censura su internet
© The New Blog Times
Ranskalaisen pankkiirin, Nathan Rothschilding, on väitetty sanoneen: "Antakaa minulle kontrolli valtion rahoista, niin en välitä kuka säätää sen lait." Konservatiivisten äänten mukaan Yhdysvalloissa on jo pitkään epäilty Rothschildin olleen oikeassa ja useita pyyntöjä Yhdysvaltain keskuspankin toiminnan tarkistamiseksi on esitetty, koska se oletetusti ei ole aina toiminut amerikkalaisten etujen mukaisesti. Tämä oletus on melko varmasti oikea, kun otetaan huomioon kuinka vuoden 2008 talousromahduksen seurauksena Yhdysvaltojen hallitus pelasti vararikolta pankit, jotka olivat väärinkäytöksillään aiheuttaneet tämän onnettomuuden. Sen sijaan tavalliset amerikkalaiset -jotka menettivät kaiken- jätettiin kohtaamaan seuraukset.

Olipa miten tahansa, mikäli muodostaisimme Rothschildin kommentista modernin version, kuuluisi se jotakuinkin näin: "Antakaa minulle kontrolli Internetistä, niin kukaan ei enää tule koskaan tietämään mikä on totta." Internet, joka alunperin suunniteltiin alustaksi tiedon ja mielipiteiden vapaaseen vaihtoon, on vääjäämättömästi muuttumassa ohjatuksi mediaksi, jota johtaa yhä enenevässä määrin yhtiöiden ja hallitusten omat intressit. Ne eivät ole millään tapaa yhteensovitettavissa internettiä käyttävien kuluttajien tavoitteiden kanssa, jotka oikeasti käyttävät sitä järkevällä ja ei-uhkaavalla tavalla kommunikoidakseen ja jakaakseen erilaisia mielipiteitä.

Yhdysvaltain kongressi laittoi säännöstelypallon liikkeelle kutsuessaan suurimpien sosiaalisten medioiden johtajat kuulusteltaviksi vuoden 2016 vaalien jälkeen. Se haki vastauksia siihen, miksi ja kuinka venäläiset olivat oletetusti pystyneet sekaantumaan vaaleihin käyttämällä väärennettyjä käyttäjätilejä levittääkseen informaatiota, joka mahdollisesti vaikutti joihinkin äänestäjiin. Kaikesta haloosta ja raivosta huolimatta, ainoa asia jonka kongressi onnistui todistamaan, oli kuinka Venäjän-vastainen todistusaineisto oli parhaimmillaankin hatara, samalla luoden syyn lisätä Internetin hallituksen säännöstelyyn perustuvaa sensurointia.

Nämä taustat tietäen ovat viimeaikaiset ammuskelut Pittsburghin synagogassa ja Uuden-Seelannin moskeijassa Christchurchissa pakostakin tuottaneet kimeitä vaatimuksia, että Internetille on tehtävä jotakin - näissä siis oletetaan median sekä kannustaneen että mahdollistaneen näiden asemiesten hyökkäykset. Nämä mielenvikaiset ammuskelijat leimattiin välittömästi "valkoisten ylivallan puolestapuhujiksi" (engl. white supremacist). Eräs arvostelija lausui: "Sosiaalinen media on suoraan sanottuna äärioikeiston elinehto. Se, että terroristihyökkäys lähetettiin suorana (engl. livestreamed) tulisi kertoa meille, kuinka tämä on digitaalisen aikakauden ainutlaatuinen väkivallan muoto. Sosiaalisen mediajättien infrastruktuuri ei ainoastaan avusta terroristien operaatioita - se on keskeinen osa sitä, ja some-jäteillä on suunnaton vastuu estää vihapuheen leviämistä Internetissä. On selvää, että nämä Internet-jätit eivät kykene tähän yksin; on kipeästi tarpeen käydä uusi keskustelu Internetin säännöstelystä...terrorismiasiantuntijoiden on aika muuttaa some-jättien toimistotiloihin."

Tämä on väärä toimenpide, osaksi koska tiedustelu- ja poliisipalvelut ovat jo käyttäneet paljon aikaa monitoroidakseen Internetiä. Myös olettamus, että useimmat Internetiä käyttävät terroristit olisivat "valkoisen ylivallan kannattajia" ei selkeästi ole totta. Käyttäen argumenttia kansallisesta turvallisuudesta asettaakseen "terrorismiasiantuntijoita" yksityisen sektorin toimistoihin on viimeinen asia, jota kukaan haluaisi tehdä. Mikäli Internet muutettaisiin hallitusten säätelemäksi palveluksi, tarkoittaisi se sitä, että ulos tuleva tuotos olisi jonkinlaista propagandaa hillitsemään byrokraattien ja poliitikkojen auktoriteetin arvostelua. Yhdysvalloissa tämä saattaisi vastata sitä, että saadakseen tietää mitä maailmassa tapahtuu, lukisimme vain Mike Pompeon ja John Boltonin hyväksymiä kommentteja.

Minä ja monet muut Internetin käyttäjät arvostavat vaihtoehtoista mediaa ja luotamme sen kykyyn tuottaa näkökantoja, joita tukahdutetaan hallitusten ja yritysten toimesta ja jotka kertovat päinvastaista kuin vallitsevat uutislähteet. Tosiasia on, että Internetiä sensuroidaan jo nyt voimakkaasti palveluntarjoajien toimesta, minkä intensiteettiä eräs ystävä kutsui "Neuvostoaikaiseksi". Nämä palveluntarjoajat toteuttavat lisääntyvässä määrin häiritseviä toimenpiteitä löytääkseen valehenkilöitä ja estämällä kaiken "vihapuheen", joka on vaikutusvaltaisten vaalipiirien vastaista.

Informaation estäminen on jo nyt toteutettu useiden maiden toimesta. Yhteistyöjärjestelyjen avulla hallitukset voivat pyytää hakukoneita poistamaan materiaalia. Google itse asiassa dokumentoi tämän menettely vuosittaisessa raportissaan (Transparency Report), joka paljastaa hallitusten poistopyyntöjen lisääntyneen valtavasti. Vuonna 2010 poistopyyntöjä oli vielä alle tuhat, tällä hetkellä niitä on noin 30 000 vuodessa. Johtavat poistoja pyytävät maat ovat yllätyksettömästi Yhdysvallat ja Israel. Vuodesta 2009 on Yhdysvallat tehnyt 7964 poistopyyntöä, sisältäen 109 936 artikkelia, kun taas Israel on pyytänyt poistoa 1436 kertaa, sisältäen 10 648 kirjoitusta. Noin kaksi kolmasosaa Israelin ja Yhdysvaltojen pyynnöistä hyväksyttiin.

Taustalla tapahtuu muutakin. Vuodesta 2016 ovat Facebookin edustajat myös tavanneet säännöllisesti Israelin hallituksen kanssa poistaakseen sellaisten palestiinalaisten Facebook-tilejä, jotka israelilaiset katsovat synnyttävän "yllytystä". Israel on uhannut Facebookia, että mikäli heidän poistokäskyjä ei noudateta, "johtaisi se lakisäädöksiin, jotka vaatisivat Facebookia näin tekemään sekä tuskallisiin sakkoihin tai jopa toiminnan estämiseen maassa." Facebook valitsi tottelevaisuuden ja siitä lähtien ovat Israelin viranomaiset julkisesti kehuskelleet, kuinka tottelevainen Facebook on mitä tulee Israelin sensurointikäskyihin. On huomionarvoista, että Facebook-kirjoituksia, jotka vaativat palestiinalaisten murhaamista ei ole sensuroitu.

Sensurointia tapahtuu myös muilla näkymättömillä tasoilla. Miljoonia vanhoja kirjoituksia ja videoita on poistettu, yrityksenä muuttaa historiaa ja kirjoittaa menneisyyttä uudelleen. Muuttaakseen tämänhetkistä narratiivia on Microsoftia, Googlea, YouTubea, Twitteriä ja Facebookia painostettu tekemään yhteistyötä Israel-myönteisten yksityisyritysten kanssa Yhdysvalloissa, näistä eräänä mahtavimpana ns. Anti-Defamation League (ADL). ADL tekee yhteistyötä sosiaalisen median kanssa "tuottaakseen uusia ratkaisuja kybervihan pysäyttämiseksi" estämällä "vihapuheen", joka sisältää kaiken antisemitistisenä tulkittavan Israel-vastaisen kritiikin. Tätä uutta ja laajennettua määritelmää edistävät Yhdysvaltain kongressi sekä Trumpin hallinto.

Informaation sensurointia tapahtuu myös lisääntyvässä määrin kirjojen julkaisuissa. Varsinaisten kirjakauppojen hävitessä ostavat useimmat kirjansa Amazon verkkojätiltä, jolla aiemmin oli tapana tarjota kaikki painetut kirjat. 19.2.2019 paljastui kuinka Amazon ei enää myisi kirjoja, jotka se arvioi liian kiistanalaisiksi.

Hallitusten säännöstely yhdistettynä sosiaalisen median yritysten itsesensurointiin tarkoittaa, että palvelua käyttävä ei tule tietämään mitä hän menettää, koska puuttuvaa sisältöä ei ole löydettävissä. Kun informaation rajoittamattoman jakelun vapaus kerran menetetään, ei sitä saada koskaan enää takaisin. Sananvapaus on itsessään paljon tärkeämpää kuin mielihyvä hallituksen pyrkimyksestä vähentää Internetin roolia väkivallan synnyssä. Historian tärkeimpiä opetuksia on se, että yhden perusoikeuden poistaminen tulee nopeasti johtamaan muiden oikeuksien häviämiseen, eikä ole olemassa mitään niin perustavanlaatuista oikeutta kuin vapaus sanoa tai kirjoittaa mielipiteensä, milloin tahansa ja missä tahansa.