USA on syntymänsä jälkeen ollut sotimatta yhteensä vain 21 vuotta.

Vuonna 2011, Danios kirjoitti:

Alla, olen luonut aikajanan Yhdysvaltojen käymistä sodista, vuosi vuodelta, joka paljastaa jotakin varsin mielenkiintoista: sitten Yhdysvaltojen syntymän vuonna 1776, on se 235 vuoden olemassaolonsa aikana käynyt sotaa yhteensä 214 vuotta. Toisin sanoen, on löydettävissä vain 21 sellaista vuotta, jolloin Yhdysvallat ei ole käynyt ainuttakaan sotaa.

Laittaaksemme asian oikeaan perspektiiviin:

* Valitessamme vuodesta 1776 lähtien minkä tahansa vuoden, on todennäköisyys sille että Yhdysvallat on tuon vuoden aikana osallistunut johonkin sotaan noin 91%

* Yhtäkään USA:n presidenteistä ei voida kutsua rauhan ajan presidentiksi. Sen sijaan, kaikkia USA:n presidenttejä voidaan teknisesti kutsua "sotapresidenteiksi"

* USA ei ole milloinkaan ollut täyttä vuosikymmentä sotimatta

* Ainoa ajanjakso, jolloin USA oli täydet viisi vuotta sotimatta oli suuren laman aikana (1935-40)

Löydät vuosi-vuodelta aikajanan Yhdysvaltojen merkittävimmistä sodista (1776-2011) täältä.

Olen filmannut Marshallinsaarilla, jotka sijaitsevat Australian pohjoispuolella keskellä Tyyntämerta. Aina kertoessani ihmisille missä olen ollut, he kysyvät: "Missä se sijaitsee?" Jos tarjoan vihjeen viittaamalla "Bikiniin", he sanovat: "Tarkoitat uimapukua?". Harva näyttää olevan tietoinen siitä, kuinka bikini-uimapuku nimettiin juhlistaakseen Bikini-saaren [Bikinin atolli] tuhonneita ydinräjäytyksiä. Yhdysvallat räjäytti Marshallinsaarilla yhteensä 66 ydinasetta vuosien 1946 ja 1958 välillä - vastaten 1,6:a Hiroshimaan pudotetun pommin räjäyttämistä joka päivä, kahdentoista vuoden ajan.

Tänä päivänä Bikini on hiljainen, mutatoitunut ja saastunut. Palmut kasvavat oudoissa ruudukkomuodostelmissa. Mikään ei liiku. Lintuja ei ole. Vanhan hautausmaan hautakivet huokuvat säteilyä. Geigermittari ilmaisee kenkäni olevan "vaaralliset". Seistessäni rannalla, katselin smaragdinvihreän Tyynenmeren katoavan suunnattomaan mustaan aukkoon. Tämä aukko on kraatteri, joka aiheutui vetypommi "Bravon" räjäytyksestä. Räjäytys myrkytti ihmiset sekä ympäristön satojen kilometrien säteellä, ehkä ainiaaksi.

Kotimatkallani pysähdyin Honolulun lentokentällä ja huomasin amerikkalaisen lehden nimeltä Women's Health. Kansikuvassa oli bikineihin pukeutunut nainen ja otsikko kuului: "Myös sinä voit saada bikinivartalon." Muutama päivä sitten Marshallinsaarilla olin haastatellut naisia, joilla oli hyvin toisenlaiset "bikinivartalot"; jokainen heistä kärsi kilpirauhasen syövästä sekä muista hengenvaarallisista syöpämuodoista. Toisin kuin kansikuvan hymyilevä nainen, olivat he kaikki köyhiä: he olivat ahneen supervallan uhreja ja koekaniineja. Tämä supervalta on tänä päivänä vaarallisempi kuin koskaan.

Kerron tämän kokemuksen varoittaakseni sekä keskeyttääkseni erään meitä kaikkia kalvavan häiriötekijän. Modernin propagandan perustaja, Edward Bernays, kuvaili tätä demokraattisissa yhteiskunnissa tapahtuvaa ilmiötä "tietoiseksi ja älykkääksi tapojen sekä mielipiteiden manipulaatioksi". Hän kutsui tätä "näkymättömäksi hallitukseksi".

Kuinka moni tiedostaa maailmansodan jo alkaneen? Tällä hetkellä se ilmenee propagandasotana, valheina ja harhautuksina, mutta tämä voi ensimmäisen virheellisen käskyn ja ensimmäisen ohjuksen aiheuttamana muuttua silmänräpäyksessä.

Vuonna 2009 seisoi Obama ihailevan yleisön edessä Euroopan sydämessä, Prahassa. Hän lupasi tehdä "maailman vapaaksi ydinaseista". Ihmiset hurrasivat ja jotkut itkivät. Mediasta virtasi tulvallinen latteuksia. Obamalle myönnettiin myöhemmin Nobelin rauhanpalkinto.

Tämä kaikki oli huijausta. Hän valehteli.

Brasilian rannoilla on tarjolla lämminhenkinen tarina.

Se kertoo Etelä-Amerikkalaisesta patagonianpingviininistä, joka ui joka vuosi 8000 kilometriä hänen henkensä pelastaneen miehen luo.

Rio De Janeiron läheisellä saarella eläkkeellä oleva 71-vuotias muurari ja osa-aikainen kalastaja Joao Pereira de Souza löysi öljyn peitossa olleen pienen pingviinin kuolemanvakavassa tilassa vuonna 2011.

Joao putsasi öljyn pingviinin höyhenistä ja ruokki joka päivä kaloilla vahvistaakseen sen kuntoa. Hän nimesi pingviinin Dindimiksi.

Viikon jälkeen hän yritti päästää pingviinin takaisin merelle. Mutta tämä ei suostunut lähtemään. "Hän pysyi kanssani 11 kuukautta ja juuri vaihdettuaan sulkansa hävisi sitten hän luotani" Joao muistelee.

Muutaman kuukauden jälkeen Dindim palasi takaisin. Eräänä päivänä hän havaitsi tutun kalastajan rannalle ja seurasi häntä kotiin.

Viimeisen viiden vuoden aikana Dindim on viettänyt kahdeksan kuukautta joka vuosi Joaon luona. Loppuajan vuodesta pingviinin uskotaan viettävän Argentiinan ja Chilen rannikoilla muiden pingviinien seurassa.

Uutistoimisto RT:n William Whiteman on kerännyt turkkilaisessa Cizren kaupungissa tusinoittain siviilien järkyttäviä selostuksia Turkin Cizren kaupungin väitetystä kurdien joukkoteurastuksesta. Nämä raportit kertovat Turkin joukkojen teloittaneen satoja Cizren kellareihin loukkuun jääneitä siviileitä. Hyökkäyksen aikana n.150 ihmistä poltettiin väitetysti elävältä.

Vaikka joku epäilisikin näiden siviilikertomusten todenperäisyyttä, käy alla olevasta videosta täysin selkeästi ilmi, kuinka Cizren kaupunki on tuhoutunut lähes maan tasalle. He tuskin ovat tätä itse tehneet! Näky on kuin Syyriasta tai Gazasta, mutta nämä kuvat tulevat siis Turkista. On pöyristyttävää, joskaan ei yllättävää, kuinka länsimaiden valtamedia (myötämedia) vaikenee täysin tästä tapahtumasta. Kokeilkaapa itse: suorittakaa haku Suomen valtamedioiden sivuilta esim. sanalla "Cizre".

Jos NATO ei olisi tuhonnut Jugoslaviaa, olisi maa nyt tasavertainen muiden Euroopan suurvaltojen kanssa, kommentoi Yhdysvaltalainen politiikan kommentaattori Phil Butler. Hänen mukaansa Jugoslavian purkaminen osiin oli osa lännen isompaa suunnitelmaa muuttaa mahdolliset kilpailijat voimasuhteiltaan kehitysmaiden tasolle.

Toisen maailmansodan jälkeistä sosialistista Jugoslaviaa voi pitää eurooppalaisena menestystarinana, ja tämä ominaisuus sai länsimaisen poliittisen valtaeliitin pyrkimään purkamaan Jugoslavian osiin, Phil Butler painottaa.

"Voitko kuvitella tämän päivän Eurooppaa, jossa Jugoslavia olisi yksi avainpelaajista muiden joukossa? Minä voin. Jugoslavia oli itseasiassa yksi merkittävimmistä kulttuurisista ja sosiaalisista kokeiluista historiassa. Se perustettiin Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan välisen konfliktin tuhkasta, integroiden yhteen molempien kulttuurien kansalaisia tavalla, jota ei oltu nähty sitten Aleksanteri Suuren valloitusretkien jälkeen", kirjoittaa Butler New Eastern Outlook lehden artikkelissaan.

Tämä poliittinen analyysi alleviivaa valtion perustuneen ajatukselle eteläslaavien vahvuudesta ja yhtenäisyydestä.

Uutisointi Syyrian sodasta tullaan muistamaan eräänä häpeällisimmistä jaksoina amerikkalaisen lehdistön historiassa. Viimeisin syy tähän on raportointi koskien muinaiskaupunki Aleppon verilöylyä.

Viimeiset kolme vuotta ovat Aleppoa johtaneet väkivaltaiset taistelijat. Heidän hallintonsa alkoi sarjalla sortotoimenpiteitä. He asettivat ilmoituslappuja varoittaen asukkaita:

"Älkää lähettäkö lapsianne kouluun. Jos lähetätte, ottamme selkärepun ja te saatte vastineeksi ruumisarkun."

Tämän jälkeen he alkoivat tuhoamaan tehtaita, toivoen työttömien hädässään värväytymään taistelijoiksi. He kuljettivat ryöstämänsä koneet Turkkiin myytäviksi.

Tässä kuussa, ovat Aleppon kansalaiset vihdoin nähneet toiveen pilkahduksen. Syyrian armeija liittolaisineen on työntänyt taistelijoita ulos kaupungista. Viime viikolla he valtasivat takaisin kaupungin tärkeimmän voimalaitoksen. Säännöllinen sähkönjakelu saataneen kohta käyttöön. Taistelijoiden ote kaupungista saattaa olla loppumaisillaan.

Voimmeko jo lopettaa hölynpölyn puhumisen ja ryhtyä keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä. Yhdysvaltojen johtama NATO:n sotilasliitto käy sotaa maailmaa vastaan, ja Venäjä on tärkein vastavoima pitämään tämän rikollisorganisaation aloillaan.

Länsimaiden poliittisten johtajien kuuntelu äskettäisessä Münchenin turvallisuuskonferenssissa oli sekä naurettavaa että vastenmielistä. Siellä Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian korkea-arvoiset diplomaatit John Kerry ja Philip Hammond tekivät kannanottoja kansainvälisen lain ja rauhan puolesta, ja NATO:n Jens Stoltenberg sekä kenraali Philip Breedlove vakuuttelivat ettei kylmää sotaa ole.

EU:n ulkoasioiden edustaja Federica Morgherini lausui myös älyvapaasti ettei maailma käy kylmää sotaa Venäjää kohtaan, kuten väitti myös Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeier.
Minä nämä ihmiset oikein meitä pitävät? Jos he ovat näin tyhmiä kieltääkseen tosiasiat, olkoon se heidän asiansa. Mutta kyllähän muun maailman luulisi näkevän asiat kuin ne ovat: maailmasta on tullut paikka, jossa Yhdysvallat ja sen eri liittolaiset käyttäytyvät täysin hallitsemattomasti, pilkaten kansainvälisiä lakeja käymällä sotaa suorasti ja epäsuorasti jokaista heidän tielleen asettuvaa vastaan.

Juuri tästä samaisesta skenaariosta Venäjän presidentti Vladimir Putin varoitti jo vuonna 2007 Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Putin sanoi tilanteen päättyvän huonosti johtuen laittomasta, valtioiden tukemasta terrorismista, jota länsimaiden johtajat ovat oikeuttaneet ja yllyttäneet, samanaikaisesti esiintyen tekopyhästi kuin mitkäkin pyhimykset.

Syyrian tilanteesta aiheutunut jännittyneisyys Turkin ja Venäjän välillä ei kuluneen viikon aikana näyttänyt merkkejä lientymisestä. Venäjän kannan ollessa yksinkertainen - "me olemme valmiit taisteluun" - on Turkin kanta vähintäänkin epäselvä: turkkilaiset poliitikot sanovat yhtä, sitten täysin vastakkaista ja sitten jotakin täysin muuta. Hetkittäin he saavat tilanteen kuulostamaan siltä, kuin invaasion hetki jo lähestyisi, toisinaan he kuitenkin taas sanovat "ettei Turkki suunnittele mitään omin päin tehtävää invaasiota". Ongelma tässä on, että eurooppalaisilla ei ole vähäisintäkään halua joutua sotaan Venäjän kanssa. Samalla Yhdysvallat ja Ranska kieltäytyvät tukemasta YK:n päätöslauselmaa joka vahvistaisi Syyrian suvereniteettiä. Jep, kuulitte oikein. Yhdysvaltojen ja Ranskan mielestä YK:n peruskirja (joka vahvistaa kaikkien maiden suvereniteetin) ei päde Syyrian kohdalla. Mene ja tiedä...

Liikkeellä on sitkeitä huhuja siitä, kuinka Turkin ylimmät sotilaspäälliköt vastustaisivat kategorisesti hyökkäystä Syyriaan, ja että he eivät haluaisi olla osallisina sodassa Venäjää vastaan. Ymmärrän täysin heidän kantansa, sillä he ymmärtävät täydellisesti kaksi yksinkertaista tosiasiaa: 1) Turkki ei ole se, joka tarvitsee sotaa, vaan Erdogan 2) Turkin tullessa lyödyksi, tulee Erdogan syyttämään armeijaa tästä tappiosta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on merkkejä erimielisyyksistä koskien tämänlaisen sodan mahdollisuutta: neokonservatiivit tukeavt Erdogania ja työntävät hänet kohti sotaa, kuten he tekivät Saakashvilin kohdalla, kun taas Valkoinen talo ja Washington käskevät Erdogania "jäähdyttelemään". Mitä tulee turkkilaisiin itseensä, ovat he tulittaneet rajan yli kurdien ja syyrialaisten asemia sekä, ainakin kahdesti, ilmeisesti lähettäneet pienen sotilasjoukon rajan yli.

Puhtaasti sotilaallisesta perspektiivistä tarkasteltuna, ei turkkilaisten joukkojen kokoontumisessa rajan tuntumaan ole mitään järkeä. Myöskään siinä ei ole järkeä, että he julistavat ensin aloittavansa hyökkäyksen, sitten kieltäen tämän, sitten tulittaen hieman ja sitten lähettäen rajan yli muutaman pienen joukon. Se mitä turkkilaisten olisi tullut tehdä, on peitellysti aloittaa lisäämään joukkojensa valmiustasoa ja sitten hyökätä heti Venäjän huomattua nämä valmistelut, vaikka tämä tarkoittaisi heidän joutuvan aloittamaan taisteluoperaatiot ennen täyden mobilisaation ja valmiuden saavuttamista. Yllätyshyökkäyksen edut ovat niin suuret, että tämän saavuttamiseksi miltei kaikki muut seikat on syytä jättää huomioimatta. Turkkilaiset toimivat täysin päinvastoin: ensin he mainostivat hyökkäysaikeistaan, ja kun joukot olivat saavuttaneet valmiutensa, he yksinkertaisesti pysähtyivät rajalle antaen sitten täysin ristiriitaisia selityksiä. Tässä ei ole hitustakaan järkeä.

Se mikä tekee tästä kaoottisesta tilanteesta vielä monimutkaisemman on Erdoganin selkeä mielenvikaisuus ja se, että vakava sisäinen yhteenotto Turkin poliittisten johtajien ja armeijan välillä näyttää ainakin mahdolliselta.

New York Times julkaisi maanantaina 1.2.2016 etusivullaan lehden kahden toimittajan laatiman artikkelin, jossa he vahvistivat Yhdysvaltojen pyrkivän lisäämään miehitystään ja sotilaallista läsnäoloaan Euroopassa, etenkin idässä. Artikkeli nimeltään "U.S. Fortifying Europe's East to Deter Putin" on vain yksi esimerkki jatkuvista aggressiivisista Venäjän vastaisista toimista. Amerikkalaisten julkistaessa nämä toimet, he samanaikaisesti teeskentelivät Genevessä neuvottelevansa Venäjän kanssa sovintoon pääsystä, koskien amerikkalaisten ja sen liittolaisten aggressiivisia toimia Syyriassa.

Lehtiartikkeli alkaa tietenkin otsikon sisältämällä valheella siitä, kuinka meidän tulee "estää Putinin aikeet". Tämän jälkeen kertomus jatkuu standardisetillä valheita ja propagandaa koskien maailman tapahtumia, niitä joita aina kuulemme tämän kyseisen maan hallitukselta. Kukaan Yhdysvaltojen ulkopuolinen ei voi lukea näitä juttuja nauramatta tai itkemättä, mutta juttujen tarkoitus on tietenkin oikeuttaa Yhdysvaltain hallituksen ja hallitsevan eliitin rikolliset toimet. Nämä jutut, oikeuttaakseen oikeuttamatonta, ovat tietenkin suunnattu niille ihmisille, jotka toimivat maksumiehinä valtaeliitin rikollisille sodille, eli Yhdysvaltain kansalaisille.

Tässä kohdin ei ole tarpeen jälleen kertoa Ukrainan, Syyrian, Euroopan, Aasian, Afrikan ja muun maailman tapahtumien oikeasta historiasta, josta selviää kuinka amerikkalaisten ja eurooppalaisten sotilaalliset sekaantumiset ovat aiheuttaneet hävitystä ja kaaosta. Ne keitä asioiden oikea laita kiinnostaa, tuntevat kyllä tämän historian. On kuitenkin tarpeellista yrittää ymmärtää Yhdysvaltojen aikeita, kun se ilmoittaa lisäävänsä Itä-Euroopan sotilasbudjettiaan 400%, tämän hetken 789 miljoonasta dollarista 3,4 miljardiin dollariin vuonna 2017.

Yhdysvaltojen johtava Venäjä-asiantuntija, professori Stephen Cohen, kertoo seuraavassa haastattelussa näkemyksistään tämänhetkisestä tilanteesta Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä. Kielenä englanti.