"Tämä on kertakaikkisen järkyttävää. Charlie Hebdon tapauksessa oli kyse tarkoin määritellystä ja kohdennetusta hyökkäyksestä. Mutta tämänkertainen tapahtuma kauhistuttaa, koska se kohdistui umpimähkäisesti viattomiin, normaalia elämäänsä viettäviin ihmisiin. Tunnen useita Pariisissa eläviä - täällä vallitsee paniikki ja epäjärjestys, kukaan ei ymmärrä mitä on meneillään. Olemme kaikki täydellisessä shokissa."

Näin sanoi 27 vuotias Quentin, joka työskentelee verkossa toimivassa pariisilaisessa yhtiössä, ja jonka vanhinta ystävää ammuttiin useaan otteeseen Bataclanin konserttitalossa.

Tämän kaltaiset terrori-iskut eivät koskaan ole "umpimähkäisiä", ainakaan siinä mielessä että ne olisivat ilman tarkoitusta. Jos ne vaikuttavat umpimähkäisiltä, niin se on varmastikin osa iskun taustalla olevaa suunniteltua strategiaa. Hallitukset ja muut ryhmät käyttävät terrorismia saavuttaakseen tietyn päämäärän, joten tapahtumalla on aina jokin tarkoitus. Ymmärtääksesi mikä tämä tarkoitus on, tulee sinun tietää kuka oikeasti on vastuussa tapahtuneesta.

Meille on jo kerrottu ISIS:n ottaneen vastuun Pariisin hyökkäyksestä. Tätä väitettä tukee osaksi yhden "itsemurhapommittajan" ruumiin luota sopivasti löydetty syyrialainen passi (miksi näillä terroristeilla on itsemurhatehtävillään aina henkilöpaperit mukanaan?). Ottaen kuitenkin huomioon useimpien Syyriassa toimivien ISIS-terroristien olevan ulkomaalaisia palkkasotureita, ei tämä löytö todista oikeastaan mitään, paitsi ehkä että jotkut ISIS-terroristit piiloutuivat Kreikan kautta kulkevien syyrialaisten pakolaisten joukkoon.

Meille on kerrottu kuinka ISIS:n päämääränä on perustaa kalifaatti, vallaten mahdollisimman suuren osan Levanttia. Tämän tavoitteen saavuttamiseen sisältyy kuitenkin Assadin hallinnon syrjäyttäminen, jonka toteutumiseksi länsivaltiot ovat lobanneet jo useita vuosia. "Syyrian vallankumouksen" neljän viimeisen vuoden aikana, sekä vielä noin 6 viikkoa sitten, oli tämä ryhmittymä päässyt jo hyvin lähelle tavoitettaan. Syyrian arabialainen armeija oli kovan painostuksen alla ja Assadin hallinnon kontrolloimat alueet olivat kutistuneet pieniin alueisiin Damaskuksen ympärillä. Venäläisten 6 viikkoa kestäneiden ilmaiskujen jälkeen on ISIS kuitenkin nyt menettämässä alueitaan nopeammin kuin kolmijalkainen aasi ravikilpailussa, ja palkanmaksajat Saudi-Arabiassa, Qatarissa ja Washington DC:ssa eivät nähtävästi kykene kanavoimaan tarpeeksi rahaa ja aseita muuttaakseen tilannetta.

Me kaikki tiedämme, että tyydyttyneet rasvat ovat haitallisia ja kuolemaksi. Hallitus sanoo niin, asiantuntijat sanovat niin, ja lääketieteen ammattilaiset sanovat niin.

Mutta onko asia oikeasti näin? Katsotaan miltä näyttää tiede tämän väitteen takana.

Hypoteesin, että kovat rasvat ovat haitallisia kehitti ensimmäisenä tutkija Ancel Keys vuonna 1955. Hänen kuuluisa, tai oikeastaan surullisen kuuluisa seitsemän maan tutkimuksensa näytti, että maissa joissa oli suurin tyydyttyneiden rasvojen kulutus, oli eniten sydän- ja verisuonitauteja.

Tutkimuksen puutteet toivat esille tutkijat Yerushalmy ja Hilleboe, kaksi vuotta myöhemmin. Keys oli valinnut seitsemän maata kaikkiaan 22:sta, joista oli dataa saatavilla. Koko aineistoa käytettäessä hänen teoriansa olisi näyttänyt paljon heikommalta, eikä hänen tutkimustaan olisi todennäköisesti julkaistu.

Muistat ehkä kohtaamisemme suomen mediatahojen kanssa aiemmin tänä vuonna, valtavirtamedian kohdistaessa Sott.netin suuntaan harhaanjohtavia syytöksiä ilmeisenä aikomuksenaan pelotella meitä.

Kun Sott.netin suomenkieliset toimittajat kirjoittivat vastikään artikkelin, joka käsitteli kunniatohtori Sampo Ahdon Yhdysvaltojen imperialismia kritisoivia kommentteja ja jakoivat sen Facebook-sivullaan, kohdistui tähän postaukseen trollaavaa kommentointia. Tämäntyyppinen trollaus kohdistuu yleensä vain heihin, jotka osuvat liian lähelle totuutta.

Syy miksi tuomme esille tämän seikan on se, että suomalaisen valtamedian sanomalehti Lappeenrannan uutiset julkaisi 31. lokakuuta artikkelin otsikolla: "Lappeenrantalaismies joutui tekemisiin Venäjän trollitehtaan kanssa."

Toimittaja Janne Koiviston artikkelissa mainitulla "Venäjän trollitehtaalla" viitataan suomenkielisiin sott.net -sivuihin. Erikoisen väitteen todistamiseksi tarvitaan erikoisen hyvät todisteet, kuten sanotaan. Tutkitaanpa tarkemmin tätä ko. sanomalehden "uutista":

Lappeenrantalainen Jorma Tyrmi hätkähti viime viikolla Facebookissa, kun hänen näytölleen ilmestyi erikoinen mainos.

Mainoksessa hymyili Venäjän presidentti Vladimir Putin, ja se johti Sott.net -nimisen sivuston artikkeliin.

- Mielenkiintoista oli, että mainos oli maksettu. Venäjä on valmis maksamaan amerikkalaiselle yhtiölle, että saa syöttää suomalaisille puppua, Tyrmi ihmettelee.

Ehkä Suomen median täytyy käydä sosiaalisen media-aktivismin peruskurssi uudelleen USA:n ulkoministeriössä, sillä se mitä he kuvailevat "mainokseksi" on itse asiassa facebook -linkki artikkeliin suomenkielisillä sott.net -sivuilla. Kyseessä oleva artikkeli on seloste sivustosta dearputin.com.

Kuten moni muu länsimaiden virallisia kanavia pitkin saapunut viime vuosien propaganda, on "virallinen" selitys MH-17 tapahtumista esitetty julkisuuteen ylösalaisin, väärinpäin ja takaperin.

Päivä maahansyöksyn jälkeen huusivat länsimaiden hallitukset ja heidän uskollinen lehdistönsä, että "Putinin ohjus!", ilman mitään todistusaineistoa näille hysteerisille väitteille. Silti päättäjämme ja media ovat olleet shokeeravan hiljaisia äskettäin julkaistun hollantilaisten tutkijoiden loppuraportin johtopäätöksestä, jonka mukaan koneen ampui alas "Buk-ilmatorjuntajärjestelmän laukaiseman 9M38-sarjan ohjuksen kantama 9N314M taistelukärki".

Tämän syy pitäisi olla kaikille hyvin selvä: MH-17 koneen alasampumisen todellinen päämäärä tavoitettiin päiviä ja viikkoja tapahtuman jälkeen.

Pian median Putinille pitämän "oikeudenkäynnin" jälkeen nostettiin pakotteet Venäjää vastaan ja Venäjän sekä EU:n yhteisen South Stream-kaasuputken rakentaminen peruttiin. Nämä ja muut rankaisevat venäjänvastaiset toimet hyödyttivät Yhdysvaltoja sen pitkässä, ja lopulta turhassa, sodassa estää vahvan Venäjän saapumisen kansainvälisille pelikentille. Kuten jotkut ehdottavat 9/11-iskuista, niin oliko vastaavasti MH17 alasampuminen samanlainen älytön onnenkantamoinen lännen sodanlietsojille, tapahtuen juuri oikeaan aikaan lisätäkseen bensaa venäjänvastaiseen kampanjaan? Vai onko mahdollista, että lännen sodanlietsojat ovat itse vastuussa MH17-alasampumisessa?

Ennen kuin päätät mitä mieltä olet, sinun kannattaa ottaa huomioon muutama asia.

Riippumatta vuodenajasta tai "normaalista" ilmastosta, nykyään kodit, autot ja ihmiset huuhtoutuvat säännöllisesti tulvien mukana ympäri maailman. Unohda "kuukauden keskivertosademäärä muutamassa tunnissa" - viime kuussa, KAHDEN KUUKAUDEN keskivertosademäärä satoi yhden päivän aikana ja muutti osat eteläisestä Japanista sisämeriksi. Yhdysvalloissa, Utah koki historiansa pahimman hyökytulvan, ja koko itäinen rannikko kylpi 30 cm sademäärässä. Oheisessa videossa mukana on myös kuvamateriaalia rankkasateista Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Kreikassa, Turkissa, Norjassa, Thaimaassa, Taiwanissa, Kiinassa, Sierra Leonessa ja Uudessa Seelannista.

Voimakkaat tulivuorenpurkaukset Japanissa, Meksikossa, Nicaraguassa ja Indonesiassa edelsivät massiivista 8.3 magnitudin maanjäristystä Chilen rannikon edustalla, joka synnytti 4,5 metrin korkuisen, rannikolla laajaa tuhoa aiheuttaneen tsunamin. Jalkapallon kokoisia rakeita satoi Napolissa, Italiassa. 8 cm raekuuro peitti Brisbanen Australiassa, samaan aikaan kun suurikokoinen vajoama avautui läheisellä rannalla nielaisten leirintäalueen. Meteorihavainnot jatkavat lisääntymistään; syyskuussa tehtiin näyttäviä havaintoja Bangkokin ja Los Angelesin yläpuolella.

Maastopalot leimuavat yhä suuressa osassa Kaliforniaa, viime kuussa osavaltion historian "kolmanneksi suurin" maastopalo pakotti kymmenet tuhannet asukkaat pois kodeistaan kokonaisten kaupunkien jäädessä tulen jalkoihin. Toinen merkittävä maastopalon puhkeaminen tapahtui Indonesiassa, josta kumpuava savuinen usva peitti suurta osaa kaakkois-Aasiaa toistamiseen kolmen vuoden sisällä. Kulottamista syytetään, mutta palot syttyvät turvemaalla joka vapauttaa paljon metaania, joten voi epäillä palojen pääasiallisen polttoaineen tulevan maan alta.

Äärimmäiset sääilmiöt piinasivat myös Lähi-Itää, ennennäkemättömän hiekkamyrskyn levittäytyessä Irakista Kyprokseen je etelän suunnalla Saudi-Arabiaan. Traaginen ja merkittävän symbolinen tapahtuma sattui Islamin "pyhässä kaupungissa" 9/11 -hyökkäysten 14:nä vuosipäivänä. Mekassa voimakkaan ja epätavallisen ukkosmyrskyn aiheuttamat tuulet kaatoivat suuren "Bin Laden Constructions" -yhtiön nostokurjen Suurmoskeijan päälle. 111 ihmistä kuoli ja sadat muut haavoittuivat.

Nämä olivat ajat merkit Syyskuussa 2015...

On osittain ymmärrettävää, kuinka useat ihmiset lännessä ovat hämillään joidenkin päättäjien lausunnoista ja retoriikasta, joissa he tuomitsevat Venäjän 30.9 aloittamat ilmaiskut Syyriassa. Nämä lausunnot pistävät ihmettelemään kenen puolella me oikeastaan oikein olemme? Ottaen huomioon länsimedian pyrkineen viimeiset kaksi vuotta esittämään ISIS:sen pahuuden ilmentymänä, niin eikö venäläisten väliintulo Syyrian hallituksen kutsumana tulisi nähdä hyvänä asiana? Tulokset ovat olleet tähän mennessä vaikuttavia. Venäjän puolustusministeriön mukaan ISIS on kärsinyt seuraavia tappioita ensimmäisen viikon aikana:

• 71 panssaroitua ajoneuvoa
• 30 muuta ajoneuvoa
• 19 komentotilaa
• 2 tiedonvälityskeskusta
• 23 varikkoa joissa ammuksia ja polttoainetta
• 6 tienvarsi- ja autopommeja valmistavia kohteita
• suuri määrä tykistön aseistusta
• useita harjoitusleirejä

Mikäli johtajamme uskovat ISIS:sen olevan maailman turvallisuuden kannalta suurin uhka, eikö heidän tulisi olla näistä tuloksista ekstaasissa? He eivät ole. Sen sijaan NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenberg syyttelee Venäjää "agressiosta", vaatien taas kerran lisää NATO-joukkoja ympäröimään Venäjän rajoja sekä näitä joukkoja myös Turkkiin.

Amerikkalaisten "60+ maan koalitio" on väitetysti pommittanut ISIS:tä Syyriassa yli vuoden ajan. Verrattuna Venäjän ainoastaan viikon aikana saavuttamiin tuloksiin, on Yhdysvaltojen johtamien ilmaiskujen saavutukset olleet vähintäänkin surullisia: ISIS:in alueellinen hallinta Syyriassa on kasvanut, ei vähentynyt, tänä aikana. Mihin muuhun johtopäätökseen voimme tulla, kuin siihen, että Yhdysvaltojen johtamat ilmaiskut ovat auttaneet ISIS:tä?

Jälkikäteen katsottuna raportit, joissa kerrotaan aseiden joutuneen "vahingossa" ISIS-terroristien käsiin, tuntuvat hieman epäilyttäviltä. Mikäli laitamme ne "huonon tuurin" piikkiin, on Yhdysvaltojen johtama operaatio tällöin epäonnistunut täydellisesti, kuten korkea-arvoiset amerikkalaiset sotilasjohtajat ovat viime kuukausina myöntäneet lausunnoissaan Yhdysvaltain senaatille.

Mutta on eri asia olla "ei-niin-ekstaasissa" Venäjän pyrkimyksistä löylyttää ISIS:tä, kuin ensihetkistä alkaen hyökätä raivopäisesti näitä pyrkimyksiä vastaan. 36 siviiliuhria ensimmäisenä päivänä, meille kerrottiin, siteeraten brittiläistä Syrian Observatory for Human Rights -järjestöä, jota pyörittää yksi mies kolmen makuuhuoneen asunnossaan Kentissä, Englannissa.

Historiassamme kynä on saanut korjata, mitä miekka on lyönyt rikki.

-J.K Paasikivi

Jokainen toiseen maailmansotaan osallistunut valtio on kirjoittanut historiansa kansallista yhteneväisyyttä tukevia narratiiveja korostaen, vaieten ristiriitaisista ja epämiellyttävistä asioista. Tämä on johtanut patrioottiseen, uskonnolliseen ja kvasitieteelliseen sodan mytologisointiin, joka on lietsonut hysteerista asennetta virallisia narratiiveja kyseenalaistavia kohtaan. Tänä päivänä olemme tilanteessa, jossa näiden epämiellyttävien asioiden kohtaamista on ryhdytty alitajuisesti välttämään ja pitämään epäsopivana, koska niiden käsittely aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta.

Tästä on syntynyt historiantulkinta, jossa vastapuoleen projisoidaan absoluuttinen pahuus ja sotasyyllisyys vielä vuosikymmenten jälkeen. Vastaavasti oman kansallisuuden toimet heijastuvat tällöin absoluuttisena hyvyyden taisteluna isänmaan, vapauden ja demokratian puolesta. Tälläisessä mustavalkoisessa kuvassa ei ole sijaa itsekriittisyydelle, myötätunnolle/anteeksiannolle tai avoimuudelle uusia ideoita kohtaan.

Meidät on kasvatettu (ehdollistettu) tähän "isänmaalliseen" (eli kyseenalaistamattomaan) ajatteluun niin voimakkaasti, että pienikin vihjaus sodan ajan päättäjiemme osavastuusta sotien syntyyn tuntuu monista kerettiläisyydeltä, herättäen voimakasta emotionaalista vastustusta sekä kognitiivista dissonanssia.

Vladimir Putin kiisti suoraan länsimaisen median väitteet Syyrian armeijan tekemistä sotarikoksista äskettäisessä CBS:n 60 Minutes -ohjelman haastattelussa. Länsimedia on esimerkiksi toistuvasti väittänyt Syyrian armeijan käyttäneen mielivaltaisesti "tynnyripommeja" siviilialueilla. "Koska ymmärrän tiedustelupalveluiden ammatilliset toimintatavat, voin sanoa sinulle, että tämänkaltaiset arviot ovat Assadin vihollisten perustoimenpiteitä ("active measures"). Tämä on Syyrian vastaista propagandaa", Putin kertoi toimittaja Charlie Roselle. Konfliktin alusta lähtien ovat useat verilöylyt laitettu Syyrian joukkojen syyksi, mutta myöhemmin on käynyt ilmi että tapaukset ovat joko täysin keksittyjä tai että tekoihin ovat sittenkin syyllistyneet niin sanotut "kapinalliset" tai "terroristit".

Syyrian "sisällissota" on todellisuudessa valloitussotaa Washingtonin, Turkin ja Saudi-Arabian palkkaamien palkkasotilaiden toimesta. Vuosi ns. "Syyrian vallankumouksen" jälkeen kuolinuhrien määräksi kerrottiin 100 000 henkeä. 2013 vuoden loppupuolella luku oli 200 000. Tänä päivänä länsimedia lööpeissä kuulutetaan kuinka "yli 320 000 on kuollut". Pääasiallinen lähde näille luvuille koko "sisällissodan" aikana on ollut Syrian Observatory for Human Rights - oppositiojärjestö. Kyseisen "ryhmän" raportit on otettu itsestäänselvyytenä, huolimatta sen selkeästä eturistiriidasta pyrkiä maalaamaan Syyrian hallinnosta mahdollisimman negatiivinen kuva. Tietoja joihin nämä luvut pohjautuvat pidetään kansainvälisesti niin epäilyttävinä, että YK luopui yrityksestä pitää tarkkaa lukua yli kaksi vuotta sitten.

Syrian Observatory for Human Rights (SOHR), jota rutiininomaisesti siteerataan jokaisessa länsimaisessa julkaisussa viimeisenä totuutena, on tosiasiassa luonut lännen ulkopoliittisia tavoitteita tukevan narratiivin siitä, mitä Syyriassa tapahtuu. SOHR tuottaa raportteja joukkojen liikkeistä, hallituksen linjauksista, ja julkisesta mielipiteestä ilman asiantuntevaa väkeä paikan päällä. Näitä valheita länsimaiset ammattietiikkansa hukanneet journalistit toistavat ja tarinoivat ilman pienintäkään kriittisyyden häivää. Syrian Observatory for Human Rights (SOHR) koostuu ulkomailla asuvasta syyrialaisesta Abdul Rahmanista, (a.k.a Rami Abdulrahman, a.k.a Osama Suleiman) ja hänen "neljän aktivistin tiimistään Syyriassa". Rahman, kolmesti tuomittu rikollinen, löysi turvapaikan lännestä, jossa hän taianomaisesti näkee kaikki Syyrian tapahtumat Englannin Coventryssä sijaitsevasta kahden makuuhuoneen asunnostaan.

Ikoninen kuva 3-vuotiaan Aylan Kurdin Turkin rannalle huuhtoutuneesta elottomasta ruumiista levisi voimakkaasti internetissä äskettäin, tuoden kaksi vuotta kestäneen Euroopan "pakolaiskriisin" yleisen keskustelun aiheeksi. EU-maita odottaa nyt mahdollisesti satojen tuhansien siirtolaisten tungos. Nämä siirtolaiset pakenevat NATO:n sodilla tuhottujen maidensa olosuhteita, löytääkseen turvaa ja vakautta. Löytävätkö he sitä täältä, on vielä avoin kysymys.

Tämä pakolaisongelma ei tietenkään ole uusi asia, eikä Aylan ollut siitä johtuva ensimmäinen traaginen uhri. Ajattele vaikka niitä satoja tuhansia kuolleita ihmisiä pelkästään Syyriassa, jotka Yhdysvaltojen hallituksen 4 vuotta sitten manipuloima "vallankumous" on aiheuttanut. Tai ajattele perusteetonta hyökkäystä ja miehitystä Irakissa ja Afganistanissa, tai NATO:n Libyan pommitusta ja fundamentaalisen "Jihad-hallinnon" asettamista valtaan sinne. Seuraavaksi ajattele, kuinka vähintään 2600 ihmistä on kuollut pyrkiessään Eurooppaan Välimeren kautta. "Pakolaiskriisi" on muhinut yli kaksi vuotta, mutta vaati Aylanin huuhtoutuneen ruumiin, jotta monet ihmiset pysähtyivät ja kiinnittivät huomiota asiaan.

Pakolaiskriisi on täyttä totta, ainakin siinä mielessä että länsimaiden tukemat kuolemanpartiot ovat tehneet miljoonien ihmisten elämän onnettomaksi ja epätoivoiseksi, erityisesti Syyriassa (lähes puolet Syyrian kansasta on maanpaossa). Vaikka Yhdysvallat (ja kumppanit Kanada, Australia, Persianlahden maat, ynnä muut.) on pääasiallisessa vastuussa, on se ollut kaikkein vastahakoisin vastaanottamaan pakolaisia tuhoamistaan maista, väittäen samaan aikaan silti haluavansa "pelastaa" kyseiset valtiot. Eurooppa on pakotettu kärsimään näiden toimien sivuvaikutuksista: ruoan, turvan ja työn tarpeessa olevista ihmisistä. Tämä on tietenkin täysin mahdollista hoitaa hyvin, mikäli löytyy tarpeeksi halua. Venäjä on suostunut ottamaan vastaan noin miljoona ukrainalaista pakolaista (jotka taas kerran ovat seurausta amerikkalaisten tekaistusta vallankumouksesta). Mutta tähän mennessä näyttää siltä, että Saksa on ainoa EU-maa, joka näyttäisi tosissaan suostuvan avaamaan ovensa hädän tarpeessa oleville ihmisille, päästäen maahansa 800,000 pakolaista pelkästään tänä vuonna.

Rikollista psykopaatti-tyyppiä on havainnoitu ja tutkittu melkein vuosisata, mutta poislukien Cleckleyn lyhyt maininta, menestyksellisen psykopaatin idea (tavanomainen lähes kaikilla ulkoisilla standardeilla) on pysynyt pimennossa. Tämän artikkelisarjan edetessä, paljastuu miksi näin on ja mitä seuraamuksia tällaisella vaarallisella puutteella tiedostamisessamme voi olla. Tähän saakka ainoa syväluotaava esitys menestyksellisten psykopaattien luomasta ongelmasta on ollut Paul Babiakin ja Robert Haren kirja Käärmeet liituraidassa (suomennettu 2007, alkuperäinen englanninkielinen teos "Snakes in Suit" julkaistiin 2006). Kirja on ehdottoman oleellista luettavaa, ja se voi mahdollisesti pelastaa elämäsi, kirjaimellisesti. Informaatio jonka kirja sisältää on yleispätevää, ja sitä voi soveltaa mihin tahansa sosiaalisiin kanssakäymisiin.