Kuva
© Dremworks Pictures
Ympärillämme näyttää olevan miltei näkymätön maailma, joka voi manipuloida meitä mielensä mukaan. ~ John Keel

Sunnuntaina, lokakuun 30. päivänä 1938, miljoonat radionkuulijat USA:ssa olivat shokissa sisuskalujaan myöten kuultuaan ilmoituksen marsilaisten hyökkäyksestä maahan. Paniikissa, jotkut juoksivat ulos taloistaan huutaen, toiset pakkasivat autonsa ja pakenivat. Vaikka maatajärisyttävä uutinen paljastui Orson Wellesin kuunnelmasovitukseksi H.G Wellsin kuuluisasta "Maailmojen sota" -kirjasta, monet ottivat kuulemansa todesta.

Orson Welles pohjusti surullisenkuuluisan lähetyksensä sanoin: "Tiedämme nyt, kuinka kahdennenkymmenennen vuosisadan alussa maailmaamme tarkkaili ihmistä suurempi äly, vaikkakin yhtä kuolevainen..."

Vaikka Wellesin radiotemppu oli fiktiota, todistusaineiston tarkka analysointi viittaa siihen, kuinka varsinainen todellisuus UFOjen ja niihin liittyvien ilmiöiden ympärillä on paljon oudompi kuin mikään ihmismielen keksimä kuvitelma.

Kuten monet muut lapset ympäri maailman, myös minä unelmoin avaruuden tutkimisesta, matkustamisesta kauemmas kuin kukaan aikaisemmin (tai ainakin Marsiin), yhteyden saamisesta muihin lajeihin ja "tähtienvälisen yhteisön" jäsenyydestä. Kaikki alkoi H.G. Wellsin ja Jules Vernen lukemisesta. Heidän kirjoituksensa käynnistivät mielikuvitukseni ja auttoivat muokkaamaan ymmärrystäni siitä, kuinka todellisuus on oudompaa kuin päältäpäin vaikuttaisi.

Paljon myöhemmin tutustuin myös "UFO-ilmiöön" ja sitä ympäröivään miljööseen. Se oli jännittävää aikaa, mutta pian huomasin ettei käytännönläheisesti asiaan suhtautuvilla tai "new age" -tyypeillä ollut kaikkia (tai mitään) vastauksia UFO-ilmiön herättämiin kysymyksiin. Käytännönläheinen porukka kulutti aikaansa tappelemalla skeptikkojen kanssa, jotka väittivät galaksien välisen matkaamisen vaativan epärealistisen määrän resursseja, joka yksinään riitti todistamaan sen, ettei UFO-ilmiö ole todellinen. New age -väki puolestaan keskittyi omaan napaan tuijottamiseen ja vastaanottamaan viestejä Andromedasta tai "Ashtar -laivueen" komentajalta.

Vaikutti siltä, että kaikkien kolmen leirin argumenteistä puuttui kaksi oleellista tekijää, joita yleensä pidetään yhteensopimattomina: mielikuvitus ja maalaisjärki. Tässä artikkelissa en käy läpi ko. lähestymistapojen hyviä ja huonoja puolia UFO-ilmiön setvimisessä, vaan keskityn jäsentämään todistusaineistoa, joka osoittaa "niiden olleen aina täällä"; UFOjen luonne on "hyperdimensionaalinen" (lähtöisin "ylemmästä ulottuvuudesta", suom. huom.) eikä niinkään ekstraterrestriaalinen (lähtöisin toiselta planeetalta); ja että UFO-ilmiötä ei voi erottaa paranormaaleista ilmiöistä.

Hämärän rajamailla


Aloitamme asioista, joista painajaiset koostuvat. Ja mitä painajaiset ovat, elleivät syvällä alitajunnassa piileskeleviä totuuksia.
Vampire
© cassiopaea.org/cass/demons.htmPhilip Burne-Jones: "The Vampire"
Keiju-mytologiaa käsittelevästä kirjasta "An Encyclopedia of Fairies" (Briggs, 1976) löytyy lukuisia esimerkkejä keijujen tekemistä sieppauksista (abduktiot). Samankaltaisuudet ufosieppauksien kanssa ovat mielenkiintoisia. Henkilöt, jotka väittivät olleensa tekemisissä keijujen kanssa kertoivat yleisesti kehoihinsa ilmaantuneista jäljistä, jotka menevät yksiin ufosieppaus -tapausten kanssa. Keiju- ja ufosieppaukset ovat myös silmiinpistävän samankaltaisia incubus ja succubus -tarinoiden kanssa. Lähes aina siepattavalle henkilölle annetaan sakea juoma, uhri lamaantuu ja levitoidaan pois. Keijut matkustivat valoa säteilevissä "palloissa", jotka on mainittu usein myös ufosieppauksien yhteydessä. Toinen yhteneväisyys ufosieppauksiin on "isojalka" (engl. bigfoot) -tyyppinen olento, jota kutsuttiin "möröksi" keijumytologiassa. Monet nk. keijuista ja avaruusolennoista näyttävät samantapaisilta ja toimivat samoin kuin olennot, joita on kutsuttu kautta historian "demoneiksi"...

Yksi kaikkein yleisimmistä yliluonnollisista ilmiöistä on poltergeist, johon liittyy nk. "näkymätön hyökkääjä" -tapahtuma. Joidenkin poltergeist-uhrien ruumiisiin ilmestyy koholla olevia raapimisjälkiä, ja erästä tapausta tutkiva poliisi näki haavojen syntyvän spontaanisti kiljuvan poltergeist-uhrin jalkoihin ja rinnalle...

Ensimmäinen asia, jonka huomaamme perehtyessämme syvemmin tähän ilmiöön on se, kuinka jotkut kohtaamiset entiteettien kanssa vaikuttavat olevan sattumanvaraisia, ja toiset kohdistuvat selvästi tiettyyn henkilöön. Mutta ovatko satunnaiselta vaikuttavat kohtaamiset sittenkään niin sattumanvaraisia kuin miltä vaikuttavat. Tapahtuuko manifestaatio vasteena tietynlaiselle piilevälle tarpeelle, psykologiselle tilalle joka "houkuttelee" jonkinlaista ulkopuolista interventiota? Tämän suhteen ranskalainen ufologi Jean-Francois Boeded ehdotti kirjassaan "Fantastiques rencontres au bout du monde" (1982), että kohtaamiset alkavat paljon aiemmin kuin varsinainen tapahtuma. Hän esittää useita tapauksia, joissa henkilöillä oli ennakkoaavistuksia siitä, että jotain tulee tapahtumaan, tai jostakin syystä he menivät kotiin eri reittiä pitkin, tai kulkivat kävelylle epätavanomaiselle seudulle. Vaikuttaa siltä, että jotenkin henkilöitä valmisteltiin tulevaa tapahtumaa varten.
Vaikuttaa siis siltä, että paranormaalit ilmiöt ja UFO-ilmiö ovat sidoksissa toisiinsa, mutta tämä on vasta alkua. John Keel on eräs omaleimaisimmista ja kiistanalaisimmista tutkijoista ufologian kentällä. Hän keksi termin "Men in Black" (=ihmishahmon omaavia pelottavia ja uhkaavia olentoja, joita ilmaantuu häiriköimään ufologeja sekä UFO-silminnäkijöitä), ja kirjoitti kirjan "The Mothman Prophecies".

Kirjassaan "UFOs: Operation Trojan Horse" (1970), Keel esittää, kuinka monet modernien UFO-raporttien piirteet mukaanlukien avaruusolioiden kohtaamiset, ovat usein samansuuntaisia kansanperinnekertomusten ja uskonnollisten näkyjen kanssa. Hän yhdistää UFO-ilmiön suoraan "elementaali-ilmiöihin".
"Ufologia on vain toinen nimi demonologialle," Keel kertoi ja väitti ettei pitänyt itseään niinkään "ufologina" vaan ennemminkin "demonologina"; Charles Fortin (1874-1932) varhaisena ihailijana, hän itse asiassa piti parempana termiä "Fortean", joka sisältää paranormaaleja aiheita laajalla skaalalla. [...]

"Hylkäsin ekstraterrestriaalihypoteesin vuonna 1967, jolloin omat kenttätutkimukseni paljastivat hämmästyttäviä päällekkäisyyksiä psyykkisten ilmiöiden ja UFOjen välillä," Keel kirjoitti. "Kohteet ja ilmestykset eivät välttämättä ole toiselta planeetalta, eivätkä välttämättä ole edes pysyvästi aineellisia. On todennäköisempää, että näemme mitä haluamme nähdä ja tulkitsemme näyt senhetkisten uskomustemme kautta."
Keel kertoi myös:
Amerikan intiaanit uskoivat että he olivat osa maailmaa, ja että maailma omisti heidät eikä toisin päin. Luulen että se oli luultavasti totta. Luulen että intiaanit sekä monet n.k. "primitiivisistä" ihmisistä ymmärsivät nämä seikat syvästi, mutta kaiki tuo valitettavasti menetettiin valkoisten saavuttua.
Allaolevassa videossa John Keel kertoo lyhyesti UFO-ilmiön hallusinatorisista ja paranormaaleista piirteistä.


Ja nyt saavumme ilmiön "pahaenteisempiin" piirteisiin.
Keel kertoo The Mothman Prophecies -kirjassaan uskomattoman tarinan siitä, kuinka hän aloittelevana UFO-tutkijana marraskuussa 1966, Point Pleasantissa Länsi-Virginiassa, ryhtyi tutkimaan havaintoja oudosta oliosta, jolla oli sekä miehen että koiperhosen piirteitä. Keel havaitsi, kuten ystävänsä Ivan Sanderson aiemmin, miten mystisen olennon, "kryptidin", etsiminen johtaa pian osallisuuteen ympäröivän maaston ja yhteisöjen mysteerien kanssa.

Forsterin Marabarin luolat, Hamletin linna Elsinoressa ja Thomas Hardyn Egdon -nummi ovat kaikki esimerkkejä krypto-geografisista persoonallisuuksista; elävistä valtavista muodoista, jotka tunkeutuvat ihmisten tietoisuuteen kuten muratti kasvaa läpi hylätyn talon. Nämä ihmistä suuremmat hahmot ovat varsin tietoisia, valppaita ja aktiivisia. Länsi-Virginiassa, Keel havaitsi paikallisella "systeemi-eläimellä" olevan oma agendansa; se "puhui" häivähdysten, sään, ilmaston, geologian sekä sattumusten ja unien kautta. Ennen kristinuskon ja tieteen saapumista, Keelin kuvaamien hahmojen ymmärrettiin olevan osa maailmankuvaa, joka liitti mielen pyhiin paikkoihin, maastoon, ideoihin ja kehittyvään kulttuuriin. Ne olivat osa materian, ajatusten, ruumiin ja sielun yhteensulaumaa.

UFO-ilmiön pahantahtoisuus:


Tri Karla Turner tutki UFOja sekä "asevoimiin liittyviä sieppauksia". Hän työskenteli myös läheisesti monien siepattujen kanssa. Turner kertoi johtopäätöksistään kirjoissaan "Taken" ja "Masquerade of Angels", jotka ovat selkäpiitä karmivaa luettavaa. Huolimatta new age -yhteisön sepitteistä, Turnerin mukaan totuus on jotakin aivan muuta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ns. "harmaat humanoidit" eivät ole lainkaan niin ystävällisiä kuin kuvitellaan!




Selittämättömästi kadonneet henkilöt

Kuva
© David Paulides
Missing 411 on ensimmäinen kattava tutkimus Pohjois-Amerikan erämaissa kadonneista henkilöistä. On ymmärrettävää että ihmisiä rutiininomaisesti katoaa, osa haluaakin kadota, mutta tässä on kyse jostakin epätavallisesta. Ennen tätä, kukaan ei ollut aiemmin tutkinut arkistoja löytääkseen katoamisista yhteneviä piirteitä ja maantieteellisiä keskittymiä.

Vihje kansallispuiston vartijalta johti tähän yli kolmen vuoden ja 7000 tunnin tutkimusponnistukseen. Yrityksenä oli ymmärtää, mitä kadonneille ihmisille on tapahtunut. Kirja listaa kadonneita lapsia, aikuisia ja vanhuksia, jotka hävisivät joskus aivan ystäviensä ja sukulaistensa nenän edestä. Kun pelastushenkilökunta on käynyt läpi johtolangat ja mahdolliset etsittävät paikat, sukulaiset alkavat tulla siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla kidnappaus tai sieppaus. Kyse ei ole yksittäisistä tapahtumista; katoamisia tapahtuu uudelleen ja uudelleen, ympäri Pohjois-Amerikan.

Tutkimus löysi 28 erillistä kadonneiden henkilöiden sikermää ympäri mantereen, seikka jota ei aiemmin oltu havaittu, ja joka järkytti tutkijoita syvästi. Hämmentävällä tavalla, eri alueilla katoaa toistuvasti ihmisiä ko. alueelle spesifin ikä- ja sukupuolijakauman mukaan. Ilmiö ei ole ollut käynnissä vain viimeisen parin vuosikymmenen ajan: vaadittavat piirteet täyttäviä katoamisia on paikannettu 1800-luvulle saakka.

Outoja tapahtumia Skinwalker-maatilalla


Eräs mielenkiintoinen tapaus, jossa UFO-ilmiö vaikuttaa olevan sidoksissa paranormaaleihin tapahtumiin, liittyy pieneen maatilaan Pohjois-Utahissa. Maatilaa alettiin kutsua "Skinwalker -maatilaksi" siellä 50 vuoden aikana tapahtuneiden outojen sattumusten takia. "Hunt for the Skinwalker" -kirjan kirjoittaneiden Kelleherin ja Knappin mukaan he näkivät tai tutkivat lähes 100 tapahtumaa, mukaanlukien karjan silpomisia, kadonnutta karjaa, tunnistamattomia lentäviä esineitä ja palloja, tuhoisaa magneettista säteilyä lähettäviä näkymättömiä kohteita, sekä suuria keltasilmäisiä eläimiä, joihin isokaliiberisen aseen luodit eivät tuntuneet vaikuttavan.
Kuva
Silvottu vasikka Skinwalker-maatilalla.
Gormanit saivat esimakua tulevasta päivänä, jona he muuttivat tavaransa kiinteistölle. He huomasivat epätavallisen ison suden pellolla... Muutaman minuutin kuluttua susi käyskenteli aitaukselle ja kaappasi vasikkaa kuonosta, yrittäen kiskoa sitä ulos. Gorman ampui luodin suteen, joka päästi irti vasikasta ja katsoi perhettä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Gorman ampui sutta vielä kahdesti voimakkaalla käsiaseella. Iso eläin liikahti hieman, mutta ei osoittanut minkäänlaista merkkiä ahdingosta tai verenvuodosta...

Ikään kuin nuo silminnähtävät asiat eivät olisi olleet tarpeeksi, perhe kertoo erinäisten outojen tapahtumien olleen havaittavissa myös muiden aistien kautta. Päällekäyvän vahva myski -tyyppinen haju oli usein tunnettavissa. Öisin pellot saattoivat selittämättömästi valaistua jalkapallostadionin tapaan. Gormanit kertoivat nähneensä ikään kuin maasta lähteviä valopilareita. He (ja muut) kertoivat kuulleensa maan alta kumpuavaa isojen koneiden käyntiäänten kaltaista meteliä. He kuulivat myös puheääniä. Tom, hänen poikansa ja veljenpoikansa kertovat kuulleensa äänekästä keskustelua tunnistamattomalla kielellä: miesäänet vaikuttivat puhuvan pilkkaavaan sävyyn ja kuulosti siltä, että äänet olisivat tulleet n. 6 metrin korkeudesta, vaikka mitään ei ollut nähtävillä. Mukana olleet koirat murisivat ja haukkuivat äänille, sitten pakenivat paniikissa paikalta...

Vuoden 1996 alkuun mennessä, havainnot sinisistä valopalloista olivat jo melkein arkipäivää. Näiden pallojen sanottiin olevan suunnilleen pesäpallon kokoisia, lasista koostuvia sekä kuplivien ja pyörivien sinisten nesteiden täyttämiä. Perheen isä ja äiti kertoivat, kuinka huhtikuussa 1996 he seurasivat valopallon pyörivän toistuvasti erään hevosen pään ympärillä. Kirkas sininen valo valaisi hevosta, ja ilmassa kuului staattisen sähkön tapaista ääntä, mutta kyseessä ei ollut pallosalama. Valopallo vaikutti toimivan älykkäästi. Kun Gomanit lähestyivät hevosta taskulampun kera, pallo sinkoutui pois, pujotellen puiden välistä nopeasti ja ketterästi.

Kuva
© Matt AdamsJokin muodosti täydellisen ympyrän jäähän Gormanien maatilalla. Ympyrä oli vajaat kuusi jalkaa halkaisijaltaan ja vaikutti samankaltaiselta kuin Englannin vehnäpeltojen "viljakuviot".
Gormanit kertoivat, että valopallot aiheuttivat äärimmäisen voimakkaita psykologisia reaktioita perheen parissa. Milloin tahansa pallot lähestyivät, perheenjäsenet tunsivat voimakkaiden pelko-aaltojen pyyhkivän ylitseen, liioitellun suuresti verrattuna siihen minkä olettaisi olevan normaalia. Kohtaaminen erään tietyn valopallon kanssa sai Gormanit lopulta myymään tilansa...

Tilalla usein havaitut valopallot vaikuttivat olevan erityisen kiinnostuneita karjasta, ja niitä nähtiin usein pörräämässä eläinten päiden ympärillä. Joskus karja reagoi rajusti, lauma jakaantui yhtäkkiä kuin jokin näkymätön voima olisi kyntänyt joukon keskeltä. Pian asiat pahenivat.

Vaikka Gormanit pitivät tarkkaa lukua karjastaan, jokin alkoi karmealla tavalla vaatia veronsa. Eräs lehmä löytyi kuolleena pellolta. Outo, reunoiltaan tarkka reikä, oli leikattu sen silmään. Verijälkiä ei ollut, ja Gorman ihmetteli mikä voisi olla vastuussa moisesta. Hän haistoi voimakkaan myskin hajun raadon ympärillä, hajun joka tulisi myöhemmin liiankin tutuksi...

Pian karjaa alkoi kadota tyystin. Eräs lehmä katosi lumenpeittämältä pellolta. Gorman näki kavionjälkien johtavan pellolle, mutta sitten jäljet yksinkertaisesti pysähtyivät, ikään kuin eläin olisi kiskaistu ilmaan. Puoli tonnia painavan lehmän pitäisi jättää jälkiä lumeen, Gorman ajatteli, joten mitä tälle tapahtui?
Mutta tämäntyyppiset temput vaikuttavat olevan yleisiä, erityisesti osana abduktio-skenaarioita. Karla Turner kuvailee:
...Vaikka abduktiotapahtumissa on toistuvia piirteitä, ei löydy tiettyä kaavaa, jonka mukaan jokainen tapaus kulkisi. Kunnes tiedämme mitä yksittäiset piirteet tarkoittavat, meillä ei ole varaa sivuuttaa yhtäkään niistä.

Mitä mieltä tulisi olla, esimerkiksi, avaruusolioiden kohtaamisesta, jossa kaksi neljästä oliosta auttoi siepattavaa paahtopaistin valmistamisessa päivälliseksi? Toki muitakin sattumuksia tapahtui, mutta päivällinen tosiaan valmistettiin, tarjoiltiin ja syötiin siepattavan perheen toimesta alle kaksi tuntia avaruusolioiden poistumisen jälkeen.

Muita tähän tapaamiseen sisältyneitä tapahtuneita olivat siepattavan niskan manipulointi "opetustarkoituksessa", sekä keskustelu geneettisesti säilöttävistä muistoista ja tiedoista joita voidaan sisällyttää ihmisiin. Sieppaustapauksiin yleisesti liitettyjä tapahtumia, kuten lääketieteellistä tutkimusta, "lajienvälistä jalostusta" tai varoituksia tulevista katastrofeista, ei tapahtunut. Tiedän edellämainitun olevan totta: se tapahtui minulle.

Ulottuvuuksien väliset oliot

Nämä "avaruudesta tulevat tunkeilijat" tuntuvat voivan esiintyä erilaisissa muodoissa ja käyttäytyä eri tavoilla. Erään miehen kokemuksessa, naista muistuttava olento ilmaantui usein miehen huoneeseen. Nainen väitti olevansa ulottuvuuksien välinen olento, jonka todellinen ulkomuoto ei ollut se, minkä siepattava näki. Ajoittain, nainen saattoi olla "täysin paikalla", hyvinkin kolmiuloitteisena, mutta muulloin vain hänen päänsä tai pää sekä kädet olivat näkyvillä.

Todistusaineisto muista tapauksista ilmentää myös, kuinka avaruusoliot osoittavat outoa kiinnostusta lemmikki- ja hyötyeläimiämme kohtaan; silti tätä seikkaa tuskin mainitaan tavanomaisessa sieppauksiin liittyvässä tutkimusmateriaalissa. Avaruusolioiden perheeseeni suuntaaman intensiivisemmän aktiviteetin aikana, koiramme siirrettiin eräänä yönä jollakin keinolla aidatulta takapihalta lukittuun autotalliin. Ja sama koira päinvastaisesti herätti meidät eräänä aamuna haukkumalla takapihalla, vaikka se oli laitettu lukittuun autotalliin edellisenä iltana.

Molemmissa tapauksissa ei löytynyt mitään jälkeä siitä, että autotallin ovi tai aitauksen portti olisi avattu. Vanha koiramme oli melkein sokea, ja joka tapauksessa sillä olisi ollut vaikeuksia päästä kulkemaan vaikka molemmat reitit olisivat olleet selviä.

Lemmikkieläinongelma

Paikasta toiseen siirtyvän koiran kanssa oltiin tekemisissä myös erään toisen UFO-tutkijan tapauksessa. Hänen koiransa nukkui ulkona, mutta nainen heräsi silti keskellä yötä koiran kieleen naamallaan. Hän ja koira olivat naisen sängyssä, vaikka makuuhuoneen ovi oli lukossa, kuten ulko-ovikin. Näiden välissä oli lisäksi kaksi muuta suljettua ovea.

Hevosia on myös siirretty, jättäen (siepatut) omistajansa jäljittämään niitä myöhemmin kauas paikoista, joihin hevoset oli yöksi lukittu. On vaikea kuvitella tällaisten tapausten tarkoitusta, mutta ne ovat osa suurempaa ilmiötä ja niillä täytyy olla jokin merkitys.

Näyttää siltä, että on olemassa myös yhteys sieppausten ja esineiden katoamisien/ ilmaantumisien välillä. Eräs hiukan huvittavakin episodi sattui, kun tutkija toisesta kaupungista oli vierailulla luonamme. Aiempi osa päivää oli vietetty toisten siepattujen henkilöiden parissa työskennellen, ja illalla ryhmä tilasi ruokaa kiinalaisesta ravintolasta.

Kun istuimme syömään, kyseessä oleva tutkija mainitsi, kuinka hän olisi mieluummin käyttänyt syömäpuikkoja, joita meillä ei kuitenkaan ollut. Syönnin jälkeen tutkija meni huoneeseensa ja palasi hetkeä myöhemmin hämmentynyt ilme kasvoillaan, "Luulin että teillä ei ollut syömäpuikkoja," hän sanoi miehelleni. "Eikä tarkoitukseni suinkaan ollut että olisit mennyt ostamaan niitä! Mutta kiitos kuitenkin kun olit noin huomaavainen." Hän piti käsissään paperiin käärittyjä syömäpuikkoja ja hymyili.

"Mistä sait nuo?" mieheni kysi ihmeissään.

"Ne olivat sängylläni," vastaus kuului. "Etkö laittanut niitä sinne?"

"En tietenkään! Voin vakuuttaa että talossa ei ole, eikä ole ollut yhtäkään syömäpuikkoa. Enkä ole poistunut minnekään!"

Esineitä on myös ilmaantunut tyhjästä, kuten metallipalloja jotka tippuvat siepatuilta heidän noustessaan aamulla sängystään (tultuaan siepatuksi yöllä). Toisessa tapauksessa nainen näki valkoisen kirjan leijuvan horisontaalisesti poikansa makuuhuoneessa, mutta astuessaan sisälle, mitään kirjaa ei ollutkaan nähtävillä. Erään siepatun kodissa, kala katosi akvaariosta ja ilmaantui takaisin kymmenen päivää myöhemmin, kaksi kertaa suurempana kuin aiemmin. 24 tunnin sisällä se kuoli, samoin kuin muut akvaarion kalat.

UFOjen vaihteleva fysikaalisuus


Jos UFOt ovat hyperdimensionaalisia luonteeltaan, ei ole lainkaan yllättävää, kuinka niistä kuvatut videot, hyvätkin, vaikuttavat kehnosti tehdyiltä väärennöksiltä.




Sääilmiöiksi naamioituneet UFOt

Mutta ei siinä kaikki! Mitä Ufojen sääilmiöiksi naamioitumiseen tulee, löytyy luultavasti lukuisia mahdollisia esimerkkejä, mutta alla kaksi joilla voi olla jotain tekemistä asian kanssa.

Outo ilmiö taivaalla: kummallinen savurengas Zurich-järven yläpuolella kummastuttaa asukkaita ja tiedemiehiä
Jotain todella outoa tapahtui Sveitsin Zurich -järven yläpuolella eilenillalla, kesäkuun 18. 2013: Asukkaat ympäri järven huomasivat kummallisen savurenkaan nousevan ja laajenevan yläpuolellaan.
Kuva
Tien taivaalla arvoitus: Auringonsäteet, pilvet ja oudot varjot aiheuttivat ilmakehä-ilmiön Kiinassa
Epätavallinen astronominen ilmiö Qionghai Cityn, Boao Townin yläpuolella, Hainan -provinssissa Etelä-Kiinassa. Harva osasi sanoa mikä oli aiheuttanut epätavallisen astronomisen ilmiön.

Mark Seltzer Englannin ilmatieteen laitokselta kertoi MailOnline:lle: " On vaikea olla varma kuvan perusteella, mutta on todennäköistä että kyseessä on horisontista tulevien auringonsäteiden aiheutta nk. "hämäränsäde" -ilmiö.
Kuva
© Xinhua

Meteoriittien ja UFOjen välinen yhteys


Mielenkiintoinen esimerkki ovat myös meteoriitit jotka poikkeavat oletetulta lentoradalta.

Mysteeri "vihreät tulipallot" -ilmiön takana


Kuva
Vihreät tulipallot -ilmiö havaittiin 1940-luvun lopulla, eikä tiedeyhteisö oikein osannut tulkita sitä. Tulipallot tulivat ilmakehän läpi usein salaisten ydinaselaboratorioiden, esimerkiksi Los Alamosin ja Sandia National Laboratorion läheisyydessä. Ne olivat eräitä sen ajan salaisimmiksi luokiteltuja kohteita Yhdysvalloissa.

Tusinan verran vihreitä tulipalloja havaittiin erään kerran Uuden Meksikon ilmatilassa, jossa sekä Los Alamos että Sandia sijaitsevat. Niitä luultiin ensin valoammuksiksi, mutta tulipallojen suuri koko ja kirkkaus osoitti oletuksen vääräksi.

Yritykset selittää vihreät tulipallot meteoreiksi ei sopinut yhteen faktojen kanssa. Ensinnäkin, tulipallot yleisesti ottaen lensivät enemmän horisontaalista lentorataa pitkin, kun taas meteorit poikkeuksetta syöksyvät maan ilmakehään. Joissakin myöhemmissä tapauksissa sanottiin vihreiden tulipallojen alkaneen pudota vertikaalista rataa pitkin ennen katoamistaan.
Tulipallohavaintojen lisääntyessä ympäri maailman, kenties kyseisiä "poikkeamia kurssista" aletaan pian havaita päivittäin.


"Tieto ja Oleminen" -videoluennot


On aivan ymmärrettävää mikäli ylläoleva informaatio, vaikkakin kiehtovaa ja mukaansatempaavaa, vaikuttaa liian hypoteettiselta ja vaikealta todistaa. Loppujen lopuksi, jos et ole koskaan nähnyt aavetta tai UFOa, eikä sinua ole siepattu (tai niin luulet!) on luonnollista ajatella, että tällaiset tarinat ovat vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, tai vähintäänkään niillä ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Tässä tapauksessa, suosittelen katsomaan allaolevan Laura Knight-Jadczykin videoluentojen sarjan, jossa hän kertoo modernin spiritismiliikkeen historiasta ja ansoista, jotka odottavat kokeilunhaluista "kanavoijaa". Hän esittää myös erinomaisia esimerkkejä siitä, kuinka UFO-ilmiö on yhteydessä paranormaaleihin tapahtumiin.


Seuraavissa osissa Laura kertoo potentiaalisista riskeistä, joita "Ouija-lautaa" "henkien vapauttamiseksi" käyttävät kohtaavat, elleivät omaa tarpeellista tietoa ja ymmärrystä siitä, minkä kanssa he itse asiassa ovat tekemisissä. Hän esittää kiehtovia ja merkityksellisiä kuvauksia siitä, mitä "verhon takana" on ja kuinka se vaikuttaa meihin jokaiseen, riippumatta siitä "uskommeko" vai emme.


Riippumatta mielipiteestäsi koskien paranormaaleja ilmiöitä, ja vaikka kyse olisikin vain villinä laukkaavan ihmismielen tuotoksista, on selvää että käsissämme on erittäin monimutkainen ja -tahoinen ilmiö, erityisesti silloin kun UFOja havaitaan toistuvasti tutkissa ja kotivideomateriaaleissa. Tämä tarkoittaa sitä, että ne eivät näytä tarvitsevan sinua, tai ketään muutakaan "uskomaan niihin" ilmentyäkseen todellisuudessamme. Pointti on siis se, että mikäli UFO-ilmiö on "hyperdimensionaalinen" luonteeltaan ja "avaruusolennot" ovat "ultraterrestriaaleja" "ekstraterrestriaalien" sijaan, eivät ne siten ole havainnoitavissa tavalla jolla oletamme. Kenties havaitsemme ne ikään kuin varjoina, jotka heijastuvat hyperdimensionaalisen todellisuuden tapahtumista, hiukan Platon luola-analogian tapaan. Päätellen siitä mitä ympäröivässä maailmassa on meneillään tällä hetkellä, voimme havaita samantyyppistä dynamiikkaa tapahtuvan, kuin mistä Michael Topper kertoo:
"Itsekeskeisyyden" (engl. Service to Self) -hierarkian verkosto linkittyy moninaisten psyykkisten voimien ja funktioiden punosten kautta. Verkoston ryhmätietoisuuden summeerattu energia johtuu Olennolle pyramidin huipulla, negatiiviselle olennolle joka kaikkein pitkäjänteisimmin on sinnitellyt tutkainta vastaan. Tätä olentoa voidaan kutsua Eristyneeksi Olennoksi, joka kaikkein selvimmin edustaa äärimmäistä negatiivista tavoitetta.

Korkeammilla tasoilla, itsekeskeinen ego-tietoisuus ottaa etäisyyttä alempien luomisen tasojen tapahtumiin, säilyttäen minimalistisen interaktion vain lähimpien, pyramidin huipun alapuolella olevien kontaktiensa kanssa.

Siten, ylempien tasojen negatiivinen olento ottaa pelottavan yksinäisen olemassaolon muodon, vaanien astrofyysisten tasojen autioissa luolissa. Siitä tulee raivokas mentaalinen voima-tieto -entiteetti, omaten sananlaskunomaisen basiliskin katseen. Se kääntää tietoisuutensa "pois" intensiivisestä itsekeskeisyydestään kohti alempia tasoja vain kanavoidakseen itseensä ravintoa, imien itseensä vitaliteettiä alempien maailmojen mielettömyyksistä taatakseen jatkuvan voimavirran, ylläpitääkseen monumentaalista ja narsistista itsekeskeisyyttä, Anti-Logosta.

Siten tämä Anti-Logos ei voi vain vetäytyä luomisen maailmoista erilleen, sen täytyy absorboida ne itseensä - se kokee tarpeelliseksi mitätöidä Luominen - se TARVITSEE kaiken tämän energian pitääkseen ääretöntä itsetarkkailuaan käynnissä.

Tämä on pyramidin huipulla olevan Olennon äärimmäinen tavoite. Tämän takia sen agenda on naamioitu hierarkian alemmilta tasoilta. Ennen kuin alemman tason negatiiviset olennot ovat kuluttaneet riittävästi energiaa, ikään kuin kriittisen massan, käynnistääkseen äärimmäisen itseensä keskittymisen aiheuttaman imploosion, he ovat ainoastaan kiinnostuneita tuhoamaan valta-asemaansa vastustavia tahoja, sekä säilyttämään vain minimaaliset resurssit mahdollistaakseen ravinnonsaantinsa. He haluavat hallita, tai jähmettää planetaarisen tuhon sille tasolle, että älykkäät elämänmuodot ovat hallittavissa ja hyviä "palvelijoita".

Kuva
Lopuksi haluaisin lainata vanhaa SOTT-kommentaaria muistutuksena siitä, että huolimatta kohtaamastamme "pedosta", aina on olemassa mahdollisuus valita. Jos on tahtoa, löytyy keino. Jos olet vilpitön ja sinulla on kumppaneita joiden kanssa jakaa "löytöretki", on aina toivoa ja löytyy voimaa siirtää vuoria. Jopa vuoria jotka koostuvat pääosin sokeasta uskosta auktoriteetteihin ja viralliseen (epä)totuuteen.

Jos olisimme "puhtaita", vailla vikoja, emme olisi täällä. Oppituntimme tällä tasolla olisivat ohi. Mutta vaikkemme vielä olisikaan puhtaita, "demoni voidaan manata pois" opettelemalla tuntemaan itsemme ja olemalla rehellisiä itsellemme sekä muille tähän Työhön osallistuville.

Ollessamme valintojen edessä, meidän tulisi asettua "Entropian" sijaan "Luomisen" ("Pahan" sijaan "Hyvän", "Valheen" sijaan "Totuuden") puolelle. Jos kieltäydymme tunnistamasta heikkouksiamme ja vikojamme valintojen hetkellä, pysymme "riivattuina".

Se kuinka reagoimme "johtajiemme" valheisiin, kuten tekosyihin murhata syyttömiä Irakissa, Palestiinassa, tai muualla, tai vaikkapa uutisiin alennusmyynnistä paikallisessa marketissa, kertoo paljon siitä kuinka "riivattuja" olemme. Luovuuden lankojen seuraaminen entropian vyyhtien keskellä ei ole helppoa, mutta ainoa keino jotta voisimme vapautua. Tullessamme tietoisiksi aina uusista valheista, tyrmistysten aiheuttamien oivallusten myötä prosessi helpottuu.

Olemme kaikki riivattuja. Jokaisessa meissä hyvä ja paha, Luovuus ja Entropia, ovat kietoutuneet tiukoiksi keriksi. Vertauskuvaa käyttäen; manauksen aikana tulee hetki, jolloin demoni tiputtaa naamionsa. Sillä hetkellä riivatun henkilön tahto astuu esiin, ja manaaja kutsuu häntä auttamaan demonin poisheittämisessä.

Valinnan hetkillä, olemme samankaltaisen tienhaaran edessä. Alistummeko omistushalun ja valheiden houkutuksille sekä toiveajattelulle, vai näemmekö asiat sellaisena kuin ne ovat ja valitsemme sen mukaisesti.

Valinta on lopulta meidän.