Putin chess West
© www.thecommonsenseshow.com"Suuri shakkilauta" ja suurmestari
Venäjä on ollut monitahoisen ja epäsymmetrisen horjutuskampanjan kohteena, jossa yhdistetään taloudellista, poliittista ja psykologista sodankäyntiä — näistä jokaisen tarkoituksena on aiheuttaa Kremlissä mahdollisimman suurta tuhoa.

Tämä kirjoitus on osa artikkelisarjaa, jossa tarkastellaan lännen pyrkimyksiä horjuttaa ja lietsoa levottomuuksia BRICS-maissa, tavoitteenaan pitää "globaali etelä" taloudellisessa ja poliittisessa kontrollissaan. Kaksi aikaisempaa Brasiliaan ja Etelä-Afrikkaan keskittyvää osaa löytyvät täältä ja täältä. Tulevassa 2-osassa keskitymme edelleen Venäjään kohdistuviin hyökkäyksiin, painottaen poliittisia, psykologisia ja sotilaallisia vaikutuskeinoja, jotka tapahtuvat samanaikaisesti taloudellisen sodankäynnin kanssa.

Washingtoniin, Wall Streetille ja Lontooseen keskittynyt Yhdysvaltojen/NATO:n imperiumi on hyökännyt BRICS-maihin. Tämä aggressio on ottanut useita eri muotoja, joista jokainen on suunniteltu tiettyä kohdetta varten.

Brasiliassa meneillään oleva "pehmeä vallankaappaus" on viime aikoina siirtynyt uudelle tasolle kun työväenpuolueen presidentti Dilma Rousseff on saamassa virkasyytteet. Samanaikaisesti ANC-puolueen johtaman hallituksen horjuttaminen jatkuu Etelä-Afrikassa, poliittisten voimien liittoutuessa vaatimaan presidentti Jacob Zuman syrjäyttämistä. Nämä kaksi tilannetta havainnollistavat selkeästi länsimaiden rahoittamien poliittisten liikkeiden erittäin voimakkaan kumouksellisen toiminnan, joiden kohteena ovat Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. Nämä nousevat talousvaltiot muodostavat liittouman joka tunnetaan myös nimellä BRICS.

Kuitenkin Venäjän kohdalla imperiumin keinot horjuttaa ja heikentää ovat rajoitetumpia, sillä kyseessä on pinta-alaltaan suuri valtio jolla on korkeatasoinen sotilaallinen toimintakyky, laajaa kansansuosiota nauttiva johto ja yleinen antipatia länttä kohtaan. Tämän vuoksi ei ole mahdollista manipuloida liikkeelle kansannousua, joten yksi imperiumin suosituimmista keinoista on tällä hetkellä käyttökelvoton. Mutta on olemassa muita täysin toimivia ja vaarallisia menetelmiä saavuttaa haluttu lopputulos.

Venäjä on monitahoisen ja epäsymmetrisen horjutuskampanjan kohteena, jossa yhdistetään taloudellista, poliittista ja psykologista sodankäyntiä. Näistä jokaisen tarkoituksena on aiheuttaa mahdollisimman suurta tuhoa Kremliin. Vaikka tämän monitahoisen operaation tulokset ovat olleet sekalaisia ja niiden lopullisista vaikutuksista voi kiistellä, on Moskova ollut ehdottomasti nollapiste BRICS-maihin kohdistuvassa globaalissa taistossa.

Taloudellinen sodankäynti: isku Venäjän heikkoihin kohtiin

currency exchange
© AP Photo/Sergey Ponomarev
Vaikka Venäjä on maailmanluokan sotilasvoima, on se taloudellisesti erittäin haavoittuva. Tästä ilmiselvästä syystä on Venäjän talous ollut sodankäynnin pääasiallinen kohde.

Venäjä on ollut vuosikymmeniä vahvasti ellei jopa täysin riippuvainen energiasektorin tuloista, jotta sen taloudellinen kasvu ja valtionbudjetti pysyvät yllä. Yhdysvaltojen energiaministeriön EIA-hallintotoimen ja Venäjän tullilaitoksen mukaan öljyn ja kaasun vienti vastasi 68% Venäjän kokonaistuloista vuonna 2013. Vientituloista yli 2/3 ja valtionbudjetista n. 50% koostuu öljy ja kaasutuloista, puhumattakaan 25% BKT:sta, joten Venäjän koko taloudellinen selviytyminen on ollut riippuvaisempi energiasta kuin monella muulla valtiolla maailmassa.

Tässä valossa ei ole yllättävää, että öljyn markkinahinnan lasku 18-kuukauden aikana 2014-2016 (barrelihinta laski 105 dollarista alle 30 dollariin) on aiheuttanut valtavaa taloudellista epävakautta Venäjällä. Jopa monet korkeatasoiset venäläiset viranomaiset ovat myöntäneet että negatiivinen vaikutus Venäjän talouteen on vähintäänkin huomattava.

Venäjän entinen talousministeri Aleksei Kudrin kertoi tammikuussa maailman talousfoorumilla, että vaikka öljyn hinta on jo satuttanut pahasti Venäjän taloutta, saattaa pahin olla vasta edessä. Kudrin huomautti öljyn hinnan saattavan laskea vieläkin alemmas, mahdollisesti jopa alle 20 dollarin barrelihinnan, ja että vaikutus talouteen olisi huomattava. Kyse ei ole vain vähentyneistä tuloista vaan negatiivisesta vaikutuksesta palkkoihin ja valuuttaan, mikä on huolestuttanut useita talousanalyytikkoja ja poliittisia vaikuttajia.

Venäjän tilastokeskuksen (Rosstat) mukaan venäläisten reaalipalkat ovat laskeneet huomattavasti loppuvuodesta 2014 aina 2016 saakka. Tavalliset venäläiset ovat tunteneet tämän nahoissaan, palkkojen pysyessä paikoillaan inflaation nostaessa hintoja ylöspäin. Henkilökohtaisella tasolla kansalaiset ovat joutuneet kiristämään vyötään ja vähentämään kulutusta ja kansallisella tasolla Venäjän hallintoa odottaa potentiaalisesti suuri budjettialijäämä vuodelle 2016.

On kuitenkin huomautettava, että viime kuukausien aikana ruplan suhteellinen arvo on vahvistunut, vaikkakin asiantuntijoiden pitkän ajan ennusteet näyttävät edelleen synkiltä. Tämä on johtanut jälleen kerran useat venäläiset analyytikot ja lainsäätäjät kannattamaan riippuvuuden vähentämistä energiasta. Heidän mukaansa nykyinen trendi voi pakottaa suuntamaan taloudellisia sidoksia poispäin vaaranalaisesta energiasektorista. Kudrinin lisäksi Venäjän varapääministeri Juri Trutnev toi esille mahdollisia "rakenteellisia taloudellisia uudistuksia", kuten teki myös RANEPA-yliopiston johtaja Vladimir Mau.

Mau kirjoitti aikaisemmin tänä vuonna Venäjän johtavaan talouslehteen Vedomostiin seuraavasti:
Öljyn kysyntä raaka-aineena riippuu teknologisesta kehityksestä...eikä ole itsestäänselvyys että öljylle on aina kysyntää polttoaineena taloudellisen kasvun aikakaudella. Teknologisen mallin muutoksen myötä ei olisi mahdottomuus, että öljystä tulisi ainoastaan yksi raaka-aine muiden joukossa energia- ja kemianteollisuudelle.
Tämä viimeinen huomio — kuinka öljyä käytetään suhteessa markkinoihin— on hyvin tärkeä; toisin sanoen, puhumme öljyn finansialisaatiosta. Mutta analyysissa tulee mennä vieläkin pidemmälle havaitakseen, kuinka finansialisaatio on prosessi, jossa öljystä on tullut taloudellinen ase, öljyn hintojen muuttuessa yhä enemmän rahoitusinstituutioiden (erityisesti Wall Streetin ja Lontoon suurpankkien) pelaamisen kohteeksi. Tämä ei ole pelkkä salaliittoteoria.


Kuinka Wall Street iski Venäjää öljyn avulla

Senaattori Sherrod Brown (Senate Banking Subcommittee on Financial Institutions and Consumer Protection -komitean puheenjohtaja) järjesti heinäkuussa 2013 kuulustelun, jossa pyrittiin selvittämään minkälaisia kytköksiä Wall Streetin suurpankeilla oli öljyresurssien omistuskuvioihin sekä näiden kykyä manipuloida öljyn hintoja. Kuulustelussa esille tuotuja löytöjä pidettiin useiden analyytikkojen mielestä erittäin raskauttavina, johtaen senaatin komitean tutkintaan (Permanent Subcommittee on Investigations), joka julkistettiin nimellä "Wall Street Bank Involvement with Physical Commodities".

Raportissa korostettiin Morgan Stanley -suurpankin toimintaa seuraavasti:
Yksi Morgan Stanleyn pääasiallisista öljyyn liittyvistä toimintatavoista oli varastoida suuria määriä öljyä Yhdysvalloissa ja ulkomailla sijanneisiin varastolaitoksiin. Morgan Stanleyn mukaan sillä oli pelkästään New Yorkin, New Jerseyn ja Connecticutin välisellä alueella vuokrasopimuksia öljyn varastointilaitoksiin joiden varastointikapasiteetti oli yhteensä 8.2 miljoonaa barrelia. Vuonna 2012 määrä nousi 9.1 miljoonaan barreliin ja 2013 laski 7.7 miljoonaan. Morgan Stanleyllä oli varastointilaitoksia myös Euroopassa ja Aasiassa. Yhdysvaltojen keskuspankin mukaan Morgan Stanleyllä oli vuonna 2012 "voimassaolevia vuokrasopimuksia maailmanlaajuisesti yli sadassa öljyn varastointilaitoksessa yli 58 miljoonan barrelin kapasiteetilla."
Arvostetun taloussivuston WallStreetOnParade.com analyytikot Pam ja Russ Martens kiteyttivät artikkelissaan hyvin tämän asian: "Öljyn johdannaisilla ja 58 miljoonan barrelin varastointikapasiteetilla ei luulisi olevan kovin vaikeaa manipuloida öljymarkkinoita."

Morgan Stanleyn vaikutusvalta markkinoilla tuo ilmi itsestäänselvän faktan, että Wall Streetin tärkeimmät pankit ja heidän Lontoon serkkunsa kykenevät suuresti vaikuttamaan maailmanmarkkinoiden hintoihin käyttämällä hyödyksi mm. raaka-aineiden tarjonnan ja johdannaisten välistä suhdetta.

Senaatin tutkimusraportin suorapuheisuus on todennäköisesti pääasiallinen syy, miksi valtamedia ei juurikaan uutisoinut aiheesta. Raportissa kerrotaan:
Goldman Sachs, JPMorgan ja Morgan Stanley aiheuttivat raaka-aineisiin liittyvien toimintatapojensa vuoksi taloudellisten, operatiivisten ja katastrofisten tapahtumien riskien lisääntymistä. Heitä on syytetty kaupankäynnin epärehellisestä hyödyntämisestä, eturistiriidoista ja markkinoiden manipulaatiosta. He lisäsivät ongelmia kasvamalla liian epävakaaksi hallita ja säännellä, tuoden mukanaan uusia systeemisiä riskejä Yhdysvaltojen talousjärjestelmään.
Mutta kenties kaikkein ällistyttävimmän lausunnon antoi tammikuussa 2014 sähkömarkkinoita valvovan FERC-komission Norman Bay, joka todisti senaatin alakomitean edessä. Hän kertoi suoraan kuinka suuret pankit manipuloivat öljymarkkinoita:
Olennainen asia joka täytyy ymmärtää monissa manipulointitapauksissa on energiamarkkinoiden finanssi- ja reaalisektorin keskinäinen riippuvuus. [...] manipuloija voi käyttää fyysistä kaupankäyntiä (tai muuta energiakauppaa joka vaikuttaa suoraan hintoihin) hintojen liikuttamiseen siten, että hänen taloudellinen asemansa vahvistuu. Yksi hyödyllinen näkökulma ymmärtää manipulaatiota on nähdä fyysinen kaupankäynti "työkaluna", joka "kohdistetaan" raaka-aineen hintaan.
Kun otetaan huomioon kuinka paljon valtaa näillä suurpankeilla on maailmanmarkkinahintoihin, on lähes itsestäänselvää että ne kykenisivät käyttämään öljyn hintaa toteuttamaan poliittista ja geopoliittista agendaa. Tämä mielessä pitäen tuntuukin äärimmäisen epäilyttävältä, että öljyn hinnan romahtaminen tapahtui samanaikaisesti, kun Venäjä liitti Krimin itseensä etupiiriään puolustaen ja näin ollen pysäyttäen NATO:n laajenemisen idässä kohti Ukrainaa.

On huvittavaa lukea The New York Times lehden tässä kuussa ilmestynyttä reportaasia, jossa väitetään "talouden yksinkertaisten periaatteiden" selittävän öljyn hinnan laskun. On itseasiassa täysin selvää kyseessä olevan täysin päinvastaisesta asiasta: öljyn hinnan romahdus on seurausta Wall Streetin markkinoiden manipuloinnista, joka palvelee imperiumin laajempaa agendaa.

Loppuvuonna 2014 Venäjän presidentti Vladimir Putin vihjasi voimakkaasti että öljyn hinnan laskulla on vähemmän tekemistä taloudellisten tekijöiden kuin poliittisten päätösten kanssa. Putin pohti avoimesti:
On ollut paljon puhetta siitä, mikä on syynä (öljyn hinnan laskuun). Voisiko kyse olla Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian sopimuksesta rankaista Irania ja vaikuttaa Venäjän ja Venezuelan talouteen? Voisi olla.
Putin ei tietenkään ole yksin tämän käsityksensä kanssa, sillä monet kansainväliset tarkkailijat ovat levittäneet "salaliittoteorioita" Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian välisestä juonittelusta painaa alas markkinahintoja ylituottamalla öljyä, huolimatta markkinoiden kaikista indikaattoreista jotka viestivät vähentämään tuotantoa. Yhdysvaltojen ja Venäjän suhteiden saavuttaessa aallonpohjan sekä Venezuelan ja Iranin ollessa vihollislistalla, ei ole yllättävää että monet analyytikot ympäri maailmaa ovat päätelleet Washingtonin ja Riadin juonitelleen öljystä poliittisista syistä.

Toinen suuri vaikutus öljyn hinnan laskun motiiveihin on nopeasti kehittyvä energiakauppa Venäjän ja Kiinan välillä. Maat sopivat vuonna 2014 massiivisia öljy- ja kaasusopimuksia, arvoltaan satoja miljardeja dollareita seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana, joten vaikuttaa siltä, että Washington ymmärsi olevansa kykenemätön estämään kauppojen solmimisen, mutta pystyvänsä vesittämään ne romahduttamalla öljyn hintatason. Tämän kautta sopimuksista on tullut vähemmän tuottoisia sekä Venäjälle että Kiinalle. Myös Kiina on kohdannut taloudensa hidastumista.


Comment: Yhdysvallat on nähnyt "kirjoituksen seinällä" ja tuhoaa mieluummin "shakkilaudan", kuin menettää hegemoniansa, kuten Joe Quinn kirjoittaa artikkelissaan:
Jokainen joka on tutkinut ja ymmärtänyt tämän "eliitin" luonnetta tietää, etteivät he ole sellaisia, jotka vain yksinkertaisesti hyväksyvät tappionsa, vaikka se tuijottaisikin heitä suoraan silmiin. He ovat kuin äärimmäisen narsistinen shakinpelaaja, joka nähdessään shakkimatin lähestyvän heittää mieluummin kaikki palat laudalta (ja ehkä polttaa laudan... ja koko huoneen) kuin kärsii tappion tuoman häpeän. Tämän jälkeen hän voi väittää "katsohan, et voittanut ja nyt meidän pitääkin aloittaa alusta". Shakkianalogia on erityisen sopiva kun otetaan huomioon, että eräs Mackinderin Euraasia-teorioiden tärkeimpiä kannattajia on Zbigniew Brzezinski, The Grand Chessboard -kirjan tekijä. Hän kirjoitti: "on välttämätöntä ettei ilmaannu toista Euraasian alueen haastajaa, joka olisi kykenevä dominoimaan aluetta ja näin ollen haastamaan Yhdysvallat."



Lyhyesti sanottuna pyrkimys vähentää riippuvuutta Euroopan kaasukaupasta keskittämällä sitä itään päin, on aiheuttanut Moskovalle ongelmia. Venäjä on pakotettu uudelleenarvioimaan omia odotuksiaan ja näkymiään tuleville vuosille, koska arvioidut tuotot Pekingin kanssa tehdyistä sopimuksista ovat huomattavasti pienentyneet.

Sanktiot: Toinen taloudellinen ase

Länsimaiden asettamien pakotteiden kokonaisvaikutukset ovat suuresti väitelty aihe. Venäjän medialla on taipumus vähätellä pakotteiden kokonaisvaikutuksia, kun taas länsimedia maalailee kuvia välittömästä romahduksesta. Eritoten Paul Krugman, johtava liberaali tuomiopäivän profeetta, ennusti New York Times lehdessä vuonna 2014, että "Putinin kupla puhkeaa", varoittaen Venäjää odottavan taloudellinen romahdus, kiitos rohkeiden pakotteiden, jotka peloton johtaja Barack Obama asetti.

Todellisuudessa pakotteilla oli varsin vähän välitöntä vaikutusta Venäjän talouteen, mutta niiden epäsuora piiska saattaa olla huomattava, erityisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Viime vuonna kansainvälinen valuuttarahasto laati raportin, jossa mainittiin:
IMF:n arvioinnin mukaan pakotteet ja vastapakotteet ovat saattaneet vähentää todellista BKT:ta 1-1.5 prosenttia. Pitkittyneet pakotteet voivat vaikuttaa jo alunperin heikentyneeseen tuottavuuden tasoon. Kumulatiivinen tuotantotappio saattaa olla 9 prosenttia BKT:sta keskipitkällä aikavälillä. Raportin laatijat kuitenkin painottavat, että nämä mallipohjaiset arviot voivat olla huomattavan epävarmoja.
Mutta kun katsotaan näitä arvioita pidemmälle, niin hahmottuu että IMF:n ja johtavien kansainvälisten ekonomistien määräämät menettelytavat saattavat olla lännen todellinen kohde ja tavoite.

IMF suositteli "eläkejärjestelmän uudistamista" (eli eläkkeiden leikkaamista), energiatukien ja verovapauksien leikkaamista sekä muita toimenpiteitä, mainiten että koulutus, terveydenhuolto ja julkiset investoinnin tulisi turvata. Kuitenkin näiden suositusten rivien välistä on luettavissa, että leikkauspolitiikka (joka oletusarvoisesti köyhdyttää julkisen sektorin rahoitusta) on Venäjälle sopiva malli.

Washingtonissa on todennäköisesti strategisia suunnittelijoita, jotka ymmärtävät ettei Brasiliassa ja Etelä-Afrikassa käytetty kumouksellinen toimintamalli yksinkertaisesti toimi Venäjällä. Venäläisten liberaalien ja erilaisten länsimielisten poliittisten voimien loppuvuodesta 2011 ajama ja epäonnistunut "valkoinen vallankumous" protestiliike osoitti yksiselitteisesti Venäjän valtion olleen valmistautunut estämään tämänkaltaisen yrityksen.

Ja näin entisen turvallisuuspoliittisen neuvonantaja Zbigniew Brzezinskin "suureksi shakkilaudaksi" nimeämällä pelikentällä toimivat pelurit ovat tehneet seuraavan siirtonsa, aikomuksenaan taloudellisesti saartaa Venäjän. Tämän strategian tähänastisen ja tulevan toimivuuden mittaaminen riippuu näkökulmasta. Vaikka se ei yksinään riitä tuomaan länsimaiden haaveilemaa vallanvaihtoa Venäjällä, on imperiumin eliitti varma että kollektiivinen hyökkäys Venäjää ja muita BRICS-maita kohtaan takaa sen, mihin vallankumousten manipulointi ei yksinään kykene.

Eric Draitser on New Yorkissa asuva geopoliittinen analyytikko ja StopImperialism sivuston perustaja.