© Leak Source Info
Orwellin 'Vuonna 1984' ei ollut tarkoitus toimia ohjekirjana
Cardiff Metropolitan University on julkistanut oppaan sanoista, joiden käyttö on kielletty henkilökunnalta. Sääntöjen rikkominen voi johtaa kurinpitomenetelmiin ja mahdollisesti pahimmassa tapauksessa jopa työpaikan menettämiseen.

Listassa on sanoja kuten palomies (firefighter), esi-isät (forefathers), kotiäiti (housewife), homoseksuaali (homosexual), miesvoima (manpower) ja polion uhri (polio victim).

Ne pitäisi korvata sanoilla: palotaistelija (firefighter), esi-vanhemmat (ancestors), kuluttaja (consumer), samansukupuolinen (same-sex), ihmisresurssit (human resources) ja poliosta selviytynyt (polio survivor).

Tälläinen radikaali poliittisen korrektiuden ilmapiiri on yleistynyt ja voimistunut viime vuosina akateemisessa maailmassa. Seuraavan sukupolven ajattelijoiden on yhä helpompaa omaksua nämä asenteet, joten trendi jatkunee. On toki täysin selvää, ettei sanoja tule käyttää väärin esimerkiksi yllyttämällä väkivaltaan, joten sananvapautta kannattaa käyttää vastuullisesti. Mutta orwellimaisen uuskielen luominen (vihapuhe, valeuutiset yms.) ei auta asiaa, koska sillä voidaan hiljentää myös ei-halutut mielipiteet. Kuvitelkaapa tilanne, jossa kaikki mikä koetaan loukkaavaksi (esim. eriävät mielipiteet) on "vihapuhetta" ja kaikki mikä kyseenalaistaa (esim. virallisia narratiivejä) leimataan "valeuutiseksi". Cardiffin yliopiston ohjesääntö myötäilee tätä samaa ajattelun muokkaamiseen tähtäävää periaatetta.

Orwellin uuskielen yksi ominaisuus on termien ylösalaiset merkitykset; riemuleiri (joycamp) on todellisuudessa keskitysleiri. Sana ankkuroidaan negatiivisesti tai positiivisesti, jonka pohjalta asiasisältö sanan ympärillä tulkitaan automaattisesti. Muistatteko kun toisen Irakin sodan aikoihin ranskanperunat muuttuivat Yhdysvalloissa "vapausperunoiksi", reaktiona Ranskan niskurointiin? Yksinkertaisen tuotteen nimeen liitettiin tunnepohjainen assosiaatio oikeutetusta sodasta - sillä alleviivattiin hyvän ja pahan taistelua "vapauden ja demokratian" kohtalosta. Tai kuten Orwellin 'Vuonna 1984' -kirjassa esiintyvän puolueen yksi tunnuslauseista toteaa: sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, tietämättömyys on voimaa!

Cardiffin yliopiston listassa sanoja pyritään tarpeettomasti korvaamaan toisilla, vaikka niiden alkuperäiset merkitykset ovat terveen järjen perusteella täysin itsestäänselviä. Todellinen seuraus onkin ehdollistuminen: ihmiset oppivat itsesensuurin menetelmiä, harjaantuen monitoroimaan "vääränlaisia" ajatuksia. Tätä prosessia säätelee alitajuinen pelko, että joku "loukkaantuu". Mutta kuinka kukaan kohtuullinen ihminen voisi loukkaantua vaikkapa sanasta palomies? Huomio kannattaakin suunnata siihen tosiseikkaan, että poliittisen korrektiuden doktriinin omaksuva sukupolvi on varmasti vähemmän valmis ilmaisemaan kriittisiä poliittisia ajatuksia.

Ihmiset ovat siis alkaneet pelätä sanojaan, jonka Jonathan Pie kiteyttää tuttuun tyyliinsä (sisältää voimakasta kielenkäyttöä):


On muutenkin selvää että yliopiston sanalista toimii aitoa tasa-arvon tavoittelua vastaan, herättäen kysymyksen, että eikö meillä muka ole enää mitään muuta saavutettavaa, kuin tyhjänpäiväinen ja hysteerinen taistelu sanoja ja ajattelua vastaan?

Sen takana on outo ideologia, jossa ihminen nähdään pelkkänä kulttuurin ja sosiaalisen ympäristön muovailuvahana, ilman mitään valintoihin vaikuttavia biologisia taipumuksia. Erityisesti jotkut sosiaalisten tieteiden edustajat näkevät mahdolliset biologiset erot jonkinlaisena pahuuden ilmentymänä, vaikka todellisuudessa ne ainoastaan täydentävät meitä lajina ja sosiaalisina olentoina.

Sukupuoliroolien tiedetään näkyvän kaikkein voimakkaimmin vapaimmissa yhteiskunnissa:

Listaus kielletyistä sanoista
esimerkiksi miehiä päätyy enemmän tekniikan alalle, ja naisia hoitoalalle. Tämä ilmiö tunnetaan pohjoismaisena paradoksina (katso aihetta käsittelevä norjalainen dokumentti).

Aivotutkimus on osoittanut biologisia eroja. Esimerkiksi testosteronin tuotanto vaikuttaa tutkija Simon Baron-Cohenin mukaan mm. visuaalisanalyyttisiin taitoihin. Eräässä Oxfordin yliopiston tutkimuksessa havaittiin vastasyntyneiden vauvojen tuijottavan pidempään kasvoja tai mekaanista esinettä sukupuolensa perusteella - tytöt valitsivat useammin kasvot ja pojat esineen.

Miehenä olenkin tehnyt havainnon, että naiset ovat emotionaalisesti keskimäärin miehiä älykkäämpiä. Usein—muttei aina—on miehen kyky havaita ja ilmaista omia tunteitaan rajoittuneempi kuin naisilla. Evoluution näkökulmasta on ymmärrettävää, että tunneäly kehittyi naiselle vahvemmaksi samaan aikaan, kun karvainen luolamies heitteli keihäällä mammutteja ja paransi omaa avaruudellista hahmottamiskykyään (jota voi tänä päivänä hyödyntää onnistuneesti vaikkapa taskuparkkeerauksessa!).

Tietenkin myös ympäristöllä on hyvin suuri vaikutus ihmisen kehitykseen ja kokonaiskuva on monimuotoinen. Lopulta sosiaaliset tekijät joko vahvistavat tai heikentävät biologisia ominaisuuksia. Yksilöissä on myös suuria eroja eikä kukaan kaipaa patriarkaalissävytteistä sukupuolten vastakkainasettelua lisäävää ilmapiiriä. Mutta ei kannata myöskään ajautua toiseen ääripäähän, sillä ihminen ei selvästikään ole täysin tabula rasa, tyhjä taulu.

Olen sitä mieltä, että tosiasioiden fanaattinen kieltäminen ja ideologioiden uskonnollinen omaksuminen johtaa lopulta rationaalisen ajattelun surkastumiseen, josta useiden yliopistojen tämänhetkinen henkinen ilmapiiri toimii valitettavana esimerkkinä - mutta ehkäpä tämä ei ole aivan sattumaa.