Ukrainan kriisi
Ukrainan nykytilanne eskaloitui Maidanin mielenosoitusten ja laittoman vallankaappauksen jälkeen.
Mikko Elon blogi "Miksi Suomen media vain kiihdyttää Venäjävastaista propagandaansa?" ja siihen kirjoitetut kommentit toimivat kimmokkeena omien näkemyksieni esittämiselle. Koska olen itse Luganskista kotoisin ja pidän edelleen tiiviisti yhteyttä Luganskissa, Donetskissa ja muissa Ukrainan kaupungissa asuviin sukulaisiin ja tuttaviin, olen joutunut toteamaan, että Suomen media on luopunut hyvästä lehtimiestavasta ja paneutuvasta tapahtumien uutisoinnista. Tai sitten se on koko Ukrainan kriisin aikana ollut ulkopuolisen käskyvallan ohjauksessa.

On vaikea löytää muuta selitystä HS:n, Ylen ja Suomen kuvalehden toimittajien yhtenäiselle linjalle, joka on valitettavan yksipuolinen ja aika ajoin jopa valheellinen. Haastatteluissa on mukana vain Kiovan hallinnon edustajia tai sen tukijoita; asiatuntijat, joihin viitataan, tukevat poikkeuksetta Kiovan näkemyksiä tilanteesta. Itä-Ukrainan 'separatistien' motivaatioita ei esitellä eikä niitä haluta ymmärtää.

Onko Venäjä-viha sokaissut toimittajat ja ovatko nämä menettäneet tilannetajun ja kyvyn kertoa asioista puolueettomasti ja objektiivisesti? Olen huomauttanut asiasta joukolle toimittajia ja ulkomaan toimitusten päälliköille. Lähettämiini viesteihin ei ole katsottu tarpeelliseksi vastata. Medialla on siis vain Yksi Ainoa Totuus eikä muita näkemyksiä voi olla olemassakaan.

Ukrainan kriisin ydin on helmikuussa 2014 Kiovassa tapahtunut vallankaappaus ja laillisesti valitun presidentin vallasta syökseminen. Ilmeisesti meillä Suomessa ja yleisesti Lännessä ei täysin ymmärretty (tai ei haluttu ymmärtää), että kyseessä oli puhdas aseellinen vallankaappaus, sillä Ukrainan perustuslaki ei tunne tämän tyyppistä vallanvaihtoa. Koska kaappaajat olivat länsimielisiä, ei heidän toimintaansa haluttu tuomita.

Vallankaappauksen jälkeen uusi hallinto syyllistyi moniin muihinkin laittomuuksiin ja teki Ukrainan perustuslain vastaisia päätöksiä. Ukrainan hallituksen toimintaa ei Lännessä kuitenkaan haluttu kyseenalaistaa, vaan media ryhtyi esittämään tapahtumat yksinomaan vallan kaapanneen hallinnon näkökulmasta. Kun Donbass ei hyväksynyt vallankaappausta eikä halunnut alistua uuden hallinnon komentoon, Kiova ryhtyi mustamaalaamaan donbassilaisia ja käyttämään heistä erilaisia halventavia ja kompromettoivia nimityksiä (terroristit, venäjänmieliset separatistit, roistot, jne). Suomalainen media omaksui ajatuksen, jonka mukaan Kiovassa on oikea valta ja Donbasissa ovat kapinalliset.

HS:ssä ja Iltalehdessä julkaistiin 9.4.2014 uutinen, jonka mukaan "Luganskissa Venäjä-mieliset aktivistit olivat vallanneet hallintorakennuksen ja ottaneet noin 60 panttivankia". Soitin saman tien Luganskiin ja kysyin, mitä ihmettä siellä tapahtuu ja sain kuulla, että panttivankijuttu oli uutisoitu Kiovan antamien lehdistötiedotteiden pohjalta. Todellisuudessa ketään ei ollut otettu panttivangiksi; vallatusta rakennuksesta poistuvat naiset olivat olleet rakennuksen valtaajien äitejä, vaimoja ja sisaria, jotka olivat tuoneet miehille ruokaa ja muuta tarpeellista. Lähetin HS:lle kirjeen ja pyysin oikaisua uutiseen. Ei oikaistu.

Odessan tragedian jälkeen, kun Ammattiliitojen talossa oli poltettu elävältä 46 ihmistä (eri lähteiden mukaan kuolleiden luku on noussut 272:ksi), luin YLE:n sivuilta 3.5.2014 otsikon "Venäjä raivoissaan Odessan tapahtumista - Ukraina jatkaa operaatioitaan". Uutisessa hätkähdyttävää oli se, ettei toimitus millään tavalla osoittanut myötätuntoa väkivallan uhreja kohtaan, vaan uutisoinnin pääpointti oli se, että Venäjä oli saatu raivostumaan.

masacre odessa
© REUTERS Yevgeny Volokin Odessan tuhopoltossa kiovanmieliset mm. Oikea Sektori -ryhmään kuuluvat fasistit polttivat elävältä ja tappoivat lukuisia rakennukseen paenneita mielenosoittajia.
Kun presidentti Poroshenko kertoi pääministerille Cameronille, että sankarilliset ukrainalaiset sotajoukot olivat tuhonneet kokonaisen venäläisen panssarivaunukolonnan, uutinen oli kaikissa tärkeimmissä tiedotusvälineissä. Kun parin päivän päästä kävi ilmi, että tieto oli täysin perätön, ei uutisen oikaisua julkaistu missään.

Mediaa ei kiinnosta, että Ukrainan armeija on tuhonnut Luganskissa asuintaloja, kouluja, sairaaloita, ainakin yhden vanhainkodin, kirkkoja (tähän saakka Donbassissa on kokonaan tai osittain tuhottu 62 kirkkoa ja nunnaluostari) tai että alueen koko infrastruktuuri - sähkölinjat, voimalaitokset, vedenjakeluasemat, tietoliikenneyhteydet - on tuhottu. Toimittajia ei kiinnosta, että Lugansk ja sinne jääneet noin 250000 asukasta olivat 45 päivä ilman sähköä, vettä, elintarvikkeita ja lääkkeitä.

Tuliko kenenkään mieleen, miten on mahdollista, että tuhottuaan ensin kaiken mahdollisen Donbassissa Kiova pyytää sen jälkeen EU:lta rahaa tuhojen korjaamiseen? Viestimiä eivät kiinnostaneet myöskään Luganskin ilmapommitukset kun kesken kaunista kesäpäivää 2.7.2014 klo 16 Kiovan hävittäjät ampuivat raketteja aivan kaupungin keskustaan surmaten siellä olevia tavallisia ihmisiä. Pommitusvideo on järkyttänyt koko maailmaa, vaan Suomen tiedotusvälineissä tästä ei puhuttu eikä kuvia näytetty eikä pommi-iskua myöskään kukaan tuominnut, puhumattakaan, että Kiovan hallitusta olisi arvosteltu tällaisesta toiminnasta.

Paljon tärkeämpää oli toimittajien mielestä kertoa, että Venäjän Luganskiin lähettämä ensimmäinen humanitaarisen avun kuorma oli luvaton ja epäilyttävä. Itse puolustusministeri Carl Haglund suuressa viisaudessaan totesi, että "on oletettavaa, että Venäjän itsenäisesti antama humanitaarinen apu on jotain muuta kuin Venäjä väittää".

Rintamalinjojen väliin jääneen siviiliväestön jättäminen ilman ruokaa ja lääkkeitä olisi ilmeisesti ollut hyväksyttävämpi menettely kuin venäläisen avustuskuorman vastaanottaminen Kun presidentti Poroshenkon joukot eivät pystyneet nujertamaan tavallisista työläisistä, opettajista, partureista, muusikoista, kaivosmiehistä ja maajusseista koostuvan vastarintaliikkeen armeijaa ja valloittamaan Itä-Ukrainan kaupunkeja, presidentti antaa käskyn lopettaa siellä oleville ihmisille eläkkeiden maksun ja lääkkeiden toimittamisen.

Kun suomalaisille kaiken aikaa syötetään yksipuolista tietoa, voi hyvin ymmärtää, että rivikansalainen, joka on tottunut uskomaan suomalaiseen mediaan eikä seuraa muita tietolähteitä, saa käsityksen, että Itä-Ukrainassa separatistit ja Putinin joukot terrorisoivat paikallisia kansalaisia, pommittavat omia kaupunkejaan ja syyllistyvät hirmutekoihin omaa väestöään kohtaan. Tavallinen kansalainen saa sen kuvan, että Ukrainan armeija ja Oikean sektorin pataljoonat ovat Donbassissa vain puolustaakseen kansaa noita barbaareja vastaan.

Oikea Sektori
© Reuters / David MdzinarishviliÄärinationalistisen Oikea sektori -liikkeen uusnatsit harjoittelevat Kiovan Itsenäisyyden aukiolla tammikuun 25.2014.
Miksi YLE:n ja Hesarin toimittajat, jotka kirjoittavat Luganskista paikan päältä, eivät kysy paikallisilta, minkä takia yhä useampi haluaa liittyä Donbassin armeijaan ja taistella Kiovaa vastaan? Mainitsematta jäivät myös ballistiset ohjukset, joita ammutaan kaupunkeihin, kansainvälisesti kielletyt rypälepommit, kiellettyjen fosforiammusten yölliset ilotulitukset. Paljon huomiota sen sijaan saivat Itä-Ukrainaan rajan yli viikoittain tunkeutuvat venäläiset joukot, lukemattomat panssarivaunukolonnat, ampumiset rajan yli jne, vaikka ETYJ:n tarkkailijat eivät ole raportoineet sellaisista havainnoista.

Ukrainan puolustusministeriön kertomat uutiset niellään pureskelematta. Donetskiin tullut tunnusmerkitön autokolonna oli toimittajien mielestä paljon tärkeämpi kuin samana päivänä urheilukentällä Ukrainan armeijan tulituksesta surmansa saaneet pojat. Toimittajat eivät kysy, miksi Donetskia ja muita kaupunkeja pommitetaan päivittäin Minskin välirauhan jälkeenkin ja käytetään yhä järeämpia aseita, viimeksi (22.11.2014) 220-millisiä Uragan-rakettiheitinjärjestelmiä. Ikään kuin koko maailmaa kiinnostaisi vain se, kuinka paljon vapaaehtoisia Venäjältä päivittäin saapuu auttamaan itäukrainalaisia.

Kiovan aiheuttama humanitaarinen katastrofi alueella ei kiinnosta ketään. Halutaan ilmeisesti oikeuttaa veronmaksajien silmissä se miljardituki, jota EU maksaa hyökkäykseen ryhtyneelle Kiovalle. Samalla rankaistaan sanktioilla Venäjää ja Donbassin vastarintaliikettä siitä, että Kiova pommittaa ukrainalaisia kaupunkeja ja - kaiken lisäksi - kärsitään sanktioiden aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista.

Jutussaan 'EU lisäsi Itä-Ukrainan kapinallisia pakotelistalleen' 27.11.2014 Ylen toimittajat olisivat voineet edes kertoa, kenellä kaikilla on ollut kunnia päästä listalle - mainita esim. luganskilaisen lääkärin Larisa Airapetjanin, joka vain yritti järjestää sairaaloiden toimintaa ja lääkeapua tarvitsevalle kriisin aikaisissa mahdottomissa oloissa tai Luganskin opetusministerin Lesja Laptevan, joka tuhoutuneista kouluista huolimatta organisoi koululaisten opetuksen. Molemmat naiset ovat EU:n pakotelistalla.

On varmaan naiivia toivoa, että suomalainen media muuttaisi toimintatapaansa ja ryhtyisi valottamaan myös asian toista puolta. Mutta voin suositella lukijoille, etteivät nämä uskoisi kaikkeen, mitä kirjoitetaan, vaan lukisivat muitakin tiedotusvälineitä ja yksinkertaisesti vähän ajattelisivat, mitä maailmassa tapahtuu.

Lugansk
© RIA Novosti/Valeriy MelnikovPaikalliset asukkaat pakenevat Ukrainan asevoimien ilmaiskun aiheuttamaa tulipaloa Luganskissa 2.7, 2014.