Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.net:in toiminnasta

SOTT Toimittajat
Sott.net
la, 13 kesä 2015 16:06 UTC
Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.

Iltalehti julkaisi helmikuun lopulla raflaavin otsikoin uutisen salaliittoteorioista:

Nyt se on todistettu: salaliittoteoreetikot ovat kuplassa eläviä hölmöjä

Internet on tiedon valtatie niin hyvässä kuin pahassakin, sillä netissä kaikki sisältö on tasa-arvoista ja luotettava sisältö kilpailee huomiosta kaikenlaisen misinformaation rinnalla. Netin syövereissä muun muassa salaliittoteoriat ja niitä kaupittelevat vaihtoehtomediat elävät leveästi.

Huhuista, propagandasta ja muusta nettilööperistä on tullut niin vakava ongelma, että maailmantilaa seuraava World Economic Forum nimesi sen yhdeksi nykyaikaisen yhteiskunnan suurimmista uhista terrorismin ja kyberrikollisuuden rinnalle.

Iltalehden ensimmäinen kommentti antaa ymmärtää, että vain valtavirran uutiset edustavat sisällöltään absoluuttisen luotettavaa tietoa, kun taas vaihtoehtomedian "salaliittoteoriat" ovat huhua, propagandaa ja misinformaatiota. Salaliitot ovat ikäänkuin jotain mystisiä satuja, joihin uskovat vain mieleltään epävakaat henkilöt. Tämänkaltainen mustavalkoinen ajattelu on tyypillistä autoritaarisille ihmisille, jotka suhtautuvat yhteiskunnallisiin auktoriteetteihin samanlaisella naiviudella, kuin pieni lapsi suhtautuu omiin vanhempiinsa.

Toinen kommentti on hyvin huolestuttava. Muistan vielä ajan, jolloin salaliittoteorioihin suhtautuminen oli lähinnä pilkkaavaa. Nyt ne koetaan jo kansalliseksi uhaksi ja niitä verrataan natsismiin: Ranska on tehnyt vaarallisen ennakkopäätöksen estämällä sivustoja, jotka valtiovallan mielestä julkaisevat salaliittoteorioita ja muita "vaarallisia ajatuksia". Arthur Schopenhauer totesikin, että totuus käy läpi kolme vaihetta: Ensiksi se tehdään naurunalaiseksi. Sitten sitä vastustetaan raivokkaasti. Kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä. Olemme selkeästi vaiheessa kaksi tällä hetkellä.

Miksi fiksut ihmiset käyttäytyvät niin typerästi erityisesti Internetissä kohdatessaan poikkeavia näkemyksiä? Päätin ottaa hieman evoluutio- ja konfliktipsykologiaa ja rakentaa jonkinlaisen kuvan asiasta. Vaikka kyseinen teksti voikin paikoitellen rakentaa synkkää kuvaa ihmisyydestä, asiat voi ottaa monella tavalla. Toivottavasti tämä lisää lukijansa ymmärrystä sen sijaan, että tarjoaa tälle vain uusia asioita, joista syyttää vastapuoltaan konfliktin keskellä. On psykologiopiskelijoiden keskuudessa ikiaikainen klassikko, että edes heistä on vaikea saada ketään todella uskomaan, etteivät he olisi mainittujen mekanismien yläpuolella.

Itsepetoksen ja älyllisen epärehellisyyden evolutiivinen perusta

Kun opiskelee psykologiaa, hyvin nopeasti käy selville, etteivät evolutiiviset voimat ole alkujaan yrittäneetkään tehdä ihmisestä rationaalista, vaan ihmisen päätöksenteko rakentuu pääosin erilaisten vaivaa säästävien oikoteiden, psykologisten vinoumien, varaan. Siis ainakin ilman kovaa älyllistä harjoittelua ja jatkuvaa itsekritiikkiä. Hugo Mercierin ja Dan Sperberin Argumentative Theory of Reasoning ammentaa tästä. Sen mukaan ihmisälyn on täytynyt oppia selviytymään luonnon sijaan myös ihmiskulttuurin sisällä: äly ja erityisesti väittely ovat olleet sosiaalisen menestymisen työkaluja. Ihmisen geeneille ei ole koskaan ollut merkitystä niinkään sillä, mikä luonnontieteellinen totuus on, vaan sillä on ollut merkitystä, onko yksilö pystynyt välttämään väärässä olemisen julkisen nöyryytyksen - totuudesta riippumatta. Me olemme kaikki lukemattomien onnistuneesti valehdeillen sukupolvien jälkeläisiä. Voisi siis kuvitella evoluution kehittäneen mekanismeja erityisesti valehtelua silmällä pitäen.

Simpauttajan kolmivaiheinen taktiikka

Koska vapaana vipeltävällä lierolla ei ole leimaa otsassa, on hyvä tuntea lieron kolmivaiheinen "arvioi, käytä, hylkää" -toimintakaava. Käytän siitä verbiä simpauttaa, joka tulee Heikki Turusen romaanista Simpauttaja.


Hyötyarvio

Tavallinen ihminen käyttää esineitä hyväkseen mutta pyrkii luomaan vastavuoroisen suhteen toisiin ihmisiin. Ilmeisesti lievän aivovamman vuoksi liero pitää muita ihmisiä esineinä. Liero siis kohtelee ihmisiä ja eläimiä ikään kuin nämä olisivat tietokoneita, autoja tai pölynimureita. Kun liero kohtaa uuden ihmisen, hän tutkii sitä yhtä innoissaan kuin itse tutkisit uutta autoa. Selvität, kulkeeko uusi auto bensalla vai dieselillä. Mistä sen saa käyntiin ja millaisia muita ohjauslaitteita ja lisävarusteita siinä on. Kokeilet, kuinka kovaa se kulkee ja miten pitkälle pääsee yhdellä tankillisella. Potentiaalisen simpautettavan tavatessaan liero miettii, mitä kivaa kohteesta irtoaa: rahaa, seksiä, etenemistä uralla, suhteita, valtaa jne.

Jos liero arvelee simpautettavan itselleen hyödylliseksi, liero kartoittaa kohteensa haaveet, pelot sekä vahvuudet ja piilotetut heikkoudet. Heti kun liero tietää, mitä kohde tarvitsee, hän tekeytyy tuoksi unelmaksi. Jos kohde on narsistinen tai huomionhakuinen persoona, liero liehittelee häntä. Jos kohde on riippuvainen, liero esiintyy turvallisena hahmona. Ja aivan kuten me tartumme eri tavoin tietokoneeseen, pölynimuriin tai autoon, liero ottaa räätälöidyn otteen kohteeseensa. Mitä syvemmin liero saa kohteen avautumaan ja kertomaan unelmistaan, siltä enemmän kohteesta tuntuu, että uusi tuttavuus on liian hyvä ollakseen totta.

Oletteko panneet merkille?

Koulujen edustoilla ympäri Suomen huristelee aamuisin ja iltapäivisin henkilöautoja kuin Länsiväylällä. Ekaluokkalaisen tyttäreni alakoulun edustalla Iisalmessa luikertelee usein kymmenien autojen jono koulun päättymisen aikoihin. Kaupungin koulukyytiin oikeutettujen oppilaiden koulutaksijono on vielä erikseen. Kuskailu on karannut käsistä.

Vanhemmat autokyyditsevät lapsiaan jopa kesken työpäiviensä ja rekrytoivat kuskeiksi lasten isovanhempia. Äärikuskailijat tilaavat jopa kimppatakseja, jotta heidän lastensa ei tarvitsisi kävellä tai pyöräillä kouluun edes lyhyttä matkaa. Kyytipalvelu ei koske vain perheen pienempiä vaan yhtä lailla yläkoululaisia, lukiolaisia ja ammattikoululaisia. Usein urheilijanuorukaisetkin saavat autokyydin harjoituksiinsa, vaikka pyöräily toimisi hyvänä alkuverryttelynä.

Parissakymmenessä vuodessa lasten kuskaaminen on lisääntynyt huimasti. En muista saaneeni autokyytiä kouluun montakaan kertaa koulu-urallani Iisalmessa. Alakouluun matkaa oli kilometri, yläkouluun ja lukioon 2,5 kilometriä. Koulumatkat taittuivat apostolin kyydillä ja polkupyörällä. Usein kuskailijavanhemmat perustelevat autokyytiä lastensa turvallisuudella. Todellisuudessa kyyditseminen heikentää liikenneturvallisuutta, koska autoliikenne koulujen läheisyydessä lisääntyy.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.net:in toiminnasta

SOTT Toimittajat
Sott.net
la, 13 kesä 2015 16:06 UTC
Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.net:in toiminnasta

SOTT Toimittajat
Sott.net
la, 13 kesä 2015 16:06 UTC
Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.

Ainakin 40 kazakstanilaisen Kalachin kylän asukasta on kärsinyt erikoisesta sairaudesta.

Trendin mukaan kylän asukkaat nukahtelevat kesken työ- ja koulupäivien ja saattavat nukkua jopa useita päiviä kerrallaan ennen kuin heidät saadaan hereille.

Herättyään sairaudesta kärsivät ovat pitkään tokkuraisia ja kärsivät väsymyksestä ja muistihäiriöistä. Jotkut uhrit ovat kokeneet myös hallusinaatioita. Toisten kohdalla oireet ovat toistuneet useita kertoja.

Yhdysvalloissa Los Angelesissa kodittoman miehen ampuminen poliisin toimesta tallentui silminnäkijän kuvaamalle videolle, joka kertoo karua kieltä tapahtumista. Videolla yksi poliiseista kaataa miehen maahan ja kolme muuta yrittää päästä niskan päälle. Ainakin yksi poliiseista käyttää etälamautinta kodittomaan mieheen.

- Pudota ase, joku huutaa.

Hetkeä myöhemmin kodittoman miehen maatessa jo maassa kuuluu viisi laukausta, jotka saavat silminnäkijät huutamaan järkyttyneinä.

- Miksi te ammuitte sen miehen, eräs paikalla ollut huutaa.

- Te saitte (hänet) tainnutettua. Miksi te ammuitte sen miehen?

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa: Suomen valtamedian tekopyhyydestä, lehdistönvapaudesta ja SOTT.net:in toiminnasta

SOTT Toimittajat
Sott.net
la, 13 kesä 2015 16:06 UTC
Suomen valtamedia on viime aikoina ottanut suomenkielisen SOTT.net-sivuston silmätikukseen, syyttäen sitä tekijänoikeuslakien rikkomisesta. Varoitusten lähettäjien joukossa on mm. Helsingin Sanomat omistava Sanoma Oyj, STT sekä Yleisradio. Jotkut ovat jopa syyttäneet meidän tekevän härskiä bisnestä kopioimalla toisten kirjoituksia ja uutisartikkeleita. Voimme ymmärtää mediayhtiöiden haluavaa puolustaa itseään ja omaa bisnestään viittaamalla tekijänoikeuslakiin, mutta saamamme huomio tässä asiassa tuntuu hieman kohtuuttomalta, ottaen huomioon tämän päivän massiivisen uutistarjonnan sekä näiden yhtiöiden selkeän monopoliaseman Suomen informaatiomarkkinoilla. On selvää, että tekijänoikeuslaki on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta sen tulkinta ei aina ole aivan yksiselitteistä.

Tässä artikkelissa tahdomme ensinnäkin tuoda esiin, kuinka SOTT.net:in toiminnan voidaan katsoa pysyvän ns. kohtuullisen käytön rajoissa, perustuen ei-kaupallisuuteen sekä sisällön tutkimusluonteeseen (kts. alla). Toisekseen haluamme osoittaa, kuinka Suomen valtamedia toimii usein tekopyhästi, syyllistyen itse asioihin, joista he itse syyttävät toisia (esim. sananvapauden rajoittaminen, trollaus). Artikkeliamme ei pidä nähdä kostotoimenpiteenä tai sanasotana, vaan - meille tyypilliseen tapaamme - tutkimuksena mahdollisten asiayhteyksien osoittamiseksi. Mikä tämä asiayhteys voisi olla? Tutkimusprojektimme todistusaineisto viittaa vahvasti siihen, että Suomen valtamedia haluaisi meidän mieluiten häipyvän informaationäyttämöltä. Valtavirran media haluaa mitä ilmeisimmin mielellään pysyä jatkossakin virallisena totuuden torvena, nauttien kansalaisten yksinomaisesta luottamuksesta. Julkaistessamme maailmantapahtumien vähemmälle huomiolle jääviä uutisia ja asioita, kommentoidessamme kriittisesti "virallisia" uutisia, tuodessamme vaihtoehtoisia perspektiivejä ja tulkintoja jo hyväksytyistä totuuksista sekä paljastamalla valtamedian propagandatempauksia, on selvää että norsunluutorneissa ei olla toiminnastamme mielissään.