintöä, olisi saattanut luulla että niiden tuhotuksi tulemisen uhka, äärimuslimijoukkion toimesta, motivoisi huomattavasti länsihallituksia ryhtymään toimenpiteisiin näiden vääräuskoisten häätämiseksi sekä kaupungin suojelemiseksi.

Kummallista kyllä, jättivät länsihallitukset uutisen Palmyran vapauttamisesta enimmäkseen huomioimatta. Kummallisuutta lisää se, kuinka viimeisen kahden vuoden aikana USA:n ja Euroopan poliitikkojen yleisin reaktio tähän ISIS:en vaikuttavaan etenemiseen on ollut ilmaista huolta ja julkaista varoituksia siitä, kuinka nämä groteskit muslimikarikatyyrit ovat vakava uhka sinulle ja lapsillesi. On mielestämme oikeudenmukaista todeta, että se kuva mikä länsimaiden kansalaisille annettiin oli, että NATO:n sotilastukikohdista, pitkäaikaisesta läsnäolosta Lähi-Idässä ja sen valtavasta sotakoneistosta huolimatta, eivät NATO-maat pystyneet tekemään mitään estääkseen näitä jihadisteja etenemästä.

Muistanet kuitenkin, kuinka USA:lla ja sen liittolaisilla ei ollut pienintäkään ongelmaa toimittaa "shokkia ja pelkoa" (eng. shock and awe) Irakiin ja miehittää maa tuhansin yhdysvaltalaisjoukoin ja palkkasoturein kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Kuitenkin meille uskotellaan länsivaltojen olleen Syyriassa täysin voimattomia suhteellisen pienen kurkunleikkaajajoukkion edessä, jotka tappoivat ja silpoivat syyrialaisia lähettäen näin miljoonittain pakolaisia kohti Eurooppaa.

Myöntänet tämän narratiivin olevan hiukan liian vaikea nieltäväksi.

Joten on hiukan hämmentävää huomata, että ainoa mitä tarvittiin 500 kaupungin ja kylän vapauttamiseksi sekä ISIS:en neutralisoimiseksi Syyriassa ja Irakissa, oli Venäjän kuuden kuukauden pituinen pommituskampanja sekä Venäjän suora tuki Syyrian armeijalle. Näihin enimmäkseen Venäjän aloitteiden pohjalta luotuihin saavutuksiin lukeutuu myös Palmyran vapauttaminen sekä aikaansaatu Syyrian rauhanprosessi.

On anteeksiannettavaa, jos sinulle syntyi vaikutelma siitä, että ehkä länsimaiden hallitukset eivät sittenkään oikeasti halunneet tehdä mitään ISIS:elle, sen marssille Syyrian ja Irakin halki sekä sen luomalle uhalle Euroopan maita kohtaan (tästä osoituksena Pariisin ja Brysselin äskettäiset pommitukset).

Mietipä hetki kaikkea sitä, mitä olemme tässä kertoneet. Lisää vielä mietintämyssyyn länsimaiden vaatimukset Assadin lähtemisestä, valtamedian kertomukset CIA:n, Saudi-Arabian ja Qatarin tuesta Syyrian "kapinallisille" sekä länsimaiden toistuva Venäjä-demonisointi. Mihin rationaaliseen ja kylmänviileään johtopäätökseen voimme päätyä koskien Syyrian (ja Lähi-Idän) kehityskaarta? Tai ehkä olisi parempi kysyä: onko mahdollista länsimaiden poliitikkojen sanovan "islamistiterroristeista" julkisuudessa yhtä, kuitenkin tehden yksityisyydessä jotakin hyvin toista tälle ongelmalle?

Onko jopa mahdollista, että länsimaiden poliittiset johtajat näkevät uhan islamistiterroristien pommi-iskuista hyödyllisenä työkaluna lisätäkseen kontrolliaan länsimaisissa yhteiskunnissa?
Olkaamme rehellisiä, tämänlaisten pommi-iskujen suora lopputulos on poliisivaltio-infrastruktuurin lisääntyminen lännessä. Ainoa kysymys vailla tyhjentävää vastausta on: onko lännen poliittinen "eliitti" lainkaan huolissaan tästä keikahduksesta kohti totalitarismia, vai tukevatko he aktiivisesti tätä kehitystä?