Ensin liittovaltion ravitsemussuosituksia valmisteleva toimikunta ilmoitti viime syksynä hylänneensä vähärasvaisen ruokavalion. Torstaina toimikunta julkisti raportin, joka sisälsi vielä suuremman muutoksen: se luopui pitkäaikaisesta ylärajasta ravinnosta saatavalle kolesterolille ja ilmoitti, "ettei ole mainittavaa yhteyttä ravinnosta saadun kolesterolin ja veren kolesterolin välillä". Näyttää siltä, että amerikkalaiset ovat vuosikymmenten ajan turhaan välttäneet munankeltuaisten, maksan ja äyriäisten syömistä. Tulossa olevien uusien ohjeiden, jotka korvaavat viisi vuotta voimassa olleet nykyiset suositukset, vaikutukset tulevat ulottumaan kouluaterioihin, lääkäreiden ruokavaliosuosituksiin ja kaikkeen siltä väliltä.
Miten on mahdollista, että asiantuntijat saattoivat erehtyä niin pahasti? Selvää on, että elintarviketeollisuus on hämmentänyt soppaa lobbauksellaan. Perimmäinen ongelma on kuitenkin siinä, että ravitsemuspolitiikka on pitkään nojannut heikkolaatuisiin tutkimuksiin: epidemiologisiin eli "havainnointitutkimuksiin", joissa tutkijat seuraavat suuria ihmisjoukkoja useiden vuosien ajan. Huolellisimminkin toteutetuilla epidemiologisilla tutkimuksilla on kuitenkin perustavaa laatua oleva rajoitus. Parhaassakin tapauksessa ne voivat kertoa vain korrelaatiosta, siitä että asiat liittyvät toisiinsa, eivät koskaan kausaatiosta, syy-seuraussuhteesta. Epidemiogisten tietojen perusteella voidaan tehdä hypoteeseja, mutta ei vahvistaa niitä.
Sen sijaan, että olisivat myöntäneet, ettei tällaisen näytön perusteella voi antaa luotettavia suosituksia, kunnianhimoiset tutkijat ovat liioitelleet tutkimustensa merkitystä.
Suuren osan siitä epidemiologisesta tiedosta, jolle viralliset ravitsemusohjeet perustuvat, on tuottanut Harvardin yliopisto. Vuonna 2011 kansallisen tilastoviranomainen NISS (National Institute of Statistical Sciences) analysoi useita Harvardin tärkeimmistä tuloksista ja havaitsi, ettei niitä voitu toistaa kiliinisissä kokeissa.
Ei ihme, että kansalliset ravitsemussuositukset on nyt kyseenalaistettu.
Vuonna 2013 arvovaltaisen IM:n (Institute of Medicine) tutkimus osoitti vääräksi neuvon vähentää suolan saantia (joka on edelleen mukana uudessa raportissa). Ja useat viimeaikaiset meta-analyysit ovat kyseenalaistaneet sen, liittyykö tyydyttynyt rasva sydäntautiin kuten nykyisissä ravitsemussuosituksissa yhä väitetään.
Epävarman tieteen ei pitäisi enää antaa ohjata ravitsemuspolitiikkaamme. Rasvan ja kolesterolin vähentäminen, minkä amerikkalaiset ovat kuuliaisesti toteuttaneet, on itse asiassa saattanut jopa heikentää terveyttämme. Vähentäessämme lautasiltamme lihaa, kananmunia ja juustoa (rasvaa ja proteiinia) me söimme enemmän leipää, pastaa ja tärkkelyspitoisia kasviksia (hiilihydraatteja). Viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana olemme uuden virallisen selvityksen mukaan vähentäneet rasvan saantiamme 25 prosenttia ja lisänneet hiilihydraattien saantiamme yli 30 prosenttia. Kuitenkin viimeaikaiset tukimukset ovat osoittaneet, että runsashiilihydraattinen, runsaasti sokeria ja
raffinoituja hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio on lihavuus-, diabetes- ja sydäntautiriskin kannalta paljon huonompi kuin runsaasti rasvaa ja kolesterolia sisältävä ruokavalio.
Terveysviranomaisia kyllä varoitettiin. Rockefeller-yliopiston huippuasiantuntija, tri. Edward H. Ahrens Jr., kritisoi jo 80-luvulla rasva- ja kolesterolidoktriinin kehittäjiä siitä, että he "eivät nojautuneet tieteelliseen näyttöön, vaan uskottavalta vaikuttavaan, mutta vahvistamattomaan ideaan." Hän on osoittautunut aikansa Kassandraksi.
Nyt olemme aikeissa tehdä samanlaisia virheitä. Toimikunnan uusi raportti neuvoi poistamaan "laihan lihan" suositeltavien terveellisten ruokien listalta sekä vähentämään punaisen ja prosessoidun lihan syömistä. Suositeltujen proteiinipitoisten vaihtoehtojen väheneminen luultavasti rohkaisee amerikkalaisia syömään enemmän hiilihydraatteja. Se saattaa johtaa myös lihan vähentämiseen kouluaterioista ja muista liittovaltion laitosruuista.
Melkein lihaton ruokavalio voi olla terveellistä kaikille amerikkalaisille, tai sitten ei. Emme yksinkertaisesti tiedä. Sellaisesta ruokavaliosta ei ole kunnollisia kokeellisia tutkimuksia ja vaikka aikuisista kasvissyöjistä on epidemiologista tietoa, niin sellaista ei ole lasten osalta.
Siitä saakka kun AHA (American Heart Association) vuonna 1961 julkaisi ensimmäiset ravitsemussuosituksensa koskien tyydyttynyttä rasvaa ja kolesterolia, amerikkalaiset ovat olleet koekaniineja valtavan suuressa konrolloimattomassa kokeessa, jolla on ollut tuhoisat seuraukset. Meidän on kyseenalaistettava epidemiologiset tutkimukset ja mietittävä ravitsemuspolitiikkamme kokonaan uusiksi.
Sitä odotellessa meidän on viisainta palata edellisten sukupolvien paremmin toimineeseen ruokavalioon, joka sisälsi vähemmän viljaa ja sokeria sekä enemmän eläinperäisiä ruokia kuten lihaa, täysrasvaisia meijerituotteita ja kananmunia. Se olisi hyvä alku.
Kommentti: Ravitsemussuosituksemme ovat menneet 60-luvulta lähtien hyvin huonoon suuntaan, joka on johtanut maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan ja erilaisten sairauksien yleistymiseen. Maksamme kollektiivisesti kovaa hintaa näistä valinnoista, joihin on eittämättä vaikuttanut myös ruokateollisuuden omat intressit. Näistä artikkeleista saat lisätietoa optimaalisen ruokavalion hyödyistä: