© Getty Images
Berliinin Vihreät -puolue vaati tiistaina tutkinnan aloittamista laajan lasten hyväksikäyttöskandaalin tultua ilmi. Tapauksessa kasvattilapsia oli sijoitettu pedofiilien käsiin yli 30 vuoden ajan - aina vuoteen 2003 saakka. Maanantaina julkistetun uuden raportin mukaan kaupungin koulutusviranomaiset ja senaatti tiesivät mistä oli kyse, ja toiminta oli 1970-90 lukujen aikana vasemmistopoliitikkojen ja -akateemikkojen "hyväksymä, tukema ja puolustama".
"Verkostoja oli ja on edelleen," kommentoi Vihreiden poliitikko Marianne Burkert-Eulitz Berliner Zeitung -sanomalehdelle tiistaina, vaatien SPD ja FDP puolueita kantamaan vastuun tapahtuneesta.
Burkert-Eulitz ja hänen kollegansa ymmärtänevät omakohtaisesti miksi on tärkeää olla läpinäkyvä. Puolueen edeltäjä Alternative List oli 1970 ja -80-luvuilla todellinen "vapaamielisten" ideologioiden temmellyskenttä. Vuonna 1985 puoluekokouksessa emojärjestöstä irronnut "Gays and Pederasts" -niminen ryhmä vaati aikuisten ja lasten välisen seksin laillistamista. Vihreät ovat jo lähes vuosikymmenen ajan pyrkineet lakaisemaan maton alle tämän alhaisen jakson heidän historiassaan, mutta maanantaina julkaistun raportin mukaan kyseessä oli vain jäävuoren huippu.
Kauhujen talo
Fritz H. oli tuomittu pedofiili, joka asui yksin länsi-Berliinissä. Huolimatta rikosrekisteristään sijoitti kaupungin lastensuojeluviranomaiset toistuvasti lapsia hänen luokseen. Ensimmäinen tapaus oli 1970-luvun alussa ja viimeinen lapsi poistui hänen luotaan vuonna 2003. Lapset -jotkut vasta kuusi ja seitsemän vuotiaita- kokivat sanoinkuvaamattomia kauheuksia hänen luonaan. Ainakin yhdeksän joutui raiskatuksi ja hyväksikäytetyksi, ja lisäksi yksi vammainen poika kuoli Fritzin huostassa.
Kaksi Fritzin uhreista on haastanut osavaltion oikeuteen, mutta Berliinin senaatti -jossa SPD edelleen hallitsee osana koalitiota- ei ole toistaiseksi suostunut oikeudenkäyntiin, vedoten että väitetystä hyväksikäytöstä on liian kauan aikaa.
Fritz ei ollut ainoa pedofiili, jolle Berliinin viranomaiset kirjaimellisesti lahjoittivat haavoittuvaisia lapsia. Raportin mukaan -jonka laati Hildesheimin yliopiston tutkijat sen jälkeen, kun Fritzin kaksi ensimmäistä uhria oli astunut julkisuuteen- ainakin kolme muuta pedofiilia sai lapsia huostaansa, samalla kun Max Planck -instituutin, Berliinin vapaan yliopiston ja Hessenin Odenwald Schoolin korkea-arvoisten viranomaisten hallinnoima verkosto, valvoi tätä ohjelmaa. (Hessenin koulussa käytettiin myös lapsia seksuaalisesti hyväksi vuosikymmenten ajan.)
Tutkijoiden mukaan kyseessä oli "koulutusinstituutioiden välisestä verkostosta", jonka lonkerot ulottuivat Berliinin ulkopuolelle. Uhrien todellinen lukumäärä ei ole vielä selvinnyt, ja monet tapaukseen liittyvät asiakirjat ovat edelleen kaupungin ja osavaltion viranomaisten toimesta salatuiksi luokiteltuja. Tutkijat kertoivat että sosiaaliviranomaiset antoivat pedofiileille koskemattomuuden saalistaa "koko Saksan alueella".
Lääkäri vailla moraalia
Skandaalin keskiössä on psykologi Helmut Kentler, jonka Berliinissä toiminut pedagoginen klinikka sai tehtäväkseen sijoittaa lapset huostaan. Kentlerin instituution tukijana oli 1960-luvun lopulla pormestari Willy Brandt. Kentler raportoi senaattori Carl-Heinz Eversille, Kurt Neubauerille ja Kurt Exnerille, joiden vastuulla oli mm. nuorten koulutus- ja aktiviteettitoiminta. Kaikki olivat SPD:n jäseniä ja samalla kun ensimmäiset lapset saapuivat Fritzin luokse, tuli Brandtista Saksan liittokansleri.
Helmut Kentlerin kirjoja löytyy edelleen Amazonista
Kentleriä tuskin voi syyttää häneen luottaneiden poliitikkojen harhauttamisesta: psykologi oli avoin "pedoseksuaalisuuden" kannattaja, ja käytti koko ammattiuransa aikuisten ja lasten välisen seksin puolestapuhujana ja normalisoijana. Vuonna 1999 Kentler julisti, että pedofilialla "voi olla erittäin positiivinen vaikutus poikien persoonallisuuden kehitykselle." Vuonna 1970 julkaistussa Sex Education -kirjassaan hän väittää, että vanhempien vastuulla on tyydyttää heidän lastensa "seksuaaliset tarpeet".
Helmut Kentler johti 1960-luvun lopulta lähtien instituutionsa kautta "pedagogisen mallin projektia", jossa kodittomia poikia sijoitettiin tietoisesti pedoseksuaalisten sijaisvanhempien huostaan lastensuojeluviranomaisten kautta.
1960-luvun "seksuaalivallankumous" johti länsimaissa erilaisten vanhoillisten sosiaalisten normien haastamiseen mm. akateemisen maailman toimesta. Mutta vapaan rakkauden ja naisasialiikkeen aikakausi synnytti myös joitain todella sairaita ideoita, kuten Kentlerin tapaus osoittaa. Poliitikot jotka tukivat Kentleriä ja hänen instituutiotaan olisivat voineet koska tahansa pysäyttää tämän toiminnan. Sen sijaan -kuten Hildesheimin yliopiston raportti yksityiskohtaisesti kuvailee- he auttoivat, yllyttivät ja puolustivat hänen tekojaan.
Sekä Kentler että Fritz -ja poliitikot jotka heitä suojelivat- ovat nyt kuolleita. Dokumentit jotka sisältävät hyväksikäytön todellisen laajuuden -Burket-Eulitzin mukaan puhutaan tuhansista tapauksista- ovat edelleen lukkojen takana Berliinin opetus- ja koulutushallinnon arkistoissa. Vihreiden poliitikko vaati tiistaina että nämä dokumentit tulee julkistaa, ja että hyväksikäyttöskandaali tulee tehdä julkiseksi kaikkine kauheuksineen.
"Meidän elämämme on tuhottu," kertoi 40-vuotias hyväksikäytöstä selviytynyt uhri DW:lle tällä viikolla. "Ei siitä oikein koskaan pääse oikeasti yli," lisäsi toinen.
Kentler oli täysin empatiakyvytön. Senaatille vuonna 1988 osoittamassaan raportissa hän kuvailee kokeiluaan "täydellisenä menestyksenä".
Kommentti: Saksa ei ole yksittäistapaus institutionaalisten pedofiilirenkaiden suhteen. Näitä verkostoja on maailmanlaajuisesti, ja ne ulottuvat vallan ylimmille tasoille. Tässä vain muutama esimerkki (englanninkielisiä artikkeleita):