Jackson neverland
Neverland Ranch
Michael Jacksonin puolustajat ovat pitäneet Leaving Neverland -dokumenttia hyökkäyksenä Jacksonin perintöä kohtaan. Tästä ei ole kyse. Dokumenttielokuva on yksityiskohtainen neljätuntinen tutkielma seksuaalisen hyväksikäytön psykologiasta, joka kerrotaan kahden tavallisen perheen tarinan kautta, jossa luotettavaksi ystäväksi naamioitunut pedofiili "valmisteli" (grooming) uhrejaan 20 vuoden ajan. Hyväksikäyttäjät naamioivat itsensä usein tällä tavoin, esimerkiksi hyödyntämällä papin, opettajan tai sukulaisen tarjoamaa asemaa. Tällä kertaa mies naamion takana sattui olemaan Michael Jackson.

Minulla ei ollut kovin vankkaa käsitystä koko tapauksesta, kun ryhdyin tekemään tätä dokumenttia. Wade Robsonin ja James Safechuckin perheineen kertoma monimutkainen ja iljettävä totuus seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuli minulle yllätyksenä.

Erityisesti mieleeni jäi vastenmielinen mutta kiistaton fakta, että saalistajan ja lapsen välille muodostuu usein voimakas side, jossa lapsi ei koe aikuisen käytöstä hyväksikäyttönä, vaan päinvastoin "rakkautena". Yhtälailla järkyttävää on lapsen myöhemmin kokema tarve suojella hyväksikäyttäjää vanhemmilta tai poliisilta. Tämä nurinkurinen lojaliteetti säilyy usein aikuisuuteen asti, vaikka hyväksikäytetty ymmärtäisikin aikuisena, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos. "Koin olevani valittu", kuten Wade totesi.

Ja sitten on pelko seurauksista. Wade kertoo dokumentissa, kuinka "Michael sanoi, että joutuisimme molemmat loppuiäksemme vankilaan". Jackson oli sanonut tämän Waden ollessa seitsemän ja hän oli toistanut asian myöhemmin lukuisia kertoja. Rakkauden, häpeän ja pelon aiheuttamat tunteet voivat johtaa elinikäiseen vaikenemiseen. Salaisuuksien aiheuttama psykologinen kuorma vaikuttaa sisimpään ja johtaa masennukseen, arvottomuuden tunteeseen, päihteiden väärinkäyttöön ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Eikä uhri välttämättä edes yhdistä näitä oireita lapsuuden seksuaaliseen hyväksikäyttöön. En ole psykoterapeutti, mutta tämä kaikki vaikutti todella ymmärrettävältä katsoessani dokumenttia.

James oli todennut äskettäisessä haastattelussa, kuinka "koko lapsuutesi on valhetta", se kiteyttää asian hyvin.

dan reed neverland jackson
© Taylor Jewell/Invision/APElokuvaohjaaja Dan Reed (kesk.) sekä Wade Robson (vas.) ja James Safechuck (oik.)
Kaikkein surullisin totuus on tämä: luotamme lastemme varoittavan meitä, mikäli heihin on kohdistunut vääränlaista fyysistä kosketusta aikuisen toimesta. Mutta mitä silloin, kun he kokevatkin olonsa erityiseksi (niin sairaalta kuin tämä kuulostaakin)? Oprah Winfrey -itsekin seksuaalisen hyväksikäytön uhri- on mennyt niinkin pitkälle ja sanonut, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on terminä harhaanjohtava ja sitä pitäisi kutsua "lapsen seksuaaliseksi houkutteluksi". Kun Wade kertoi äidilleen Jacksonin hyväksikäyttäneen häntä, oli hänen äitinsä kysynyt: "kuinka et voinut kertoa minulle siitä?

Waden oli vaikea antaa vastausta tähän. "Se on erittäin monimutkainen asia," oli ainoa mitä hän pystyi sanomaan.

Wade oli rakastunut Jacksoniin ja vaali suhdetta jopa enemmän kuin suhdetta äitiinsä. Tämä tilanne pysyi yllä vuosien ajan. Vasta kun Wadesta tuli pienen pojan isä, alkoi hän "herätä" ja etsiä pääsyä pois pään sisällään olevasta kirotusta mikä-mikä-maasta, jonne hän oli ensimmäisen kerran astunut 22 vuotta aiemmin.

Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvät asiat ovat monimutkaisia, mutta nyt dokumenttielokuvan muoto näyttää mielestäni vahvuutensa. Olen aina uskonut että vähemmän on enemmän, mutta tässä tapauksessa -kun kasasimme lahjakkaan Jules Cornellin kanssa elokuvan tarinaa kuukausien ajan- näiden kahden perheen koettelemusten kertominen vaati paljon pidemmän formaatin, kuin mikään aikaisempi esittämäni henkilökohtaista traumaa käsittelevä aihe. Tämä dokumenttielokuva kestää neljä tuntia, ja ennen kuin olet katsonut sen kokonaan, et voi olla varma uskoako Jamesin ja Waden kertomusta. Harva elokuvan ilman ennakkoasennetta katsonut on jäänyt epäilemään asiaa.
jackson protests
© Dingena Mol/EPATotuuden torjuminen: Michael Jacksonin fanit protestoimassa elokuvaa
Jacksonin leirin vastanarratiivi on sen sijaan ollut aggressiivisen yksinkertainen. "On vain kyse rahasta". Näin he sanovat aina, kun ilmestyy uusi syytös hyväksikäytöstä. Tällä kertaa Jacksonin perikunnalla on toinenkin ase, jonka heidän propagandakoneisto on valjastanut lyödäkseen Jacksonin uhrin.

Wade oli ensimmäinen puolustuksen todistaja 2004/5 oikeudenkäynnissä. Hänen todistuksensa auttoi popin kuninkaan vapautumaan syöpää sairastaneen Gavin Arvizonin hyväksikäyttösyytteistä. Wade kertoo elokuvassani että hän rikkoi valan, koska ei olisi kestänyt nähdä Michael Jacksonin -miehen jota hän rakasti- joutuvan vankilaan. Totuuden kertominen ei tullut kysymykseenkään. Hän ei ollut tuolloin kertonut asiasta kellekkään, ei edes äidilleen. Joten nyt Jacksonin leiri kutsuu häntä valehtelijaksi. Tämä argumentti ei kestä päivänvaloa. Valehteliko hän silloin, vai nyt? Molemmat eivät voi pitää paikkaansa.

Todisteet väärän valan antamisesta tulevat tietenkin Wadelta itseltään. Dokumentin toisessa osassa selviää kaikille, (paitsi kaikkein kovimmille Jackson-faneille) miksi hän valehteli tuolloin ja kertoo nyt totuuden.

Väitteet siitä, että James ja Wade ovat vain rahan perässä ovat yhtälailla hataralla pohjalla. Vuonna 2013 Wade nosti syytteen (James teki samoin myöhemmin) Jacksonin perikuntaa vastaan, jonka mukaan Jacksonin liikekumppanit tiesivät, että hän käytti hyväksi pieniä lapsia, mutta eivät tehneet asialle mitään. Nämä oikeustapaukset keskeytettiin teknisten syiden vuoksi, mutta tuomari ei tehnyt lainkaan päätöstä hyväksikäyttöön liittyneistä väitteistä. Päätöksestä on tehty valitus korkeammalle oikeusasteelle.
michael jackson wade
Michael Jackson ja perhe jonka hän tuhosi
Kuinka ha sitten hyötyisivät tästä rahallisesti? Saadakseen rahaa, Waden ja Jamesin täytyisi voittaa erittäin rankka oikeudenkäynti, jossa punnittaisiin todistusaineistoa -jota kyllä riittää- ja päätettäisiin onko väitteissä perää. Tämän jälkeen Jacksonin perikunta joutuisi siis maksamaan vahingonkorvauksia. Jotkut kutsuisivat tätä myös oikeuden toteutumiseksi.

Kaikkein oudoin asia koko tässä tapauksessa on se, että kukaan ei edes kiistä, etteikö Jackson vienyt näitä lapsia sänkyynsä, yö toisensa jälkeen, vuosien ajan. Mitä Jacksonin perhe ja liikekumppanit oikein kuvittelivat, että hän tekee näille pojille lukittujen ovien takana? Uskoivatko he tosissaan, että Jackson oli lapsi miehen ruumiissa, jolla jotenkin tästä syystä oli vain tarve nukkua pienten poikien kanssa? Jos mietit asiaa edes sekunnin verran, niin huomaat ettei tässä ole mitään järkeä!

Miksi sitten on kestänyt 30 vuotta paljastaa totuus Michael Jacksonista? Täällä Britanniassa esitimme täysin saman kysymyksen Jimmy Savilen kohdalla.

Vastaus liittyy siihen miten suhtaudumme julkisuuden henkilöihin ja kuinka kunnioitamme vaistonvaraisesti lahjakkuutta ja varallisuutta. Mutta kyse on myös paljolti meidän kollektiivisesta tietämättömyydestämme. Matti meikäläisellä -mukaanlukien minä ennen dokumentin tekoa- ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka huolellisesti pedofiilit valmistelevat uhrinsa hyväksikäytettäväksi. Miksi lapset eivät juosseet äitinsä luokse heti kun heitä kosketeltiin? Tämä on yksi syy miksi niin moni uhri vie häpeällisen salaisuutensa mukanaan hautaan.

Leaving Neverland on vaatimaton pyrkimykseni muuttaa tätä käsitystä ja tuoda toivoa heille, jotka ehkä haluavat lakata vaikenemasta ja kohdata aikanaan hyväksikäyttäjänsä, oli hän sitten elossa tai kuollut.