© Daniel MaesKuvassa isä Daniel ja 5-vuotias Fadia, joka syntyi kun terroristit aloittivat hyökkäyksen Qaraan. Fadia selvisi hengissä pysymällä piilossa kellarissa Isä Danielin ja muiden kanssa.
Haastattelin Isä Danielia hiljattain ja tässä on hänen tarinansa. Hän kertoi miksi lähti Syyriaan seitsemän vuotta sitten ja minkälaisen kulttuurishokin koki saavuttuaan sinne ensimmäisen kerran. Lisäksi hän sanoi, ettei Syyriassa tapahtunut mitään kansannousua ja kertoi näkemyksiään kemikaali-iskuja ympäröivästä propagandasta. Isä Daniel välitti syyrialaisten sydäntäsärkeviä tarinoita ja kehui tukea, jota he ovat saaneet Hizbollahilta, Syyrian armeijalta ja Venäjältä.
Sopusointuinen yhteiskunta
Tapasin Mar Yakub -luostarin perustajan Äiti Agnes-Mariamin erään kansainvälisen kirkolliskokouksen yhteydessä. Mar Yakub oli aikoinaan yksi kuuluisimmista Lähi-idän luostareista. Äiti Agnes-Mariamin vaatimaton asenne ja elämäntyö tekivät minuun vaikutuksen, jonka vuoksi kutsuin hänet usein luennoimaan Belgiaan. Hänen luentonsa saivatkin erittäin hyvän vastaanoton. Myöhemmin hän kysyi, että olisinko vuorostani halukas vierailemaan heidän luonaan Syyriassa. Tuolloin päätin lähteä matkaan.
Minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta arabimaista, joten olin hyvin ennakkoluuloinen. Ajattelin, että muslimimaissa tulee olla erittäin varovainen. Kokemukseni olikin täydellinen kulttuurishokki, mutta eri tavalla kuin ajattelin. Saamani vieraanvaraisuus oli aivan uskomatonta ja suurin osa väestöstä läpi eri uskontoryhmien oli hämmästyttävän yhtenäinen; shiiat, sunnit, ortodoksit, katolilaiset — ihan kaikki. Elämä oli kokonaisuudessaan harmonista; en ole koskaan tavannut yhtä sopusointuista yhteiskuntaa.
Vieraanvaraisuus ei rajoittunut vain kristityille; maassa ei eroteltu keskenään muslimeja ja kristittyjä. Damaskoksessa ei pidetty ovia lukittuina. Eräänä iltana tapasin siellä kristityn naisen, jolla oli oma matkailutoimisto. Muistan hänen kertoneen: "Olen käynyt monissa maissa ja paikoissa. Olen käynyt Brysselissä ja Pariisissa, mutta ei ole toista kaupunkia kuin Damaskos, jossa voit kulkea öisin huoletta."
Hän oli kaunis nainen ja pystyi kulkemaan turvallisesti kaduilla. Sairaalahoito oli ilmaista, paitsi lääkkeet (jotka valmistettiin Syyriassa!) ja yliopistossa opiskelu maksoi noin 20 euroa [vuodessa]. Näin edessäni vauraan, turvallisen, vieraanvaraisen ja sopusointuisan yhteiskunnan. Ja maahan saapuneita pakolaisia, joista n. miljoona oli Irakista ja osa Bosniasta, kohdeltiin kuin omia kansalaisia.
© Daniel Demeter/Syria Photo GuideQarassa, Syyriassa sijaitseva Mar Yakubin luostari.
Syyriassa ei tapahtunut kansannousua
Kun valheita alkoi ilmestyä, päätin vastata niihin totuudella. Eräskin journalisti väitti, että ollessaan Syyriassa he "pyysivät leipää mutta saivat sen sijaan luoteja" — ikään kuin todistaakseen, että Syyriassa olisi meneillään kansannousu. Mutta ollessani Syyriassa ennen sotaa, maksoi 10 leipäpalaa vain 10 senttiä, eli kymmenesosan eurosta. Journalisti puhui siis pelkkää hölynpölyä ja näitä valheita vastaan olen päättänyt taistella. Länsimaat kun yrittävät "löytää" mitä tahansa, jolla tuhota Syyrian.
Silloin tällöin menimme kristittyjen perheiden luokse rukoilemaan sairaiden puolesta. Eräänä perjantai-iltana kävellessämme papin luokse Qaraan hakemaan ruokaa, näimme joukon nuoria ihmisiä moskeijan luona.
He huusivat, kiljuivat ja heiluttelivat Assadin vastaisia kylttejä. Pappi kertoi myöhemmin, etteivät mielenosoittajat olleet syyrialaisia. He olivat tulleet muualta ja kuvasivat "protestiaan" videolle. Al Jazeera maksoi heille tästä runsaskätisesti. Tämä oli se niin sanottu kansannousu. Onneksi tuolloin tilanne oli vielä alkuvaiheessa, sillä muuten emme olisi elossa tänä päivänä. Oli erittäin epämiellyttävää kävellä heidän ohitseen.
Tuolloin emme tienneet sen olleen niin järjestelmällistä. Kuulimme ystäviltä saman tapahtuneen muualla Syyriassa. Kukaan kyläläisistä ei antanut tukeaan näille nuorille rettelöitsijöille. Mutta silti heidän joukkonsa kasvoi. Alkoi tuhopoltto ja aseellinen väkivalta. Myös mainitsemani pappi joutui hyökkäyksen kohteeksi — hänet ryöstettiin ja koitettiin kuristaa. Hän pääsi hädin tuskin pakenemaan näitä oudolla aksentilla puhuvia naamioituneita miehiä.
Tämä aseellinen järjestäytynyt "oppositioryhmä" pääsi määräämään asioista. Homsissa ja Al-Quseirissa kristittyjen ja maltillisten muslimiperheiden lapsia uhattiin ja jopa tapettiin, mikäli vanhemmat eivät suostuneet osallistumaan hallituksen vastaisiin mielenosoituksiin. Syyrialainen arkkipiispa Jean-Clément Jeanbart sanoi: "Jos Aleppon kansalaiset eivät olisi vastustaneet näitä aseistautuneita joukkioita ja auttaneet armeijaa, olisi koko kaupunki päätynyt kapinallisten käsiin yhdessä päivässä."
Ei ollut mitään kansannousua tai todellista "sisällissotaa" syyrialaisten aloitteesta. Tähän ei ollut mitään syytä.
Syyria: maa, jolla on rikas historia ja kulttuuri. Suuri enemmistö syyrialaisista tukee edelleen demokraattisesti valittua presidenttiään ja Syyrian armeijaa.
Kemikaali-iskujen propaganda
Elokuun 2013 kemikaali-iskujen käsittely mediassa oli häpeällistä. Yksikään toimittaja ei kirjoittanut ristiriidoista tai esittänyt kriittisiä kysymyksiä. Ennen tätä tapahtumaa joutui elokuun alussa 11 kylää hyökkäyksen kohteeksi Latakiassa. Ihmisiä kuoli, koteja tuhottiin ja monia lapsia kidnapattiin. Yritimme auttaa heidän etsinnöissä. Koostimme listan, josta kävi ilmi nimi ja sukupuoli, sekä oliko henkilö kadonnut, kidnapattu vai murhattu. Media ei maininnut tästä sanallakaan.
Vuonna 2012 Obama oli vastannut median kysymyksiin, että kemiallisten aseiden käyttö ylittäisi "punaisen viivan". Toisin sanoen hän antoi syyn hyökätä Syyriaan, mitä "kansainvälinen yhteisö" malttamattomasti odottikin. Syyria antoi YK:lle ja sen virastoille lukuisia Aleppon sairaalan nunnien vahvistamia kirjeitä, jotka sisälsivät todisteita kapinallisten syyllisyydestä moniin kemikaali-iskuihin. Yksikään kirje ei saanut vastausta, eikä yhtäkään [niissä mainittua] iskua ole tutkittu.
Damaskokseen oli lähetetty YK:n virallinen tutkimuskomitea. Pian sen jälkeen Ghoutan kylässä tapahtui massiivinen kemikaali-isku. Länsimaiset johtajat alkoivat välittömästi ilmaisemaan järkytystään tekoa kohtaan ja olettivat Assadin olleen sen takana, vaikkei tutkimuskomitea ollut ehtinyt edes aloittamaan työtään. Lisäksi nämä johtajat antoivat hyvin erilaisia lukuja kuolleista, vaihdellen 200:sta 1000:een asti. Ilmeisesti yhteisymmärrys syyllisen (Assadin) osoittamiseen ei tuottanut niin paljon vaikeuksia kuin kuolleiden määrän selvittäminen.
Välittömästi tapahtuman jälkeen julkaistut 35 ammattitason videota, joista näkyi suuret määrät kuolleita lapsia, levisi ympäri maailman. Se mitä jätettiin kertomatta, oli tämä: syyrialaisperheet olivat jo kauan sitten hylänneet alueen taisteluiden vuoksi. Eikä siellä näkynyt äitejä tai vanhuksia. Monet Latakiasta kotoisin olevat vanhemmat tunnistivat aiemmin kidnapatun lapsensa näistä kuvista.
Kuinka onkin mahdollista, ettei näissä kuvissa ja aineistoissa näkynyt lasten vanhempia? Kuinka he pystyivät julkaisemaan kaiken tämän aineiston niin pian hyökkäyksen jälkeen? Miksi näiden viattomien lasten ruumiit oli sijoiteltu nätisti yhteen huoneeseen? Ja tämä kylässä, joka oli jo tyhjennetty — miksi siellä oli lapsia alunperinkään? Sen sijaan että kukaan olisi esittänyt näitä kysymyksiä, heitettiin sen sijaan syytöksiä ilmaan, ennen kuin mitään tutkintaa oli suoritettu. Minulle tämä on selvä merkki siitä, että tapahtumia on lavastettu.
Olen yrittänyt tehdä selväksi, etteivät ihmisten sanat ja teot ole neutraaleja. Onkin tärkeää kysyä: seisotko murhaajien kanssa vai totuuden ja viattomien uhrien puolella?
Lisäksi kaikkien olisi jo tähän päivään mennessä tullut ymmärtää, että väitteet Irakin joukkotuhoaseista olivat pelkkiä valheita: niitä ei koskaan löytynyt. Nyt meille kerrotaan että Assad tappaa omia kansalaisiaan? Jokainen jolla on vähänkään aivokapasiteettiä jäljellä tulisi ymmärtää, että kyseessä on lavastus, että nämä väitteet eivät kestä päivänvaloa.
Syyrian kansa tietää keitä heidän tappajansa ovat; terroristit. He tietävät keitä heidän suojelijansa ovat; Syyrian armeija liittolaisineen. Joten en voi kuin kysyä toimittajista: luuletteko te typeryyksissänne meidän olevan niin typeriä, ettemme kykene tietämään, ketkä ovat murhaajia ja ketkä pelastajia?
Tänäkin päivänä läpi Syyrian löytyy seiniltä kuvia ja julisteita, joissa ylistetään Assadia ja Putinia — tämä on todellisuus.
Venäjä kertoo totuuden ja länsimaat jatkavat valehteluaan.
Sydäntäsärkeviä tarinoita
Minulla on monia tarinoita muistoissani Syyriasta. Kerron niistä muutaman: Toukokuussa 2016 useita syyrialaisia ja libanonilaisia kokoontui yhteen juhlistamaan marttyyreitään. Heillä oli paljon koskettavia tarinoita. Eräs nainen oli lapsensa kanssa siellä. Hän kyynelehti, mutta pystyi silti hymyilemään minulle. Terroristit olivat tappaneet hänen rakkaansa. Vaikka olin ulkomailta ja Euroopasta, niin nämä ihmiset kohtelivat minua ystävällisesti. En silti voinut olla tuntematta häpeää.
Sitten oli erään Fawadin muslimiperhe. Homsin kristittyjen asuinalue oli ensimmäisiä, jonka media kertoi ns. kapinallisten "vapauttaneen". Todellisuudessa he keskittyivät tappamiseen, ryöstelyyn ja tuhoamiseen. 130 000 kristittyä karkoitettiin ja myös muslimit kohtasivat kärsimystä ja kauhua näissä kapinallisten "vapautustoimissa". Fawadin isä kertoi ainoan poikansa opiskelleen Homsin yliopistossa. Eräänä päivänä hän ei tullut kotiin; hänet oli kidnapattu. Etsinnät eivät tuottaneet tulosta.
Jonkin ajan päästä vanhemmille soitettiin: "Haluaisitteko nähdä poikanne vielä?" Isä lupasi antaa heille kaiken omaisuutensa ja tekevänsä mitä tahansa, jotta saisi poikansa takaisin. Muutaman päivän päästä joku soitti ovikelloa. Avattuaan oven he näkivät poikansa muovisäkissä ja kuulivat auton kiihdyttävän poispäin. Pojan ruumis oli paloiteltuna säkissä. Aluksi isä oli täynnä raivoa. Myöhemmin hän puhui suurella vakaumuksella pojastaan: "Me annamme anteeksi niille jotka tappoivat poikamme. Annamme anteeksi Fawadin ja Jumalan puolesta. Tämä on se hinta, jonka joudumme maksamaan rauhasta."
He tunsivat olonsa niin eksyneeksi ja väsyneeksi jatkuvaan kärsimykseen.
Ennen ja jälkeen kuvia Syyriasta. Luulevatko ihmiset tosissaan, että "kapinalliset" ajattelevat Syyrian parasta?
Kokemuksemme Syyrian armeijan ja Hizbollahin vapauttamassa Qarassa
Vuodesta 2012 lähtien alkoi kaupunkiimme saapua outoja parrakkaita ja raskaasti aseistettuja miehiä. Tämä kasvatti kaupungin asukasluvun 25 000:sta 80 000:een. Kymmenet tuhannet aseistetut terroristit hyökkäsivät Qaraan, käyttäen sitä tukikohtana muualle suunnattuihin hyökkäyksiin. He onnistuivat kuitenkin sieltä käsin suorittamaan vain kaksi tai kolme pientä hyökkäystä.
Piilouduimme yhdessä muslimiperheiden ja lasten kanssa kirkon kellariin, pysytellen täysin äänettöminä. Muslimit pitivät huolta meistä, ja me pidimme huolta heistä, viihdyttäen heidän lapsiaan parhaan kykymme mukaan. Meillä kaikilla oli täysi työ keksiä heille tekemistä sekä myös muilla keinoin estää heitä tuntemasta pelkoa. Meillä muilla [aikuisilla] ei ollut aikaa tuntea pelkoa.
Kannoimme sisälle huonekaluja, joiden takana musliminaiset nukkuivat. Me nukuimme toisella puolella. Kokonaisen viikon ajan meillä ei ollut lainkaan vettä, mutta onneksi maassa oli lunta. Meillä oli puutarha, josta saimme manteleita, kirsikoita, taateleita ja viinirypäleitä. Meillä oli kellarissa myös maissisäkkejä ruoaksi. Tämä yhdessä eläminen oli silmiä avaava kokemus.
Eräänä sunnuntaiaamuna ovi avautui ja sisälle astui mies sanoen: "se on ohi." Hänen nimensä oli Ruah Allah, eli "Jumalan Henki".
Hizbollahista oli suuri apu taistelussa Qaran terroristeja vastaan. He olivat ensimmäisenä tarjoamassa apua; yhdessä Syyrian armeijan kanssa he suojelivat ja pelastivat Syyrian kansalaisia. Se, että olemme vielä hengissä on ainoastaan heidän ansiotaan. Marraskuussa 2013 Qara oli erittäin vaarallinen paikka.
Hizbollah perustettiin alunperin, koska sionistit murhasivat näiden ihmisten vaimoja ja lapsia sekä tuhosivat heidän kotejaan. He ovat nuoria idealisteja, jotka liittyivät Hizbollahiin kapinallisina, haluten palvella ja suojella kansalaisiaan. He ovat myös vannoneet auttavansa niitä, jotka joutuvat samantapaisesti julman agression kohteiksi. Mikäli Syyria luhistuisi, ei myöskään Libanon selviäisi tämän jälkeen muutamaa päivää enempää. Näiden nuorten idealismi oli inspiroivaa. Shiiojen tapaan he taistelevat yhdessä syyrialaisten sotilaiden kanssa, joista suurin osa on sunneja. He tekevät myös hyvää yhteistyötä kristittyjen kanssa. Tämä oli miellyttävä kokemus. He jatkavat yhä kansalaisten suojelua ja myös meitä.
Vuoden 2013 lopussa [Syyrian] armeija ja Hizbollah puhdistivat kaupungin terroristeista. Yksi terroristiryhmä toisensa jälkeen pakeni. Emme tarkkaan tiedä kuinka tämä kaikki tapahtui, mutta Syyrian armeija ja sen liittolaiset olivat saaneet yliotteen. Tuona hetkenä kaupungista löytyi yhä pieniä kapinallisjoukkoja. Hieman tämän jälkeen osa asukkaista palasi takaisin ja kauppoja sekä liikkeitä avattiin uudelleen, mikä kohotti ihmisten mielialaa. Jotkut asukkaat palasivat auttaakseen jälleenrakennuksessa. Puutarhamme on enimmäkseen tuhoutunut, mutta työskentelemme sen palauttamiseksi ennalleen.
Rohkeita Hizbollahin sotilaita.
Venäjä astuu näyttämölle
Olemme myös hyvin kiitollisia Venäjälle. Mikäli Venäjä ei olisi tullut vuonna 2015, emme olisi tänään tässä eikä Syyriaa enää olisi olemassa. Venäjä sanoo sen minkä se tekee ja tekee sen mitä se sanoo. Meillä ei ole ollut suoraa kanssakäymistä venäläisten kanssa. Pohjois-Aleppo oli heihin enemmän yhteydessä. Olemme kuitenkin nähneet täysiä kuorma-autoja sisältäen tarvikkeita Venäjältä. He saivat paljon aikaiseksi.
Venäläisillä on luonnollisestikin omat syynsä olla paikalla. Aivan kuten Yhdysvallat on siellä palvellakseen omia tavoitteitaan, jotka se haluaa saavuttaa tuhoamalla Syyrian ja asettamalla valtaan nukkehallituksen. Näin he ovat tehneet monessa maassa viimeisten 25 vuoden aikana, jonka johdosta 20 miljoonaa ihmistä on kuollut. Venäjä toisaalta haluaa tehdä kaikkensa luodakseen vakautta Syyriaan ja edistää omaa turvallisuuttaan.
He [venäläiset] tukevat ideaa siitä, että Syyrian tulisi itse valita hallituksensa ja presidenttinsä. He haluavat suojella Syyrian vakautta ja itsenäisyyttä. Mikäli Venäjällä on jonkinlainen oma agenda kaikessa tässä, on silti valintani haluanko mieluummin Yhdysvallat tai Venäjän tänne nopeasti tehty. Me emme tunne muuta kuin kiitollisuutta venäläisiä kohtaan. Kuten mainitsin, me emme tavanneet heitä henkilökohtaisesti. Kuitenkin perustuen kaikkeen näkemääni ja kuulemaani Syyrian kansalaisilta, tiedän tarpeeksi.
On myös pakko myöntää, että Putin on varsinainen taiteilija. Venäjä asetti lentokieltoalueen USA:lle! Tämä on täysin vastakkaista sille, mitä Yhdysvallat halusi tehdä: luoda lentokieltoalueita auttaakseen terroristeja, ei Syyrian armeijaa. Ja vaikka ns. kansainvälisellä koalitiolla on enemmän sotavoimaa, kykenee Venäjä tekemään niin paljon enemmän. Venäjä on monta kertaa parempi kuin ne, jotka suojelevat ja ohjailevat ISIS:in taistelijoita poliittisten päämäärien vuoksi.
Syyrialaiset ovat äärettömän kiitollisia Venäjälle ja presidentti Putinille.
Tämänhetkinen tilanne Qarassa: apua yhteisöltä ja kirkolta
Äiti Agnes-Mariam perusti heti sodan alettua kolme avustuskeskusta: Jeramaan (Damaskus), Karaan (luostari) ja Tartukseen. Vastaanotamme useita kontteja, mutta emme tee näillä tarvikkeilla mitään, mikäli niitä ei saada organisoitua eteenpäin. Vastaanotamme paljon lääketarvikkeita, sillä ihmiset tarvitsevat apua kaikkialla. Työskentelemme vuorokauden ympäri lajitellaksemme nämä, sekä myös muunlaiset tarvikkeet. Vastaanotamme varastoomme lääketarvikkeita, vaatteita sekä ruokaa, jotka me sitten lajittelemme. Otamme nopeasti ensiksi konteista kaiken ruoan (pilaantumisvaaran takia). Laitamme kaiken siististi laatikoihin ja kirjoitamme mitä ja kuinka paljon kussakin laatikossa on. Lähetämme sitten nämä laatikot eteenpäin.
Tilanne on traaginen. Terroristit saavat hyvää huolenpitoa ja aseistusta sponsoreiltaan, kun taas syyrialaiset ovat lääkeavun tarpeessa. Terroristit ovat tuhonnet monia sairaaloita, itse asiassa joukoittain sairaaloita. Ruotsi on onneksi yhteistyössä Punaisen Puolikuun kanssa tarjonnut käyttöömme ison sairaalan kaikkine varusteineen. Se on täydellinen ja moderni klinikka ja olemme tästä hyvin kiitollisia. Olemme alusta lähtien saaneet suurta apua myös hollantilaiselta Dorcas-järjestöltä.
Äiti Agnes-Mariam on satojen vapaaehtoistyöntekijöiden ja muutaman palkkatyöläisen avulla myös tarjonnut lämpimiä aterioita Aleppossa viime syyskuusta lähtien. 25000 lämmintä ateriaa, viisi päivää viikossa, kahden kuukauden ajan, käyttäen paikallisia tuotteita - näin tukien samalla alueen työllisyyttä. On suuri ihme, että suunnitellun kahden kuukauden sijasta, jatkuu tämä toiminta yhä tänään!
Jälleenrakentamiseen on satsattu paljon. Matkustin tässä kuussa takaisin auttaakseni tässä. Lapsiperheet ovat muuttaneet muualle, sanoen haluavansa tulevaisuuden, varmuutta ja turvaa. Toiset ovat kuitenkin jääneet, etenkin joukko innokkaita ja ideoita täynnä olevia nuoria, jotka ovat tehneet paljon työtä ja ponnisteluja Karan jälleenrakentamiseksi. Lisäksi joka päivä yksi sisaristamme järjestää kudontaa 35:lle kylän naisista, jotka saavat tästä tuloja. Kudontatyöt myydään, annetaan tai lähetetään ulkomaisille ystäville. Monet ovat kiittäneet meitä tästä työstä.
Kasvatamme myös sieniä ja tarjolla on myös monia muita pieniä aktiviteetteja, jotka auttavat ihmisiä ansaitsemaan elantonsa. Kylässä oli joukko kehitysvammaisia, jotka olivat eristäytyneet, mutta kutsuimme heidät pääsiäiseksi luostariimme; tämä oli meille kaikille ainutlaatuinen kokemus. He tunsivat tämän jälkeen kuuluvansa yhteisöömme ja ovatkin nyt alkaneet tekemään myös töitä; heidät on nyt integroitu yhteiskuntaan. Rakennamme myös parhaillaan mattotehdasta, jossa ihmiset voivat saada töitä mattojentekijöinä. Kansalaiset eivät varmaankaan odota saavansa mattoja! Mutta yritämme myydä niitä ulkopuolisille auttaaksemme kansalaisia saamaan tuloja. Meidän tulee olla erittäin kiitollisia siitä, mitä meillä on.
Olemme myös työskennelleet korjataksemme puutarhamme ja hedelmätarhamme. Tältä alueelta löytyvät maailman parhaat kirsikat. Saudi-Arabiaan myytiin ennen konteittain kirsikoita. Suuri osa on kuitenkin valitettavasti tuhottu. Mutta olemme istuttaneet tuhansia pieniä kasveja ja puita.
© Monastery of Mar YakubKirsikkapuita Qarassa. | "Jos te elätte minun säädöksieni mukaan ja noudatatte minun käskyjäni, minä annan teille sateet ajallaan, ja maa tuottaa niin paljon satoa ja puut niin paljon hedelmää, että teillä riittää puitavaa viininkorjuuseen asti ja viininkorjuuta kestää kylvämiseen saakka." (Moos. 26:3-4)
Syyrialla on toivoaIsä Daniel kiitti lopuksi minua tilaisuudesta saada puhua julkisesti kokemuksistaan Syyriassa. Hän muistelee kahta toimittajaa, jotka tapasivat hänet Karassa. Toinen heistä aloitti kysymyksellä: "Oletko Assadin kannattaja?" Johon hän vastasi: "Mikäli julkisesti sanoisin vastustavani terroristeja, jotka yrittäisivät tappaa belgialaisen pääministerimme, Michelin, tekisikö se minusta Michelin kannattajan tai Belgian hallinnon maksetun tukijan?" Toimittajat kysyivät myös "sisällissodasta", johon hän vastasi, että sellaista koskaan ollutkaan. "He haluavat luoda tietyn mielikuvan. He haluavat kuulla tarinoita julmasta diktaattorista. Olen melko varma, ettei noita haastatteluja koskaan julkaistu", hän kertoo nauraen. Hän ei tarjonnut toimittajien haluamia vastauksia. Hän kertoi totuuden.
Maa on tullut paljon yhdistyneemmäksi. Martyyrien kunniaksi järjestetyissä juhlakokouksissamme oli selkeästi nähtävissä tämä kansojen yhdistyminen alaviittien, katolisten, shiiojen, sunnien, kristittyjen ja muiden kesken. Meistä on tullut yksi iso perhe, joka jatkuvasti laajentuu ja voimistuu. Jotkut voivat murhata ihmisiä ja tuhota infrastruktuuria, mutta he eivät tule saamaan maatamme polvilleen.
Mietipä tätä: alaviitit ovat luultavasti "pahempia" muslimien silmissä kuin kristityt, sillä alaviitit eivät ole sisällyttäneet oppeihinsa mitään islamilaisuudesta. Ja tämän keskellä on yksi mies, presidentti Assad, jota kaikki tukevat, mukaan lukien myös 70% syyrian sunneista. Elämme yhdessä kuin perhe. Työskentelemme yhdessä luodaksemme yhteisen yhteiskunnan - joka on erittäin vahva.
Toivoa on. Solidaarisuus tulee lisääntymään ja harmonista yhteenkuuluvuutta on vielä löydettävissä. Jokaisella maalla on puutteensa, mutta kaiken kurjuuden keskeltä löytyy myös sankareita. Löytyy sankareita ja pyhimyksiä: muslimien ja muiden keskuudesta.
Näemme myös, että liikumme yksinapaisesta maailmasta kohti moninapaista ja toivon, että tämä vuosi tarjoaa Syyrialle mahdollisuuden jatkaa kehitystään. Olemme kärsineet sodasta monta vuotta, mutta yhtenäisyytemme on vain vahvistunut.
Isä Daniel Maes
Harkitse lahjoituksen antamista Karan Mar Yakubin-luostarille, Syyriassa, jossa Isä Daniel ja muut jatkavat länsimaiden sponsoroimien terroristien tuhoamien alueiden jälleenrakentamista. Isä Daniel on myös kirjoittanut kirjan (hollanniksi) luonnollisesta perhesuunnittelusta.
Lukijoiden kommentit
meidän uutiskirje