Ylen artikkelissa Jukka Lindfors ja Juhana Säilynoja kirjoittavat:

Pieni Krimin niemimaa Mustallamerellä on hiostanut Ukrainan ja Venäjän suhteita vuosikymmeniä. Vuonna 1992 alue julistautui ensi kertaa itsenäiseksi. Monelle kriminvenäläiselle tämä tarkoitti ensiaskelta kohti Venäjään liittymistä.Vuonna 1992 Ukrainan ensimmäinen presidentti Leonid Kravtšuk tähdensi Eurooppa-suhteista puhuessaan myös läheisten taloussuhteiden ylläpitämistä Venäjään, selviää A-studion raportista. Samaan aikaan Venäjän ja Ukrainan välit olivat kuitenkin entisestään viilenneet, kun Krimin pääkaupungissa Simferopolissa vaadittiin keväällä 1992 kansanäänestystä Krimin irrottamiseksi Ukrainasta.

Myös jatko on mielenkiintoinen:

Krim kuului Venäjän neuvostotasavaltaan aina vuoteen 1954 saakka, jolloin se siirrettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan. Krimin asukkaista suurin osa on venäläisiä. Maaliskuussa 1992 Krimin parlamentti sääti lain niemimaan itsenäisyydestä. Ukrainan keskushallituksen vaatimuksesta tuoretta perustuslakia kuitenkin muutettiin jo seuraavana päivänä säädöksellä, jonka mukaan Krim pysyisi osana Ukrainaa. Krimin kysymys liittyi läheisesti sotilaspoliittisiin kiistoihin Mustanmeren laivaston omistuksesta ja Ukrainan ydinaseiden kohtalosta. Heinäkuussa 1993 Venäjän duuma julisti laivaston ja Sevastopolin kaupungin Venäjän omaisuudeksi. Keväällä ja alkukesästä 1994 laivastokiista oli vähällä johtaa Ukrainan ja Venäjän väliseen aseelliseen konfliktiin. Ukrainassa oli myös runsaasti Neuvostoliiton vanhoja ydinaseita, joiden luovuttaminen Venäjälle politisoitui Krimin kriisin vuoksi. Kriisistä uhkasi tulla laajempi, kun samanaikaisesti suurvaltapoliittiset etupiirirajat olivat siirtymässä itään päin Naton laajentumisen myötä.

Parlamentaarikot Kiovassa huijasivat Yhdysvaltojen senaattoria, luovuttaen tämän toimistolle valokuvia venäläisestä sotavälineistörivistöstä oletetusti samoamassa Ukrainan maaperää. Kävi kuitenkin ilmi, että kuvat oli otettu vuosia sitten, Etelä-Ossetian konfliktin aikana vuonna 2008.

Kuvat "esiteltiin joulukuussa asevoimien komitealle ukrainalaisen valtuuskunnan toimesta", totesi senaattori Jim Inhofen viestintäjohtaja Donelle Harder uutissivustolle The Washington Free Beacon. Amerikkalaiset aikoivat julkistaa nämä kuvat, antaen ansion ukrainalaisille parlamentaarikoille, ja "tämä sopi heille mainiosti", tiedottaja sanoi. Kuitenkin huolellisen tarkistuksen jälkeen, kuvat osoittautuivatkin vuosia vanhoiksi ja otetuiksi vuonna 2008 Georgia - Etelä-Ossetia sodan aikana.

"Olemme parhaillaan yhteydessä lähteisiimme", Harder sanoi. "Ukrainan parlamentin jäsenet, jotka antoivat meille nämä kuvat tulostettuina - kuin ne tulisivat suoraan kamerasta - tekivät todellakin itselleen karhunpalveluksen", senaattori Inhofe sanoi lausunnossaan.

"Olin raivoissani oppiessani, että eräs saamistamme kuvista on luultavimmin väärennetty versio AP:n vuonna 2008 ottamasta kuvasta", lainsäätäjä kirjoitti. Yhtaikaa, paljastettu väärennös "ei muuta sitä tosiasiaa, että on olemassa paljon todisteita siitä, kuinka Venäjä on edennyt maahan T-72-panssarivaunuilla, ja kuinka venäjämieliset separatistit ovat tappaneet ukrainalaisia kylmäverisesti", väittää Yhdysvaltojen senaattori.

Ukrainalaisen valtuuskunnan (joka yritti huijata senaattori Jim Inhofea) jäsenlista ei sisällä korkea-arvoisia ukrainalaisia virkamiehiä, poikkeuksena ehkä Donbassin vapaaehtoispataljoonan komentaja Semyon Semenchenko, joka vieraili Washingtonissa vaatien koulutusta ja aseita varusmiehilleen.

Pommi-iskuja, murhia, vallankaappauksia, kidutusta, perätöntä propagandaa... Tällaista oli synkimmillään Naton koordinoimien salaisten armeijoiden toiminta kylmän sodan Länsi-Euroopassa.

Salaiset armeijat perustettiin alkujaan rintaman takaista vastarintaa varten Neuvostoliiton mahdollisen hyökkäyksen varalle. Niin sanotut stay behind -organisaatiot olisivat organisoineet paikallisia vastarintaliikkeitä, sabotoineet räjähtein vihollisen huoltoreittejä ja tuotantolaitoksia sekä raportoineet tilanteiden kehittymisestä toiselle puolelle rintamaa. Miehityksen varalta kätkettiin aseita, räjähteitä, viestintälaitteita ja muita tarvikkeita metsiin, niityille ja maanalaisiin bunkkereihin eri puolille Länsi-Eurooppaa.

Taustalla olivat kokemukset toisesta maailmansodasta, jossa tällaiseen vastarintaan valmistautuminen oli ollut monissa Saksan miehittämissä maissa puutteellista. Toisaalta mallia otettiin saksalaisten vastarintaorganisaatioista, jollaisia he perustivat useissa maissa vetäytyessään sodan lopulla.

Sotiiko venäläisiä varusmiehiä itä-ukrainassa? Totta vai satua? Nyt on tullut aika nostaa kuuma peruna pöydälle ja katsoa asiaa suoraan ja peittelemättä. Uskoisin että 70-80% suomalaisistakin uskoo, että Ukraina on jonkinlaisen julistamattoman sodan kanssa Venäjän kanssa, ja Venäjän rooli itä-Ukrainassa on median perusteella kiistatonta. Asiaa on toitettu niin kauan mediassakin ja eri asiantuntijoiden suusta, että se on lähes ilmiselvä totuus. Vielä kun ryhmäpaine eri nettisaiteilla pääsee vaikuttamaan, harva väitettä osaa kyseenlaistaa. Tosin Venäjä itse kiistää tämän jyrkästi, se on moneen kertaan tuonut ilmi, ettei sillä ole joukkoja itä-Ukrainassa, se ei halua liittää Dobassin maakuntaa itseensä, eikä havittele maayhteyttä Krimille. Uskokoon kuka haluaa, sillä esimerkkejä vastaavista meriselityksistä kun riittää Stalinin ajoiltakin.

Se tiedetään varmuudella, että vapaaehtoisia venäläisjoukkoja taistelee separatistien riveissä. Määrä on vaihteleva ja vahvistuu tai heikentyy sotatilanteen mukaan. Ilmeisesti on olemassa organisoitu verkosto, joka tuo venäläissotilaat ajoissa paikalle, ennen kuin alkaa rytisemään. Minimillään määrä on n. 4000 ja paksuimmillaan kenties lähellä kymmentä tuhatta. Heitä taistelee eri yksiköissä, mutta on puhtaasti venäläisistä koostuvia yksiköitä, joista Venäjän Ortodoksinen Armeija isoin. Asiassa ei kuitenkaan ole mitään kummallista, sillä kaikki sisällisodat ovat aina vetäneet puoleensa ulkomaalaisia onnensotureita, ja Donbassin armeijassa taistelee samalla lailla omina yksiköinään kasakoita, juutalaisia, serbialaisia, tsetseenejä, tsekkejä, ja kansainvälinen prikaati omaa taistelijoita aina Ranskasta tai Brasiliasta saakka. Luonnollisesti myös vastapuoli hyödyntää kansainvälisyyttä, ja mediatilaa onkin eniten saaneet Kiovan puolella ruotsalaiset uusnatsit, joita lienee komppanian verran?

Tämä ei ole kuitenkaan jutun pihvi, vaan se, taisteleeko riveissä venäjän armeijan varusmiehiä. Tämä on ollut edellisen ja kuluvan vuoden kuumin peruna niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Väitteen esitti ensimmäisenä euromaidanin aikaan ylikierroksilla käyvä juntta, joka väitti kivenkovaan sotivansa maan itäpuolella Venäjää vastaan, ja täkyyn on sittemmin tarttunut koko länsimaailma, sen johtajisto, media, yleinen mielipide ja erityisesti sotilasliitto Nato, joka on nähnyt väitteessä politikoinnin mahdollisuuksia. Samaan aikaan Venäjä on väitteen kiistänyt, joten joku nyt valehtelee.

"Monet ovat sitä mieltä, että ihminen kehittyy koko ajan; että yhteiskunta kehittyy, ja että pystymme nyt paremmin hallitsemaan ympäristössämme tapahtuvaa satunnaista pahuutta, tai ainakin sitten kun George Bush neokonservatiiveineen ovat sotineet n. 25 vuotta kestäneen loputtoman sotansa terrorismia vastaan."

_{- Laura Knight-Jadczyk, toimittajan esipuhe Andrew M. Lobaczewskin kirjassa
Political Ponerology: A Science on the Nature of Evil Adjusted for Political Purposes -}

Koko elämäni ajan on ihmisen pahuuden ymmärtäminen kuulunut suurimpiin mielenkiinnon kohteisiini. Ja olen aina uskonut, että se on eräs tärkeimmistä aiheista joita ihimiskunnan tulisi ymmärtää. Joten kiitos toimittajaystävälleni Larry Oggille siitä, että hän suositteli minulle tätä Lobaczewskin kirjaa Political Ponerology (ja ideoista esittää kirjan sisältämä informaatio).

Laura Knight-Jadczyk katsoo esipuheessaan tämänhetkistä maailmaamme seuraavasti:

"Sosiaalisella tasolla viha, kateus, ahneus ja erimielisyydet lisääntyvät eksponentiaalisesti. Rikokset lisääntyvät nopeammin kuin populaatio. Yhdistettynä sotiin, kapinoihin ja poliittisiin puhdistuksiin, useat miljoonat ihmiset maailman ympäri ovat vailla riittävää ruokaa tai majoitusta, johtuen poliittisista toimista. Ihmisten kärsimysten määrä on kauhistuttava asia."

Tämänhetkinen yllä esitetty surullinen maailmantila johtuu enemmän ihmisen pahuudesta, kuin mistään muusta tekijästä. Lisäksi historiallisesti katsottuna ihmiskunnan yritykset käsitellä ihmisen pahuutta ovat epäonnistuneet pahasti, joten meidän tulee tällä saralla onnistua huomattavasti paremmin. Tämä tekee Lobaczewskin kirjasta erittäin tärkeän. Kuten Knight-Jadczyk sanoo esipuheessaan; taistelussa pahuutta vastaan on paljon tehtävissä ja "aivan ensimmäinen asia jonka voimme tehdä on saada oppia asiasta."

Osa yksi (6. helmikuuta, 2015)

Neuvottelut ovat nähtävästi jatkuneet yli 5 tuntia ja vaikuttaa siltä, että jonkinlainen asiakirja on valmisteilla huomiseksi.

Kolme kommenttia:

1. Neuvottelujen jatkuessa yli 5 tuntia, voidaan olettaa että keskustelut eivät suju kitkattomasti ja ilman erimielisyyksiä.
2. Eräs mielenkiintoisimmista yksityiskohdista koskien Moskovan neuvotteluja on, että ne tapahtuivat enimmäkseen ilman avustajia ja virkamiehiä, t.s. Putin, Hollande ja Merkel tapasivat vain keskenään, lukuunottamatta tulkkeja ja pikakirjoittajia. Putin ja Merkel ovat tunnetusti yksityiskohtien mestareita ja tuntien Hollandin taustat ENA-oppilaana (Ranskan valtion hallintokorkeakoulu), sama pätee varmasti myös häneen. Saksan ja Ranskan virkamiehet ovat kuitenkin varmasti erittäin tyytymättömiä tähän ratkaisuun. Venäläiset eivät niinkään, koska neuvottelut tapahtuvat Kremlissä, joka mahdollistaa kuuntelun piilotettujen mikrofonien välityksellä.
   
   Voimme vain ihmetellä mitä on tapahtumassa? Vaikka venäläiset virkamiehet eivät salakuuntelisikaan neuvotteluja, Merkel ja Hollande varmasti olettavat näin tapahtuvan. Näin ollen venäläisten virkamiesten puuttuminen on vähemmän merkittävää kuin se, että saksalaisten ja ranskalaisten virkamiesten osallistuminen on estetty heidän esimiestensä toimesta. Tämä viittaa siihen että Merkel ja Hollande eivät täysin luota heihin.
   
   Koko tämä episodi on ollut salaperäisyyksien ympäröimä ja vaikuttaa siltä, että Merkel ja Hollande olivat halukkaita estämään mahdolliset tietovuodot neuvottelujen yksityiskohdista. Tämä on luultavasti syy miksi virkamiesten osallistuminen estettiin. Herää kysymys, keneltä Merkel ja Hollande haluavat pitää neuvottelujen yksityiskohdat salassa? Medialta? Omien hallitustensa toisilta jäseniltä? Amerikkalaisilta? Miksi heidän täytyy toimia näin salaisesti? Kaikkien edellämainittujien ryhmittymien turhautuminen ja huoli on tässä vaiheessa varmasti kova.
3. Se tosiasia että brittiläiset jätettiin neuvottelujen ulkopuolelle on monille ihmisille täällä Lontoossa vaikea asia hyväksyä. Ihmisiltä ei ole jäänyt huomaamatta, että tämä on ensimmäinen merkittävä isoa kriisiä käsittelevä neuvottelu Euroopassa johon Iso-Britannia ei osallistu sitten Saksan-Preussin sodan vuonna 1870. Tähän on tietysti osittain syynä Cameronin kyvyttömyys diplomatiaan. Hän on ottanut politiikassaan äärimmäisen Ukrainan nykyhallintoa puoltavan kannan, minkä takia Moskova ei näe mitään syytä puhua hänen kanssaan. On myös syytä epäillä, että Merkel ja Hollande eivät luota siihen, että Cameron pitäisi keskustelut salassa epätoivotuilta osapuolilta. Vaikuttaisi siltä, että Iso-Britannia on vajoamassa kohti täydellistä merkitsemättömyyttä, koska en voisi kuvitella, että esim. Thatcher olisi suljettu pois tällä tavalla. Jos Iso-Britannia on todellakin hajoamassa, on tämä prosessi vasta aluillaan (johon Skotlannin kansallispuolueen mahdollinen äänivyöry maaliskuun vaaleissa tulisi vaikuttamaan).

Tutkijat ovat löytäneet näyttöä niiden salaliittoteoreetikoiden tueksi, joiden mielestä kaiken takana on öljy. Tutkimusnäyttöä on siitä, että öljy on usein syy yhdelle valtiolle puuttua toisen valtion sotaan.

Varsinkin toisen maailmansodan jälkeisenä aikana öljy on ollut keskeisessä asemassa kaikessa maailmanpolitiikassa. Öljyn tuonnista riippuvaiset maat ovat puuttuneet sellaisten maiden asioihin, joilla öljyä on. Tämä voi tutkijoiden mukaan myös selittää, miksi Yhdysvallat on nyt kiinnostunut taistelemaan Isis-terroristijärjestöä vastaan Irakin pohjoisosissa.

Portsmouthin, Warwickin and Essexin yliopiston tutkijat mallinsivat kolmansien maiden päätöksentekoprosesseja, kun ne puuttuivat muiden maisten sisäisiin sotiin taloudellisista syistä.

Toimittaja joutui puolen vuoden hermolomalle.

Toimittaja Jaana Kivi oli Suomessa ensimmäisiä, jotka kirjoittivat perusteellisesti ja kriittisesti Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisestä investointi- ja kauppasopimuksesta (TTIP). Sen johdosta hän kohtasi painostusta eri tahoilta ja joutui lopulta jäämään puolen vuoden hermolomalle.

Kivi oli kirjoittanut yhteiskunnallisista aiheista ja saanut kovaa palautetta ennenkin. Osasi hän odottaa sitä silloinkin, kun kirjoitti ensimmäiset juttunsa TTIP:stä ollessaan Ylen toimittajana.

- Olisin ollut tosi yllättynyt, jos esimerkiksi ulkoministeriö ei olisi reagoinut mitenkään. Olisin kokenut tehneeni turhaa työtä. Tiesin, että vastaanotto on kova. Poikkeuksellista oli, että vastustusta tuli niin monesta suunnasta.

Ketoosi on aihe, joka usein ymmärretään väärin. Se rinnastetaan joko nälkiintymiseen tai varoitusmerkiksi, että aineenvaihdunnassa on jotain vialla. Mikään ei voi olla kauempana totuudesta, paitsi jos olet väärinhoidettu 1-tyypin diabeetikko (1). Ketoaineet ovat vastoin yleistä luuloa täysin normaali, tarpeellinen ja parantava energianlähde soluillemme. Ne toimivat osana normaalia aineenvaihduntaa, kun käytämme rasvaa energianlähteenä.

Elimistömme muuntaa turvallisemmin ja tehokkaammin energiaksi ketoaineita kuin hiilihydraatteja eli glukoosia (sokeria). Tuotamme ketoaineita, mikäli ruokavaliosta puuttuu hiilihydraatit tai se on vähähiilihydraattinen (alle 60 grammaa päivässä) (2). Meistä tulee ketoadaptoituneita kun syömme hyvin vähän hiilihydraatteja, tai jätämme ne kokonaan pois.

Itse asiassa ketogeeninen ruokavalio tunnettiin aikaisemmin epilepsian pääasiallisena hoitokeinona kunnes lääketeollisuus saapui vaarallisien lääkecocktailien kanssa paikalle. Vei useita vuosikymmeniä ennen kuin kuulimme taas tästä ruokavaliosta. Osittainen kiitos kuuluu erään puolitoistavuotiaan pojan vanhemmalle, joka ryhtyi vaatimaan ketogeenistä ruokavaliota hoitokeinoksi pojan vakaviin epilepsiakohtauksiin. Hän oli löytänyt siitä tietoa kirjastosta, eikä sitä oltu koskaan mainittu vaihtoehtona neurologin toimesta. Pelkästään neljän päivän jälkeen pojan kohtaukset loppuivat, eivätkä koskaan palanneet takaisin (3). Charlie Foundation nimettiin parantuneen pojan mukaan ja nykyään ketogeeninen ruokavalio onkin koko maailman saatavilla. Tieto sen parantavasta vaikutuksesta leviää suusta suuhun.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.net:in toiminnasta

SOTT Toimittajat
Sott.net
la, 13 kesä 2015 16:06 UTC
Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.