Ikoninen kuva 3-vuotiaan Aylan Kurdin Turkin rannalle huuhtoutuneesta elottomasta ruumiista levisi voimakkaasti internetissä äskettäin, tuoden kaksi vuotta kestäneen Euroopan "pakolaiskriisin" yleisen keskustelun aiheeksi. EU-maita odottaa nyt mahdollisesti satojen tuhansien siirtolaisten tungos. Nämä siirtolaiset pakenevat NATO:n sodilla tuhottujen maidensa olosuhteita, löytääkseen turvaa ja vakautta. Löytävätkö he sitä täältä, on vielä avoin kysymys.

Tämä pakolaisongelma ei tietenkään ole uusi asia, eikä Aylan ollut siitä johtuva ensimmäinen traaginen uhri. Ajattele vaikka niitä satoja tuhansia kuolleita ihmisiä pelkästään Syyriassa, jotka Yhdysvaltojen hallituksen 4 vuotta sitten manipuloima "vallankumous" on aiheuttanut. Tai ajattele perusteetonta hyökkäystä ja miehitystä Irakissa ja Afganistanissa, tai NATO:n Libyan pommitusta ja fundamentaalisen "Jihad-hallinnon" asettamista valtaan sinne. Seuraavaksi ajattele, kuinka vähintään 2600 ihmistä on kuollut pyrkiessään Eurooppaan Välimeren kautta. "Pakolaiskriisi" on muhinut yli kaksi vuotta, mutta vaati Aylanin huuhtoutuneen ruumiin, jotta monet ihmiset pysähtyivät ja kiinnittivät huomiota asiaan.

Pakolaiskriisi on täyttä totta, ainakin siinä mielessä että länsimaiden tukemat kuolemanpartiot ovat tehneet miljoonien ihmisten elämän onnettomaksi ja epätoivoiseksi, erityisesti Syyriassa (lähes puolet Syyrian kansasta on maanpaossa). Vaikka Yhdysvallat (ja kumppanit Kanada, Australia, Persianlahden maat, ynnä muut.) on pääasiallisessa vastuussa, on se ollut kaikkein vastahakoisin vastaanottamaan pakolaisia tuhoamistaan maista, väittäen samaan aikaan silti haluavansa "pelastaa" kyseiset valtiot. Eurooppa on pakotettu kärsimään näiden toimien sivuvaikutuksista: ruoan, turvan ja työn tarpeessa olevista ihmisistä. Tämä on tietenkin täysin mahdollista hoitaa hyvin, mikäli löytyy tarpeeksi halua. Venäjä on suostunut ottamaan vastaan noin miljoona ukrainalaista pakolaista (jotka taas kerran ovat seurausta amerikkalaisten tekaistusta vallankumouksesta). Mutta tähän mennessä näyttää siltä, että Saksa on ainoa EU-maa, joka näyttäisi tosissaan suostuvan avaamaan ovensa hädän tarpeessa oleville ihmisille, päästäen maahansa 800,000 pakolaista pelkästään tänä vuonna.

Rikollista psykopaatti-tyyppiä on havainnoitu ja tutkittu melkein vuosisata, mutta poislukien Cleckleyn lyhyt maininta, menestyksellisen psykopaatin idea (tavanomainen lähes kaikilla ulkoisilla standardeilla) on pysynyt pimennossa. Tämän artikkelisarjan edetessä, paljastuu miksi näin on ja mitä seuraamuksia tällaisella vaarallisella puutteella tiedostamisessamme voi olla. Tähän saakka ainoa syväluotaava esitys menestyksellisten psykopaattien luomasta ongelmasta on ollut Paul Babiakin ja Robert Haren kirja Käärmeet liituraidassa (suomennettu 2007, alkuperäinen englanninkielinen teos "Snakes in Suit" julkaistiin 2006). Kirja on ehdottoman oleellista luettavaa, ja se voi mahdollisesti pelastaa elämäsi, kirjaimellisesti. Informaatio jonka kirja sisältää on yleispätevää, ja sitä voi soveltaa mihin tahansa sosiaalisiin kanssakäymisiin.

Tämänhetkinen Euroopan "siirtolaiskriisi" on paljastanut läntisen yhteiskunnan moraalisen vararikon selkeämmin kuin mikään aiempi tapahtuma viime vuosina. Tätä moraalin rappeutumista edustavat ja johtavat poliittisissa sekä taloudellisissa valta-asemissa olevat valkoiset miehet ja naiset. Moraalinen vararikko on ehkä kuitenkin väärä fraasi kuvaamaan ongelman ydintä, sillä se antaisi ymmärtää, että länsivaltojen hallitusten päätöstentekijöillä olisi joskus ollut toimiva moraalinen kompassi tai aito huoli toisista.

Pintapuolinen, mutta objektiivinen vilkaisu länsivaltojen sisä- ja ulkopolitiikkaan viimeisen 100 vuoden aikana paljastaa toistuvan mieltymyksen hyväksikäyttöön, riistoon, pahoinpitelyyn ja massamurhiin sekä kyltymättömän ahneuden. Kaikki tämä on tapahtunut "talouspoliittisen vastuun", "rauhanturvaamisen", "ulkomaisen investoinnin", "terrorismin vastaisen kamppailun" tai jonkun muun paramoralistisen hölynpölyn nimissä. Jos olet eri mieltä, olet luultavasti autoritäärinen seuraaja, emotionaalisesti tai henkisesti kyvytön hyväksymään tämänlaista totuutta; tai olet ehkä niellyt liikaa Fox-kanavan tai BBC:n uutisten "totuutta". Suosittelen tiukkaa pidättyvyyskuuria.

Lännen alulle panema kaaos Lähi-Idässä ja Afrikan maissa on saanut Euroopan 'maahanmuuttokriisin' syöksykierteeseen. Monet EU-maat ovat saanet vastaanottaakseen voimakkaan tulvan epätoivoisia ihmisiä, jotka ovat vailla minkäänlaista apua.

Makedonian kautta kulki heinäkuussa noin 39.000 siirtolaista, joista suurin osa oli syyrialaisia. Määrä on kaksi kertaa suurempi kuin kesäkuussa. Luku on hälyttävä ja ihmisten edelleenkuljetukseen Euroopan Unioniin käytetyt junat ovat Makedonialta loppumassa. Tosin heidän kohtalonsa siellä ei liene kovinkaan paljon parempi. Makedonian julistaessa torstaina hälytystilan, käytti maan poliisi näitä siirtolaisia vastaan kyynelkaasua ja tainnutuskranaatteja.

Maan raja (kohti Kreikkaa) on nyt suljettu piikkilangalla ympäröiden Gevgelijan kaupungin, jonne on ajautunut noin 3000-4000 ihmistä, joiden joukossa myös lapsia. Tälläkö tavoin tulee NATO:n jäsenmaiden kohdella näitä epätoivoisia miehiä, naisia ja lapsia, jotka tulevat Syyriasta, Afganistanista ja Irakista - maista joita NATO:n sodat ovat runnelleet?

"Useita ihmisiä loukkaantui perjantaina satojen miesten, naisten ja lasten yrittäessä nousta Serbiaan (jota lähinnä EU-jäsenmaa Unkari) matkalla olevaan junaan Makedonian Gevgelijan asemalla."

Wall Streetin Psykopaatti?

Bernie Madoff perusti sijoitusyhtiönsä 'Bernard L. Madoff Investment Securities LLC' vuonna 1960. Yhtiö (ja Madoff) nousi Wall Streetin merkittäväksi vaikuttajaksi, kehittäen teknologian josta muodostui Amerikan ensimmäinen ja suurin teknologiapörssi NASDAQ. Madoff oli yhtiönsä hallituksen puheenjohtajana vuoteen 2008 saakka, jolloin hänet pidätettiin sijoitushuijauksesta. Madoffia, jolla oli yli 800 miljoonan dollarin osakeomaisuus vaimonsa Ruth Alpernin kanssa, pidettiin talousnerona ja tuotteliaana filantrooppina. Hänestä huokui hyvinvoinnin, luottamuksen ja kontaktien aura ja moni luotti häneen yhteiskunnan tukipilarina. Eikö kuulostakin hyvältä tyypiltä, vai mitä?

Hän ylläpiti humanitääristä imagoaan työskentelemällä useissa voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa (esim. New Yorkin American Jewish Congress ja Yeshiva University), istumalla lukuisissa komissioissa ja johtokunnissa, sekä lahjoittamalla miljoonia koulutukseen, politiikkaan, kulttuuriin ja lääketieteeseen. Hänen yhtiönsä kotisivuilla luki (myöhemmin poistettu): "Asiakkaamme tietävät että Bernard Madoffilla on henkilökohtainen halu ylläpitää tahratonta mainetta arvojen, oikeudenmukaisuuden ja korkeiden eettisten periaatteiden suhteen, jotka ovat aina olleet yhtiön tunnuspiirteitä." On hauskaa kuinka asiat muuttuvat jälkikäteen, kun saamme hieman perspektiiviä tapahtumiin. Vasta joulukuussa 2008 ihmiset alkoivat tulla tietoisiksi, että tämä "henkilökohtainen halu" oli luonteeltaan jotain hyvin erilaista, kuin mitä he aikaisemmin ajattelivat.

Välittömästi toisen maailmansodan jälkeen, ja edelleen neuvostodiktatuurin vuosikymmeninä Itä-Euroopan maissa, ryhmä tiedemiehiä - lähinnä Puolasta, Tsekistä ja Unkarista - tekivät yhdessä salaista tutkimustyötä totalitarismin luonteesta. Valtion salaisen palvelun estäessä yhteyden länteen, säilyi heidän työnsä salaisena samaan aikaan kun Hervey Cleckley ja Gustave Gilbert kamppailivat samojen kysymysten parissa.¹ Ryhmän viimeinen elossa oleva jäsen, puolalainen psykologi ja psykopatian asiantuntija Andrzej Łobaczewski (1921-2007) nimesi uuden tieteenalan (psykologisten, psykiatristen, sosiologisten ja historiallisten oppien synteesin) "ponerologiaksi". Łobaczewski lainasi termin historiallisen puolalaiskylä Tyniecin benediktiiniluostarin munkeilta. Termi on johdettu uuden testamentin kreikasta (poneros): sana viittaa synnynnäisen pahuuden korruptoivaan vaikutukseen. Osuva kuvaus psykopatiasta ja sen sosiaalisista vakutuksista.

Eksyksissä muinaisen kivun erämailla,
ovat kaikki lapsemme järkeä vailla.

- The End, The Doors

On sanomatta selvää, että korporaatiomedia antaa harvoin tarkan kuvauksen todellisuudesta, minkä vuoksi itsenäinen media on olemassa. Viime sunnuntaina haastattelimme Joe Quinnin kanssa tuikitavallista pariskuntaa, joilla oli hyvin poikkeuksellinen tarina kerrottavanaan: kuinka bisneskumppanit James ja Joanne Moriarty pakenivat Al-Qaida-terroristien vankeudesta vuonna 2011 "Libyan vallankumouksen" aikana. Heidän tarinansa kuunneltuaan tulee harvinaisen selväksi, kuinka tärkeää olisi jokaisen ihmisen ymmärtää psykopatian ja vallankäytön aiheuttamat ongelmat ja seuraukset.

Moriartyt esittävät kolme tärkeää syytä miksi lännen vallanpitäjät ja heidän kansainväliset rahoittavat päättivät tuhota Libyan:

1) estääkseen Gaddafin suunnitelman luoda kultapohjainen valuutta, joka toimisi Afrikan yhteisenä valuuttana, yhdistäen mantereen valtiot ja vapauttaisi ne lännen imperialismilta.

2) Yhdysvaltojen halu vakiinnuttaa AFRICOM (Afrikan sotilaallinen kontrollointi, jolla torjua kiinalaisten sijoitustoiminta).

3) estää väitetty Gaddafin yllyttämä Afrikan maiden yhteinen 7 biljoonan oikeuskanne, tarkoituksena haastaa oikeuteen Euroopan valtiot, jotka rikkoivat kolonialismin ajan sopimuksia.

NATO:n Libyan 2011 pommitusten tarkoituksena ei ollut "vapauttaa Libyan kansa diktaattorin vallasta", vaan ylläpitää Yhdysvaltojen ja EU:n valta-asemaa Afrikassa.

Moriartyjen naulitseva haastattelu tuo ilmi ennen kaikkea NATO:n ja "kapinallisten" kertakaikkisen häikäilemättömyyden Libyassa (ja myös muualla), niiden suoranaisesti mässäilevän ja nauttien repiessään maata palasiksi. Näillä eläimellisillä mielipuolilla on käsissään korkean teknologian aseita ja laitteita, joilla he aiheuttavat ennennäkemätöntä tuhoa. Tämän lopputulos on läntisen sivilisaation nihilistinen kulminaatio, puhdas psykopatia, ja sen tuhoavan periaatteen -heidän mielestään- kunniakas syleily.

Tänä päivänä tasan vuosi sitten joku ampui tarkoituksellisesti alas Malaysia Airlanesin MH-17 matkustajakoneen, tappaen kaikki 298 matkustajaa ja miehistön, joista suurin osa oli Hollannin kansalaisia.

Välittömästi (kirjaimellisesti!) tapahtuman jälkeen länsimaiden poliittiselle eliitille työskentelevä valtamedia syytti "venäjänmielisiä kapinallisia", Venäjää, ja jopa itse Vladimir Putinia lentokoneen alasampumisesta BUK M1-ohjuksella. Mitään todisteita ei esitetty tukemaan näitä väitteitä.

Siitä lähtien median "venäläiset teki sen" -noitavaino on jatkunut taukoamatta, vaikkei todisteita Venäjän syyllisyydestä olla edelleenkään kyetty löytämään. Yksivuotispäivän lähestyessä CNN julkaisi nimettömiä "amerikkalaisvirkailijoita" siteeravan reportaasin. Virkailijat olivat kuulemma nähneet lopullisen hollantilaistutkijoiden raportin luonnoksen, joka sisältää vahvoja todisteita Venäjää vastaan. Se on siinä!

Osana median "Venäjä teki sen" -kampanjaa on News Corp Australia saanut haltuunsa itä-ukrainan kapinallisten videon, joka sijoittuu koneen alastulon jälkeisiin välittömiin tapahtumiin. Videolla näkyy, kuinka kapinalliset käyvät läpi matkustajien tavaroita tunnistaakseen koneen ja matkustajien taustan. Tämä on asianmukaista toimintaa, erityisesti sotatoimialueella. Kapinallisten keskustelut videolla ovat varsin mielenkiintoista kuunneltavaa:

Espanjalainen filosofi Santayana varoitti, että ne jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan. Historiallista muistinmenetystä vieläkin vakavampi ongelma on historiallinen revisionismi, jossa kokonaiset yhteiskunnat vakuuttuvat asiasta, jota ei joko koskaan tapahtunut, tai se tapahtui juuri päinvastoin. Kreikan ja Saksan velan historia on hyvä esimerkki tästä.

Rahan luominen VS velan luominen

Velka ja raha sekoitetaan jatkuvasti keskenään. Kuulemme kuinka "rahaa luodaan tyhjästä", ja kuvittelemme, että painokoneet työntävät tonneittain paperirahaa markkinoille.

Ainoa takaisku rahan luomisessa on valuutan arvon kuluminen (inflaatio) liiallisen tarjonnan vuoksi. Tämän havainnollistamiseksi kuvittele mielessäsi jättimäinen öljykenttä, joka löydetään Siperiasta huomenna; se laskisi öljyn markkinahintaa nousseen tarjonnan vuoksi.

Tässä mielessä rahan luominen vaikuttaa jokaiseen toimijaan (pankit, valtiot, kansalaiset), jotka käsittelevät rahaa, koska se laskee heidän omistusosuuden arvoa. Mitä enemmän rahaa on tarjolla, sitä vähemmän sillä on arvoa, aivan kuten useimmissa muissakin hyödykkeissä.

Mutta tänä päivänä 97% digitaalisesta rahasta "luodaan" velalla yksityisten pankkien toimesta. Tämä tarkoittaa, että nykyään rahaa ei luoda palvelemaan taloudellista kehitystä tai kansallisen rahatalouden käytäntöjä, vaan maksimoimaan yksityisten pankkien voitot.

Tällä hetkellä maailman rahavarannot ovat 68 biljoonaa dollaria, velan ollessa 137 biljoonaa dollaria. Niiden suhdeluku on 2:1, ja tämä kuilu jatkaa laajenemistaan. Maailma velkaantuu eksponentiaalisesta, paljon nopeammin kuin talous kasvaa. Näin ollen velka tukehduttaa taloutta, vaatimalla jatkuvasti enemmän tuottoa kattamaan lainojen korot.

Koska velan määrä ylittää rahan määrän, ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi rahaa maksamaan takaisin tätä uskomatonta velkasummaa. Ennemmin tai myöhemmin jollakin ei ole rahaa velanmaksuun, ei siksi ettei hän henkilökohtaisesti pystyisi maksamaan, vaan koska tätä rahaa ei ole olemassa missään.

"He ristiinnaulitsivat Tsiprasin siellä", totesi EU:n virkailija, joka osallistui eiliseen Eurooppa-neuvoston hätäkokouksessa. "Ristiinnaulitsivat".

Viimeiset pari päivää ja viikkoa ovat varmasti olleet Tsiprasille rankkoja, mutta kuka tai ketkä todellisuudessa "ristiinnaulittiin" näiden intensiivisten tapaamisten aikana, joka johti Kreikan kriisin "yksimieliseen sopimukseen"? Tsipras on Kreikan pääministeri ja tammikuun vaaleissa valitun Syriza-puolueen johtaja. Tästä kuuluu kiitos pitkälti Kreikan keski- ja alaluokan äänestäjille. Näin ollen heidän mandaattinsa oli toimia Kreikan kansalaisten parhaan edun puolesta. Juuri näin Syriza pyrki toimimaan, joka on harvinaista populismin myötä valtaan nousseelle eurooppalaiselle hallitukselle.