church of bacon
© Las Vegas Weekly
Tänä jouluna sain erään parhaimmista lahjoista, jota saatoin toivoa - tutkimuksen, joka repii palasiksi viranomaisten ruokavalio-ohjeistukset. Tunnet minut niin hyvin, joulupukki.

Tutkimuksesta on raportoitu täällä, mutta mikäli omaat Medscape-tilin (se on maksuton), voit löytää alkuperäisen tutkimuksen täältä. On mielenkiintoista, että eräs tämän tutkimuksen toteuttajista on Tri Dr. Zoë Harcombe. Hän on kirjoittanut kirjan The Harcombe Diet ja on iso nimi ravitsemusterapeuttien joukossa. Hänen Twitter-kirjoituksensa ovat yleensä erittäin valaisevia.

Tämä tutkimus on itse asiassa erään tutkimussarjan neljäs osa. Jokainen näistä tutkimuksista on osoittanut, kuinka viranomaisten ravitsemussuosituksille (erityisesti USA:ssa ja Englannissa) liittyen yhteyteen sepelvaltimosairauden aiheuttamien kuolemien ja rasvankulutuksen välillä ei löydy ainuttakaan todistetta. Tämä tutkimussarja on merkittävä monista syistä, mutta mielestäni listan ykköseksi nousee seuraava tutkimuksissa todettu tosiasia: ravitsemussuositukset, joissa suositellaan totaalisen rasvankulutuksen (erityisesti tyydyttyneiden rasvojen) rajoittamista sepelvaltimotautien välttämiseksi, eivät ole milloinkaan perustuneet tieteelliseen näyttöön.

Sarjan aiemmat tutkimukset tarkastelivat saatavilla olevaa viranomaisten todistusaineistoa, johon pohjautuen luotiin suositukset rasvan ja tyydyttyneiden rasvojen rajoittamiseksi. Nämä tutkimukset osoittivat ettei todisteita suosituksiin ollut lainkaan. Viimeisin tutkimus on laatuaan toinen, jossa tutkitaan saatavilla olevia todisteita, jotka ovat ilmaantuneet noiden ensimmäisten suositusten jälkeen, nähdäkseen onko samojen suositusten jatkamiselle yhä perusteita. Joten he jakoivat löytyneet todisteet seuraavasti (ote tutkimuksesta):
"Vuonna 2015 julkaisimme systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin, jossa raportoimme kuinka ravitsemussuosituksia aikoinaan laatineen komitean käytettävissä oleva todistusaineisto satunnaistetuista vertailukokeista (RCT) ei tukenut tuolloin julkaistuja rasvankulutuksen suosituksia. Vuonna 2016 julkaisimme toisen systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin, jossa raportoimme kuinka tällä hetkellä saatavilla oleva todistusaineisto ei tue julkaistuja ravitsemussuosituksia. Vuonna 2016 julkaisimme systemaattisen katsauksen, jossa raportoimme kuinka ravitsemussuosituksia aikoinaan laatineen komitean käytettävissä oleva epidemiologinen todistusaineisto ei tukenut tuolloin julkaistuja rasvankulutuksen suosituksia. Näillä systemaattisilla katsauksilla on ollut kaksi tavoitetta: tutkia nykyisiin rasvankulutussuosituksiin liittyviä epidemiologisia ja satunnaistettuihin vertailukokeisiin (RCT) perustuvia todisteita, arvioidaksemme mikäli nämä suositukset olivat julkaisuhetkellä perusteltuja ja mikäli tällä hetkellä saatavilla oleva todistusaineisto tukee näitä vielä voimassa olevia suosituksia. Tämä tutkimus saattaa tämän työn päätökseen tutkimalla tällä hetkellä saatavilla olevaa epidemiologista todistusaineistoa."
Tässä sarjan viimeinen tutkimus osoitti odotetusti saman kuin kolme aiempaa tutkimusta: kaikkien näiden vuosien jälkeen, ei ole vieläkään löydettävissä yhtäkään todistetta rasvan ja tyydytetyn rasvan rajoittamisen puolesta. Tutkijat toteavat suorasukaisesti:
"Yksikään katsaus ei ole löytänyt todisteita julkisille rasvasuosituksille."
"Ravitsemussuositukset julkaistiin USA:ssa (1977) ja Iso-Britanniassa (1983) tavoitteinaan (1) vähentää totaalista rasvankulutusta 30:een prosenttiin kokonaisenergiansaannista ja (2) vähentää tyydytettyjen rasvojen kulutuksen 10:een prosenttiin kokonaisenergiansaannista.", kertoo tutkimus. Tämä tarkoitti varsin vakavaa muutosta tuon ajan kansalaisille, joilla ei vielä ollut yhtäkään syytä rajoittaa rasvankulutustaan (muista: tieteen mukaan heillä ei vieläkään ole). Ruokatottumusten proteiinimäärän säilyessä yleensä varsin vakaasti n. 15:ssa prosentissa, johtaa rasvankulutuksen rajoittaminen 30:een prosenttiin siihen, että loput 55 prosenttia energiansaannista täytyy koostua hiilihydraateista.

Tuo on aivan liian iso määrä hiilareita!

Eikä ole salaisuus, että näiden ravitsemussuositusten julkaisupäivästä lähtien eivät ainoastaan ihmisten vyötärömitat ole laajentuneet, vaan myös diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt. Kuten tutkijat toeavat: "Tämä syy-yhteys vaatii tarkastelua." Älä muuta sano!

Jatkuvasti lisääntyvästä tieteellisiin tutkimuksiin pohjautuvasta todistusaineistosta huolimatta ei ole nähtävissä, että viranomaisten ravitsemussuosituksiin olisi tulossa mitään muutoksia. Käyttäen yhä kyseenalaisia metodeja kerätäkseen todisteita, ovat viranomaiset jääräpäisesti päättäneet säilyttää kantansa kertoessaan kansalaisille mitä heidän tulee syödä. Heidän jatkaessaan tätä on väestön joukossa odotettavissa vain lisää sairautta ja kuolemaa.

Ehkä näiden viranomaisten tulisi ottaa mallia Ruotsista.