Olemme kaikki jo varmasti kuulleet mitä tapahtui Saksassa Kölnissä uuden vuoden aattona. Väitetään että 1000 pakolaisen joukko aiheutti sekasortoa kaupungin keskustassa juomalla rankasti, ampumalla ilotulitteita väkijoukkoon, ryöstäen ihmisiä ja ahdistellen seksuaalisesti yli sataa naista. Kölnin poliisin mukaan seksuaalisesta häirinnästä on tehty yli 200 rikosilmoitusta. Tämä on johtanut pelon ilmapiiriin ja luottamuksen puutteeseen auktoriteetteja kohtaan, aina paikallispoliiseista hallitukseen saakka. Tapahtumien sanotaan olleen pahimman luokan "seksuaaliterrorismia" ja todiste siitä, että Saksan monikulttuurisuuskokeilu sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan pakolaisten avoin vastaanotto ovat täydellisesti epäonnistuneet. Uutisointi ja reaktiot ovat yksiselitteisiä. Mutta onko tämä narratiivi oikeutettu? Hädin tuskin. Meillä ei ole edes selvää kuvaa, mitä tarkalleen tapahtui Kölnissä tuona yönä. Fakta, että kaikki saksalaiset mediajulkaisut ovat yksimielisiä,—maassa, jossa media on CIA:n valvonnassa—viittaa uutisoinnin, ja kenties jopa itse tapahtuman, "operatiiviseen" ja keinotekoiseen luonteeseen.

Tähän mennessä saatavilla oleva videomateriaali tapahtumista näyttää suuren määrän nuoria (lähinnä miehiä) aukiolla, joista osa selvästi juo alkoholia ja useat heistä ampuvat ilotulitusraketteja taivaalle ja muutaman väkijoukkoon. Eli suuri joukko tai useampi pienempi ryhmä teinejä ja parikymppisiä käyttäytyvät, kuin teinit ja parikymppiset ylipäänsä käyttäytyvät länsimaissa: vastuuttomasti ja "pitäen vähän hauskaa". Mitä videoissa ei näy, mutta mikä varmasti tapahtui, on sarja naisiin kohdistuneita seksuaalisia ahdisteluja nuorten miesten toimesta, joiden tarkkaa määrää ei tiedetä. Uhrit kertoivat joutuneensa tuntomerkeiltään Lähi-idän/Pohjois-Afrikan alueelta olevan nuoren miesjoukon ahdistelemaksi. Heitä kourittiin, ja jotkut ryöstettiin, ja ainakin yksi tai kaksi raiskattiin.

Vietimme äskettäin isoäitini 101-vuotissyntymäpäivää. Siemaillessamme samppanjaa, totesi isoäitini yllättäen: "Olen kuullut, että Venäjä tulee pelastamaan meidät." Tämä oli täysin odottamaton huomautus, ottaen huomioon kuinka emme koskaan olleet keskustelleet Venäjästä saatika maailmanpolitiikasta. Sen sijaan että olisin ryhtynyt keskustelemaan aiheesta, tulin ymmärtäneeksi kuinka isoäitini on varmasti tietoinen tämänhetkisestä retoriikasta koskien mahdollista "ydinsotaa" Venäjän ja Lännen välillä ja kuinka hän, kaksi maailmansotaa läpikäyneenä, ei toivo kokevansa kolmatta. Joten vastasin ainoastaan: "Kyllä, olet oikeassa. Vladimir Putin ja Venäjä tulevat pelastamaan meidät", jonka jälkeen siirryimme toisiin keskutelunaiheisiin.

Vakuuttelevasta ja toiveikkaasta vastauksestani huolimatta epäilen, että Vladimir Putin tai kukaan muukaan tulee pelastamaan "meidät", "maailman" tai mitään muutakaan. Isoäitini huomiointi kuitenkin kummastutti minua. Ihmettelin mistä hän oli omaksunut tämän informaation. On epätodennäköistä hänen saaneen tämän tiedon ranskalaisen valtamedian kautta, joka on linjauksessa länsimaisten tiedotusvälineiden anti-Venäjä/anti-Putin disinformaatiokampanjan kanssa. Kenties joku vanhainkodin henkilökunnasta oli tehnyt samanlaisen huomautuksen? Ehkä tieto tuli hänelle jonkinlaisen Venäjän hallituksen politiikan kanssa muodostuneen limbisen resonanssin kautta?

Isoäitini huomautuksen alkuperän lisäksi, olen myös aprikoinut Putinin vaikutusta maailman kansalaisiin. En ole mietiskellyt tätä niinkään poliittisella, taloudellisella tai geostrategisella tasolla (nämä ovat laajasti analysoitu muiden toimesta), vaan syvemmällä, enemmän symbolisella tasolla.

2015 pakolaiskriisi on synnyttänyt vastenmielisen ilmiön eri puolilla Suomea, missä selkeästi äärioikeistoon kytketyt ryhmittymät ovat alkaneet suorittaa katupartiointia "yleisen turvallisuuden" nimissä. Kemissä, Oulussa, Porissa ja Joensuussa tälläistä partiointia suorittaa "Soldiers of Odin" niminen ryhmä. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä huomatakseen "Odinin sotureiden" äärioikeaa taustaa, mutta mikäli jollekin on vielä epäselvää, niin "valkoisen Suomen puolesta" toimivan ja voimakeinoja "tarvittaessa ja tarpeen vaatimalla tavalla" käyttävän järjestön rikollistaustainen johtaja on myös useisiin väkivaltaisuuksiin sekaantuneen uusnatsiryhmä Suomen vastarintaliikkeen (SVL) jäsen. Myös SVL on aloittanut katupartioinnin Oulussa ja Porissa. En usko, että tälläisten henkilöiden partiointi luo kenenkään oloa turvallisemmaksi, varsinkin, mikäli sattuu kuulumaan johonkin vähemmistöön.

Mitä mieltä poliisin korkein johto on asiasta?

Helsingin sanomat uutisoi tänään, kuinka poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen antoi tukensa partioinnille:

"Yleinen näkymä on se, että kaikki vapaaehtoinen ja talkootyö ovat hyödyksi vaikeina aikoina. On positiivista, että kansalaiset ovat kiinnostuneita lähialueidensa turvallisuudesta ja osallistuvat turvallisuuskeskusteluun", Kolehmainen sanoo HS:lle.

Erikseen kysyttäessä uusnatsiryhmien toiminnasta, vastasi Kolehmainen:

"En ota yksittäisiin ryhmiin kantaa, onko jokin parempi kuin toinen. Kaiken toiminnan pitää tapahtua lain puitteissa".

On hyvin huolestuttavaa, ettei korkein poliisijohto ota suoraan kantaa näihin avoimen vihamielisiin ryhmiin. Tällä tavoin niiden toiminnalle annetaan positiivinen signaali ja hiljainen hyväksyntä. Koska lähtökohtana katupartioinnille on pelottelu maahanmuuttajien ja pakolaisten luomasta uhasta, on päivänselvää, että se houkuttelee puoleensa radikaaleja elementtejä. Tämän vuoksi katupartiotoiminta on tuomittu epäonnistumaan ilman asianmukaista sääntelyä; ennemmin tai myöhemmin siellä on patologisia elementtejä mukana.

Arvoisat lukijat,

2015 on päättymässä ja mikäli olet seurannut SOTT-sivustoa tarkkaan niin olet varmasti huomannut, että tämä on ollut aikamoinen vuosi! Jo ennen San Bernardinon kauheita tapahtumia oli koko maailma herännyt faktaan, että asiat olivat muuttuneet äärimmäisesti ja dramaattisesti sen jälkeen, kun Yhdysvaltojen/NATOn värivallankumous luotiin Ukrainassa vuoden 2013 loppupuolella. Sinua saattaa kiinnostaa lukea tämä artikkeli, jotta saat laajemman kuvan tapahtumista siitä lähtien, kun Syyriassa tehtiin isku väärän lipun alla vuonna 2013.

Monet ihmiset ovat alkaneet heräämään ja vihdoin esittämään kysymyksen "mitä ihmettä oikein on meneillään?". Kuten vakituiset lukijamme tietävät, kiinnittämällä huomiota planeettamme tapahtumien totuuteen, alamme nähdä maailman sellaisena kuin se on, sen sijaan minä haluaisimme sen näkevän. Tämä tieto voi tuoda eräänlaista vapauden tunnetta, kun vihdoin ymmärrät, että mikä on pielessä maailmassamme. Tämän ymmärryksen kautta voimme tehdä valintoja jotka muuttavat elämämme parempaan, huolimatta lisääntyvästä kaaoksesta ympärillämme. Kuten usein sanomme, niin "tieto antaa suojaa". Tätä toivomme tulevalta vuodelta: tietämystä ja tietoisuutta, jotka suojelevat meitä.

Ilman paikkansapitävää tietämystä ei ole toivoa. Olemme kollektiivisesti lähestymässä maailmaa, joka on nopeasti polarisoitumassa propagandan ja peiteltyjen toimien kautta, joiden takana on sekä valtiotasojen toimijat että niitä vastustavat oppositiovoimat. Koska vauraus ja valta ovat keskittyneet pienen ja selvästi patologisen joukon käsiin, ei asiat voi mennä kuin huonompaan suuntaan.

Liian moni ihminen planeetallamme kamppailee saadakseen päivittäisen perusturvan ja liian moni ihminen on menettänyt kaiken tämän saman rikkaan ja vaikutusvaltaisen eliitin vuoksi. Meidän ei tulisi koskaan unohtaa, että hallituksemme on johdettu tämän 1% toimesta, eikä heidän tavoitteet ja intressit kohtaa missään nimessä ihmiskunnan suuren massan, mukaanlukien sinun ja minun, kanssa. Meidän ei tulisi talloa elämänarvon ja ihmisoikeusten periaatteita pelon sokaisemina, pelon, jonka nämä eliitit ovat luoneet. Valtaapitävä luokka ei valehtele päivittäin ainoastaan meille, he tuntuvat pettävän myös itseään luullessaan tekojensa olevan millään lailla kestäviä.

Haluamme kertoa myös, että me täällä SOTT-toimituksessa jotka seuraamme päivittäin uutisia luodaksemme mahdollisimman täydellisen kuvan planeettamme tilasta, koemme usein vaikeaksi jatkaa työtämme näkyvän toivon puuttuessa. Olemme kivuliaan tietoisia kamppailusta, joka on edessä jotta vääryydet voisi oikaista ja saada aikaan positiivisen suunnanmuutoksen; olemme myös tietoisia että tämän täytyisi olla suurten massojen päätös, ei pelkästään 10% tai 20% väestönosan päätös. Juuri tämän vuoksi on äärimmäisen tärkeää jakaa tietoa. Kun olosuhteet ympäri planeettaa jatkavat heikkenemistään, tulee väistämättä kipu ja kärsimys lisääntymään. Tämän kautta tulee myös yhä enemmän vastaan ihmisiä, jotka luulivat ettei kaaos yltä heihin, ja jotka nyt huomaavat olleensa väärässä; kaaos tulee kaikkialta ja tämän vuoksi on vieläkin tärkeämpää pitää yllä tulta tiedon majakassa niin kauan kuin pystymme.

Jättäessämme hyvästit vuodelle 2015, haluamme kertoa hieman saavutuksistamme, koska kaikki eivät välttämättä ole niistä tietoisia. Meillä on syytä olla ylpeitä sinnikkyydestämme ja määrätietoisuudestamme, ja vielä enemmän syytä olla kiitollisia teille, meidän lukijat ja tukijat, jotka olette tehneet tämän kaiken mahdolliseksi. Suoraan sanottuna olisimme menettäneet toivomme mikäli emme saisi niin paljon kiitoksia ja tukea! On tietenkin aina paljon asioita mitä voisi tehdä enemmän, mutta tänä vuonna, juuri kun luulimme resurssiemme kohdanneen rajansa, olemme laajentuneet, kiitos lukijoidemme ja uusien vapaaehtoisten tuen ympäri maailmaa!

Perjantai 13 marraskuuta 2015 jää ranskalaisten ja Euroopan mieliin traagisena päivänä. Terrori-iskujen takana olevat tekijät tulee saattaa vastuuseen teoistaan. Iskujen uhrit ovat meidän jokaisen ajatuksissa ja sydämissä. Kaikki varmasti miettivät, kuinka iskuihin tulisi reagoida.

Osa ihmisistä vaatii sulkemaan rajoja. Pakolaiset ovat alunperin paenneet juuri ISIS:n kaltaisten terroristien julmuuksia, tuhansien hukkuessa Välimereen. Minkälaisia demokratioita ja vapauden valtioita olemme, mikäli suljemme porttimme avun tarpeessa olevilta vain siksi, että hyvin pieni osa heistä saattaa olla radikalisoituneita? Loisimme samalla otollisen ilmapiirin hyvin orwellimaisille skenaarioille, jossa vaatimukset pakolaisten keskitysleirien kaltaisista oloista olisivat taas askeleen lähempänä.

Toiset haluavat pommittaa terroristeja. Emme kuitenkaan usko, että voimalla voitaisiin ratkaista näin syvälle juurtunutta vastakkainasettelun ongelmaa. Lähi-idän kaaos on synnyttänyt kysynnän radikalismille. Meidän olisi viimeistään nyt herättävä siihen tosiasiaan, että tulella ei voi taistella tulta vastaan. Viimeiset 14 vuotta Lähi-Itään on kohdistunut ennennäkemätöntä kauhua - terroria - lukuisten sotien ja pommitusten kautta. Tämä on johtanut Eurooppaa kuormittavaan pakolaisvirtaan. Jokaisella tapahtumalla on syy ja seuraus. Korjaamme tänä päivänä sitä satoa, jonka "terrorismin vastainen sota" on kylvänyt.

Arvoisa presidentti Putin,

Globaalin yhteisön—joka perustaa näkemyksensä todellisuuteen—jäseninä haluamme antaa tukemme ja arvostuksemme Venäjän federaation päätökselle tarjota humanitääristä ja sotilaallista tukea Syyrialle, sen asevoimille ja demokraattisesti valitulle johtajalle, presidentti Bashar al-Assadille, taistelussa kansainvälisiä Yhdysvaltojen tukemia terroristeja vastaan.

Venäjän aloittamat ilmahyökkäykset ISIL-terroristeja vastaan alkoivat kriittiseen aikaan¹, aivan kuten vuonna 2013, jolloin Venäjä otti käänteentekevän roolin estämällä länsimaiden sotilasintervention Syyriaan. Toimimalla järjen äänenä ja oikeudenmukaisuuden voimana, olette ansainneet syyrialaisten, venäläisten ja ympäri maailman kaikkien omatunnolla ajattelevien kiitokset ja tuen.

Länsimaiden johtajat ovat vuodesta 2011 lähtien pyrkineet päättäväisesti muuttamaan Syyrian romahtaneeksi valtioksi. He ovat menneet niin pitkälle, että ovat rahoittaneet, kouluttaneet ja aseistaneet ulkomaisia palkkasotilaita, jotka ovat aloittaneet Syyrian kansan ja heidän laillisen hallituksensa terrorisointi-kampanjan.² Nämä terroristit ja uskonnolliset fanaatikot eivät edusta Syyrian kansan tahtoa, josta suurin osa tukee presidentti Assadia. Kuten sanoitte Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen puheessanne, ainoastaan Syyrian kansalla on oikeus päättää, kuka heitä johtaa.

Euroopassa on ollut läpi 2000-luvun nousussa maahanmuuttokriittinen poliittinen liike, joka nojaa retoriikassaan nationalismiin ja "sosiaalisen maahanmuuton" luomiin uhkakuviin. Suomessa tämän teeman on parhaiten muuttanut poliittiseksi pääomaksi perussuomalaiset, joka nousi viimeistään vuoden 2011 eduskuntavaaleissa marginaalipuolueesta suurten puolueiden joukkoon. Samalla se sai oman kansallismielisen, Jussi Halla-ahoon henkilöityneen maahanmuuttokriittisen siiven, joka "nuivan manifestin" kautta pyrki tuomaan esille minkälainen maahanmuutto on toivottavaa ja ei-toivottavaa:

Sosiaalinen siirtolaisuus tulee Suomelle suunnattoman kalliiksi, aiheuttaa ghettoutumisen kaltaisia ongelmia ja luo yhteiskunnallisia jännitteitä sekä syö viranomaisten resursseja. Tämän vuoksi sosiaalista siirtolaisuutta on vähennettävä ennen kaikkea vähentämällä Suomen houkuttelevuutta sosiaalisten siirtolaisten näkökulmasta.

Näiden argumenttien pohjalta on noussut ympäri eurooppaa nationalistinen poliittinen ilmapiiri, mikä näkyy niin kansallismielisten puolueiden kuin kansanliikkeiden suosion kasvussa (josta esimerkkinä saksalainen Pegida-liike, jonka johtaja Lutz Bachmann joutui eroamaan pukeuduttuaan Adolf Hitleriksi).

"Maahanmuuttokriittinen" siipi jakaa toivottavat ja ei-toivottavat ihmiset yksinkertaisesti sen mukaan, kuinka paljon he tuottavat voittoa yhteiskunnalle. Taustalla on ideologia, jossa humanitäärinen -ja ennen kaikkea etninen- siirtolaisuus nähdään aitona uhkakuvana Euroopan turvallisuudelle ja hyvinvoinnille. Näitä on toisinaan kiedottu myös erilaisiin salaliittoteorioihin, joissa "suvakit", "mokuttajat" ja "vihervasurit" aikovat islamisoida Euroopan (salaliittoteoria on toki terminä kokenut inflaation sen väärinkäytön vuoksi).

Toisin sanoen maahanmuuttokritiikin-kriitikot leimataan usein mustavalkoisesti kukkahattuisiksi ymmärtäjiksi, jotka ovat liian naiiveja näkemään liekkejä ympärillään. Oma toiminta nähdään jalona isänmaan etuna ja puolustuksena ulkopuolista aatteellista uhkaa (usein islam) vastaan. Turvapaikanhakijat (sekä heidän puolustajansa) toimivat näin ollen nationalistien oman yksinkertaisen sisäisen maailman projisoinnin kohteena; "ne" tulee ja vie meidän työt, sosiaalituet, naiset, vapauden jne. Ratkaisuna "maahanmuuttokriittiset" haluavat muuttaa sosiaalista turvaverkkoa siten, ettei se enää houkuttele humanitäärisiä maahanmuuttajia. Tämä luonnostaan vähentäisi ihmisten keskinäistä tasa-arvoisuutta ja yhteiskunnan heikompiosaisten oikeuksia. Taloudelliset ongelmat eivät kuitenkaan johdu maahanmuuttajista tai pakolaisista, vaan ne ovat sisäänrakennettuina velkapohjaiseen talousjärjestelmään, joka heiluu kuin hutera korttitalo. Tämän vuoksi kannattaa olla hyvin kriittinen maahanmuuttoagendalla ratsastavia poliitikkoja kohtaan.

Amerikkalainen poliisiväkivalta on niin yleistä, että siitä on tullut lähes uusi normi. Kun vertaamme tapahtumia Suomen kaltaiseen maahan, niin huomaamme kuinka äärimmäiseksi tilanne on mennyt Yhdysvalloissa. Ylen 2014 julkaisema uutinen kertoo:

Ylikomisario Jukka Salminen sanoo, että suomalainen poliisi käyttää aseita hyvin harvoin verrattuna muihin maihin. Viime vuonna Suomessa poliisi ampui virkatehtävässä yhteensä kuusi kertaa.

Suomen poliisi on käyttänyt asetta virkatehtävissä noin 120 kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomessa tämä johtaa hyvin harvoin kuolemaan:

Noin kymmenen viime vuoden aikana poliisin laukauksista on saanut surmansa kolme henkilöä.

[...]

Poliisihallituksen mukaan poliisi käytti asetta vuosina 2003 - 2013 yhteensä 385 kertaa. Laukauksia poliisi ampui samana aikana noin 120 kertaa, joista varoituslaukauksia oli 40.

Luodeista haavoittui kaikkiaan 20 henkilöä.

Yhdysvalloissa sen sijaan poliisit ovat tappaneet yli 500 ihmistä tämän vuoden aikana heinäkuuhun mennessä. Tiettävästi todellinen lukumäärä on tätäkin korkeampi aliraportoinnin vuoksi. The Guardin -lehti pyrkii pitämään tietokantaa poliisin surmaamien lukumäärästä, joka tämän mukaan on tällä hetkellä 554 kuollutta.

Myös Suomessa poliisi kohtaa väkivaltaisia ja vaarallisia tilanteita. Iltalehden uutisoima ampumavälikohtaus Halikossa (Salo) toimii esimerkkinä tapauksesta, jossa poliisin olisi voinut kohtuullisesti olettaa käyttävän asetta, koska heitä kohti ammuttiin. He eivät silti ampuneet!

Muutama päivä sitten hollantilaisen koululaisen vanhempi julkaisi facebookissa kaksi kuvaa tyttärensä koulukirjasta. Koulukirjan nimi on 'yhteiskuntaopin teemat 1 VMBO-tasolle'. VMBO tarkoittaa "valmistavaa ammattikoulutason koulutusta", joka vastaa Hollannissa toisen asteen koulutusta. Koulukirja on VMBO-oppilaiden (iältään n. 15-16v) käytössä kahden viimeisen opiskeluvuoden ajan.

Koulukirjan tehtäväkirjassa lukee: "Tehtäväkirja päivitetään vuosittain ja se sisältää useita ajankohtaisia ja monipuolisia lähteitä sekä tehtäviä". Tämä koulukirja on ehdottomasti päivitetty, sillä Venäjästä maalataan siinä varsin vihamielinen kuva, joka on linjassa länsimaisen Venäjän vastaisen propagandan kanssa.

Seuraavat kaksi kuvaa löytyy tehtäväkirjan sivulta 67, kappaleesta 7: Valtiot ilman demokratiaa. Ensimmäisessä kuvassa Venäjä kuvataan pahantahtoisena valtiona joka yrittää kaapata Ukrainan, kun taas Eurooppa kuvataan tarjoamassa apua tähän tilanteeseen. Yksi oppilaille esitettävistä kysymyksistä on: "Mitä Venäjä ja Eurooppa tekevät tässä kuvassa?". Tähän ei ole vaikea vastata: Ilkeä Venäjä yrittää selkeästi ahmia Ukrainan itselleen, kun ystävällinen Eurooppa on huolissaan tilanteesta!

Depressiota on kuvailtu moderniksi epidemiaksi. Armeijallinen korkeastikoulutettuja teoreetikkoja on ehdottanut kaikensorttisia lähestymistapoja ongelmaan ja luonut laaja-alaisen teollisuuden, joka on keskittynyt tyrkyttämään lääkkeitä parantaakseen tämän, nk. "sivistyneen" nyky-yhteiskunnan vitsauksen. Tässä yhteydessä emme tule pohtimaan psykologiaa, emmekä norsunluutorneistaan huvittavasti saarnaavien, ignoranttien henkilöiden luomia kuluneita itse-apumateriaaleja.

Menemme suoraan "juoksuhautoihin", päästäksemme hölynpölyn läpi, tutkiaksemme depression esiintyvyyttä ja roolia eksistentiaalisesta, ei-materialistisesta näkökulmasta. Näin tehden, saatamme löytää "elämän tarkoituksen".

Joillakin depressioilla on selkeä syy- seuraussuhde: perheväkivalta, työnmenetys, jne. Tämäntyyppiset depressiot pakottavat meidät katsomaan elämässämme olevia ongelmia, jotka huomaisimme suhteellisen suoraviivaisiksi, mikäli voisimme astua "ulos itsestämme" hetkeksi ja miettiä järkeviä syitä stressitekijöille.

Depressio jota tarkoitan, on sellainen joka jatkuu ja jatkuu, maksaa uhrilleen runsaasti aikaa terapeutin sohvalla ja laittaa hänet lääke-oravanpyörään, usein loppuiäksi. Depressio josta puhun on tyyppiä, joka ajaa ihmisen itsemurhan partaalle, usein lukuisia kertoja elämänsä aikana. Se "imee sielun kuiviin", koska se vakuuttaa sinut siitä, että maailma on täydellisen nihilistinen paikka. Ei ole tarkoitusta, toivoa, tulevaisuutta, eikä kukaan ymmärrä. On vain kylmä tunteeton maailma, jonka kulttuuri on parhaimmillaan pinnallinen, pahimmillaan psykopaattinen. Sisälläsi on tyhjyys joka kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.