© tuntematon
Lehtiartikkeli alkaa tietenkin otsikon sisältämällä valheella siitä, kuinka meidän tulee "estää Putinin aikeet". Tämän jälkeen kertomus jatkuu standardisetillä valheita ja propagandaa koskien maailman tapahtumia, niitä joita aina kuulemme tämän kyseisen maan hallitukselta. Kukaan Yhdysvaltojen ulkopuolinen ei voi lukea näitä juttuja nauramatta tai itkemättä, mutta juttujen tarkoitus on tietenkin oikeuttaa Yhdysvaltain hallituksen ja hallitsevan eliitin rikolliset toimet. Nämä jutut, oikeuttaakseen oikeuttamatonta, ovat tietenkin suunnattu niille ihmisille, jotka toimivat maksumiehinä valtaeliitin rikollisille sodille, eli Yhdysvaltain kansalaisille.
Tässä kohdin ei ole tarpeen jälleen kertoa Ukrainan, Syyrian, Euroopan, Aasian, Afrikan ja muun maailman tapahtumien oikeasta historiasta, josta selviää kuinka amerikkalaisten ja eurooppalaisten sotilaalliset sekaantumiset ovat aiheuttaneet hävitystä ja kaaosta. Ne keitä asioiden oikea laita kiinnostaa, tuntevat kyllä tämän historian. On kuitenkin tarpeellista yrittää ymmärtää Yhdysvaltojen aikeita, kun se ilmoittaa lisäävänsä Itä-Euroopan sotilasbudjettiaan 400%, tämän hetken 789 miljoonasta dollarista 3,4 miljardiin dollariin vuonna 2017.
Voitaisiin jopa väittää, että tämä välineistön ja joukkojen siirtäminen yhä lähemmäs Venäjän rajaa, jatkuvat sotilasharjoitukset sekä näiden myötä syntynyt lisääntynyt kontrolli Itä-Euroopan hallituksista, muistuttaa aivan liikaa kuvioltaan natsi-Saksan joukkojen valmisteluja ennen Operaatio Barbarossaa - natsien invaasiota Neuvostoliittoon vuonna 1941. Olemme oppineet sen verran, että historia ei koskaan toista itseään tarkalleen, mutta yleisvaikutelma on hyvin samanlainen, päämäärien ja motiivien ollessa identtiset.
Artikkeli lainaa myös amerikkalaisten toimihenkilöiden lausuntoja siitä, kuinka välineistöä voitaisiin käyttää esim. Syyriassa, muodostaen lisäuhkaa Venäjälle. Tämän uhkailun pääasiallinen kohde on kuitenkin Venäjä itse. Toden totta, kirjoittajat lausuvatkin:
"Ei ole kuitenkaan epäilystä siitä, että rahoituksen pääasiallinen maalitaulu on Venäjä."New York Times myöntää, että vuoden 1997 Naton ja Venäjän välinen perussopimus sisältää pykälän siitä, kuinka kummankaan osapuolen ei tule sijoittaa joukkojaan toisen rajan tuntumaan. N.Y.T. myöntää edelleen, että amerikkalaisten ja Naton joukkojen sijoittaminen rikkoo näin selkeästi tätä sopimusta. Omaan luihuun tyyliinsä, väittäen aina väärää oikeaksi, he yksinkertaisesti kiistävät rikkovansa sopimusta, tai puolustelevat tekojaan "Venäjän tunkeutumisella" Krimiin. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä, sillä ottihan Yhdysvallat Ukrainan protektoraatikseen vuoden 2014 vallankaappauksessa, josta hetkestä lähtien maassa on esiintynyt amerikkalaisia joukkoja. Miehittämällä entisiä Neuvostoliiton suojeluksessa olevia maita, yhden toisensa jälkeen, on Nato näin rikkonut sopimusta jo siitä päivästä lähtien kun se allekirjoitettiin. Sopimus ei merkitse heille [Yhdysvalloille] mitään. Mainittaessa tästä, he vain kohauttelevat olkapäitään ja jauhavat purukumiaan.
Ottaen huomioon, kuinka Euroopan amerikkalaisten joukkojen lisäämisen nimenomaisena tarkoituksena on uhata Venäjää, ja kuinka eräs amerikkalainen kenraali totesi muutama kuukausi sitten heidän tietävän "varmuudella" Venäjän ryhtyvän "hybridisodankäyntiin" Baltian maita vastaan - jota sodankäyntiä vastaan Naton täytyy valmistautua - on puolueettoman tarkkailijan pakko kysyä, josko USA itse on aikeissa lavastaa sarjan provokaatioita Baltian maissa, syyttäen näistä Venäjää.
Amerikkalaiset, brittiläiset ja turkkilaiset ovat viime viikkoina luoneet sarjan provokaatioita, syyttäen Venäjää siviilien tappamisesta Syyriassa, Turkin/Naton ilmatilan loukkauksesta ja venäläisten tappamisesta ulkomailla (Putinin henkilökohtaisesta käskystä). Osapuolet ovat myös, kuten aiempien tuhoamiensa johtajien tapauksissa, syyttäneet presidentti Putinia korruptiosta - syytös, joka läimäistiin mm. presidentti Miloševićille, kun hänen kimppuunsa hyökättiin ja kun hänet lopulta pidätettiin Serbiassa.
Allekirjoittaneella oli tilaisuus tavata Miloševićin oikeustapauksen johdossa olleita serbialaisia toimihenkilöitä. Kysyin heiltä korruptiosyytteiden todenperäisyydestä. He kertoivat minulle syytösten olleen täysin perättömiä, mutta amerikkalaisten painostamina heidät kuitenkin pakotettiin asettamaan Milošević syytteeseen. Tämän tarkoituksena oli heikentää Miloševićin suosiota Serbiassa sekä mahdollistaa hänen pidättämisensä siihen asti, kunnes hänet voitiin kidnapata ja viedä kahleissa amerikkalaisten Nato-tuomioistuimeen, Haagiin. He kertoivat lisäksi, kuinka amerikkalaiset olivat uhanneet pommittaa heitä uudelleen, jos he kieltäytyisivät yhteistyöstä.
Presidentti Putinia vastaan esitetyt syytökset ovat linjassa strategian kanssa, jossa hänet saadaan näyttämään länsimaalaisten silmissä rikolliselta, jonka kanssa neuvotteleminen on mahdotonta. Näin myös luodaan näyttämö, jossa kylvetään Venäjän kansalaisten joukossa hämmennystä koskien heidän omia johtajiaan, heikentäen näin hallituksen kannatusta. Mutta tämä on vain yksi päämääristä, ja koska venäläiset ihmiset ovat hyvin perillä pelin hengestä, on epätodennäköistä että tämä Putinia vastaan kohdistettu lokakampanja onnistuu tavoitteissaan Venäjän sisällä. Joten, ensisijainen päämäärä on demonisoida hänet länsimaisen yleisön silmissä, oikeuttaakseen aggressiiviset jatkotoimenpiteet Venäjää kohtaan. Näiden tarinoiden saadessa länsimaissa laajaa näkyvyyttä, ovat Nato-propagandistit onnistumaisillaan.
Kommentti: Kukaan suomalainen ei ole voinut välttyä tältä demonisointikampanjalta, jolla manipuloidaan kansalaisia Nato-myönteisiksi.
Operaatio Barbarossan valmisteluihin ja täytäntöönpanoon kului melkein kymmenen vuotta - Hitlerin tultua Saksan liittokansleriksi ja aloitettua keskustelemaan brittiläisten ja ranskalaisten kanssa suunnitelmistaan hyökätä Neuvostoliittoon. Brittiläiset ja ranskalaiset olivat hyvin tyytyväisiä kuullessaan natsien suunnitelmista, eikä ole epäilystäkään siitä, että Hitlerin ensisijainen ja pysyvä päämäärä oli juuri Venäjän murskaaminen. Se, että tämä hyökkäys epäonnistui, on yksi syy siihen miksi Naton johtajat eivät osallistuneet Moskovan Voitonparaatiin viime kesänä, sillä heidän päämääränsä ovat nyt yhteneväiset kukistuneen natsi-hallinnon kanssa.
Jotkut eivät usko että Nato-valtiot oikeasti hyökkäisivät Venäjään, aiheuttaen mahdollisesti maailmansodan. Epäilijät huomauttavat Itä-Eurooppaan sijoitettujen joukkojen olevan liian heikkoja aloittaakseen minkäänlaisen hyökkäyksen. He kuitenkin ohittavat ydinseikan: tämä valmisteluprosessi on vakaa ja se on voimistumassa, yhdessä lisääntyvän propagandan sekä taloudellisen sodankäynnin kanssa. Amerikkalaiset ovat tosiaankin ryhtyneet sijoittamaan resursseja, varastoja, varusteita ja päämajoja sekä logistisia tukikohtia Nato-joukkojen nopean liikekannallepanon mahdollistamiseksi oikealla hetkellä.
Kommentti: Lue esim. erinomainen Vastavalkean artikkeli Yhdysvallat tuo raskasta kalustoa Pohjois-Eurooppaan. Lainaus artikkelista:
"Amerikkalaisen mediakanava CNN:n mukaan Yhdysvaltain merijalkaväki sijoittaa parhaillaan uusia tankkeja, tykistöä ja logistiikkavarusteistoa Norjassa lähellä "Naton ja Venäjän rajaa" sijaitseviin varastoluoliin. Luolastossa on norjalais-amerikkalainen henkilökunta, ja siellä on varusteet 15 000 merijalkaväen sotilaalle."
Mikäli Euroopan valtiot eivät kykene irtautumaan Yhdysvaltojen painostuksesta, tullen taas itsenäisiksi valtioiksi, ja ellei uusi rauhaan omistautunut hallinto tule valtaan Yhdysvalloissa (kumpikaan ei vaikuta todennäköiseltä), lepää vastuu meidän, maailman kansalaisten, harteilla. Meidän tulee nousta tuoliltamme ja siirtyä kaduille vaatimaan näiden maailmansotavalmistelujen pysäyttämistä. Sillä, jollei tätä tapahdu, vaikuttaa Yhdysvaltojen ja sen Nato-edustajien marssi kohti sotaa vääjämättömältä.
Christopher Black on kansainvälinen rikosasianajaja, toimien Torontossa. Hän on Law Society of Upper Canadan jäsen ja tunnettu monista korkean profiilin ihmisoikeuksia ja sotarikoksia käsittelevistä oikeustapauksista.
Kommentti: Christopher Blackin ajatukset ja skenaariot saattavat ensi alkuun tuntua kaukaa haetuilta, jopa hulluilta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että psykopaattiset johtajat ja päättäjät eivät ajattele loogisesti eivätkä välitä tekojensa seurauksista. Esim. Yhdysvaltojen toteuttama ulkopolitiikka antaa vaikutelman psykopatologisesta johtajuudesta, josta logiikka ja järkevyys loistavat poissaolollaan. Arvostettu psykopatian tutkija Robert Hare on todennut, kuinka yhteiskuntarakenteita mielikseen tuhoava psykopaatti ei alkuunkaan ymmärrä tai käsitä, kuinka hän itse tulee myös tuhoutumaan tässä "luomistyössään".