Kuva
Kun kiinnitämme huomiota siihen, mitä eläimille tapahtuu maailmalla, voimme saada paljon tietoa ympäristöstämme sekä muutoksista, joita me ihmiset emme pystyisi normaalisti havaitsemaan yhtä nopeasti (jos ollenkaan). Eläimet ovat herkkiä havaitsemaan asioita, joista ihmiset ovat täysin tietämättömiä (kunnes on liian myöhäistä). Tästä ovat esimerkkinä kanarialinnut, joita ennen käytettiin havaitsemaan myrkyllisiä kaasuja hiilikaivoksissa. Joskus näiden 'asioiden' havaitsemisessa voi olla kyse suuren ihmisjoukon elämästä ja kuolemasta. Sen lisäksi, että eläimillä on aisteja, joita meiltä puuttuu, asuttavat ne myös alueita, joissa me emme elä, kuten merta ja taivasta. Nämä ovat paikkoja, jotka rajaavat meidän asuinaluetta ja lopulta vaikuttavat myös meihin. Eli se, mitä tapahtuu heille, tapahtuu myös meille hieman myöhemmin.

Olen havainnut, että viime aikoina on esiintynyt paljon poikkeuksellista käyttäytymistä eläimillä. Erityisesti hyvin äskettäin. Käsittelen nyt ainoastaan mereneläimiä, vaikkakin maailmalla on ollut vastaavia omituisuuksia myös muilla eläin- ja hyönteislajeilla. Aloitetaan katsomalla muutamia raportteja alkaen tästä kuusta.

Harvinaisia ja tuntemattomia kalalajeja ilmestyy kaikkialla. Mistä ihmeestä on oikein kysymys?

Toukokuun 1. päivänä raportoitiin harvinaisesta, noin 2-metrisestä ja 90-kiloisesta Atlantin sammesta, joka oli löytynyt Connecticut-joen varrelta.
Kuva

Atlantin sampi, löydetty Connecticut-joelta toukokuussa 2014
Tuokokuun 3. päivänä kalastajat saivat kiinni peikkohain Floridan Key Westistä. Peikkohai on hailaji, jonka tiedetään uivan ainoastaan Japanin ja Meksikonlahden syvissä vesissä. Nämä erikoiset otukset ovat niin harvinaisia, että tämä oli vasta toinen tiedetty havainto tällä alueella. Ensimmäinen havainto tapahtui 10 vuotta aikaisemmin.
Kuva
Hyvin erikoisen näköinen otus.

Vielä oudompi (ehkä oudoin kaikista) oli toukokuun 4. päivän raportti tuntemattomasta suurihampaisesta oliosta, joka löytyi Etelä-Afrikan rannalta. On spekuloitu, että kyseessä saattaa olla jonkinlainen mutatoitunut laji. Mistä ikinä onkaan kyse, on se hyvin omituinen.
Kuva

Tunnistamaton kalamainen otus
Samana päivänä intialainen kalastaja sai Pamba-joesta kiinni kalan, jonka uskotaan olevan harvinainen syvänmeren nokkakuningas.

Nokkakuningas
Toukokuun 8. päivä löydettiin äärimmäisen harvinainen syvänmeren naaraspuolinen kitahai Shizuokan rannikolta, Japanista. Sen uskotaan olevan vasta 58:s tiedetty havainto kitahaista ja vasta 13:sta Japanin ulkopuolella.


Kitahai

Merileijonan pentuja
Toukokuun 13. päivänä toisella puolella Tyyntämerta 650 nääntynyttä ja kuivunutta merileijonan pentua rantautui Californian rannikolle kahden kuukauden aikavälillä. Artikkelissa sanotaan:
National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA) julkaisema uusi raportti eliminoi täysin sen, että sairaus olisi syynä 1600 pennun rantautumiselle viime vuoden tammi- ja huhtikuun välillä. Vaikka raportti ei osoita yhtä syyllistä, niin siinä tuodaan vahvasti esille alueen sardiinikannan vähentyminen, joka on merileijonien pääasiallinen ravinnonlähde.
Artikkelissa mainitaan, että tutkimuksissa havaittiin sardiinikannan romahtaneen 74% vuoden 2007 jälkeen. Jos sardiinien puute näännyttää merileijonat, niin mitä tapahtui sardiineille?

Toukokuun 16. päivä löydettiin Pohjois-Carolinasta rantautuneena harvinainen terävähampainen syvänmeren purjeliskokala.

Harvinainen syvänmeren purjeliskokala
Samana päivänä ilmestyi jättiläismeduusa Walesin lounaispuolen rannoille. Se on huomattavasti pohjoisemmassa kuin sen luontainen lämpimämmän veden elinympäristö Välimerellä.

Jättiläismeduusa
Toukokuun 17. päivä saatiin kiinni hyvin poikkeuksellinen ja tunnistamaton kala Floridan Pensacolalla. Uutisraportissa mainittiin toiveikkaana, että "tutkijat tulevat vahvistamaan, mikä laji on kyseessä". Heidän ehkä täytyy turvautua paleontologisiin dokumentteihin, koska silminnäkijöiden mukaan se näytti "esihistorialliselta".

toistaiseksi tunnistamaton "esihistoriallisen" näköinen kala

Melonipäävalas
Toukokuun 18. päivä syvänmeren melonipäävalas pelastettiin Brunswick Headsin kaupungin läheltä Australiasta. Valas päästettiin takaisen syville vesille, mutta se rantautui pian uudestaan.

Näiden havaittujen syvänmeren kalojen lisäksi löytyi myös useita raportteja valaista, jotka olivat rantautuneet kuolleina:

Toukokuun 6. 2014: Kuollut valas ajautui Felixstowen satamaan Englannissa

Toukokuun 7. 2014: Kuollut kaskelotti mätäni Cape St. Georgen rantaviivalla Newfoundlandissa

Toukokuun 13. 2014: Kuollut valas löydettiin kellumassa Delaware-joella Philadelphiassa

Toukokuun 15.2014: Ryhävalas rantautui Öfferseyn rannalle Islannissa

Toukokuun 15. 2014: 20-tonninen etelänmustavalaan raato rantautui lähelle Etelä-Afrikan Cape Townia

Toukokuun 16. 2014: Kuollut ryhävalas löydettiin Pareora Beachilta Uudesta-Seelannista

Voidaan väittää, ettei kuolleet valaat ole kovin poikkeava tapahtuma ja että osa valaista olisi saattanut kuolla kalastuksen (fishing line) tai veneiden törmäyksen takia, kuten jotkut artikkelit ehdottavat. Kun otetaan huomioon lähivuosien jatkuvasti lisääntyneet tapaukset ja niihin liittyvät olosuhteet, sekä muiden merenelävien kuolemat ja oudot käyttäytymiset, ei vaikuta uskottavalta, että pelkästään kalastusonnettomuudet olisivat syynä kaikissa tapauksissa. Luonnolliset kuolinsyyt, Fukushiman ydinonnettomuus ja BP:n öljykatastrofi saattaisi myös olla vastuussa osassa tapauksissa, muttei silti todennäköisesti kaikissa. Kun yhdistämme saadun tiedon, näyttäisi siltä, että jotain hyvin outoa on meneillään syvällä merenpohjassa.

Airokala
Kun luemme kaikesta tästä, tulee mieleen havainnot airokaloista (tunnetaan myös 'maanjäristyskalana'), joka oli aikaisemmin harvinainen. Airokala esiintyy normaalisti 200-1000 metrin syvyydessä ja sen ilmestymistä rannikoille on pitkään uskottu viittaavan maanjäristyksiin. Varsinkin japanilaiset pelästyvät herkästi, mikäli havaitsevat näitä kaloja vesissään tai rannoillaan. Vuoden 2011 tuhoisaa Tohukun maanjäristystä ja tsunamia edeltäneenä vuotena arviolta 10-20 syvänmeren eliötä rantautui kuolleena Japanin rannikoille. Paikalliset olivat siis syystäkin huolissaan, kun kaksi airokalaa rantautui eteläisen Kalifornian rannikolle lokakuussa 2013.Kummallakaan kaloista ei kertoman mukaan ollut näkyviä merkkejä vammasta tai sairaudesta. Asiantuntijat spekuloivat, että ne ovat saattaneet ajautua rannikolle "merenalaisen häiriön" vuoksi.

Rachel Grant (eläinbiologian luennoitsija Cambridgen Anglia Ruskin Yliopistossa) sanoi, että Japanilaisessa legendassa voi olla jotain perää ja että hän on aloittanut tutkimukset voidakseen testata sitä. Tri. Grant sanoo, että "se on teoriassa mahdollista, koska maanjäristyksen aikana voi tapahtua paineen lisääntymistä kivissä, mikä johtaa sähköstaattisiin varauksiin, joka aiheuttaa sähköisesti varautuneiden ioneiden vapautumista veteen". "Tämä voi johtaa vetyperoksidin muodostumiseen, joka on myrkyllinen yhdiste. Varautuneet ionit voivat myös hapettaa orgaanista ainesta, joka voisi joko tappaa kalan tai pakottaa sen lähtemään syvästä merestä ja nousemaan pintaan."

Tohtori Grantin mukaan toinen vaihtoehto on se, että ennen maanjäristystä vapautuu suuria määriä hiilimonoksidikaasua, joka voisi vaikuttaa myös airokalaan ja muihin syvänmeren eliöihin. Lisäksi hän sanoo, että "Geofyysiset prosessit näiden havaintojen takana voivat tapahtua ennen maanjäristystä. Aion tarkkailla Kaliforniaa tarkasti seuraavan kahden viikon aikana".
Jo 2014 alussa on havaittu airokaloja Meksikon ja Japanin rannikoilla:

Tammikuu 2014, Japani: "Jotain vialla meren syvyyksissä? Harvinainen airokala rantautui Japanin rannalle."

Huhtikuu 2014, Meksiko: "Harvinainen kuvamateriaali näyttää kaksi elävää airokalaa uimassa lähellä rannikkoa."

Samalla kun airokalan ja maanjäristyksien linkki selitetään valtavirrassa "muinaisena Japanilaisena kansanloruna", ei ole mitään myyttistä siinä, että huhtikuu 2014 rikkoi ennätyksiä maanjäristyksissä ympäri maailman:
Pacific Tsunami Warning Center (PTWC) mukaan huhtikuussa oli 13 suurta maanjäristystä. Viisi niistä oli suurempia kuin 7.8, mikä johti tsunamivaroituksiin.
Sekä:
Ympäri maailman oli myös keskivertoa suurempia järistyksiä Nicaraguassa, Meksikossa, Kanadassa ja harvinaisesti Etelä-Atlantilla. PTWC ei antanut mitään viittausta siihen, mikä olisi voinut olla suuren seismisen aktiivisuuden takana.
Artikkeli jatkaa sanomalla, että vesisärötys voisi olla osaksi syynä lisääntyneeseen seismiseen aktiivisuuteen. Toisaalta tiedemiehillä on tapana syyttää kaikesta ihmisen omaa toimintaa, koska se tukee illuusiota, jossa me (tai "auktoriteetit") hallitsemme planeetan tapahtumia, jopa niitä, joilla on negatiivisia seurauksia. Kaikista viimeisin asia, jonka "he" haluavat myöntää, on se, että on luonnonvoimia, joista he tietävät hyvin vähän ja kykenevät kontrolloimaan vielä vähemmän, koska tämä vähentäisi heidän auktoriteettiaan. Koska jos auktoriteetit ovat voimattomia, niin kenen puoleen ihmiset silloin kääntyvät?