Kuva
Tizianin maalaus 'Europan raiskaus' ( 1560)
Espanjalainen filosofi Santayana varoitti, että ne jotka eivät muista menneisyyttä, tuomitaan elämään se uudestaan. Historiallista muistinmenetystä vieläkin vakavampi ongelma on historiallinen revisionismi, jossa kokonaiset yhteiskunnat vakuuttuvat asiasta, jota ei joko koskaan tapahtunut, tai se tapahtui juuri päinvastoin. Kreikan ja Saksan velan historia on hyvä esimerkki tästä.

Rahan luominen VS velan luominen

Velka ja raha sekoitetaan jatkuvasti keskenään. Kuulemme kuinka "rahaa luodaan tyhjästä", ja kuvittelemme, että painokoneet työntävät tonneittain paperirahaa markkinoille.

Ainoa takaisku rahan luomisessa on valuutan arvon kuluminen (inflaatio) liiallisen tarjonnan vuoksi. Tämän havainnollistamiseksi kuvittele mielessäsi jättimäinen öljykenttä, joka löydetään Siperiasta huomenna; se laskisi öljyn markkinahintaa nousseen tarjonnan vuoksi.

Tässä mielessä rahan luominen vaikuttaa jokaiseen toimijaan (pankit, valtiot, kansalaiset), jotka käsittelevät rahaa, koska se laskee heidän omistusosuuden arvoa. Mitä enemmän rahaa on tarjolla, sitä vähemmän sillä on arvoa, aivan kuten useimmissa muissakin hyödykkeissä.

Mutta tänä päivänä 97% digitaalisesta rahasta "luodaan" velalla yksityisten pankkien toimesta.
Kuva
Maailman kokonaisvelan eksponentiaalinen kasvu
Tämä tarkoittaa, että nykyään rahaa ei luoda palvelemaan taloudellista kehitystä tai kansallisen rahatalouden käytäntöjä, vaan maksimoimaan yksityisten pankkien voitot.

Tällä hetkellä maailman rahavarannot ovat 68 biljoonaa dollaria, velan ollessa 137 biljoonaa dollaria. Niiden suhdeluku on 2:1, ja tämä kuilu jatkaa laajenemistaan. Maailma velkaantuu eksponentiaalisesta, paljon nopeammin kuin talous kasvaa. Näin ollen velka tukehduttaa taloutta, vaatimalla jatkuvasti enemmän tuottoa kattamaan lainojen korot.

Koska velan määrä ylittää rahan määrän, ei yksinkertaisesti ole olemassa tarpeeksi rahaa maksamaan takaisin tätä uskomatonta velkasummaa. Ennemmin tai myöhemmin jollakin ei ole rahaa velanmaksuun, ei siksi ettei hän henkilökohtaisesti pystyisi maksamaan, vaan koska tätä rahaa ei ole olemassa missään.

Tässä skenaariossa siirrymme virtuaalimaailmasta (arvo-osuusjärjestelmästä) oikeaan elämään, jossa vararikkoon joutunut kansalainen/valtio menettää omaisuutensa (talon, auton, julkiset palvelut, infrastruktuurin) velkojille (yksityisille pankeille). Se on viekas menetelmä, joka tuntuu olevan suunniteltu aiheuttamaan vararikon mahdollisimman monelle ihmiselle ja valtiolle kuin on mahdollista.

Velan luominen onkin paljon kieroutuneempaa kuin rahan luominen. Velka on epäsymmetristä. Lainanantaja saa rahansa takaisin korkojen kera, kun taas lainaaja joutuu maksamaan sekä lainan että koron. Päivän päätteeksi lainaaja (joka on usein rikas, koska voi lainata rahaa) on rikkaampi, ja lainaaja (joka on usein köyhä) köyhempi.
Kuva
Kehitysmaiden ja teollisuusmaiden korkotasot (1990-2003)
Tätäkin ikävämpää on se, että rikas voi lainata erittäin alhaisella korolla, kun taas köyhä (suuremman riskiarvion vuoksi) maksaa paljon korkeampaa korkoa. Lopulta raha on kallista köyhälle ja halpaa rikkaalle. Vuosina 1990-2003 velka oli keskiarvolta 3 kertaa kalliimpaa köyhille valtioille, kuin rikkaille valtioille (katso oikealla oleva kaavio).

Eikö oikeudenmukaisessa maailmassa köyhän pitäisi maksaa vähemmän, ja rikkaan enemmän?

Huomioi, ettei edes surullisen kuuluisa "määrällinen elvytys" ole puhdasta rahan luomista ("rahan printtaamista"), vaan myös velan luomista. Yhdysvaltojen Federal Reserve keskuspankkijärjestelmä (joka on oikeasti yksityisomisteinen) luo rahaa ostamalla valtion velkakirjoja Yhdysvaltojen hallitukselta. Yksinkertaisemmin sanottuna Fed printtaa rahaa ja antaa (lainaa) sitä Yhdysvaltojen hallitukselle pienellä korolla.

Vuosisatojen ajan kansallisvaltiot loivat itse rahaa (ilman korkoa) rahoittaakseen valtion kehitystä. Nykyään ryhmä ahneita poliitikkoja, jotka luovat hallitukseksi kutsutun valtaklikin, velkaannuttavat kansalaisensa saadakseen rahaa, joka useimmiten käytetään yksityisten pankkien toimesta tuhoisaan "pörssispekulaatioon", eikä julkisiin palveluihin kansalaisten hyväksi.

Tämä on juurikin syynä Kreikan kansalaisten "velkaan".

Tapaus Kreikka

Kreikan kansa on väitetysti velkaa 310 miljardia euroa. Se on 174% Kreikan bruttokansantuotteesta (tämä luku on lisääntynyt lähes kolmasosalla siitä lähtien, kun tämänhetkinen Kreikan taloudellinen saarto alkoi). Kuulostaako tämä korkealta luvulta sinun mielestä? No, monilla yksityishenkilöillä on paljon suurempia summia velkaa, ylittäen tämän 1.7-kertaisen määrän vuosituloista, mutta heitä ei silti aseteta "konkurssiin". Japanin velka on 221% BKT:sta, eikä sen ajatella olevan "kriisissä". Miksi on näin?

Japanin velka on laskettu liikkeelle jeneissä Japanin keskuspankin toimesta, kun taas suurin osa Kreikan velasta on laskettu liikkeelle euroissa, eurooppalaisten viranomaisten kuten Euroopan keskuspankin (EKP) toimesta.

Voimme olettaa että Japanin keskuspankin päämääränä on tarpeellisen velkatason kautta hyödyttää japanin omia intressejä, mutta päteekö sama asia EKP:n suhteessa Kreikkaan?

Valtion velanmaksukyky on enemmän kiinni lainaehdoista, kuin lainan kokonaismäärästä. Japanin lainatessa rahaa käytännössä negatiivisella korolla ja vuosien maksuajalla, lainasi Kreikka EKP:lta yksityispankkien kautta huomattavan korkean koron velkaa, lyhyellä maksuajalla.

Kuva
Kreikan budjetti vuonna 2013
Vuosien 2010-2014 aikana Kreikka maksoi 53 miljardia dollaria pelkästään korkoa. Vuonna 2013 velkataakka oli tullut siihen pisteeseen, että lainat, velkasitoumukset ja korot kattoivat 55% Kreikan valtion budjetista, eli veronmaksajien rahoista, joista pitäisi riittää rahaa myös kouluihin, sairaaloihin, teihin, eläkkeisiin jne.

Vuoteen 2011 asti yksityiset pankit lainasivat holtittomasti Kreikalle, tehden miljardeja rahaa korkomaksuilla. Kun Kreikka uhkasi olla "vararikon partaalla", siirtyi velka pankeilta julkiseksi. Kuten Joe Quinn on toistuvasti sanonut, niin kaikki velka tässä maailmassa on pohjimmiltaan allekirjoitettu jokaisen yksittäisen ihmisen energialla ja resursseilla.

Pankkiirit ja muut patologisen ahneet ja vallanhimoiset oikeuttavat tämän prosessin "yksityistä voitot, sosialisoi tappiot" -doktriinilla, tai kuten itse tykkään sanoa, "varasta rahat ja haasta muut oikeuteen siitä". Joten Kreikan maksukyvyttömyyden kohdalla laskua ei maksa siitä vastuussa olevat yksityiset pankit, vaan eurooppalaiset veronmaksajat, erityisesti kaikkein köyhimmät.

"Tappioiden sosialisointi" naamioitiin Kreikan "pelastuspaketteihin", kuuluisiin bail-out -pankkitukiin, joista alle 10% meni lopulta Kreikan talouden elvytykseen. Bail out -tuet eivät helpottaneet Kreikan taakkaa; ne lisäsivät sitä nostamalla Kreikan velan 133% BKT:sta (vuonna 2010) tämänhetkiseen 174% BKT:sta.

Eurodoktriini

Kuva
EKP:n pääkonttori. Frankfurt, Saksa
Frankfurtissa, Saksassa sijaitseva EKP perustettiin vuonna 1998. EKP:n pääkonttorin rakennuskustannuksien hinta oli arvioilta 1.3 miljardia euroa veronmaksajien rahoja. Sen rakentaminen johti massiivisiin mielenosoitukseen Frankfurtissa. EKP:n talousrikollisia ei tämä juurikaan kiinnostunut; 350 mielenosoittajaa pidätettiin ja 12 loukkaantui, jonka jälkeen pankkijyrät jatkoivat työpäiväänsä normaalisti.

EKP:n ensisijainen päätavoite on taata "hintavakaus" (katso linjauksen artikla 2). Hintavakaus tarkoittaa inflaation rajoittamista, eli pitämällä euro-valuutta vahvana. Miksi tälläinen tarkkarajainen doktriini? Historiassa on paljon tapauksia, jossa terve inflaatio tai devalvaatio ovat hyödyttäneet valtiontaloutta.

Saksan talous nojaa voimakkaasti vientiin. Vientitulot kattavat lähes puolet BKT:sta, ja sen talous hyötyy paljon vahvasta eurosta. Saksa on maailman 8:ksi rikkain valtio (ostovoimakorjatun bruttokansantulon mukaan). Esimerkiksi BMW:n autot ovat erittäin kilpailukykyisiä; ne myyvät erittäin hyvin, vaikka hinta on korkea. Joten miksi myydä halvemmalla (euron devalvaation kautta)?

Euroopan talouden ongelmana on EU-maiden suuret eroavaisuudet keskenään. Useimmat EU-valtiot (erityisesti etelässä olevat) tarvitsevat heikompaa euroa laskeakseen tuotteidensa hintoja, nostaakseen niiden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Ne tarvitsevat myös epätoivoisesti rahan luontia (joka heikentää euroa) nostaakseen investointeja, palkkoja ja kulutusta.

Yhdysvallat on rahoittanut sen tuhlailevaa elämäntyyliä muun maailman kustannuksella petrodollarin avulla. Samaan tapaan Saksa on rahoittanut omaa menestystään muun Euroopan kustannuksella, ylläpitämällä vahvaa eurovaluuttaa.

Tämä on yksi syistä, miksi Saksan liittokansleri Merkel ja hänen luihu salkunkantaja valtiovarainministeri Schäuble ovat niin joustamattomia Kreikan velan suhteen. He eivät halua rohkaista rahanluontia, koska se on haitallista teollisuuspampuille ja rahoittajille, joille Merkel ja Schäuble ovat velkaa valta-asemansa. He mielellään uhraavat Kreikan kansan tehdäkseen siitä esimerkin muille maille, jotka haluavat taloudellista helpotusta.

Historiallinen perspektiivi

Valtamedia väittää, että Kreikka on ensimmäinen teollisuusmaa, joka on jättänyt IMF-maksun hoitamatta. Tämä ei ole totta. Vuodesta 1983 lähtien 29 valtiota ovat pidentäneet velan osuuksien maksua IMF:lle, mukaan lukien kaksi Eurooppalaista teollisuusmaata: Jugoslavia ja myöhemmin Bosnia-Hertsegovina.

Sama pätee velan anteeksiantoon, joka on paljon yleisempää kuin luulisi: 39 valtiota ovat saaneet helpotuksia velkaan vuodesta 1996. Saksa, joka on kovan linjan kannattaja Kreikan suhteen, pelastui itse kaksi kertaa velan anteeksiannolla.

Kuva
Kreikka (Pireus) Saksan pommitusten jälkeen (1941)
Vuonna 1914 Saksa julisti sodan Ranskalle. Saksa lopulta hävisi ensimmäisen maailmansodan, ja tuomittiin maksamaan 132 miljardia saksan kultamarkkaa voittajille (Versailles'n rauhansopimus). Saksa oli maksanut 20 miljardia vuoteen 1932 mennessä, jolloin sen velvollisuudet korvauksiin peruttiin. Tämä tarkoitti, että 85% velasta annettiin anteeksi.

Saksan maksamat 20 miljardin sotakorvaukset vastasivat vain 2.4% sen vuosien 1919-1932 välisestä kansantulosta.

Muutama vuosikymmen myöhemmin Versailles'n sopimuksesta historia toistui uudelleen. Natsi-Saksa käynnisti toisen maailmansodan hyökkämällä ja miehittämällä usean Euroopan valtion. Venäjän ilmiömäisen puolustuskyvyn ja Euroopan vapautuksen ansiosta Saksa antautui vuonna 1945. Tällä kertaa sotakorvauksia ei vaadittu juuri lainkaan (Potsdamin konferenssi).

Saksa maksoi minimaaliset 5.2 miljardia dollaria sotakorvauksia ja hyvityksiä. Tämä vastaa 32% Saksan vuosittaisesta vientitulosta.

Kuitenkin aiemmin vuonna 1940 Saksa miehitti Ranskan, joka joutui maksamaan sotakorvauksia. Miehityksen aikana (1940-1945) maksetut korvaukset olivat täysin käsittämättömät: 80 miljardia dollaria, eli 16 kertainen määrä korvauksia, mitä vaadittiin Saksalta vuonna 1945!

Marshall-avun kautta Saksalle annettiin huikeat 17 miljardin dollarin edestä taloustukiaisia. Se on kolme kertaa isompi summa, kuin mitä Saksalta vaadittiin sotakorvauksia.

Ei tässä vielä kaikki. Toisen maailmansodan jälkeen Saksa oli vararikon partaalla, sillä sen velka oli yli 200% BKT:sta (korkeampi kuin Kreikalla tällä hetkellä). Vuonna 1953 Saksan 39 miljardin D-markan velalle myönnettiin helpotuksia, jonka vuoksi se laski 14 miljardiin. Velkoja annettiin anteeksi 63% kokonaismäärästä.

Kirsikkana kakun päälle velan lyhennykset jaettiin niin pitkälle aikavälille, etteivät ne koskaan ylittäneet 4.2% vientituloista. Tämä tunnetaan Lontoon velkasopimuksena, jonka yhtenä allekirjoittajana ja velkahelpotusten hyväksyjänä oli (yllätys, yllätys) Kreikka.

Kuva
Versailles'n rauhansopimuksen konferenssihuone
Tämä oli varsin helläkätistä kohtelua maalle, joka oli kahdesti käytännössä tuhonnut Euroopan mantereen sodanlietsomisellaan: ensimmäinen maailmansota vaati 37 miljoonaa uhria, ja toinen maailmansota 60 miljoonaa uhria.

Valtavirran media haluaisi meidät uskomaan, että Versailles'n nöyryyttävä rauhansopimus oli syynä toiseen maailmansotaan.

Ensinnäkin, suurimmat koskaan asetetut sotakorvaukset johtavat vuoteen 1815 ja Napoleonin tappioon. Preussin kuningaskunta (nykypäivän Saksa) vaati lähes kaksi miljardia frangia, arviolta 400% Ranskan viennin kokonaismäärästä. Ulkopuoliset joukot miehittivät Ranskaa, kunnes viimeinenkin sentti oli maksettu. Tämän johdosta maa syöksyi vakavaan lamaan.

Toiseksi, 1815 sotakorvaukset eivät olleet ainoa tapaus. Kun Kun Ranska hävisi 1870 Saksan-Ranskan sodan, tuomittiin se maksamaan 5 miljardia frangia korvauksia, yhteensä 170% viennin kokonaismäärästä. Preussin joukot miehittivät jälleen Ranskan, kunnes se oli maksanut kaiken pois (jonka se teki alle kolmessa vuodessa).

Kolmanneksi, kuten olemme aiemmin nähneet, niin suurin osa Versailles'n rauhansopimuksen sotakorvauksista annettiin anteeksi. Tämän lisäksi 1920-luvulla Saksalle virranneet rahamäärät ylittivät sotakorvausten määrän. Tästä perspektiivistä katsoen Versailles'n sopimus ei laukaissut toista maailmansotaa, vaan sopimuksen peruuttaminen sekä maahan virranneet varat, joiden avulla Saksa kykeni aseistamaan ja valmistautumaan toiseen maailmansotaan.

Kuva
Adolf Hitler ja Paul Von Hindenburg
Virallisen historian mukaan Versailles'n sopimus edesautti Hitlerin valtaannousun. Mutta Hitleriä ei koskaan äänestetty valta-asemaan. Hänet nimettiin kansleriksi presidentti Hindenburgin toimesta tammikuussa 1933, kun natsipuolueella oli vain yksi kolmasosa parlamentin paikoista. Kaikki tämä tapahtui vuosi sen jälkeen, kun Versailles'n velka oli purettu. Se herättää väkisinkin kysymyksen: nostivatko pankkiirit Hitlerin valtaan?

Neljänneksi, vuonna 2010 valtamedia hurrasi Saksan ensimmäisen maailmansodan viimeiselle maksusuoritukselle, ja esitti tämän todistuksena maan rehellisyydestä ja luotettavuudesta. Luonnollisesti tämän yhteydessä ei mainittu sanallakaan, että Saksa maksoi lopulta alle 85% kokonaismäärästä, joka oli Versailles'n rauhansopimuksessa määritelty. Valtamedia unohti myös mainita, että Saksan vuosina 1990-2010 maksamat 200 miljoonan euron sotakorvaukset vastasivat 0.01% Saksan viennin kokonaismäärästä samalla aikavälillä.

Jotta asiat selkeytyvät, niin kerrataan hieman. 1815, 1870, 1940: Ranska häviää sodat ja maksaa massiiviset sotakorvaukset viimeistä senttiä myöten - kahdessa tapauksessa Saksalle. 1914, 1945: Saksa häviää sodat (jotka se aloitti), ei maksa juuri mitään korvauksia ja saa sen sijaan rahoitusta. Onko ihmekään, että Saksa dominoi Eurooppaa tänä päivänä? Uskooko kukaan, että EU:n kulmakiveksi väitetty Saksan ja Ranskan kumppanuus on tasapainossa keskenään?

EU on puhtaasti Saksan taloudellinen tyrannijärjestelmä, jolla se dominoi köyhempiä mailta, mukaan lukien sen niin sanottua "etuoikeutettua kumppaniaan" Ranskaa.

Historia on ironiaa täynnä. Saksa on asettanut voimakkaan eurodoktriinin, joka palvelee sen teollisuuden kilpailukykyä. Tämä kilpailukyky nousi huomattavasti vuoden 1953 velkahelpotusten seurauksena. Eikö olekin täysin kyynistä Saksalta vastustaa Kreikan velkahelpotuksia kilpailukyvyn ja etuoikeuksien vuoksi, jotka se on itse saavuttanut toisen maailmansodan jälkeisen velkahelpotuksen avulla?

Surullisen kuuluisa Kreikka-EU "yhteisymmärrys"

Kuva
Kreikan ex-valtiovarainministeri Varoufakis: "Euroalue ei ole vieraanvarainen paikka rehellisille ihmisille"
Heinäkuun 13 päivä EU:n poliitikot allekirjoittivat Kreikan kuolemantuomion. Kuukausia kestäneen painostuksen, loukkausten ja valheiden jälkeen Syrizan hallitus antoi periksi ja hyväksyi hyväksymättömän. Sopimuksen sisältöä ei ole tarvetta avata tässä sen enempää, koska se noudattaa tyypillistä shokkihoitoa, jota on sovellettu lukuisiin maihin aikaisemmin. Shokkidoktriini kuvastaa täydellisesti, kuinka luotonantajat lopulta ryöstävät tyhjäksi vararikkoon syöksemänsä valtiot.

Tässä suhteessa vuoden 2008 Subprime-kriisi ja useat kansalliset kriisit -kuten Kreikan tämänhetkinen-, ovat hyvin samankaltaisia. Yksilöt tai valtiot pakotetaan ylenmääräiseen velkaan, jolloin velkaehtoja tiukennetaan (koronnousulla, lainarajoituksilla), kunnes yksilö/valtio on vararikossa. Tässä vaiheessa luotonantajat (rahoitusalan instituutiot) takavarikoivat omaisuuden. Maksettuaan hävyttömät summat korkoa, menettää yksilö autonsa sekä talonsa, ja valtio satamat, lentokentät, terveydenhuoltojärjestelmän, kaivokset, kokonaisia saaria, - mitä tahansa jolla voidaan tehdä voittoa.

Jopa työvoima tavallaan "takavarikoidaan", koska heidän palkkojaan lasketaan dramaattisesti, jolloin halpa työvoima tarjoaa kansainvälisille suuryrityksille lisätuloja ryöstöretkelleen. Nämä "rakenteelliset uudistukset" ovat IMF:n yleisiä vaatimuksia.

Ainoa ero Kreikan ja aikaisempien "shokkihoitoa" saaneiden maiden välillä on, että tällä kertaa ryöstäminen tapahtuu poliittisesti korrektin "trust fund" -rahaston piiloista. Älä anna nimen hämätä. Sillä ei ole mitään tekemistä luottamuksen kanssa, vaan ainoastaan rahan. Se on vastuussa Kreikan 50 miljardin euron omaisuuden "ostamisesta". "Yhteisymmärryksessä" lukee selvästi, että se tulee olemaan täysin luotonantajien kontrollissa (IMF, EKP ja yksityispankit). Suomeksi sanottuna: kyseessä on varkaus.

Talousanalyytikko George Pearkesin mukaan rahastoa tulee hallinnoimaan KwF, Saksalainen investointipankki, jonka puheenjohtaja toimii (yllätys jälleen kerran) Wolfgang Schäuble, Saksan valtiovarainministeri. Schäuble on yksi Kreikan talouden tuhon pääarkkitehdeistä. Varoufakis kertoi kuinka Ranskan alistui Saksan tahtoon äskettäisessä EU:n euroryhmän kokouksessa:
"Kun Schäuble reagoi ja käytännössä saneli virallisen toimintatavan, niin Ranskan valtiovarainministeri luopui joka kerta kannastaan ja myöntyi".
Kuva
Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble
Rahaston virallinen tarkoitus on "maksaa luotonantajille", joten mitään virallista arvioita Kreikan omaisuuden arvosta emme tule kuulemaan. Sen sijaan ne tullaan myymään pilkkahintaan juuri niille talousinstituutioille, jotka työnsivät Kreikan tilanteeseen, jossa se joutuu luopumaan omaisuudestaan. Voimmeko jo puhua suoraan mafiasta?

Entäpä sitten Kreikan velka? Sehän on ongelman ydin, eikö? Joku voisi kuvitella, että kaikkien näiden Kreikan uhrausten jälkeen (eläkkeiden ja palkkojen leikkaus, julkisten palveluiden yksityistäminen, veronkorotukset jne) edes osa velasta pyyhittäisiin pois.

Hyvä yritys.

Saksa päätti ahneuksissaan estää kaiken velkahelpotukseen liittyvän. Sen sijaan Troikka saattaa hyväksyä korkealla korolla ja tiukoilla lainaehdoilla tuttuun tapaan varustetun 86 miljardin euron "bail-out" pankkituen. Tälläkö hoidetaan Kreikan oletettu "velka" pois? Troikka on siis päättänyt lisätä velan määrää, hoitaakseen Kreikan kestämättömän (jonka jopa IMF myöntää) velkaongelman! Tämä ei ole mikään viaton siirto: enemmän velkaa tarkoittaa suurempia korkomaksuja, voimakkaampaa taloudellista riippuvuutta, ja lopulta omaisuuden takavarikointia.

Kyllä. Haaskalinnut kiertävät Kreikan raadon yllä, eivätkä ne aio jättää mitään jäljelle.

Johtopäätös

Kuva
Kreikkalaiset ruoka-avun aikana
Kun "yhteisymmärrys" allekirjoitettiin, niin Saksan liittokansleri Angela Merkeliltä kysyttiin että voiko tilannetta verrata Versailles'n tapahtumiin. Hän vastasi: "En koskaan tee historiallisia vertauksia."

Ei epäilystäkään, Angie! Nyt kun tiedämme paremmin, niin ymmärrämme miksi Merkel on vastahakoinen näkemään yhtäläisyyksiä Kreikan "velan" ja Versaills'n rauhansopimuksen välillä.

Historia on näyttänyt kuinka valtavasti Saksa on hyötynyt massiivisista ja toistuvista velkahelpotuksista. Minimaalinen määrä poliittista omatuntoa, historiallista tietoisuutta ja inhimillistä myötätuntoa pitäisi kehoittaa Saksaa auttamaan 11 miljoonaa Kreikan kansalaista, aivan kuten aikanaan Saksaa autettiin.

Lisäksi Kreikka ei ole aloittanut sotaa, hävinnyt sitä, eikä toistuvasti tuhonnut Eurooppaa. Mutta nämä Brysselin pienen piirin psykopaatit, jotka riemastuvat ihmisten kärsimyksestä ja ovat pakkomielteisiä rahan suhteen, päättivät tuhota Kreikan.

He ovat epäilemättä erittäin tyytyväisiä itseensä.