Journalisti Oliver Burkeman pohdiskeli hiljattain Guardianin artikkelissaan vapaan tahdon kysymystä ja siihen liittyviä tutkimuksia. On olemassa selkeää näyttöä siitä, kuinka valintamme eivät ole niin vapaita, kuin tietoinen kokemuksemme antaa ymmärtää. Esimerkiksi elimistön eri tilat - kuten nälkä, väsymys tai lisääntymisvietti - voivat vaikuttaa perususkomuksiimme ja päätöksentekokykyymme. Olemme taipuvaisia erilaisiin ajatteluvirheisiin erityisesti silloin, kun nämä tekijät ovat epätasapainossa.
Food Addiction
© Poznyakov/ShutterstockRiippuvuutta aiheuttavat ruoat, kuten gluteeni ja sokeri, aiheuttavat neurokemiallisia muutoksia, joilla on suora vaikutus käyttäytymiseemme.
Burkeman kertoo:
Kyseessä on ehkä filosofian oudoin arvoitus: onko ihmisillä oikeasti vapaa tahto? (Juonipaljastus: en aio ratkaista kysymystä tässä.) Meillä on selkeästi kokemus vapaasta tahdosta: kun olen kaupassa poimimassa cheddar-juustoa ostoskoriini, on minulla silti mahdollisuus muuttaa suunnitelmia ja vaihtaa se wensleydale-juustoon. Silti tämä tuntuu rikkovan fysiikan lakeja: jokaista tapahtumaa (mukaanlukien aivojen toiminta) edeltää aiempi tapahtuma, aina ajanlaskun alkuun saakka. Ei ole tilaa spontaanille valinnalle, liittyi se sitten juustoihin tai ei. Ongelmalla on suuria seuraamuksia: jos meillä ei ole vapaata tahtoa, niin tarkoittaako se esimerkiksi sitä, ettei meidän tulisi rankaista murhaajia? Joten oli hieman hermostuttavaa lukea tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisten uskomukset muuttuvat, jos he ovat väsyneitä, seksuaalisesti kiihottuneita tai virtsaamisen tarpeessa. Psykologit Roy Baumeister ja Michael Ent kertovat, että kaikki kolme tilaa vaikuttavat ihmisen käsitykseen vapaan tahdon olemassaolosta.
On hyvä pitää mielessä että kova determinismi ja materialismi sisältävät hyvin suuria epäloogisuuksia. Ne ovat terveen järjen vastaisia, kuten filosofi Thomas Nagel on maininnut uudessa kirjassaan Mieli ja Kosmos. Vapaa tahtomme on silti jollakin tapaa rajoittunutta. Viime vuosien kognitiivisen tieteen tutkimukset ovat tuoneet uutta ymmärrystä tähän aiheeseen ja siihen, kuinka mielemme oikein toimii.

Ajattelumme tapahtuu tietoisuuden eri tasoilla: On olemassa tietoinen ja rationaalinen (systeemi 2), sekä tiedostamaton ja intuitiivinen puoli (systeemi 1). Kokemuksemme mukaan ainoastaan tiedostetut puolet ajattelustamme ovat olemassa, mutta todellisuudessa tietoinen puoli on vain jäävuoren huippu. Suurin osa informaatiosta käsitellään syvällä tietoisuutemme ulkopuolella. Systeemi 1 antaa meille taukoamatta erilaisia vaikutelmia, impulsseja ja tuntemuksia, joista emme olemme tietoisia, ja joita emme kykene kontrolloimaan. Tämän nopean ajattelun tarkoitus on arvioida ja ajanmukaistaa eri tilanteita.

Systeemi 2 on tietoinen havaintokykysi, joka on hidas ja laiska. Sen tehtävänä on etsiä uutta/puuttuvaa informaatiota ja tehdä päätöksiä. Suurimman osan ajasta se hyväksyy arvioimatta ja itsestäänselvyytenä viestit, joita systeemi 1 lähettää. Tämä johtuu siitä, että tälläiset kontrolloidut mentaaliset prosessit vaativat paljon enemmän vaivannäköä ja resursseja. Tämä ajattelun hierarkia kehittyi ympäristössä, jossa selviytyminen oli kiinni nopeista päätöksistä; luolamies-Grokilla ei yksinkertaisesti ollut aikaa jäädä pohtimaan, että miksiköhän tuo pörröinen leijona juoksee häntä kohti.

Tämä on helppo ymmärtää, kun katsomme aivojen rakennetta. Meillä on paljon aivojen alueita, jotka esiintyvät myös muilla eläimillä, kuten esimerkiksi limbinen järjestelmä ja tyvitumakkeet. Niissä käsitellään tunteita ja motorisia toimintoja erilaisten neurokemiallisten prosessien kautta. Ne ovat evolutiivisessa mittakaavassa paljon vanhempia. Meillä on myös isojen aivojen kuorikerros, jossa sijaitsevat korkeammat kognitiiviset aivotoiminnot. Meillä on useita erilaisia monimutkaisia järjestelmiä, jotka yhdessä luovat psykologisen kokemusmaailmamme.

Artikkelissa jatketaan:
Tavallaan tässä on järkeä. On loogista että jokin voimakas fyysinen tarve (kuten uni, seksi tai virtsaaminen) muistuttaa meille, että olemme kehomme vankeja, ja saa meidät tuntemaan olomme vähemmän vapaaksi. (Kingsley Amis kuvaili Aristotelesta muunnellen, että miehen libido on "kuin olisi kahlittuna idioottiin".) Sitäpaitsi on muutenkin olemassa paljon todisteita "kehollisesta kognitiosta", eli kuinka elimistömme eri tilat vaikuttavat ajatteluumme. Ilmeisesti pystyt kasvattamaan tahdonvoimaasi puristamalla nyrkkiä. Kirjoitat myös "painavampia" vastauksia kyselyyn, mikäli kysymysten kirjoituslevy tuntuu painavalta. Baumeister ja Ent eivät ole ensimmäisiä, jotka ovat tutkineet vessahädän psykologisia efektejä: tämän tutkimuksen mukaan teemme vähemmän impulsiivisia päätöksiä, kun tunnemme "lisääntynyttä virstaamisen tarvetta". Kun pidätämme virtsarakkoa, niin teorian mukaan kontrolloimme myös muita haluja.
On olemassa myös suuri määrä erilaisia kognitiivisia vinoutumia, jotka ovat läsnä jokapäiväisessä elämässämme. Niiden aiheuttamat seuraukset vaihtelevat harmittomasta hengenvaaralliseen. Esimerkiksi normaalius-vinouma (normalcy bias) aiheuttaa ihmisissä tulevan tai meneillään olevan katastrofin vaikutuksien aliarviointia. Tämä tapahtuu joko vähättelemällä tilanteen vakavuutta tai kuvittelemalla, että kaikki on edelleen normaalisti. Tämä vähentää ahdistusta ja stressiä. Siksi ihmiset jäävät istumaan palavassa lentokoneessa, jossa on tapahtunut onnettomuus nousun aikana, tai jäävät kotiin, vaikka heitä on varoitettu F5-luokan tornadosta, joka iskee pian heidän naapurustoon. Tämä yhtäkkinen uusi informaatio ylikuormittaa ajattelukapasiteetin ja aiheuttaa ihmisissä paikalleen jähmettymistä, vaikka heidän kannattaisi liikkua. Ihmiset jotka ovat henkisesti valmistautuneet tämänkaltaisiin tilanteisiin välttävät todennäköisemmin normaalius-harhan vaikutuksen, jolloin he kykenevät reagoimaan onnettomuuden iskiessä. Näin ollen heillä on enemmän vapaata tahtoa.
Palava kone
© U.S Air ForceKuvittele että istut palavassa lentokoneessa, jossa on tapahtunut onnettomuus laskeutuessa. Aiotko jäädä istumaan paikoillesi, kunnes joku 'auktoriteetti' antaa luvan liikkua, vai suuntaatko samantien kohti ensimmäistä reittiä ulos?
Kannattaa ehdottomasti lukea Timothy Wilsonin kirja Strangers To Ourselves, josta saat lisää tietoa kognitiivisen tieteen kentältä. Burkeman jatkaa artikkelissa:
Tuntuu huolestuttavalta että keskeisimmät uskomuksemme olemassaolosta - kuten käsityksemme vapaasta tahdosta - ovat niin hauraita, että niitä voidaan horjuttaa tällä tavoin. Oletamme että tärkeimmät arvomme, kuten eettiset periaatteet ja poliittiset näkökannat, muodostuvat syvällisen pohdiskelun kautta. Ajattelemme tyytyväisinä, että punnitsemme ensiksi todisteet ja valitsemme sitten kantamme, koska se on oikea. Mutta Baumeister ja Ent näyttävät, ettei tämä ole koko totuus. Uskomuksemme ovat rakennettu hataralle pohjalle. Jos olet kristitty, niin eikö ole ongelmallista tajuta että jos olisit syntynyt Somaliassa, niin mielestäsi Islam olisi oikeassa, ei Kristinusko. Jotkut ateistit rakastavat tätä argumenttia, mutta se pätee myös heihin. Lopulta kukaan meistä ei voi olla varma, etteivätkö satunnaiset tekijät olisi vaikuttaneet suuresti joihinkin näkemyksiimme.
Ympäristö ehdollistaa meidät suosimaan tietynlaista käyttäytymistä. Joukkopsykologian tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmisiä voi manipuloida alitajuisten halujen ja viettien kautta. Propaganda on paljon helpompi havaita, kun et kuulu vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään, tai ole emotionaalisesti sitoutunut siihen. Monet ihmiset tukeutuvat auktoriteetteihin lapsenomaisella mentaliteetilla. He projisoivat positiivisia piirteitä psykopatologisiin yksilöihin ja luottavat heihin naivisti, kuin lapsi omiin vanhempiinsa. Epämiellyttävät ajatukset työnnetään "maton alle", pois tietoisuudesta. Nämä tekijät saavat meidät helposti uskomaan valheita totuuden sijaan.

Artikkeli päättyy tähän:
Millään tällä ei olisi väliä, mikäli filosofisilla uskomuksilla ei olisi vaikutuksia reaalimaailmaan. Mutta niillä on: jos epäilet vapaan tahdon olemassaoloa, niin tutkimuksien mukaan petät kumppaniasi todennäköisemmin, ja autat epätodennäköisemmin avun tarpeessa olevia. Mitä muuta seurauksia sillä voi olla? Jos olet vaalipäivänä väsynyt tai himokas, niin vaikuttaako se äänestyspäätökseesi? Psykologia aiheuttaa minussa joskus paniikkia. Tai ehkä se johtuu vain siitä, että olen juonut liikaa kahvia tänään. Olen täällä jos tarvitset minua, jäätyneenä eksistentiaalisen hämmennyksen tilassa.
Ihmiskunta seisoo evoluution tikapuilla, jossa ainakin osalla on mahdollisuus lisätä omaa tietoa, ymmärrystä ja olemusta. Näin myös jotkut esoteeriset opetukset kertovat meille. Yksilölliset ja kollektiiviset valintamme johtavat meidät joko ylös tai alas näitä tikapuita. Materialistinen maailmankuva on dominoinut tiedettä vuosisatoja, mutta hiljattain tämän ideologian on haastanut usea maineikas asiantuntija. Jos uskomme ettei vapaata tahtoa ole, niin joudumme hyväksymään psykopaattisen näkemyksen maailmankaikkeudesta: universumi on vain mekaaninen kellokoneiston kaltainen monimutkainen laite, jossa me olemme pelkkiä biologisia robotteja, aivan kuten psykopaatit itse.

Unessa elävät autoritaariset ihmiset omaavat hyvin vähän vapaata tahtoa; sitä on tarpeeksi ylläpitämään harhakuvitelmaa omasta vapaudesta. He toistavat kuin papukaijat kaikkea, mitä media on heille opettanut. Jotta voimme laajentaa omaa "vapaata tahtoa", tulee meidän hankkia kriittinen ymmärrys tietoisuuden ja koko elävän järjestelmän luonteesta. Mitä enemmän ymmärrämme objektiivista todellisuutta, sitä enemmän meillä on vaihtoehtoja tehdä tietoisia valintoja jotka hyödyttävät meitä, ja luovat meille käyttökelpoisen roolin elävän järjestelmän sisällä. Kyse ei ole siitä, etteikö meillä olisi vapaata tahtoa; on vain äärimmäisen työlästä voittaa kaikki biologiset, sosiaaliset ja psykologiset tekijät, jotka vaikuttavat meihin jokaisella hetkellä. Me voimme muuttaa ajatusmaailmaamme, mutta se vaatii hyvin paljon vaivannäköä, tietoa, ja ymmärrystä todellisuudesta.