Sielun TiedeS


Bulb

SOTT Fokus: Ääriajattelua vastustava julkkisprofessori Jordan Peterson vieraili Suomessa

Dr. Jordan B. Peterson
© Rene Johnston / Toronto Star via Getty
Suomessa on uutisoitu varsin vähän kanadalaisprofessori Jordan Petersonista, joka on muutamassa vuodessa noussut erittäin suosituksi puhujaksi henkilökohtaista vastuuta korostavien ja ääriajattelua vastustavien luentojensa ansiosta.

Jordan Peterson on kliininen psykologi ja Toronton yliopiston psykologian professori. Hän on opettanut myös Harvardin maineikkaassa yliopistossa. Petersonin yli 30-vuotinen akateeminen ura on keskittynyt mm. psykofarmakologian, kliinisen psykologian, työ- ja sosiaalipsykologian, sekä neuropsykologian pariin. Peterson on julkaissut yli sata akateemista tutkimusta, ja vuoteen 2017 mennessä häntä oli siteerattu muissa akateemisissa tutkimuksissa yli 8000 kertaa.

Jordan Petersonin yhtenä päämääränä on ollut tutkia ihmisen persoonallisuutta ja integroida sen tulkintaan historiallinen, konstruktivistinen, psykoanalyyttinen, behavioristinen ja neuropsykologinen näkökulma. Peterson onkin avannut ihmisen psykologista maailmaa Dostojevskin, Solženitsyn ja Nietzschen kirjallisten töiden, Jean Piagetin opetusteorioiden, freudilaisen ja jungilaisen analyysin, evoluutiopsykologian tutkimusten sekä uskonnollisten ja mytologisten tarinoiden kautta.

Peterson on puhunut osana luentojensa aiheena äärilaidoilla olevien poliittisten ideologioiden vaarallisuudesta koko uransa ajan, keskittyen erityisesti natsi-Saksan ja kommunistisen Venäjän yhteiskuntien psykopatologisen luonteen analysointiin. Peterson on julkaissut kaksi kirjaa, Maps of Meaning: The Architecture of Belief (1999) sekä suomeksikin julkaistu 12 elämänohjetta - käsikirja kaaosta vastaan (2018).

Bad Guys

Internetin Parhaat: Ponerologia: psykopaattien rooli geopolitiikassa

psychopaths geopolitics
Psykopaatin normaaliuden julkisivu saattaa olla niin saumaton, että on mahdotonta - edes alan ammattilaisille - nähdä heidän maskinsa alla piilevä pahuus.
Pariisin verilöylyn jälkeen löysin itseni miettimästä maailmamme surrealistista tilaa sekä kaikkialla maapallollamme tapahtuvia lukemattomia humanitäärisiä katastrofeja ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksia. Sotarikoksista Irakissa, Gazassa, Syyriassa ja Libyassa, joita säestävät ilmaiskut, pommituslennot ja hallintojen vaihto-operaatiot, on tullut rutiinia. Jemenin kansanmurha, vaikkakin ollen humanitäärinen katastrofi, saa ainoastaan vähän huomiota mediassa. Yhdysvaltojen johtama propaganda sekä sen asettamat tiukat pakotteet ovat horjuttaneet Venezuelaa taloudellisesti, mahdollisesti johdantona hyökkäykselle. Eläkkeiden ja säästöjen ryöstely hallitusten toimesta on alkanut, musertaen eläkeläiset, samalla kun yhtiömoguleille maksetaan 380 kertaa enemmän palkkaa, kuin palkkatyöläisille keskimäärin. Vallitsevasta ideologiasta, teologiasta tai filosofiasta huolimatta, ovat asiat aina olleet näin. Sotien ja kärsimysten brutaalius on historiallinen realiteetti.

Ollessani ahdistunut ja etsiessäni vastauksia käännyn valitsemani alan, psykologiaan, puoleen. Olen tullut siihen tulokseen, että vallitsevassa geopoliittisessa maisemassa, jota johtaa poliittisen herruuden ja resurssien hyväksikäytön tavoittelu, on maallikolle - saadakseen tästä kaikesta mitään tolkkua - lisääntyvässä määrin välttämätöntä hankkia perustavan tason ymmärrys inhimillisestä pahuudesta.

Fyysikko ja psykoanalyytikko Ian Hughes kirjoittaa:
Pienellä joukolla psykologisesti poikkeavasta persoonallisuudesta kärsivillä ihmisillä on historian saatossa ollut äärettömän vahingollinen vaikutus yhteiskuntiimme, politiikkaamme ja maailmaamme. Päästen häikäilemättömyytensä ansiosta vaivatta valta-asemiin, ovat he jo pitkään hallinneet maailman psykologisesti normaalia ihmisenemmistöä.

Kommentti: Lue myös

Ponerologia: tiede joka tutkii pahuuden vaikutusta poliittisilla näyttämöillä
Psykopaatit: Empatiakyvyttömät saalistajat ympärillämme
Empaattiset ihmiset ovat sosiopaatin ensimmäinen kohde - suojele itseäsi
Psykiatri Hannu Lauerma: Valkokauluspsykopaatit (TEDx luento)
Ponerologian perusteet, osa 1: Łobaczewski ja poliittisen ponerologian alkuperä
Ponerologian perusteet, osa 2: Psykopaatti ja normaaliuden maski


People 2

Sana joka pilaa anteeksipyynnön

old movie
© Vintage Images/Getty Images
Anteeksipyynnön hyödyt ovat aika itsestäänselviä: sen avulla sovitellaan asioita, puretaan syyllisyyttä ja päästään eteenpäin ihmissuhteissa, joissa toisen loukkaaminen on johtanut jännittyneeseen ja kiusalliseen ilmapiiriin.

Mutta anteeksipyytäminen ei ole niin helppoa: se on hyvin epämiellyttävää, sillä omien virheiden ja mokien myöntäminen tekee haavoittuvaiseksi. Tämän vuoksi yritämme usein -kömpelöllä lopputuloksella- saavuttaa anteeksipyynnön hyödyt ilman todellista vaivannäköä. Tarjoamme anteeksipyynnöstä epärehellisen version, joka ei edellytä tosiasioiden myöntämistä. Se ei kylläkään useimmiten auta parantamaan tilannetta. Kirjailija Jane Brody kertoi äskettäin New York Timesin kolumnissaan tavasta, jolla saadaan kumottua anteeksipyyntö kuin anteeksipyyntö: se tapahtuu käyttämällä sanaa 'mutta'. Eli, "olen pahoillani, mutta..."

Brody kirjoittaa, "anteeksipyyntö on syyllisyyden tunnustus, joka selvästi tekee ihmisen haavoittuvaiseksi," viitaten terapeutti Harriet Lernerin äskettäin julkaistuun kirjaan Why Won't You Apologize? (suom: miksi et pyydä anteeksi?) (olemme aiemmin haastatelleet Lerneriä hänen kirjansa toisesta aiheesta: kuinka anteeksipyynnön hoputtaminen voi olla huonompi asia kuin kaunan ylläpito). 'Mutta' -sanan lisääminen anteeksipyynnön loppuun on "tekosyy joka kumoaa sen vilpittömyyden. Parhaat anteeksipyynnöt ovat lyhyitä, eivätkä sisällä ylimääräisiä selityksiä."

Kommentti: Lue myös englanninkielinen artikkeli:A Perfect Apology: Acknowledgment of responsibility and fixing what is wrong


Music

Surullinen melodia laukaisee tunnereaktion empaattisissa kuuntelijoissa

Melancholy music
© Bina80
Oletko koskaan liikuttunut kuultuasi surullisen melodian? Tiedejulkaisu Frontiers in Psychology:ssä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan kyseessä saattaa olla merkki poiikkeavasta empatiakyvystä.

Suomalaiset tutkijat suorittivat erikoisen kokeensa 102 vapaaehtoisella. Koehenkilöt kuuntelivat ennestään tuntemattoman surullisen instrumentaalikappaleen, jonka jälkeen tutkijat arvioivat heidän tunnereagointiaan eri tavoin, kuten mittaamalla sydämen sykkeen vaihtelua. Tutkijat havaitsivat kolme eri laajaa reaktiota — rentoutunut, rauhallinen suru; ahdistunut ja hermostunut suru; intensiivinen ja lähes yliaistillinen suru. He havaitsivat myös tietyn kaavan: korkeamman empatiakyvyn omaavat kokivat todennäköisemmin intensiivistä surua, mutta muiden tyyppien välillä ei ollut selvää vuorovaikutussuhdetta.

"On ollut tiedossa että ihmiset kokevat paradoksaalista mielihyvää traagisen taiteen avulla, mutta tämä näyttää tapahtuvan selvemmin niillä, joilla on voimakkaampi kyky ymmärtää tunnetasolla toisia ihmisiä," kertoi tutkimusta johtanut tohtori ja Durhamin yliopiston musiikkikognition professori Tuomas Eerola. "päinvastaisesti ihmiset joilla on alhainen empatiakyky, eivät kertoneet kokeneensa liikutuksen tunnetta surullista musiikkia kuunneltuaan."

Eerola ja hänen kollegansa tekivät paljon töitä eliminoidakseen muut syyt koehenkilöiden reaktioihin. He mittasivat osallistujien perussykkeen ja verenpaineen sekä muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa reaktioihin musiikin aikana.

"Pystyimme rajaamaan muut tunnereaktion syyt pois, kuten tietyt muistot tai lyriikat, käyttämällä kokeessa surullista instrumentaalimusiikkia, jota ei ole voinut kuulla aiemmin." Selitti yksi tutkijoista Jonna Vuoskoski, Oxfordin yliopistosta. "Näin ollen osallistujen tunnereaktiot on täytynyt olla peräisin musiikista itsestään."

Kommentti: Lue myös englanninkielinen artikkeli: Musical preferences linked to cognitive processes


Boat

Olemme syntyneet näitä hetkiä varten

Kuva
Ystävät, älkää menettäkö toivoa. Olemme syntyneet näitä hetkiä varten. Olen kuullut monen kertovan minulle olevansa syvästi sekaisin ja ymmällään. He ovat huolissaan maailman nykyisestä tilasta. Aikaamme kuvastaa kaikkein tärkeimpien asioiden alennustila. Tämä alennustila ymmärrettävästi hämmästyttää monia ja aikaansaa (usein oikeutetun) raivotilan.

Olet käsittänyt tilanteen aivan oikein. Lapsia, vanhuksia, rahvaita, köyhiä ja avuttomia kohtaan hirvittäviin tekoihin syyllistyneiden ylimielisyys tuntuu henkeäsalpaavalta ja käsittämättömältä. Silti kehoitan ja pyydän sydämeni pohjasta ettet sure itseäsi tyhjäksi näiden vaikeiden aikojen vuoksi. Ennen kaikkea ettet menetä toivoa. Sanon tämän siksi, koska olemme syntyneet näitä hetkiä varten. Kyllä, vuosien ajan olemme harjoitelleet ja valmistautuneet käymään läpi juuri tämän aavikkoisen taistelun.

Ladybug

Masennus ei ole normaali sairaus: Metsästäjä-keräilijöillä hallussaan parannuskeino

depression
Masennus on globaali epidemia. Se on tärkein tekijä itsemurhissa, jotka tänä päivänä vaativat maailmanlaajuisesti yli miljoonan ihmisen hengen vuosittain. Yksi neljästä amerikkalaisesta kärsii kliinisestä masennuksesta elämänsä aikana, ja luvut nousevat jokaisen uuden sukupolven myötä.

Se ryöstää ihmisiltä unen, energian, keskittymiskyvyn, muistin, seksivietin, ja peruskyvyn nauttia elämästä, kertoo The Depression Cure kirjan tekijä ja kliinisen psykologian professori Stephen Ildari. Masennus voi tuhota ihmisten halun rakastaa, työskennellä, leikkiä ja jopa elämänhalun. Hoitamattomana se voi aiheuttaa pysyvän aivovaurion.

Masennus laukaisee aivojen kipukeskuksia siinä määrin, että monet Ildarin psykiatriset potilaat ovat kutsuneet sitä tuskaksi, kärsimykseksi ja kidutukseksi. "Monet alkavat katsoa kuolemaa tervetulleena pakokeinona," hän kertoo Ted-konferenssin luennolla.

Kommentti: Lue myös englanninkielinen artikkeli: Put down the pills & pick up a shovel: Gardening makes you happier & smarter


People 2

Empaattiset ihmiset ovat sosiopaatin ensimmäinen kohde - suojele itseäsi

Kuva
© Fotolia Olly
Empatia-ansa: terapeutit ja ohjaajat ovat lähes aina empaattisia helpottaakseen potilaiden toipumista - mutta tämä ominaisuus voi johtaa huolehtivaiset ihmiset sosiopaattien kynsiin, joiden toimintaa avustavia tri Jane & Tim McGregor kutsuvat "apaatikoiksi". Tätä julmaa peliä käsittelevän artikkelimme tarkoitus on auttaa tunnistamaan vaaratekijät ja joutumasta uhriksi.

Sosiopaatin kohteeksi päätyneet ihmiset reagoivat usein itseään syyllistävillä kommenteilla, kuten "olin niin typerä", "mitä oikein ajattelin", tai "minun olisi pitänyt kuunneella vaistoani". Mutta sosiopaatin kanssa oleminen on kuin aivopesua. Sosiopaatti käyttää yleensä pinnallista charmiaan ihmisten ehdollistamiseen ja manipulointiin.


Kommentti: Surullisesti juuri huijatuksi tulemisen häpeä ja syyllisyys estävät ihmisiä kertomasta mitä heille on tapahtunut, joka edelleen hämärtää sosiopaattien toimintatapoja, johtaen yhä uusiin uhreihin. Mikäli ihmiset pääsisivät tämän häpeän yli, voisivat he verkostoitua muiden kanssa näistä saalistajista ja paljastaa heidän toimintatavat, estäen uusien uhrien syntymistä.


Ensikohtaamisissa sosiopaatit pyrkivät usein arvioimaan ihmisten empatiakykyä, joten sen selvittämistä tähtäävien kysymysten pitäisi laittaa jokaisella varoituskellot soimaan. Korkeasti empaattiset ihmiset ovat usein hyväksikäytön kohteena. Alhaisemman empatiakyvyn omaavat mieluummin ohitetaan, vaikkakin heitä voidaan käyttää osana tätä julmaa peliä.

Sosiopaatit muodostavat 25% vankien populaatiosta, tehden yli kaksi kertaa enemmän aggressiivisia rikoksia kuin muut rikolliset. Sosiopaattien tilastot rikosten uusimisessa on noin puolet korkeampi kuin muilla rikollisilla, väkivaltarikoksissa kolminkertainen.

Mutta kaikki sosiopaatit eivät ole vankilassa. On olemassa myös vähemmän näkyvämpi sosiopaattien aiheuttama tunnetrauman painolasti, joka voi johtaa ahdistuneisuushäiriöön, masennukseen ja traumaperäiseen stressihäiriöön.


Kommentti: Itseasiassa voisi väittää, että vain "epäonnistuneet" sosiopaatit/psykopaatit ovat vankilassa, kun taas menestyneet pysyvät vapaina kroonisen valehtelun, petoksen ja manipulaation avulla, aiheuttaen tuskaa ja kärsimystä muille. Kuten kuuluisa psykopatian asiantuntija ja ilman omaatuntoa sekä käärmeet liituraidassa -kirjat tehnyt Robert Hare on todennut:
"Jos en tutkisi psykopaatteja vankilassa, menisin tekemään tutkimusta pörssimarkkinoille"

Kroonisesti traumatisoituneet ihmiset käyttäytyvät usein ylivalppaasti, ahdistuneesti ja tuohtuneesti, oireinaan esimerkiksi jänittyneisyydestä johtuvaa päänsärkyä, ruoansulatusongelmia, vatsakipua, selkäkipua, vapinaa ja pahoinvointia.

Lapsen altistuminen ja vuorovaikutus sosiopaatin kanssa voi jättää elinikäiset haavat. Tämä voi koskea terapiassa olevia - ja heitä jotka ovat toivuttuaan kouluttautuneet terapeuteiksi. Uudelleen altistuminen aikuisena voi laukaista vanhoja tunteita ja traumoja.

Tämä artikkeli pääpointti ei ole sosiopaatit, vaan kuinka selvitä heidän aiheuttamasta vahingosta.

Kommentti: Kuuntele artikkelin kirjoittajien haastattelu Sott Radio verkosta:

The Empathy Trap - Understanding how predators manipulate people's strengths and weaknesses

Mikäli olet kiinnostunut tietämään lisää kuinka psykopaatit/sosiopaatit vahingoittavat empaattisia ihmisiä, saattavat nämä englanninkieliset artikkelit kiinnostaa sinua:


Eye 1

Takaumat Internetin Parhaat: Psykiatri Hannu Lauerma: Valkokauluspsykopaatit (TEDx luento)

valkokauluspsykopaatti
Psykopaatit pitävät yllä normaaliuden maskia, piilottamalla todellisen patologisen luonteensa sen taakse.
Pieni mutta hyvin vaarallinen joukko väestöstä on kyvytön tuntemaan empatiaa. Psykopaatit "sopeutuvat" yhteiskuntaan pitämällä yllä ns. normaaliuden maskia. Osa heistä on oppinut piilottamaan patologisen käyttäytymisen niin taidokkaasti, ettei heitä koskaan diagnosoida. Psykiatri Hannu Lauerma kertoo Helsingin TEDx-luennossaan valkokauluspsykopaateista:
[persoonallisuushäiriöisten] joukossa on pienenpieni siivu psykopaatteja, jotka ovat niin etevästi sopeutuneita, että he eivät saa mitään persoonallisuushäiriödiagnoosia, koska se edellyttää näkyvää poikkeavaa käyttäytymistä ja häiriintymistä. Valkokauluspsykopaateista, hyvin harvalukuisista persoonallisuuksista, monet hakeutuvat ammatteihin, jotka ovat [heidän] kykyjä vastaavia. Eli he ovat poliitikkoja, yrityssaneerajia, liikemiehiä, upseereita, pappeja, psykologeja ja lääkäreitä.

[...]

Näiden ihmisten hermosto ei reagoi jännitykseen, vaaraan ja konflikteihin samalla lailla kuin muiden... [psykopaattien] hermoston sähköinen virittyminen on pohjimmillaan alikierroksilla, jolloin tavallinen elämä on psykopaatille kaameaa. Se ei tunnu miltään, vaan he joutuvat elämään eräänlaisessa turtuneisuuden tilassa... kysymys on nimenomaan siitä, että tämä tunteettomuus koskee myötätuntoreaktioita suhteessa muihin.... kysymys on myötäkärsimyksen puutteesta.

Normaali ihminen tuntee epämiellyttävää tunnetta, jos joku lähimmäinen makaa lattialla ja kiemurtelee kivusta. Psykopaatti ei reagoi siihen. Hän voi seurata esimerkiksi lapsen kiduttamista videolta, todennäköisesti näyteltyä sellaista, aivan ilman minkäänlaisia tunnereaktiota. Kaikki psykopaatit eivät ole väkivaltaisia, tai väkivaltaan taipuvaisia. Vaan tyylipuhtaaksi viljelty herrasmiespsykopaatti kykenee hankkimaan elannon aivan verettömästi, ainoastaan siten, että hän jättää jälkeensä mentaalisesti sortuneita ihmisiä.
Katso koko luento tästä:

Kommentti: Psykopatialla näyttäisi olevan geneettinen tausta, ympäristön vaikuttaessa sen eri ilmenemismuotoihin. Tasapainottomasta ja ongelmallisesta perheestä tuleva psykopaatti on usein fyysisesti väkivaltaisin. Kuitenkaan, edes tasapainoinen perhetausta ei näytä vaikuttavan psykopaatin omaantuntoon; hän on edelleen kylmäverinen, manipuloiva ja toisia hyväksikäyttävä loinen. Ainoa huomattava ero on, että tasapainoisemman perhetaustan omaava psykopaatti luultavasti turvautuu manipulaatioissaan väkivallattomimpiin keinoihin. Robert Hare kirjoittaa kirjassaan 'Ilman omaatuntoa':
  • Emme löytäneet todisteita, että psykopaattien perhetaustat eroaisivat muista rikollisista. Suurin osa rikollisista tulee perheistä, joissa on ollut jonkinlaisia ongelmia.
  • Ei-psykopaattisilla henkilöillä perhetausta liittyi vahvasti rikosten aloitusikään ja rikoksien vakavuuteen. Rikkinäisen perhetaustan omaavat henkilöt joutuivat ensimmäisen kerran oikeuteen keskimäärin 15-vuotiaina. Tasapainoisemmista perheistä tulevat joutuivat oikeuteen keskimäärin 24-vuotiaina.
  • Kontrastina tähän psykopaattien perhetausta ei vaikuttanut mitenkään rikollisuuden syntyyn. Psykopaatit joutuivat oikeuden eteen keskimäärin 14-vuotiaina huolimatta siitä, olivatko he rikkinäisistä vai tasapainoisista perheistä.
  • Tutkimustulokset rikollisista jotka eivät olleet psykopaatteja ovat johdonmukaisia yleisen tutkimusmateriaalin kanssa; perhetausta vaikuttaa rikollisuuden ajankohdan syntyyn. Toisaalta täysin terve perhetausta ei vaikuta psykopaatin itsekkyyteen ja empatia-kyvyttömyyteen, vaikka hänen muut perheenjäsenensä olisivat tasapainoisia yksilöitä.
  • On olemassa yksi tärkeä poikkeus näihin johtopäätöksiin: Tutkimuksemme viittaa siihen, että tasapainottomista perheistä tulevat psykopaatit tekevät paljon enemmän väkivaltaisia rikoksia, kuin tasapainoisista perheistä tulevat psykopaatit. Ei-psykopaateilla perhetausta ei vaikuta suuresti väkivaltaisuuteen. Sosiaaliset kokemukset näyttäisivät vaikuttavan psykopatian tavassa ilmentyä. Häiriintynyt perhetausta, jossa väkivalta on yleistä, siirtyy voimakkaasti psykopaattiin, koska väkivalta ei eroa emotionaalisesti muusta käyttäytymisestä. Myös muut ihmiset tietenkin omaksuvat väkivaltaista käyttäytymistä, mutta he eivät välttämättä käyttäydy samalla tavoin, koska heillä on kyky tuntea empatiaa ja hillitä impulssejaan.
Lue myös seuraavat psykopatiaa käsittelevät artikkelit:


Eye 2

SOTT Fokus: Ponerologian perusteet, osa 2: Psykopaatti ja normaaliuden maski

Kuva
© M.C. Roessler 2010
Wall Streetin Psykopaatti?

Bernie Madoff perusti sijoitusyhtiönsä 'Bernard L. Madoff Investment Securities LLC' vuonna 1960. Yhtiö (ja Madoff) nousi Wall Streetin merkittäväksi vaikuttajaksi, kehittäen teknologian josta muodostui Amerikan ensimmäinen ja suurin teknologiapörssi NASDAQ. Madoff oli yhtiönsä hallituksen puheenjohtajana vuoteen 2008 saakka, jolloin hänet pidätettiin sijoitushuijauksesta. Madoffia, jolla oli yli 800 miljoonan dollarin osakeomaisuus vaimonsa Ruth Alpernin kanssa, pidettiin talousnerona ja tuotteliaana filantrooppina. Hänestä huokui hyvinvoinnin, luottamuksen ja kontaktien aura ja moni luotti häneen yhteiskunnan tukipilarina. Eikö kuulostakin hyvältä tyypiltä, vai mitä?

Hän ylläpiti humanitääristä imagoaan työskentelemällä useissa voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa (esim. New Yorkin American Jewish Congress ja Yeshiva University), istumalla lukuisissa komissioissa ja johtokunnissa, sekä lahjoittamalla miljoonia koulutukseen, politiikkaan, kulttuuriin ja lääketieteeseen. Hänen yhtiönsä kotisivuilla luki (myöhemmin poistettu): "Asiakkaamme tietävät että Bernard Madoffilla on henkilökohtainen halu ylläpitää tahratonta mainetta arvojen, oikeudenmukaisuuden ja korkeiden eettisten periaatteiden suhteen, jotka ovat aina olleet yhtiön tunnuspiirteitä." On hauskaa kuinka asiat muuttuvat jälkikäteen, kun saamme hieman perspektiiviä tapahtumiin. Vasta joulukuussa 2008 ihmiset alkoivat tulla tietoisiksi, että tämä "henkilökohtainen halu" oli luonteeltaan jotain hyvin erilaista, kuin mitä he aikaisemmin ajattelivat.

Kommentti: Go to Part 3 in the Ponerology 101 series


Eye 2

SOTT Fokus: Ponerologian perusteet, osa 1: Łobaczewski ja poliittisen ponerologian alkuperä

Psychopaths rule our world
© Sott.net
Välittömästi toisen maailmansodan jälkeen, ja edelleen neuvostodiktatuurin vuosikymmeninä Itä-Euroopan maissa, ryhmä tiedemiehiä - lähinnä Puolasta, Tsekistä ja Unkarista - tekivät yhdessä salaista tutkimustyötä totalitarismin luonteesta. Valtion salaisen palvelun estäessä yhteyden länteen, säilyi heidän työnsä salaisena samaan aikaan kun Hervey Cleckley ja Gustave Gilbert kamppailivat samojen kysymysten parissa.1 Ryhmän viimeinen elossa oleva jäsen, puolalainen psykologi ja psykopatian asiantuntija Andrzej Łobaczewski (1921-2007) nimesi uuden tieteenalan (psykologisten, psykiatristen, sosiologisten ja historiallisten oppien synteesin) "ponerologiaksi". Łobaczewski lainasi termin historiallisen puolalaiskylä Tyniecin benediktiiniluostarin munkeilta. Termi on johdettu uuden testamentin kreikasta (poneros): sana viittaa synnynnäisen pahuuden korruptoivaan vaikutukseen. Osuva kuvaus psykopatiasta ja sen sosiaalisista vakutuksista.