Tervetuloa Sott.net uutissivustolle
la, 24 elo 2019
Maailma ihmisille jotka ajattelevat

Eye 1

Kennedyn salamurha - yksinäisen hullun rikos vai järjestelmän sanktio?

John F. Kennedy

John F. Kennedy
Vaikka presidentti John Fitzgerald Kennedyn eli JFK:n salamurhasta on kulunut jo yli 50 vuotta, siitä kirjoitetaan ja kiistellään edelleen. Siitä näyttää muodostuneen samantyyppinen kysymys kuin esimerkiksi Venäjän vallankumous tai Tshernobylin onnettomuus. Joidenkin maailmankatsomukseen tai intresseihin ei tietty tulkinta tapahtumasta mitenkään sovi, jolloin osa tätä tulkintaa tukevista tosiasioista kiistetään tai niistä vaietaan, vaikka toisten mielestä tosiasiat ovat ilmeisiä ja niistä väistämättä seuraava tapahtuman tulkinta luonnollinen.

Virallisen teorian mukaan Lee Harvey Oswald surmasi Kennedyn yksinään ilman rikoskumppaneita. Tätä teoriaa piti esimerkiksi Helsingin Sanomat näkyvästi esillä 50-vuotispäivän tienoilla, ja se esiintyy historian kirjoissa ja ensyklopedioissa. Teorian näkyvyydestä huolimatta sitä kannattaa kuitenkin vain vähemmistö.

Marraskuussa 2013 tehdyn Gallup-kyselyn mukaan 61 % yhdysvaltalaisista ei uskonut virallista teoriaa vaan ajatteli, että salamurhan takana oli useampia ihmisiä. Niistä, jotka osasivat tai halusivat tarkentaa näkemystään, noin puolet ajatteli, että attentaatin toimeenpani jokin USA:n valtiollinen taho. On luultavaa, että myös niistä muiden maiden ihmisistä, jotka ovat ylipäänsä lukeneet tai kuulleet Kennedyn salamurhasta, enemmistö kysyttäessä epäilisi virallista teoriaa.

Kommentti: Lue myös nämä englanninkieliset artikkelit:


Eye 2

Oikeusprofessori: TTIP-sopimuksessa piilee oikeusjuttujakin suurempi uhka

TTIP
© Desconocido
Investointisuoja murentaa käytännössä valtioiden itsenäisyyttä lakien säätämisessä, sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professori ja Erik Castrén -instituutin johtaja Martti Koskenniemi. EU-komissio ja Yhdysvallat aloittivat salaiset TTIP-neuvottelut heinäkuussa 2013, ja investointisuoja on määrä sisällyttää vapaakauppasopimukseen. Julkinen huomio on keskittynyt voittopuolisesti vastaavien sopimusten nojalla nostettuihin kanteisiin, mutta Koskenniemen mukaan ne eivät ole pääasia: investointisuojajärjestelmä uhkaa neuvottelutasapainoa.

- Jokainen juristi tietää, että yksittäisiä juttuja tärkeämpää on se, että järjestelmä on olemassa. Se vaikuttaa lukemattomiin neuvotteluihin, joita ulkomaiset sijoittajat ja viranomaiset käyvät, jos toinen osapuoli voi sanoa, että jos ette suostu meidän ehtoihin, niin 'see you in court'.

Koskenniemi ottaa hypoteettisen esimerkin läheltä: Terveystalon, Attendon ja Mehiläisen takana on yhdysvaltalaisia eläkerahastoja. Jos investointisuoja toteutuu, yritykset voivat lähettää juristinsa lakimuutosta valmistelevaan sosiaali- ja terveysministeriöön kertomaan, ettei esitys ole mieleinen ja jos se toteutuu, luvassa on haaste kansainväliseen välimiesoikeuteen.

- Mitä luulette vähien varojen kanssa kamppailevan viranomaisen tekevän? Eikö olisi suuri houkutus suostua ehdotettuihin muutoksiin? Investointisuoja muuttaa neuvottelutilannetta olennaisesti ulkomaisen investoijan eduksi - olennaisesti, Koskenniemi toistaa.

Jos sijoittaja haastaa valtion välimiesoikeuteen, valtion maksettavaksi tulevat ainakin 8 - 30 miljoonan dollarin oikeudenkäyntikulut, minkä lisäksi mahdollisesti tuomittavat korvaukset voivat nousta miljardiluokkaan. Valtio sen sijaan ei voi haastaa sijoittajaa välimiesoikeuteen esimerkiksi sopimusrikkomuksesta.Investointisuojaan sisältyvän painostuskeinon vaikuttavuutta lisää se, etteivät välimiesoikeuden ratkaisut ole ennakoitavissa.

Kommentti: Lue myös


Snakes in Suits

Psykopaatit: Empatiakyvyttömät saalistajat ympärillämme

post apocalyptic psychopath
© Shutterstock.com
Psykopatia on persoonallisuushäiriö, jossa on ominaista empatiakyvyn puute ja manipuloiva käytös.
Simpauttajan kolmivaiheinen taktiikka

Koska vapaana vipeltävällä lierolla ei ole leimaa otsassa, on hyvä tuntea lieron kolmivaiheinen "arvioi, käytä, hylkää" -toimintakaava. Käytän siitä verbiä simpauttaa, joka tulee Heikki Turusen romaanista Simpauttaja.


Kommentti: Psykologi Tuija Matikka käyttää sanaa "liero" psykopaatti -termin tilalla. Hän mainitsee syyn tässä tiede-lehden artikkelissaan:
Vaikka terve valppaus kannattaa, noitavainoihin ei parane ryhtyä. Nykyään tuntuu olevan tapana leimata eri mieltä olevia tai muuten vain vaikeiksi koettuja ihmisiä psykopaateiksi. Oikeasti psykopaatin titteli edellyttää raskaita ja dokumentoituja "ansioita". Niinpä PCL-kurssilla Hare suositteli hieman ilkikurisesti käytettäväksi psykopaattisesti käyttäytyvistä arkikielen sanaa bastard, jonka voi suomentaa vaikkapa lieroksi.

Hyötyarvio

Tavallinen ihminen käyttää esineitä hyväkseen mutta pyrkii luomaan vastavuoroisen suhteen toisiin ihmisiin. Ilmeisesti lievän aivovamman vuoksi liero pitää muita ihmisiä esineinä. Liero siis kohtelee ihmisiä ja eläimiä ikään kuin nämä olisivat tietokoneita, autoja tai pölynimureita. Kun liero kohtaa uuden ihmisen, hän tutkii sitä yhtä innoissaan kuin itse tutkisit uutta autoa. Selvität, kulkeeko uusi auto bensalla vai dieselillä. Mistä sen saa käyntiin ja millaisia muita ohjauslaitteita ja lisävarusteita siinä on. Kokeilet, kuinka kovaa se kulkee ja miten pitkälle pääsee yhdellä tankillisella. Potentiaalisen simpautettavan tavatessaan liero miettii, mitä kivaa kohteesta irtoaa: rahaa, seksiä, etenemistä uralla, suhteita, valtaa jne.

Jos liero arvelee simpautettavan itselleen hyödylliseksi, liero kartoittaa kohteensa haaveet, pelot sekä vahvuudet ja piilotetut heikkoudet. Heti kun liero tietää, mitä kohde tarvitsee, hän tekeytyy tuoksi unelmaksi. Jos kohde on narsistinen tai huomionhakuinen persoona, liero liehittelee häntä. Jos kohde on riippuvainen, liero esiintyy turvallisena hahmona. Ja aivan kuten me tartumme eri tavoin tietokoneeseen, pölynimuriin tai autoon, liero ottaa räätälöidyn otteen kohteeseensa. Mitä syvemmin liero saa kohteen avautumaan ja kertomaan unelmistaan, siltä enemmän kohteesta tuntuu, että uusi tuttavuus on liian hyvä ollakseen totta.
Psykopaatti
© n/a
Psykopaatille toiset ihmiset ovat pelinappuloita, joiden avulla voi saada rahaa, seksiä, etenemistä uralla, suhteita, valtaa ja niin edelleen.

Kommentti: On myös erittäin tärkeää ymmärtää minkälaista vahinkoa psykopaatit voivat saada aikaan, kun heillä on poliittista valtaa. Tällöin yksittäisten tragedioiden sijaan syntyy kokonaisiin kansakuntiin kohdistuvia murhenäytelmiä. Andrzej Lobaczewski on kirjoittanut psykopatian ja politiikan suhteesta taidokkaasti kirjassaan Political Ponerology: A science on the nature of evil adjusted for political purposes. Tässä lainauksessa hän kirjoittaa, kuinka yhteiskunnat siirtyvät psykopatologisten tekijöiden kautta hyvien ja huonojen aikakausia edestakaisin:
"Hyvinä aikoina" totuuden etsimisestä tulee epämiellyttävää, koska se paljastaisi epämieluisia tekijöitä. On parempi ajatella helpompia ja miellyttävämpiä asioita. Hetki hetkeltä sopimattomien asioiden tiedostamaton eliminointi kasvaa, jolloin siitä tulee yleinen tapa yhteiskunnan sisällä. Ongelmana on ettei tälläinen typistetty ajatteluprosessi voi synnyttää oikeita johtopäätöksiä maailmasta. Se johtaa syvempään tiedostamattomaan faktojen rajaamiseen ja niiden vaihtaminen sopivimpiin, jolloin ihmisten ajattelu lähestyy psykopatologian rajoja.

Tälläinen usein muiden ihmisten tai kansojen epäoikeuden hinnalla kasvanut yltäkylläisyyden aikakausi alkaa ahdistaa yksilön ja yhteiskunnan tajuntaa, jolloin alitajuiset tekijät alkavat hallita päätöksentekoa. Tämänkaltainen hysteerisen ilmapiirin saastuttama yhteiskunta näkee kaikki poikkeavat ja epämiellyttävät totuudet "pahantapaisena"... Tällöin aikaisemmin tärkeässä roolissa ollut looginen ja järjestelmällinen ajattelu alkaa hiipua. Kun yhteisöt menettävät kyvyn psykologiseen päättelyyn ja moraaliseen kritiikkiin, niin pahuuden kehitysprosessit voimistuvat yhteiskunnan jokaisella tasolla (niin yksilöllisellä kuin makrososiaalisella), kunnes sykli palaa takaisin "pahoihin aikoihin"...

Muutaman sukupolven huolettomasti nauttimat "hyvät ajat" johtavat sosiaalisiin puutteisiin psykologisissa taidoissa ja moraalisessa kritiikissa, jolloin se avaa tien patologisille juonittelijoille, huijareille ja jopa primitiivisemmille teeskentelijöille. Nämä muuttujat toimivat oleellisina tekijöinä pahuuden syntyprosessissa... Nämä vaiheet joita monet kutsuvat "vanhoiksi hyviksi ajoiksi" toimivat kasvuperänä tulevaisuuden tragedioille lisääntyvän moraalisten, älyllisten ja henkilökohtaisten arvojen rappeutumisen johdosta, joka johtaa huijareiden aikakaudelle.



Pills

Lääketehdas pyörittää suomen politiikkaa

Pharmaceutical Industry
© Food Freedom
Joukko ihmisiä kokoontuu Helsingin Vanhalle ylioppilastalolle tiistaina 24.2.2015. Tilaisuus on saanut komealta kalskahtavan nimen: Kansalaisfoorumi. Kuinka kansalaiskeskeinen tapahtuma todellisuudessa on, selviää tuonnempana. Tapahtuman perimmäisenä tarkoituksena on saada käsistä karannut diabetesongelma osaksi tulevan hallituksen ohjelmaa. Siis tarkoituksena on vaikuttaa eduskuntavaalien alla Suomen politiikkaan. Tapahtumaa myös markkinoidaan sillä, että siihen osallistuvat edustavat kaikkea, mikä liittyy diabetekseen tässä maassa. Onko asia näin, selviää tarkastelemalla tapahtuman ohjelmaa.

Kun katsoo osallistujalistaa, niin pakollisten virkamiesten lisäksi vain pääporvaripuolueet ovat edustettuna tilaisuudessa. Tosin yksi eduskunnasta tippunut demarikin oli päässyt mukaan. Asiantuntijalistasta löytyy Markku Saraheimo, joka on diabeteslääkäri ja jonka sidonnaisuudet lääketeollisuuteen on poikkeuksellisen vahvat. Mikko Alkio on erityisen mielenkiintoinen ajaessaan avoimesti lääketeollisuuden asiaa. Sokerina pohjalla on Tero Saukkonen, joka on maailman johtavan insuliinin tuottajan Novo Nordiskin Suomen johtaja. Taustatietona sen verran, että Novo Nordisk tuomittiin taannoin sakkoihin lahjonnasta Irakissa. Yhdysvalloissa yhtiö tuomittiin korvauksiin Novolin -insuliiniin liittyvistä vääristä väitteistä. Suomessa nuo väitteet on otettu totena, kiitos Käypähoito -suositusklaanin. On naivia uskoa, että nämä olisivat vahinkoja. Paremminkin ne kertovat yhtiön todellisista toimintatavoista. Novo Nordisk on jättimäinen pörssiyhtiö, jonka ainoana tarkoituksena pankinjohtaja Björn Wahlroosia lainatakseni on tuottaa sijoittajilleen voittoa. Kaikki muu - potilaat mukaan lukien - on vain välineitä tätä tarkoitusta varten. Shown emännäksi on saatu TV 1:n ajankohtaistoimittaja Annika Damström. Toimittajan mukanaololla varmistetaan, että tilaisuus saa uskottavaa näkyvyyttä päämedioiden uutisissa.

Kommentti: Lue myös


Target

'The Weight of Chains': Kuinka USA/NATO tuhosi Jugoslavian (dokumentti)

weight of chains
"The Weight of Chains" on Boris Malagurskin palkittu kanadalainen dokumentti, joka käsittelee Jugoslavian hajoamista eri näkökulmasta. Valmistaudu kahden tunnin shokeeraviin faktoihin, jotka muuttavat käsityksesi tapahtumien kuluista ja tuovat uuden perspektiivin lännen intervention syihin Balkanilla. Malagurski paljastaa perimmäiset syyt Jugoslavian sotiin kertomalla, kuinka lännen tarkoituksena oli luoda taloudellisia ja geopoliittisia siirtomaita alueelle.

Dokumentti esittää kanadalaisen näkökulman lännen toimintaan: Etnisten ryhmien keskinäisiä konflikteja pyrittiin provosoimaan ja ruokkimaan ulkoapäin, tavallisen kansan halutessa rauhaa. Kaikkien osapuolten äärinationalistit peittivät maltilliset äänet alleen. Kymmenen vuotta viimeisimmän konfliktin jälkeen vihanpito jatkuu edelleen, ihmisten levitellessä myyttejä siitä, mitä 1990-luvulla oikein tapahtui. Miksi tämä kaikki tapahtui?


Kommentti: Lue myös artikkelit:


Pistol

Saker: Väärän lipun alla tehty operaatio Moskovassa

Kuva
© AP
Boris Nemtsov
Boris Nemtsov on ammuttu kuoliaaksi Moskovassa. Hän oli yksi Venäjän karismaattisimmista, n.s. "liberaalin" tai "demokraattisen" "systeeminvastaisen" opposition johtajista (ymmärtäkää, että venäläisessä kontekstissa "liberaali" ja "demokraattinen" tarkoittaa USA-myönteistä ja jopa CIA-johtoista, kun taas "systeeminvastainen" tarkoittaa liian pientä kannatusta saadakseen edes yhtä duuman edustajaa). Hänet ammuttiin vain pari päivää ennen julkistettua mielenosoitusta, joka oli tarkoitus järjestää 1. maaliskuuta, järjestäjinä samat "liberaalin" tai "demokraattisen" "systeeminvastaisen" opposition edustajat.

Kommentti: Vuonna 2012 Vladimir Putin kommentoi mahdollisia väärän lipun alla tehtäviä operaatioita mielenosoituksissa ja muissa tilanteissa:
Toivon että kukaan ei ylitä tätä rajaa ja että nämä toimet pidetään lain sisäpuolella. Toivottavasti yritykset provosoida viranomaisten reaktiota ovat turhia. Toimijat jotka mainitsit haluavat todella aikaansaada väkivaltaisia yhteenottoja. He pyrkivät tähän voimakkaasti. He ovat jopa valmiina uhraaman jonkun, jotta voivat syyttää Venäjän hallitusta.

Olen tietoinen tästä taktiikasta ja metodista, sillä he ovat yrittäneet tätä viimeisen kymmenen vuoden ajan. Useimmat tätä taktiikkaa harjoittavat työskentelevät ulkomailta käsin. Sanon tämän teille - tämä on fakta. He jopa etsivät jotakuta, kenestä voisi tehdä marttyyrin. Jonkun, joka olisi jollakin tavoin kuuluisa.

He laittavat hänet kylmäksi - pahoittelen sananvalintaa - ja syyttävät siitä sen jälkeen hallitusta. On olemassa ihmisiä, jotka kykenevät tälläiseen. En liioittele yhtään. Toivon että ihmiset, jotka todella haluavat maamme parasta ja harjoittavat sananvapauttaan, eivät astu tähän ansaan.

Lue myös SOTT yksinomainen artikkeli: Länsi luo todellisuutta - Venäjän vastainen propaganda ja informaatiosota sekä Kuka trollaa ketäkin -YLE ja Hesari pukkeja kaalimaan vartijoina


Handcuffs

Krim halusi irti Ukrainasta jo 1990-luvulla

Crimea russian flag
© tuntematon
Krimin niemimaa

Kommentti: Viimeaikaiset tapahtumat Ukrainassa ovat saaneet lehdistössä paljon palstatilaa. Vaikutelma on kuitenkin ollut se, että Krimin niemimaan kansanäänestys tapahtui Venäjän painostamana ja ilman "oikeaa" kansan tahtoa. Historiansa osaava tietää kuitenkin, että Krimin niemimaa on jo useaan otteeseen aikaisemmin pyrkinyt irtautumaan Ukrainasta, järjestäen asiasta kansanäänestyksiä. Siis täysin kansan omasta tahdosta. Seuraavat otteet Ylen uutisesta koskien Krimin aikaisempia itenäistymispyrkimyksistä ja halusta liittyä Venäjään toimii hyvänä esimerkkinä ja kertauksena. Eikö ole mielenkiintoista kuinka nämä asiat ovat "unohtuneet" viime aikojen Ukrainaa koskevassa media-myllerryksessä?


Ylen artikkelissa Jukka Lindfors ja Juhana Säilynoja kirjoittavat:
Pieni Krimin niemimaa Mustallamerellä on hiostanut Ukrainan ja Venäjän suhteita vuosikymmeniä. Vuonna 1992 alue julistautui ensi kertaa itsenäiseksi. Monelle kriminvenäläiselle tämä tarkoitti ensiaskelta kohti Venäjään liittymistä.Vuonna 1992 Ukrainan ensimmäinen presidentti Leonid Kravtšuk tähdensi Eurooppa-suhteista puhuessaan myös läheisten taloussuhteiden ylläpitämistä Venäjään, selviää A-studion raportista. Samaan aikaan Venäjän ja Ukrainan välit olivat kuitenkin entisestään viilenneet, kun Krimin pääkaupungissa Simferopolissa vaadittiin keväällä 1992 kansanäänestystä Krimin irrottamiseksi Ukrainasta.

Kommentti: Kuten tästäkin artikkelista voimme todeta, on enemmistö Krimin kansalaisista (enemmistö venäjänkielisiä) jo pitkään halunnut liittyä Venäjään. Tietäen tämän, herättää viimeaikainen mediarummutus Putinin Krimin "invaasiosta" ihmetystä. Kannattaakin kysyä itseltään, kuka tästä median levittämästä russofobiasta oikein hyötyy. Lainataksemme Voltairea:

Kuva
© tuntematon
"Oppiaksesi kuka hallitsee sinua, selvitä ketä et saa arvostella!"

Myös jatko on mielenkiintoinen:
Krim kuului Venäjän neuvostotasavaltaan aina vuoteen 1954 saakka, jolloin se siirrettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan. Krimin asukkaista suurin osa on venäläisiä. Maaliskuussa 1992 Krimin parlamentti sääti lain niemimaan itsenäisyydestä. Ukrainan keskushallituksen vaatimuksesta tuoretta perustuslakia kuitenkin muutettiin jo seuraavana päivänä säädöksellä, jonka mukaan Krim pysyisi osana Ukrainaa. Krimin kysymys liittyi läheisesti sotilaspoliittisiin kiistoihin Mustanmeren laivaston omistuksesta ja Ukrainan ydinaseiden kohtalosta. Heinäkuussa 1993 Venäjän duuma julisti laivaston ja Sevastopolin kaupungin Venäjän omaisuudeksi. Keväällä ja alkukesästä 1994 laivastokiista oli vähällä johtaa Ukrainan ja Venäjän väliseen aseelliseen konfliktiin. Ukrainassa oli myös runsaasti Neuvostoliiton vanhoja ydinaseita, joiden luovuttaminen Venäjälle politisoitui Krimin kriisin vuoksi. Kriisistä uhkasi tulla laajempi, kun samanaikaisesti suurvaltapoliittiset etupiirirajat olivat siirtymässä itään päin Naton laajentumisen myötä.

Kommentti: Ylen toimittajat puhuvat tässä siis estotta Naton laajentumisesta! Tänä päivänä, skitsofreenista kyllä, puhutaan vain Venäjän laajentumisaikeista. Hupaisa esimerkki on esimerkiksi puhe siitä, kuinka Venäjä uhkaa Natoa laajentumalla Ukrainan kautta. Jopa siinä tapauksessa että väitteet Venäjän tuesta Kiova-vastaisille joukoille olisivat totta, on kenellä tahansa päivänselvää että Itä-Ukrainan asukkaat eivät ole valloittamassa lisäalueita - mitään "laajentumista" ei todellakaan ole nähtävissä. On mielenkiintoista myös lukea kuinka tämä tapahtuma uutisoitiin Helsingin Sanomissa vuonna 1954.


Kommentti: Lue myös:


War Whore

Kiovan parlamentaarikot yrittivät huijata Yhdysvaltojen senaattoria todisteilla venäläisistä panssarivaunuista Ukrainassa

Kuva
© AP
Todisteita venäläisistä joukoista Ukrainassa?
Parlamentaarikot Kiovassa huijasivat Yhdysvaltojen senaattoria, luovuttaen tämän toimistolle valokuvia venäläisestä sotavälineistörivistöstä oletetusti samoamassa Ukrainan maaperää. Kävi kuitenkin ilmi, että kuvat oli otettu vuosia sitten, Etelä-Ossetian konfliktin aikana vuonna 2008.

Kuvat "esiteltiin joulukuussa asevoimien komitealle ukrainalaisen valtuuskunnan toimesta", totesi senaattori Jim Inhofen viestintäjohtaja Donelle Harder uutissivustolle The Washington Free Beacon. Amerikkalaiset aikoivat julkistaa nämä kuvat, antaen ansion ukrainalaisille parlamentaarikoille, ja "tämä sopi heille mainiosti", tiedottaja sanoi. Kuitenkin huolellisen tarkistuksen jälkeen, kuvat osoittautuivatkin vuosia vanhoiksi ja otetuiksi vuonna 2008 Georgia - Etelä-Ossetia sodan aikana.

"Olemme parhaillaan yhteydessä lähteisiimme", Harder sanoi. "Ukrainan parlamentin jäsenet, jotka antoivat meille nämä kuvat tulostettuina - kuin ne tulisivat suoraan kamerasta - tekivät todellakin itselleen karhunpalveluksen", senaattori Inhofe sanoi lausunnossaan.

"Olin raivoissani oppiessani, että eräs saamistamme kuvista on luultavimmin väärennetty versio AP:n vuonna 2008 ottamasta kuvasta", lainsäätäjä kirjoitti. Yhtaikaa, paljastettu väärennös "ei muuta sitä tosiasiaa, että on olemassa paljon todisteita siitä, kuinka Venäjä on edennyt maahan T-72-panssarivaunuilla, ja kuinka venäjämieliset separatistit ovat tappaneet ukrainalaisia kylmäverisesti", väittää Yhdysvaltojen senaattori.

Ukrainalaisen valtuuskunnan (joka yritti huijata senaattori Jim Inhofea) jäsenlista ei sisällä korkea-arvoisia ukrainalaisia virkamiehiä, poikkeuksena ehkä Donbassin vapaaehtoispataljoonan komentaja Semyon Semenchenko, joka vieraili Washingtonissa vaatien koulutusta ja aseita varusmiehilleen.

Bad Guys

Operaatio Gladio - Naton salaiset armeijat

Nato

Naton pyöreä pöytä Brysselissä. Muodollisesti kaikki jäsenmaat ovat tasa-arvoisia, mutta käytännössä Yhdysvalloilla on johtava rooli. Näin oli myös salaisia armeijoita organisoitaessa.
Pommi-iskuja, murhia, vallankaappauksia, kidutusta, perätöntä propagandaa... Tällaista oli synkimmillään Naton koordinoimien salaisten armeijoiden toiminta kylmän sodan Länsi-Euroopassa.

Salaiset armeijat perustettiin alkujaan rintaman takaista vastarintaa varten Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen varalle. Niin sanotut stay behind -organisaatiot olisivat organisoineet paikallisia vastarintaliikkeitä, sabotoineet räjähtein vihollisen huoltoreittejä ja tuotantolaitoksia sekä raportoineet tilanteiden kehittymisestä toiselle puolelle rintamaa. Miehityksen varalta kätkettiin aseita, räjähteitä, viestintälaitteita ja muita tarvikkeita metsiin, niityille ja maanalaisiin bunkkereihin eri puolille Länsi-Eurooppaa.

Taustalla olivat kokemukset toisesta maailmansodasta, jossa tällaiseen vastarintaan valmistautuminen oli ollut monissa Saksan miehittämissä maissa puutteellista. Toisaalta mallia otettiin saksalaisten vastarintaorganisaatioista, jollaisia he perustivat useissa maissa vetäytyessään sodan lopulla.

Kommentti: Tämän historiallisen tiedon valossa on erittäin perusteltua pohtia sitä, että onko tämänkaltaista toimintaa edelleen olemassa? Voidaanko terrorismia luoda poliittisten päämäärien saavuttamiseksi? Tehdäänkö iskuja väärän lipun alla vieläkin? Tuntuisi naiivilta ajatella, että sotilas- ja tiedusteluorganisaatiot jättäisivät tälläiset menetelmät käyttämättä.

Katso myös tämä BBC:n vuonna 1992 julkaisema dokumentti operaatio Gladiosta:




Flashlight

Venäläisjoukkojen haamujahtia

Kuva
© ryeguyjedi.deviantart.com
Haamujahtia Ukrainassa?
Sotiiko venäläisiä varusmiehiä itä-ukrainassa? Totta vai satua? Nyt on tullut aika nostaa kuuma peruna pöydälle ja katsoa asiaa suoraan ja peittelemättä. Uskoisin että 70-80% suomalaisistakin uskoo, että Ukraina on jonkinlaisen julistamattoman sodan kanssa Venäjän kanssa, ja Venäjän rooli itä-Ukrainassa on median perusteella kiistatonta. Asiaa on toitettu niin kauan mediassakin ja eri asiantuntijoiden suusta, että se on lähes ilmiselvä totuus. Vielä kun ryhmäpaine eri nettisaiteilla pääsee vaikuttamaan, harva väitettä osaa kyseenlaistaa. Tosin Venäjä itse kiistää tämän jyrkästi, se on moneen kertaan tuonut ilmi, ettei sillä ole joukkoja itä-Ukrainassa, se ei halua liittää Dobassin maakuntaa itseensä, eikä havittele maayhteyttä Krimille. Uskokoon kuka haluaa, sillä esimerkkejä vastaavista meriselityksistä kun riittää Stalinin ajoiltakin.

Se tiedetään varmuudella, että vapaaehtoisia venäläisjoukkoja taistelee separatistien riveissä. Määrä on vaihteleva ja vahvistuu tai heikentyy sotatilanteen mukaan. Ilmeisesti on olemassa organisoitu verkosto, joka tuo venäläissotilaat ajoissa paikalle, ennen kuin alkaa rytisemään. Minimillään määrä on n. 4000 ja paksuimmillaan kenties lähellä kymmentä tuhatta. Heitä taistelee eri yksiköissä, mutta on puhtaasti venäläisistä koostuvia yksiköitä, joista Venäjän Ortodoksinen Armeija isoin. Asiassa ei kuitenkaan ole mitään kummallista, sillä kaikki sisällisodat ovat aina vetäneet puoleensa ulkomaalaisia onnensotureita, ja Donbassin armeijassa taistelee samalla lailla omina yksiköinään kasakoita, juutalaisia, serbialaisia, tsetseenejä, tsekkejä, ja kansainvälinen prikaati omaa taistelijoita aina Ranskasta tai Brasiliasta saakka. Luonnollisesti myös vastapuoli hyödyntää kansainvälisyyttä, ja mediatilaa onkin eniten saaneet Kiovan puolella ruotsalaiset uusnatsit, joita lienee komppanian verran?

Tämä ei ole kuitenkaan jutun pihvi, vaan se, taisteleeko riveissä venäjän armeijan varusmiehiä. Tämä on ollut edellisen ja kuluvan vuoden kuumin peruna niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Väitteen esitti ensimmäisenä euromaidanin aikaan ylikierroksilla käyvä juntta, joka väitti kivenkovaan sotivansa maan itäpuolella Venäjää vastaan, ja täkyyn on sittemmin tarttunut koko länsimaailma, sen johtajisto, media, yleinen mielipide ja erityisesti sotilasliitto Nato, joka on nähnyt väitteessä politikoinnin mahdollisuuksia. Samaan aikaan Venäjä on väitteen kiistänyt, joten joku nyt valehtelee.

Kommentti: Katso myös Viisi yleistä kognitiivista vääristymää