© ryeguyjedi.deviantart.comHaamujahtia Ukrainassa?
Se tiedetään varmuudella, että vapaaehtoisia venäläisjoukkoja taistelee separatistien riveissä. Määrä on vaihteleva ja vahvistuu tai heikentyy sotatilanteen mukaan. Ilmeisesti on olemassa organisoitu verkosto, joka tuo venäläissotilaat ajoissa paikalle, ennen kuin alkaa rytisemään. Minimillään määrä on n. 4000 ja paksuimmillaan kenties lähellä kymmentä tuhatta. Heitä taistelee eri yksiköissä, mutta on puhtaasti venäläisistä koostuvia yksiköitä, joista Venäjän Ortodoksinen Armeija isoin. Asiassa ei kuitenkaan ole mitään kummallista, sillä kaikki sisällisodat ovat aina vetäneet puoleensa ulkomaalaisia onnensotureita, ja Donbassin armeijassa taistelee samalla lailla omina yksiköinään kasakoita, juutalaisia, serbialaisia, tsetseenejä, tsekkejä, ja kansainvälinen prikaati omaa taistelijoita aina Ranskasta tai Brasiliasta saakka. Luonnollisesti myös vastapuoli hyödyntää kansainvälisyyttä, ja mediatilaa onkin eniten saaneet Kiovan puolella ruotsalaiset uusnatsit, joita lienee komppanian verran?
Tämä ei ole kuitenkaan jutun pihvi, vaan se, taisteleeko riveissä venäjän armeijan varusmiehiä. Tämä on ollut edellisen ja kuluvan vuoden kuumin peruna niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Väitteen esitti ensimmäisenä euromaidanin aikaan ylikierroksilla käyvä juntta, joka väitti kivenkovaan sotivansa maan itäpuolella Venäjää vastaan, ja täkyyn on sittemmin tarttunut koko länsimaailma, sen johtajisto, media, yleinen mielipide ja erityisesti sotilasliitto Nato, joka on nähnyt väitteessä politikoinnin mahdollisuuksia. Samaan aikaan Venäjä on väitteen kiistänyt, joten joku nyt valehtelee.
Asiassa onkin syytä maltillisesti katsoa todisteita. Todetaan heti että todistepuolta ei ole suinkaan unohdettu, vaikka asia muuten onkin itsestäänselvä. Väite kun on talouspakotteiden perusta, ja se että venäjän saa kiikkiin housut jalassa, sille on mitä suurin tilaus, ja vaivoja ja rahaa säästämättä on todisteita haettu kissojen ja koirien kanssa.
Konkreettiset näytöt
Ensimmäiseksi on syytä muistaa että vieraan vallan sotavoimat tulisivat sotimaan tai valtaamaan toisen valtion aluetta tunnuksettomissa univormuissa on Geneven sotalain vastaista. Tätä lakia valvoo Punainen Risti ja sillä on tähän asiaan omat tutkijansa. Sen tutkimuksia voi pitää suhteellisen neutraalina. Ne vilahtivatkin jo kertaalleen julkisuudessa kun he tutkivat väitettä Venäjän Krimin miehityksestä 'vihreiden miesten´ avulla, ja kaiken todisteaineiston punnittuaan, tulivat tulokseen, ettei voida todentaa venäläismiehitystä tapahtuneen. Tämä sai jonkun nato-komentajankin hermostumaan, sillä hänen mielestään oli ilmiselvää että venäläissotilaat olivat kaapanneet valllan. Ei ole Punainen Risti itä-ukrainan tapauksessakaan löytänyt todisteita, vaikka tälläkin kertaa asian pitäisi olla ainakin Naton mielestä ilmiselvä.
Keväästä alkaen Etyjin sotilastarkkaajat alkoivat valvoa raja-asemia ja alkuun heitä oli 15kpl, mutta nykyisin jo yli 500. Valvontaan kuuluvat myös tiedustelulennokein tehtävä valvonta ja satelliittiseuranta, mutta ainakaan toistaiseksi eivät ole venäläiset jääneet rysän päältä kiinni, vaikka muuten asia onkin ilmiselvä.
Ensimmäiset konkreettiset todisteet putkahtivat Naton satelliittikuvista. Niiden resoluutio oli onneton, ja ne muistuttivat enemmänkin 50-luvun U2-vakoilukoneen mustavalkokuvia kuin nykypäivää. Kuvissa ei välttämättä ollut mitään, tai ne esittelivät ajoneuvoja kertomatta mitään kuvan koordinaateista tai aikakoodeista. Itse asiassa ne olivat niin suttuisia, että oli mahdoton sanoa, ovatko ne otettu Ukrainasta, vai Naton pääsihteerin mökkitieltä. Ottaen huomioon, että Nato oli jo kunnostautunut esittelemällä kuvia suoraan videopelistä tai kaksi vuotta aiemmin otettuja kuvia, on kuviin hyvä olla kriittinen, mikäli niistä puuttuvat yksityiskohdat. Ei se kuitenkaan mitään vaikka kuvat floppasivatkin, koska asia oli muuten ilmiselvä.
Erinäiset sankaritoimittajat väijyivät rajalla. Mieleeni jäi yksi twiitattu kuva joka esitti venäläistä sotilaskolonnaa Ukrainan puolella. Kun toiset toimittajat penäsivät koordinaatteja, sankarimme ei katsonut enää aiheelliseksi vastata. Todellisuudessa toimittaja oli mennyt Venäjän puolelle n. 50km kuvaamaan rajavartiostolaitoksen kalustoa. mutta kuva sinne tai tänne, koska asia on kuitenkin ilmiselvä.
Sitten vangittiin venäläisiä laskuvarjojoukkoja. Tapaus sai paljon palstatilaa, mutta kriittisen arvion mukaan kyseessä oli joukkoja, jotka avustivat rajavalvontaa, ja jotka erheessä olivat ajautuneet Ukrainan puolelle. Heidän yksikkönsä kuitenkin virallisesti oli sijoitettuna Venäjän puolelle, joten tässä mielessä eksymistä ei voida poissulkea. Muutenkin tapaus oli vain merkityksetön detalji, sillä asiahan nyt oli ilmiselvä.
Toistaiseksi Kiovan joukot eivät ole onnistuneet vangitsemaan venäläisiä varusmiehiä, jotka kertoisivat tarinaansa kuinka heidät olisi pakotettu sotaan. Valtaamiltaan alueilta eivät Kiovan joukot ole kyenneet löytämään merkittäviä määriä kaatuneita samasta joukko-osastosta. Olkoonkin että muuten asia on ilmiselvä.
Sitten ovat Venäjän puolella Sotilaiden Äidit - järjestö, joka on saanut tiettyjä summia länsimaista, ja sen perästä julkistivat listan tuhannesta kaatuneesta venäläissotilaasta. Venäjän puolustusministeriö suoritti välittömän tutkimuksen, ja ilmoitti että kaikki tuhat ovat edelleen joukko-osastoissaan, ja määräsivät listalla olevat ottamaan välittömästi yhteyttä sukulaisiinsa, jotta huoli kotona ei kasvaisi liikaa. Olkoonkin että järjestö teki hutin, ei sillä ole väliä, koska tapaus on kuitenkin ilmiselvä.
Sitten ovat nämä sotilaiden haudat pitkin Venäjää. Niitä ei ole dokumentoitu ensimmäistäkään. Tai yksi potentiaalinen hauta on löydetty, mutta sukulaiset sanoivat tämän kuolleen joukko-osastossaan (venäläisissä varuskunnissa tapahtuu edelleen huolestuttava määrä kuolemaan johtavia onnettomuuksia tai itsemurhia). Niihin sisältyy myös absurdeja kertomuksia yöllisistä hautajaisista tai epämääräisistä vartijoista estämässä ihmisiä pääsemästä hautausmaille. Vaikka asia onkin jäänyt huhun asteelle, muuten tapaus on kuitenkin ilmiselvä, vaikka tästä todisteesta ei ollutkaan kuin urbaanilegendaksi.
Tässä olisivat tämän väitteen konkreettiseksi luokitellut todisteet. Tapaus joka on kaikille ilmiselvä, tuntuukin kriittisessä katsannossa olevan melkoista aavejahtia.
Peiliin katsomisen paikka!
On syytä tehdä myös itsetutkiskelua, mitä on tämä ilmiselvä? Yleensä ottaen ihminen uskoo mitä hän haluaa uskoa. Kotimaisiin kansan syviin riveihin tämä on uponnut, koska he mielessään asettelevat väitteen Stalinin aikoihin, ja pitävät itsestäänselvänä, että Venäjä ei tempuissaan karvoistaan pääse. Esim. jos Stalin valtasi baltianmaat 1939, se kelpaa sinällään todisteeksi myös vuoden 2014 miehitykselle, eikä todisteita tarvita enempää. Harvemmin muita perusteluja kuuleekaan.
Ihmisen psykologinen anatomia ei suinkaan toimi niin, että kun hän nielee jonkun väitteen, hän tarkistaisi kantojaan uudenlaisten todisteiden - tai niiden puuttumisen - valossa. Asian voi tiivistää niin, että minkä ihminen sisäistää tunnetasolla, sitä ei voi enää kumota järkiperustein. Kun ihmistä yrittää oikoa järkiperusteiden avulla, hän loukkaantuu koska kokee että häntä asetetaan jotenkin yksinkertaiseksi heppuliksi, ja suhtautuu asiaan vain härkäpäisemmin. Mikäli hän uskoo vuorenvarmasti että venäläisiä virtaa itä-ukrainaan, mutta todisteet ovatkin olemattomat, hän asennoituu niin, että venäläiset osaavatkin jallittaa seurannassa olevan rajavyöhykkeen. Epäilyksen siementä ei voi poistaa. Tietyissä tapauksissa voi sulkea mielensä kokonaan: "juuri tälläiseen nämä trollit pyrkivätkin, älkää kuunnelko niitä..."
Suositan itsekutakin kuitenkin pieneen itsetutkiskeluun ja puntaroimaan asiaa kylmän viileästi puolesta ja vastaan. Faktoissa pysytellen, se kun on ainoa tapa tyhjänpuhujia vastaan. Mikäli ainoat todisteet ovat ne, mitä jotkut sanovat median kautta, tai tulevat muuten toimittajien niitä paatostaessa, on syytä kysyä heidänkin lähteitään. Muuten kyse on propagandasta. Sellaisen uhriksi joutuminen saattaa olla vaikea pala myöntää, mutta jos kerran vuoden ajan Ukraina on mielestään käynyt kahakkaa ilman että vihollista on kertaakaan näkynyt taistelukentällä, niin mikä muu selitys jää jäljelle, kuin että meitä kaikkia on vedetty linssiin? Että länsimaiden talouspakotteet ovat perusteettomia, media ei harrasta kritiikkiä, tai nuo silmäätekevät tutkijat, politiikot ja virkamiehet eivät edes tiedä mistä puhuvat? Jossakin kohtaa lusikka on vaan otettava kauniseen käteen. Luulisi vuoden sisään putkahtavan edes yhden ainoan todisteen, yksi kumoamaton fakta, joka osoittaa uskomusjärjestelmän sittenkin todeksi. Vai olenko itse missannut jotain oleellista?
Obaman asekaupat
Yksi konkreettinen asia sentään löytyy, ja se on nuo separatistiarmeijassa putkahtavat uudenkarheat BTR-82A ajoneuvot tai T-72B3 - panssarit. Katsoin oikein asiakseni tutkia niitä erikseen, ja kiistattahan ne ovat venäläisistä asetehtaista, mutta asiaa ei saa yksinkertaistaa liikaa. Niiden päätyminen separatisteille on asia jota täytyy muutamalla rivillä selittää, mutta varoituksen sana; nyt menemme asioiden harmaille vyöhykkeille. Venäjä on toki toiseksi suurin aseidenvalmistaja ja - viejä, mutta valtaosa tuotetuista aseista myydään ns. Odesssan verkoston kautta. Tämä organisaatio syntyi Neuvostoliiton hajottua, ja se on oligarkkinen yksityissektori joka koostuu Nicholas Cagen tähdittämästä warlordeista, jotka ovat sellaisia hämäriä liikemiehiä jotka myyvät kaikille kaikkea. He myyvät venäläisiä aseita, paljon aseita, ja ovat venäläisten asetehtaiden myyntipuoli, joka ei harrasta moraalikysymyksiä. Aseita lennätetään aina pimeimpään Afrikkaan, latinalaisen amerikan sademetsiin, tai aasiaan. Matt Potterin kirja Salainen lasti kertoo kolmannen maailman yläpuolella olevista ilmasalakuljettajien verkostosta, joka kiidättää venäläisaseita minne tahansa, ja tuo takaisin paperittomia siirtolaisia, kokaiinipaaleja, veritimantteja tai piraattituotteita, ja kaikki tavara vaihtaa omistajaa jossakin arabian niemimaan tunnuksettomilla lentokentillä. Odessan verkosto rakentuu hämäristä bisnesmiehistä, epämääräisistä bulvaaniyhtiöistä, hongkongilaisista pankkitileistä, ja kukaan ei ymmärrä sen kokonaiskuvaa. Se mitä separatistit saavat tai ovat saamatta, tulee verkostolta, ei venäläisistä asetehtaista suoraan. Jos tämä kuulostaa tekosyyltä, niin kannattaa muistaa että Odessan verkosto aseistaa samalla tavalla myös Kiovan joukkoja. Vai mistä te kuvittelitte Poroshenkon saavan käsiinsä kaikki ne T-72 - panssarit? Ne kulkevat kenties jostakin Unkarin kautta tsekkiläisten asefirmojen kautta, mutta niidenkin alkuperä on yhtä lailla venäläisissä asetehtaissa.
Olkoonkin että Venäjä ei ole mielissään että on olemassa sota, ja vieläpä sota johon sen sanotaan sekaantuneen, mutta sille se ei mitään voi, että sen rakenne on sellainen, että se nettoaa valtavia summia aseistaessaan tahtomattaan sodan molempia osapuolia. Se myy tankkeja Kiovalle ja panssarintorjuntaa separatisteille, Kiova rakentaa hävittäjiä lisenssillä ja maksaa venäjälle kovat provikat, samaan aikaan kun verkosto myy it-ohjuksia vastapuolelle. Tämä on varmaan pääsyy miksi Obama haluaa aseistaa Kiovaa aktiivisemmin, hän on huomannut että käynnissä on 2000-luvun suurin materiaalitaistelu johon amerikkalaisilla asetehtailla ei ole kuin marginaalinen rooli, ja sodan tulopuoli on venäläisten asetehtaiden monopolissa.
Sinänsä separatisteille päätyneet aseet eivät todista Venäjän roolista kuin niiden valmistajina, mutta toki se näyttää siltä ellei tiedosta välissä olevaa kuolemankauppiaiden jakeluorganisaatiota, joka ei suinkaan jätä hyödyntämättä seapratistien aseiden tarvetta. Se miten ne päätyvät maahan on oma kysymyksensä, luultavasti ilmateitse jostakin kazakstanin kautta monenkirjavien peiteyhtiöiden kautta, ja virallisesti maataloustuotteiksi naamioituneina. mutta tätä puolta ei tietenkään yksikään toimittaja halua pöyhiä, sillä niissä tuppaa äkkiä käymään kuten Anna Politkovskaja-vainaalle.
Minun pitäisi varmaan sanoa joitakin loppusanojakin, yhteenvetoa? Tiivistää ylläoleva, mutta mitäpä tiivistämistä siinä on. Jokaiselle meille on annettu aivot tulolahjana ja jokainen osaa itse tehdä asioista omat johtopäätöksensä.
Kommentti: Katso myös Viisi yleistä kognitiivista vääristymää