© Wikipedia commons
Fluori on myrkyllistä lasten aivoille, ja mitä enemmän fluoria, sitä alempi ÄO. Näin toteaa tuore ja tähän asti laajin tutkimus fluorin vaikutuksista lasten ja nuorten älykkyyteen.

Tutkimuksen ovat tehneet yhdessä Harvard School of Public Health ja Senyangin lääketieteellinen yliopisto, Kiina (http://dx.doi.org/10.1289/3hp/1104912). Siinä tutkittiin juomaveden fluorauksen ja hiilenpoltosta erittyvän fluorin vaikutuksia lasten aivojen kehittymiseen analysoimalla 27 aiheeseen liittyvää tutkimusta. Juomaveden osuuteen keskittyvä aineisto paljasti, että niillä Kiinan alueilla, joissa juomaveden fluoripitoisuus on korkea, lasten älykkyysosamäärät ovat merkittävästi matalampia kuin alhaisten fluoripitoisuuksien alueilla.

Kiinassa lapset voivat altistua suurillekin fluorimäärille. Vuonna 2008 Kiinan terveysministeriö kertoi, että fluoroosi eli fluorin liikasaanti, joka aiheuttaa ensin hampaiden laikkuuntumista mutta myös luuston oireita, kuten selkäkipua, niveltulehduksia ja osteoporoosia sekä iäkkäillä ihmisillä lonkkamurtumia, on yleistä maan 28 provinssissa (92 miljoonaa asukasta). Viranomaiset ja hammaslääketieteen edustajat ovat kauan suositelleet suurten fluorimäärien välttämistä juomavedessä ja esimerkiksi hammastahnoissa; tällöin on ajateltu että yli 2 ppm ("parts per million") juomavedessä voi aiheuttaa laikulliset hampaat ja yli 8 ppm luuston häiriöitä ja sisäelinten sairauksia. Vuonna 2004 Euroopan Unioni sääti juomaveden sallitun fluorimäärän 1,5 milligrammaan litraa kohti.

Kiinalaisissa tutkimuksissa kuitenkin todettiin, että hyvin pienetkin määrät fluoria (0,24 - 2,84 mg/l, mitä esimerkiksi USA:ssa ja Englannissa pidetään turvallisena) aiheuttivat huomattavia kielteisiä vaikutuksia lasten älykkyyteen (J Haz Mat, 2011; 186: 1942-6). Lapset ovat erityisen alttiita fluorin vaikutuksille, he ovat kooltaan pieniä ja heidän aivonsa ovat vasta kehittymässä. Lisäksi fluorilla, kuten muilla neurotoksiineilla, esimerkiksi lyijyllä ja elohopealla, on taipumus kertyä kudoksiin. Lapsilla vain 10 nmol/l:n lyijy- tai elohopeapitoisuus veressä aiheuttaa jo vaurioita; nykyinen "turvallinen" fluorinsaanti johtaa samojen tutkimusten mukaan yli 1000-kertaiseen fluorimäärään veressä.

Suomessa kuten monessa muussa Euroopan maassa fluoria ei lisätä juomaveteen. Suomessa on kuitenkin alueita, joissa pohjavesi sisältää luonnollista kalsiumfluoria korkeahkoja määriä. Tämä fluori on vähemmän myrkyllistä kuin hammastahnojen natriumfluori (alumiiniteollisuuden jäte) tai veteen lisättävät hydrofluoropiihappo tai silikofluori (lannoite- ja lasiteollisuuden jätteitä). Mutta kun luonnosta tuleva fluori liitetään hammashygienian fluoreihin - tahnat, hammaslangat, suuvedet, fluoritabletit joita annetaan lapsille että hampaat vahvistuvat, hammaslääkärin antamat lisäfluoraukset - ja muihin fluorin lähteisiin - ruokasuola, lihaliemijauhe, perunasosejauhe, vehnäleseet, vehnäleipä, erilaiset limut jne. (Kelan lista vuodelta 1993) ja esimerkiksi lääkkeisiin - fluorinsaanti voi nousta moninkertaisesti yli "sallitun" määrän. Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin ärhäkkä ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun (GL Walbott et al., Fluoride: The Great Dilemma, 1978).

Fluori näyttää tähtäävän aivoissa erityisesti hippokampukseen, joka on osa limbistä järjestelmää ja säätelee oppimista ja muistia. Hippokampuksen vaurioituminen vahingoittaa ns. väliaikaista muistia, jolloin ihminen ei esimerkiksi muista mitä hän juuri oli tekemässä tai missä hän on. Jo hyvin pienet määrät fluoria aiheuttavat hippokampuksessa ja muualla aivoissa muutoksia, ja lapsilla näin tapahtuu vielä pienemmillä määrillä kuin aikuisilla. Muutokset ilmenevät juuri ÄO:n alenemisena, oppimisvaikeuksina, ylivilkkautena ja muina käytöshäiriöinä ja motorisina häiriöinä, kuten spasmeina ja liikkeiden dysfunktiona (Townsend Letter for Doctors, 1996). Päänsäryt, huimaus, näköhäiriöt, heikko keskittymiskyky, ajattelun huono koordinointi ja heikentynyt kirjoituskyky ovat muita fluorin aiheuttamia ongelmia.

Fluori edistää alumiinin ja lyijyn imeytymistä aivoihin. Tämä on todettu mm. USA:n alueilla, joissa veteen on lisätty silikofluoria. Lyijy haittaa aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiinin ja serotoniinin tuotantoa; ne taas ovat tärkeitä väkivaltaisen, aggressiivisen ja autistisen käyttäytymisen ehkäisijöitä. Silikofluorilla terästettyä vettä on voinut juoda vasta 1954 sellaisissa paikoissa kuin Paducah, Kentucky, ja Fayetteville, Tennessee, jotka runsas vuosikymmen sitten nousivat otsikoihin traagisten kouluampumakohtausten vuoksi. Silikofluori-lyijy-väkivalta-ketjun olemassaolon vahvisti myös tilastollinen tutkimus, jossa vertailtiin 25 Massachusettsin ja 129 Georgian kunnan asukkaita muuhun väestöön. Näissä kunnissa ihmisten veren lyijypitoisuus oli korkeampi kuin muualla, ja vastaavasti niissä tehtiin myös väkivaltarikoksia muita enemmän. Tämä yhteys on havaittu myös Englannissa.

Fluorin yhteys lasten käytöshäiriöiden lisääntymiseen on todettu useassa tutkimuksessa. Prof. Roger Masters raportoi konferenssissa 1998 (Washington) tutkimuksesta, joka koski 280 000 lasta Massachusettsissa. Siinä todettiin yhteys veden silikofluorauksen, lasten veren lyijypitoisuuden ja käytöshäiriöiden välillä. Samassa konferenssissa tri Phyllis Mullinix selosti tutkimusta, jossa leukemian hoitoon käytettiin kahta kortisonia; toisessa näistä oli fluoriatomi ja se aiheutti lapsissa ylivilkkautta, toinen ei.

Fluori siirtyy äidistä kohdun kautta sikiöön ja vaikuttaa lapsen kehittyvään keskushermostoon. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä määrillä fluoria - määrillä jotka eivät ole äidille haitallisia (Am J Med, 1982; 3: 227-36). Vauriot voivat jäädä pysyviksi.

Fluorin aiheuttamia oireita lapsilla ja aikuisilla ovat mahakipu, pahoinvointi, oksennus, vatsan turvotus, ripuli, ummetus, suun tulehdukset, periodontiittikin. Koska fluori kertyy myös sisäelimiin ja rauhasiin, se voi aiheuttaa allergioita, yskää, astmaa, emfysemaa, sydämen rytmihäiriöitä, sydäntautia, univaikeuksia, huimausta, ihottumia, reumaattisia kipuja, väsymystä ja uupumusta, kilpirauhasen häiriöitä, etenkin vajaatoimintaa, aineenvaihdunnan hidastumista ja painonnousua, virtsaamisongelmia, tinnitusta, suusyöpää ja luusyöpää. Michiganin Grand Rapidsissa aloitettiin veden fluoraus jo 1940-luvulla. Kun viisi vuotta oli kulunut, alueen sydäntautikuolemat olivat lähes kaksinkertaistuneet, myös kuolleisuus syöpään ja diabetekseen oli huomattavasti lisääntynyt muihin alueisiin verrattuna. Japanilainen tutkimus (1995) osoitti myös suoran yhteyden sydänvaurioiden ja hampaiden fluoroosin välillä lapsilla, jotka joivat fluorisoitua vettä (taso 0,5 - 6,2 ppm).

Vuoden 2008 alussa 900 lääkäriä, hammaslääkäriä ja ympäristötieteilijää vaati Yhdysvaltain kongressia lopettamaan veden fluorisoinnin fluorin suurten terveysriskien vuoksi. Luiden, hampaiden, munuaisten ja aivojen lisäksi fluori vaurioittaa jo hyvin pieninä määrinä kilpirauhasta. Vaarassa ovat etenkin jodin puutosta potevat. Kilpirauhashormonin vähyystila lisää sydäntaudin ja masennuksen riskiä ja raskaana olevilla vaikuttaa sikiön älykkyyttä alentavasti (Townsend Letter, 2008; 1 February: 26).

Niin paljon myrkkyä.

- ja vain siksi että hampaat pysyisivät ehjinä. Mutta onko siitä edes hyötyä?

Fluori ei ole ravintolisä. Ei ole sairautta tai vaivaa - ei edes hammaskariesta - joka johtuisi fluorin "puutoksesta".

Edes fluorin tehokkuutta hampaiden reikiintymisen ehkäisijänä ei ole voitu pitävästi todistaa. Amerikassa, Kanadassa ja Uudessa Seelannissa tehdyt tutkimukset osoittavat, ettei fluoratun veden ja fluoraamattoman veden alueiden kariestapausten määrissä ole eroa (Fluoride, 1990). Suuri virallinen tutkimus USA:ssa tästä aiheesta (yli 39,000 lasta) ei paljastanut mitään eroa fluorattujen ja fluoraamattomien alueiden kariestapausten välillä (J Dent Res, 1990; 69: 7234-7). Joidenkin tutkimusten mukaan lasten kariesta jopa esiintyy vähemmän alueilla, joissa vettä ei fluorata tai fluorataan hyvin vähän (J Can Dent Assoc, 1987, Am J Phys Anthropol, 1989). Irlannissa veden fluoraus ei ole vähentänyt hammasmätää: tutkimuksessa kolmella lapsella neljästä oli hammasmätää 15.ikävuoteen mennessä, ja 40%:lla oli merkkejä fluoroosista (www.irishhealth.com/?level=4&id=10408). Amerikan hammaslääkärien yhdistys American Dental Association varoitti pikkulasten äitejä valmistamasta näille ruokaa fluorattuun veteen, koska se voi haitata lasten hampaiden kehittymistä(BMJ, 2007; 335: 699-708).

Käsitys fluorista on viranomaistasolla muuttumassa kriittisemmäksi. Vuonna 2010 Euroopan komission alainen Scientific Committee on Health and Environmental Risks (SCHER, Terveys- ja ympäristöriskien tieteellinen komitea) kuuli tiedemiesten ja johtavien terveys- ja ympäristöasiantuntijoiden ryhmää juomaveden fluoraamisen vaaroista. Ryhmä varoitti, että juomaveden fluoraaminen vahingoittaa hampaita sekä aivoja, munuaisia, kilpirauhasen toimintaa ja hormonitasapainoa. SCHER on todennut, että veden fluoraus on "alkeellinen ja varsin tehoton hoitotapa hammaskarieksen ehkäisemiseksi" (VOICE: September 2010; http://voiceireland.org/general-news/eu-commision-hearing-exposes-fatal-flaws-in-water-fluoridation/). USA:n terveysministeriö on alentamassa juomaveden sallittua fluoripitoisuutta 4 mg:sta 0,7 mg:aan litraa kohti, mikä osoittaa huomattavaa asennemuutosta viranomaiselta, joka tähän asti on pitänyt fluorin varsin korkeaa saantia vaarattomana ja terveyttä edistävänä (USA:ssa veden fluorausta esiintyy joissakin osavaltioissa).

Hammastahnoissa on fluoria keskimäärin 1,000 - 1,500 ppm. Fluorin välttäminen on hammastahnan kohdalla helppoa. Voi mennä luontaistuotekauppaan ja ostaa fluoritonta hammastahnaa tai vain harjata hampaat hyvin, ilman hammastahnaa, mikä riittää hyvin. Lisäpuhdistuksen voi tehdä fluorittomalla hammastikulla. Jos on aivan pakko käyttää tahnaa, on vartioitava vieressä, ettei lapsi niele sitä. Se voi olla vaikea tavoite. Tutkimus vuodelta 1999 (Englanti) osoitti, että lapset nielevät hammastahnaa keskimäärin 0,42 mg per harjaus (Br Dent J, 1999; 186:460-2). Nielemishalua kiihotetaan lisäämällä tahnoihin karkkimaisia makuja.

Odottavien äitien on tärkeää välttää kaikkea fluoria mahdollisimman tarkkaan. Tämä koskee tietysti myös fluoripitoisia lääkkeitä. Ne tunnistaa useimmiten kirjainyhdistelmässä FLU vaikuttavan aineen nimessä. Ja muuten reikiintymistä vältetään harjauksen lisäksi syömällä täysipainoista ruokaa - ei valkoista sokeria eikä valkoisia vehnäjauhoja, vaan täysjyväpuuroa ja - leipää, voita, oliiviöljyä ja monipuolisesti vihanneksia (mieluummin kypsytettyjä), kalaa ja jonkin verran lihaa. Ei mikroaterioita. Tuontihedelmiä kannattaa välttää.


Kommentti: Kaikissa viljatuotteissa on omat ongelmansa, joista voit lukea täältä. Lue ketogeenisen ruokavalion hyödyistä täältä.


Lähteet: What Doctors Don´t Tell You - lehti, maaliskuu 1999, heinäkuu 2000, elokuu 2006, joulukuu 1998, kesäkuu 1998, lokakuu 2002, tammikuu, joulukuu 2007, huhtikuu 2008, marraskuu 2010, lokakuu 2012, ARNTRA - The Arthritis and Rheumatism Natural Therapy Research Association, Newsletter, summer 1999, Aliments naturels, dents saines, M-H Béguin, Sveitsi, 1979.