Monille ovat varmasti jääneet mieleen tv:ssä näytetyt hellyttävät kuvat, kun Martti Ahtisaari sai lokakuussa kännykkäänsä puhelun Norjan Nobel-komiteasta ja onnitteluhalauksen ilosta hämmentyneeltä Eeva-puolisoltaan. Tunnustus Ahtisaaren elämäntyöstä rauhanneuvottelijana tuli pitkän odotuksen jälkeen. Viime vuosina Ahtisaaren nimi on ollut joka syksy vahvimmin esillä, kun etukäteen on spekuloitu kenelle Nobelin rauhanpalkinto myönnetään.

Suomen lisäksi palkintopäätöksestä iloittiin niin Namibiassa, Indonesiassa kuin Kosovossakin. Länsimaiden lehdissä arveltiin, että palkinto tuli ennen muuta Ahtisaaren työstä Kosovon rauhanneuvotteluissa ja Kosovon luotsaamisesta itsenäisyyteen. Soraääniä kuultiin lähinnä Serbiassa ja Venäjällä. Serbialaislehti julkaisi pilakuvan, jossa Ahtisaari kärvensi kynimäänsä rauhankyyhkyä paistinpannussa dollaritukkujen pursutessa hänen taskuistaan.

Kun Ahtisaari ensi viikon keskiviikkona ottaa vastaan Nobelin rauhanpalkinnon Oslon kaupungintalolla, suurimmaksi sulaksi hänen hattuunsa nostetaan ilmeisesti juuri sovittelutyö Kosovossa. Näin siitäkin huolimatta, että Kosovo julistautui pääministeri Hashim Thacin johdolla viime talvena ennenaikaisesti itsenäiseksi, vastoin YK:n Kosovo-päätöslauselmaa, jonka mukaan Kosovon oli määrä siirtyä autonomiasta asteittain "kansainvälisesti valvottuun itsenäisyyteen".

Kolme Pohjoismaiden ehkä kuuluisinta rauhantutkijaa arvosteli ankarasti Ahtisaaren YK:n erikoislähettiläänä laatimaa Kosovo-suunnitelmaa keväällä 2007 ruotsalaislehti Aftonbladetissa julkaistussa kirjoituksessa. Norjalaisen Johan Galtungin, ruotsalaisen Håkan Wibergin ja tanskalaisen Jan Öbergin mukaan Ahtisaaren Kosovo-suunnitelma oli epäoikeudenmukainen, epä-älyllinen ja toteuttamiskelvoton.

Rauhantutkijoiden mielestä Ahtisaaren suunnitelmassa loukattiin Kosovon serbivähemmistöä eikä annettu hajalle pommitetulle Serbialle yhtään myönnytyksiä. "Ahtisaaren ehdotus on toimeksiannosta tehtyä voimapolitiikkaa, jossa ei ole ollut ammattimaista sovittelua ja konfliktinratkaisua nimeksikään."

Talouslehti Financial Timesin vakiokolumnisti Wolfgang Münchau neuvoi maanantaina Kreikkaa pysymään tiukkana velkaneuvotteluissaan.

Wolfgang Münchaun mukaan Kreikan valtiovarainministeri Gianis Varoufakisin ei pidä taipua verhottujen uhkausten edessä, sillä hän edustaa "ensimmäistä euroalueen hallitusta, jolla on demokraattinen mandaatti nousta vastustamaan äärimmäisen huonosti toimivaa politiikkaa, joka on osoittautunut taloudellisesti lukutaidottomaksi ja poliittisesti kestämättömäksi".

Münchaun mukaan erimielisyys tämän viikon kiistassa ei koske lainasummaa, vaan sen "paketointia". Kreikka haluaa pelkän siirtymäkauden lainan, mihin sisältyy implisiittisesti sen tunnustaminen, että aikaisemmat tukiohjelmat ovat epäonnistuneet.

Saksa vastustaa tätä Münchaun mukaan ideologisista syistä. Portugali vastustaa, koska se on niellyt talouskurilääkkeensä kansan nousematta kapinaan. Liettua vastustaa, koska se sanoo olevansa vielä köyhempi kuin Kreikka. Ja niin edelleen.

Vastarinnasta huolimatta Kreikan pitäisi Münchaun mielestä pitää kiinni siitä, ettei nykyistä tukiohjelmaa jatketa. Näin Kreikkaa eivät enää sitoisi "tuhoisat tavoitteet" kuten pyrkimys kolmen prosentin budjettiylijäämään. Tällainen tavoite on hänen mielestään järjetön joukkotyöttömyydestä kärsivälle maalle.

Lipposen hallitukset sinetöivät uusliberalismin

Professori Heikki Patomäki kertoo maanantaina 1.10. ilmestyvässä kirjassaan, miten uusliberalismi saavutti ideologisen johtoaseman maailmalla ja Suomessa. Suomessa ratkaisevia käänteitä oli hänen mukaansa kolme; rahamarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla, lamapolitiikka ja Paavo Lipposen hallitukset 1990-luvulla.

Jos tänä syksynä lukee vain yhden tietokirjan, niin viisaan valinta on professori Heikki Patomäen Uusliberalismi Suomessa (WSOY).


Vaikka uusliberalismin valtakautta maailmalla ja Suomessa on analysoitu jo monissa muissakin teoksissa, on Patomäen kirja maltillisesta sivumäärästään huolimatta järkäle, joka selittää tämän päivän yhteiskunnallisen tilanteen selkeästi yksissä kansissa. Ja menneen lisäksi se katsoo paljon myös tulevaisuuteen. Patomäen mukaan uusliberalismin valtakauden loppu on väistämätön lähimmän puolen vuosisadan sisällä, ja jo 2020-luku saattaa osoittautua käänteentekeväksi.

Uusliberalismi ei tullut Suomeen laman varjolla, mutta silloin ja sen jälkeen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen kaudella sen voittokulku sinetöitiin. Maailmalla globaali rahoitusjärjestelmä alkoi asettaa ehtoja hallituksille 1970-luvun alussa sen jälkeen, kun Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon irrotti dollarin kultakannasta ja siirryttiin vapaasti kelluvien vaihtokurssien aikaan.

Tärkeä askel otettiin kymmenen vuotta myöhemmin. Ronald Reagan ja Margaret Thatcher astuivat johtoon omissa maissaan vapauden ja talousliberalismin lipunkantajina.

Ylen artikkelissa Jukka Lindfors ja Juhana Säilynoja kirjoittavat:

Pieni Krimin niemimaa Mustallamerellä on hiostanut Ukrainan ja Venäjän suhteita vuosikymmeniä. Vuonna 1992 alue julistautui ensi kertaa itsenäiseksi. Monelle kriminvenäläiselle tämä tarkoitti ensiaskelta kohti Venäjään liittymistä.Vuonna 1992 Ukrainan ensimmäinen presidentti Leonid Kravtšuk tähdensi Eurooppa-suhteista puhuessaan myös läheisten taloussuhteiden ylläpitämistä Venäjään, selviää A-studion raportista. Samaan aikaan Venäjän ja Ukrainan välit olivat kuitenkin entisestään viilenneet, kun Krimin pääkaupungissa Simferopolissa vaadittiin keväällä 1992 kansanäänestystä Krimin irrottamiseksi Ukrainasta.

Myös jatko on mielenkiintoinen:

Krim kuului Venäjän neuvostotasavaltaan aina vuoteen 1954 saakka, jolloin se siirrettiin Ukrainan neuvostotasavaltaan. Krimin asukkaista suurin osa on venäläisiä. Maaliskuussa 1992 Krimin parlamentti sääti lain niemimaan itsenäisyydestä. Ukrainan keskushallituksen vaatimuksesta tuoretta perustuslakia kuitenkin muutettiin jo seuraavana päivänä säädöksellä, jonka mukaan Krim pysyisi osana Ukrainaa. Krimin kysymys liittyi läheisesti sotilaspoliittisiin kiistoihin Mustanmeren laivaston omistuksesta ja Ukrainan ydinaseiden kohtalosta. Heinäkuussa 1993 Venäjän duuma julisti laivaston ja Sevastopolin kaupungin Venäjän omaisuudeksi. Keväällä ja alkukesästä 1994 laivastokiista oli vähällä johtaa Ukrainan ja Venäjän väliseen aseelliseen konfliktiin. Ukrainassa oli myös runsaasti Neuvostoliiton vanhoja ydinaseita, joiden luovuttaminen Venäjälle politisoitui Krimin kriisin vuoksi. Kriisistä uhkasi tulla laajempi, kun samanaikaisesti suurvaltapoliittiset etupiirirajat olivat siirtymässä itään päin Naton laajentumisen myötä.

Sim-korttivalmistajan tietoverkkomurrossa on kyse erittäin vakavasta asiasta, kerrotaan Kyberturvallisuuskeskuksesta. Kyberturvallisuuskeskuksen tilannekeskuksen päällikkö Antti Kiuru kertoo, että se selvittää asiaa parhaillaan teleoperaattoreiden kanssa.

Kiurun mukaan tapauksessa on merkittävää, että tällaista kyetään ylipäätään tekemään. Murron kohteiden laajuus on myös erittäin suuri. Kiuru ei kuitenkaan vielä pysty sanomaan, kuinka suuri vaikutus tällä on suomalaisiin.

Tietoturvayhtiö Gemalto lupaa tutkia tarkoin väitteet sim-korttien salaukseen kohdistuneesta tietomurrosta. Väitteitä ei voida vielä vahvistaa.

Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto NSA on kehittänyt tavan, jolla voidaan piilottaa vakoiluohjelmia maailman tunnetuimpien tietokonevalmistajien valmistamiin kovalevyihin, kertoo uutistoimisto Reuters.

Tietoturvatutkijoiden mukaan tämä tarkoittaa, että NSA voi halutessaan salakuunnella suurinta osaa maailman tietokoneista.Moskovassa sijaitseva tietoturvayritys Kaspersky Lab kertoi löytäneensä 30 saastunutta tietokonetta 30 eri valtiossa.

Eniten saastuneita tietokoneita oli Venäjällä, Pakistanissa, Afganistanissa, Kiinassa, Syyriassa, Malissa, Jemenissä ja Algeriassa.

Seurattuani usean kuukauden ajan sekä Suomen että Venäjän uutislähetyksiä Ukrainan Donbassin alueelta, en voinut välttyä ristiriidalta: samoista tapahtumista kerrottiin täysin toisistaan poikkeavalla tavalla.

Mieleni oli pikkuhiljaa vallannut halu lähteä paikan päälle katsomaan miltä todellisuus omissa silmissä näyttäisi ja selvittämään mihin uutisten sisältö oikeasti pohjautuu. Kysyin matkaseurakseni ystävääni Pentti Katajaa, joka oli kuin olikin valmis reissuun vaikka siltä istumalta.

Siispä tuumasta toimeen, puhelin käteen ja soittoa Pietariin toveri Vladimirille, joka järjestäisi kontaktit omien puoluetoimintansa ajoilta Donetskissa oleviin ystäviinsä. Jo neljän päivän päästä tästä istuimme Allegrossa matkalla Pietariin.

Pietarin kautta Rostoviin

Samaan aikaan kun taistelut kiihtyivät ja siirtyivät lähemmäs Donetskin kaupungin keskustaa, minä ja Pentti odottelimme Pietarissa lisäohjeita.

Parin päivän odotteluun pitkästyneinä ehdotimme Vladimirille, että saisimme luvan siirtyä Rostoviin rajanylityslupaa odottelemaan, mutta ehdotus tyrmättiin vedoten yli miljoonaan pakolaiseen ja heidän täyttämiin majoituspaikkoihin. Ei olisi mihin mennä, ellemme olisi valmiita notkumaan öitämme asemalla.

Puolilta päivin 17. tammikuuta kuitenkin seisoimme jo Pietarissa Moskovan asemalla ja ostimme liput Pohjois-Kaukasian junaan. Kaipailtu lähtölupa oli hellinnyt ja puolentoista vuorokauden matka kohti Rostovia saisi alkaa.

Soneran UMTS-kaupan loppulasku oli 4,3 miljardia euroa. Silloin kun Sonera osti saksalaista ilmaa, sen suurin omistaja oli valtio yli 50 %:n osuudella. Kaupasta kohistiin vuosikaudet talouselämän lehdissä. Samoin tehtiin Stora Enson kohdalla. Sen Amerikan-seikkailu maksoi 5,6 miljardia euroa. Valtio on tälläkin hetkellä Stora Enson suurin omistaja ja isäntä. Se omistaa 15,7 % osakkeista ja 35,1 % äänivallasta.

Jostakin syystä talouselämän lehdet ovat lähes vaienneet paljon huono-onnisemmasta GrowHow-kaupasta, jossa jopa 30 miljardin omaisuus myytiin 207 miljoonalla. Ehkä virhe on täysin uskomaton.

Valtio oli myös Kemiran ja siitä myöhemmin irrotetun lannoitetehdas GrowHow:n suurin omistaja. Valtio päätti luopua GrowHowsta ja myi loput osakkeensa norjalaiselle lannoitejätti Yaralle. Valtio, joka suurimpana omistajana hallitsi yli kolmannesta yhtiöstä, sai GrowHow-osakkeistaan 207 miljoonaa.

Tuolla kolmanneksella Yara joutui - oikeammin pääsi - tekemään ostotarjouksen yhtiön lopuistakin osakkeista ja onnistui siinä, sillä tarjosihan Yara pörssipelureille kunnon pikavoitot. Samaan aikaan ostajan edustaja arvioi yhtiön varallisuudeksi 870 miljoonaa. Valtio siis myi Jyri Häkämiehen nimissä 290 miljoonaa 207 miljoonalla - tässä vaiheessa.

Gazan ilmapommituksissa tapettiin 844 ihmistä koteihinsa

Ainakin 844 palestiinalaista tapettiin taloihin kohdistuneissa ilmaiskuissa, kun Israel soti Gazassa viime kesänä. Luku perustuu uutistoimiston Associated Pressin (AP) perjantaina julkistamaan analyysiin.

Kuolleista 508 eli noin 60 prosenttia oli naisia, lapsia ja vanhoja miehiä - ja kaikki siviilejä. AP kirjoitti palestiinalaisjärjestö Hamasin todenneen, ettei sen joukoissa ollut naistaistelijoita. Myöskään israelilaisten mukaan naiset eivät osallistuneet taisteluihin.

AP:n mukaan alle 16-vuotiaita kuolleita lapsia Israelin iskuissa oli 280. Heistä 19 oli vauvoja ja hieman yli sata 1 - 5-vuotiaita. 83 iskussa kuoli kolme tai useampi saman perheen jäsen.

Kuolleista 96 eli 11 prosenttia oli tiedettyjä tai epäiltyjä palestiinalaistaistelijoita. 240 surmansa saanutta oli 16 - 59-vuotiaita miehiä, joita ei ole yhdistetty mihinkään militanttiryhmään.

Informaatiosota Venäjän ja lännen välillä jatkuu. Yhdysvaltojen Ukrainan suurlähettiläs Geoffrey Pyatt julkaisi lauantaina twitter-tilillään kolme satelliittikuvaa, jotka hänen mukaansa näyttävät, että Venäjän joukkoja ja kalustoa on Ukrainan puolella. Yle Uutiset kirjoittaa:

Satelliittikuvat tukevat Yhdysvaltain näkemystä, että Venäjä on tuonut runsaasti sotakalustoa Itä-Ukrainaan. Kuvissa näkyy lumen peittämiä peltoja, joissa näkyy todennäköisesti sotakaluston liikehdinnästä jääneitä jälkiä.

Suurlähettilään julkaisemassa ensimmäisessä kuvassa näkyy Pyattin mukaan muun muassa tykkejä neljässä eri paikassa Debaltseven koillispuolella.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun tämä neokonservatiivisen taustan omaava diplomaatti esittelee "todisteita" Venäjän joukoista Ukrainassa. Pian MH17 matkustajakoneen ampumatapauksen jälkeen Yhdysvallat julkaisi Pyattin johdolla satelliittikuvia, joista pitäisi näkyä kuinka Venäjän asekalustoa operoidaan Ukrainan puolella. Näissä satelliittikuvissa oli sama ongelma kuin juuri julkaistuissa; niistä on vaikea saada yhtään mitään selvää. Tarkastellaan satelliittikuvia kohta lisää.