fake news
SOTT.net:illä oli äskettäin kunnia tulla leimatuksi Venäjän propagandan välineeksi. Kyseenalaiselta vaikuttava anonyymi sivusto "PropOrNot" listasi meidät yhdessä n. kahdensadan muun vastaavan sivuston kanssa. PropOrNot:n mukaan sivustot ovat joko tietoisesti tai tietämättään Kremlin propagandisteja. Onneksi olemme enimmäkseen hyvässä seurassa. On vaikea tietää, tulisiko heidät ottaa vakavasti. Ensivaikutelma PropOrNot -sivustosta on, että se on ehkä jonkinlainen ylinäppärä huijaus, mikä olisikin hupaisaa tietäen, kuinka mm. Washington Post ottaa heidät vakavasti. Katsokaa nyt vaikka ensimmäistä asiaa, jonka näette heidän sivuillaan: koomikon tekemä tekaistu haastattelu, jossa kaksi näyttelijää teeskentelee olevansa venäläisiä propagandisteja!

Vaikka emme ottaisi tätä haastattelua huomioon, on sivujen muu sisältö silti aika arveluttavaa. Listassa on mainittu lähes jokainen mieleesi tuleva vaihtoehtoinen uutissivusto. PropOrNot:in logiikka vaikuttaa jotakuinkin seuraavanlaiselta:
  1. Länsimaiden hallitukset sekä länsimedia sanovat A (A on totta)
  2. Venäjän hallitus sekä sen mediat sanovat ei-A (ei-A ei ole totta)
  3. Vaihtoehtomedia sanoo myös ei-A
  4. Näin ollen vaihtoehtomedia toimii tietoisesti tai tietämättään Venäjän valheiden levittäjänä
Ensinnäkin tämä hypoteesi sisältää oletuksen, että länsimedia ja länsihallitukset puhuvat totta. Toiseksi tämän logiikan mukaan on Venäjä aina se, joka valehtelee. Joten vaihtoehtomedia joutuu näin vaikeaan ja väkinäiseen asemaan: aina Venäjän hallituksen puhuessa totta, ja vaihtoehtomedian ollessa samaa mieltä, voidaan jälkimmäisen tahon väitteet yksinkertaisesti sivuuttaa Venäjän propagandana. Tämä on täysin järjetöntä. Se, että PropOrNot:in taustalla olevat henkilöt hyödyntävät tätä "logiikkaa" kootessaan listojaan, kertoo paljon siitä mitä he ajattelevat lukijoistaan: he pitävät lukijoitaan idiootteina.

Kuten Wayne Madsen (jonka artikkeleita julkaisee intrepidreport.com ja strategic-culture.org, jotka molemmat löytyvät PropOrNot:in listalta) ilmaisi asian äskettäin:
Washington Postin artikkeli [toistaen PropOrNot:in väitteet] on samanarvoinen, kuin kylmän sodan aikaisen CIA:n operaatio MOCKINGBIRD:in valmistama propaganda.
Seuraa ylläolevaa hyperlinkkiä nähdäksesi huippuesimerkkejä tekaistuista kertomuksista, tekijöinä yksilöt, joita PropOrNot kutsuu "todellisiksi toimittajiksi". Aseta seuraavaksi asiat oikeaan perspektiiviin. Kaikki valtamedian toimittajat eivät ole huonoja. Paikalliset lehdet ja tutkivat toimittajat tekevät ajoittain hyvää työtä. Ongelma ei ole tässä. Ongelma voidaan esittää lyhyesti yhdellä lyhenteellä: WMD (suom. huom. WMD=Weapons of Mass Destruction=Joukkotuhoaseet).

CIA:n ja Peter Dala Scottin nimeämän "deep staten" (suom. huom. "piilovaltio") halutessa aloittaa sodan, mustamaalata ulkomaisen johtajan joka ei pelaa heidän sääntöjensä mukaan tai muuten vain horjuttaa vierasta valtiota, luottavat he mediaan, joka tietoisesti tai tiedostamattaan auttaa levittämään valheitaan. Heti alusta alkaen tyrmäsi vaihtoehtomedia väitteet Irakin joukkotuhoaseista (WMD) hevonpa***na. Tämä kantamme on myöhemmin osoittautunutkin oikeaksi. Tämä oli eräs viime vuosikymmenen suurista valheista. Toisena hyvänä esimerkkinä mainittakoon valtamedian levittämät valheet Gaddafista. Tässäkin tapauksessa osoittautui vaihtoehtomedian kanta oikeaksi.

Suurimmat mediavalheet tänä päivänä koskevat Venäjää ja Syyriaa. Todelliset propagandistit eivät voi sietää sitä tosiasiaa, että lukijat eivät ole kiinnostuneet tai eivät osta (kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti) heidän roskapuheitaan. Tämä on yltänyt siihen absurdiin pisteeseen, että länsimaiden johtajat peräänkuuluttavat lisää Venäjän vastaisia sanktioita, vastauksena siihen, että Syyrian armeijan on vapauttanut Al-Qaidan ja sen liittolaisten kynsistä yli 40% Itä-Alepposta. Tämä on absurdia. Ilmeisesti länsijohtajat propagandisteineen näkisivät mieluummin satojen tuhansien ihmisten jäävän terroristien panttivangeiksi (jääden Venäjän ja Syyrian "umpimähkäisten" ja "tarkoituksellisesti siviileihin ja sairaaloihin kohdistettujen" ilmaiskujen kohteiksi), kuin saada nuo tuhannet ihmiset turvaan näiltä ilmaiskuilta ja Syyrian hallituksen suojelukseen, jossa he voivat saada lääkintäapua (sillä Itä-Aleppon "viimeinen sairaala" tuhottiin ja "jäljellä on vain kaksi lastenlääkäriä"), ruokaa, suojaa jne. Ja, he myös haluavat päästä sinne [Länsi-Aleppoon]. Kruuna, niin minä voitan - klaava, niin sinä häviät.

Näe yllä mainittu dynamiikka visuaalisessa muodossa alla olevassa videossa, jossa esiintyy johtava propagandisti John Kirby (varoitus: sisältää Venäjän propagandaa!):


Tässä toinen video, jossa haastatellaan Syyrian armeijan Al-Qaidan kynsistä vapauttamia Itä-Aleppon asukkaita:


Itseasiassa, olen hieman ärsyyntynyt venäläisiin. Vuosien ajan kaikki mitä vaihtoehtomedian edustaja joutui sietämään levittäessään totuutta, oli tulla leimatuksi "salaliittoteoreetikoksi". Kuitenkin nyt, hetkinä jolloin Venäjän hallitus puhuu totta, meidät laitetaan epämukavaan tilanteeseen joutuessamme olemaan heidän kanssaan samaa mieltä. Vähintä mitä he voisivat tehdä, olisi että he oikeasti jakaisivat ympäriinsä hieman noita ruplia. Sanonpahan vaan.

Ironisinta tässä kaikessa on, että kun vaihtoehtomedia leimataan Venäjän propagandaksi, on tämä syytös itse asiassa länsimedian levittämää amerikkalaista/eurooppalaista propagandaa. Kuten Madsen huomauttaa, tämä ei ole uusi asia. CIA:lla on ollut syntymästään asti halukkaita juoksupoikia mediassa. Suosittelen esimerkiksi tutustumaan näihin arkistoituihin SOTT-artikkeleihin:
Wikleaks and Imperial Mobilization - The CIA's "Mighty Wurlitzer"
Zahir Ebrahim, Project Human Beings First

[Nimikettä "Mighty Wurlitzer" (suom. huom. "mahtava Wurlitzer"; Wurlitzer oli suosittu sähköpianojen valmistaja)] käytettiin aikoinaan kunnioittamaan Frank Wisneria, joka oli CIA:n ensimmäinen poliittisen sodankäynnin johtaja. Tämä nimitys syntyi Wisnerin kyvystä "soittaa" (kuten suuria urkuja monine koskettimistoineen) lukuisia etujärjestöjä ja uutismedioiden edustajia saadakseen heidät tuottamaan mitä tahansa propagandaa, jota tarvittiin sille päivälle. Lisää yksityiskohtia tästä on luettavissa paljastuksista koskien Operaatio Mockingbirdia.
Operation Mockingbird is alive and well and living in your TV
Rory Hall, The Daily Coin

Mikäli et ole tietoinen Operaatio Mockingbirdista tai epäilet, että valtamedian edustajia - kuten CNN, Fox, CBS, NBC, ABC ja "päivälehdet" kuten The Tribune, LA Times, NY Times, Reuters ja monia muita ei manipuloida CIA:n ja Operaatio Mockingbirdin toimesta, selitäpä seuraava:
Washington Postin entinen kustantaja, Philip Graham, joka "näki lehdistön ensisijaisena tehtävänä mobilisoida hyväksyntää hallituksen toimille", oli eräs arkkitehdeistä koskien käytäntöä, joka levisi laajalle: kuinka CIA käyttää ja manipuloi toimittajia. Tämä skandaali tunnettiin koodinimeltä Operaatio MOCKINGBIRD. Entinen Washington Postin reportteri Carl Bernstein kertoo erään entisen CIA:n apulaisjohtajan sanoneen: "Oli laajasti tiedossa, että Phil Graham oli henkilö jolta saatoit saada apua". Viimeaikaisemmassa tapauksessa suojeli Washington Post CIA:n Joseph Fernandezia "kieltäytymällä vuoden ajan hänen nimensä julkaisemisesta, kunnes hänen syytteensä julkaistiin. [...] syytettynä rikoksista, jotka hän teki ollessaan virallisessa asemassaan CIA:n osastonjohtajana Costa Ricassa. [Lähde].
"Sait toimittajan halvemmalla kuin hyvän seuralaistytön, vain muutamalla sadalla dollarilla kuussa."

- CIA:n toimihenkilö keskustellessaan Washington Postin kustantajan Philip Grahamin kanssa CIA:n propagandan levitykseen suostuvien toimittajien saatavuudesta ja hinnoista.

Ote kirjasta "Katherine The Great", Deborah Davis (New York: Sheridan Square Press, 1991)
Katso myös: The 25 rules of disinformation and propaganda
-Kristan T. Harris, American Intelligence Report
Operation Mockingbird aloitti toimintansa 50-luvulla, jatkuen 70-luvulle. 70-luvun puolivälissä sen toimintaa rajoitettiin CIA:n joutuessa kiirastuleen Churchin komitean paljastettua CIA:n lukuisat psykopaattiset toimintatavat. Pähkinänkuoressa toiminta koostui siitä, että CIA palkkasi alaisuuteensa "toimittajia", jotka julkaisivat CIA:n haluamia kertomuksia. Se [CIA] perusti kokonaisia näennäisiä mediayhtiöitä esim. lehtijulkaisijoiden ja opiskelijajärjestöjen muodossa. Tässä teille lisää venäläistä propagandaa, paljastaen operaatio Mockingbirding ja sen modernit vastineet:




Tuon äskeisen tulisi auttaa saattamaan seuraava artikkeli oikeaan kontekstiin:
Why are American and Western media outlets so afraid of RT?
(suom. Miksi amerikkalainen ja länsimainen media pelkää RT:tä?)
Adam H. Johnson, The Nation

Vaikkakin Russia Today seuraa Kremlin linjaamaa ulkopolitiikkaa, tarjoaa se myös kanavan tuoda julki marginalisoituja aiheita sekä amerikkalaisia vähemmistön edustajia. RT on esimerkiksi uutisoinut viimeaikaisista vankilalakoista - Amerikan historian suurimmasta - kahdesti. Tähän mennessä CNN, MSNBC, NPR, ja Rutenbergin työnantaja, The New York Times, ei ole uutisoinut tästä lainkaan. RT uutisoi myös aikaisessa vaiheessa aggressiivisesti 'Occupy Wall Street'-liikkeestä, muun amerikkalaisen valtamedian vähätellessä asiaa (tästä RT:lle myönnettiin Emmy-ehdokkuus). Kenties Rutenberg ja muut RT:stä Syvästi Huolissaan olevat voivat nähdä, kuinka RT:lle on kuin onkin olemassa selkeä markkinarako. RT:n suosio, siinä määrin kuin se on sitä saavuttanut, todistaa yhtä lailla amerikkalaisen valtamedian syyllisyydestä kuin RT:stä Kremlin ilkeän disinformaation levittäjänä.

...

Myös se mikä myös puuttuu kaikesta kohusta RT:n ympärillä on ripaus tervettä perspektiiviä. Yhdysvallat on vuosikymmenien ajan tukenut ulkomailla samanlaisia taktiikoita edistääkseen agendaansa - Voice of America:sta ja sen synnyttämistä lisäkanavista, "pro-demokraattisiin" alotteisiin, jotka usein länsimaisten NGO:iden ja ajatushautomojen avulla kanavoivat rahaa joka puolelle sponsoroimalla ulkomaisissa medioissa kirjoittavia asiantuntijoita. Viralliset moraalinvartijat muistuttavat usein erosta: Yhdysvaltojen tukemilta medioilta vaaditaan korkeaa tasoa sekä totuudenmukaisuutta. Vaikka tämä on tietyssä mielessä totta, tarkoittaa tämä usein yksinkertaisesti sitä, että Yhdysvallat on vain taitavampi informaatiosodassa, ei sitä että se tekee sitä vähemmän. CIA avusti, yleisön tietämättä, elokuvien Argo ja Zero Dark Thirty tuotannossa - kaksi elokuvaa mainostaen CIA:n ylivertaisuutta. Yhdysvaltain hallitus, USAID-järjestön välityksellä, perusti salassa Kuubaan tekaistun sosiaalisen viestintäsovelluksen (eräänlaisen Twitter-sovelluksen perustuen tekstiviesteihin) sekä soluttautui Kuuban hip-hop-toimintaan "synnyttääkseen levottomuuksia" ja horjuttaakseen Kuuban hallitusta. Yhdysvaltain puolustusministeriö pyörittää 100 miljoonan dollarin ohjelmaa manipuloidakseen sosiaalista mediaa ulkomailla, sisältäen tekaistuja käyttäjäprofiileja useilla eri kielillä (mm. arabia, farsi, urdu ja paštu). Kuinka moni amerikkalainen on tietoinen näistä toimista? Heitä on varmasti huomattavasti vähemmän kuin niitä, jotka tietävät Putinin pahasta propagandaverkostosta.
Koskien "Kremlin ulkomaanpolitiikan linjaa" on huomioitava, että usein tämä linja ei ole disinformaatiota. Se on vain informaatiota. Ukrainan Maidan oli USA:n tukema vallankaappaus. Krim halusi liittyä uudestaan Venäjään. Syyrian maltilliset kapinalliset ovat jihadisteja. Joskus on vain eduksi kertoa totuus, erityisesti silloin kun on päivänselvää että "ystäväsi" valehtelevat.