Kary Mullis
Artikkelitekstiä korjattu 7.3.2021.

Biokemisti Kary Mullis sai vuonna 1993 Nobelin kemianpalkinnon polymeraasiketjureaktion (PCR) keksimisestä. Tämä tekniikka on nyt ensisijainen metodi koronatesteissä ympäri maailmaa. Seuraavassa videossa vuodelta 1997 hän kertoo mm. kuinka PCR-testin avulla "voit löytää miltei mitä tahansa kenestä tahansa" ja että "se ei kerro sinulle oletko sairas". Mullisin lausunnot antavat aiheen kysyä: kuinka luotettavia koronatestit itse asiassa ovat? Video (n. 4min) on tekstitetty suomeksi Sott.net:in toimesta.


______________________________________________________________________________________________________
THL:n suositeltavat koronavirus SARS-CoV-2:en mikrobiologiset tutkimukset ovat (päivitetty 11.9.2020):

1) COVID-19-viruksen RNA-osoitus, pyyntö CV19NhO, KL nro 6466 (osoittaa viruksen perimää PCR-tekniikalla)
2) COVID-19 viruksen antigeeniosoitus, pyyntö CV19Ag, KL nro 6492 (osoittaa viruksen rakenneproteiinia vasta-ainetestillä)

Yllä mainitut kaksi keinoa, PCR- ja antigeenitutkimus (vasta-ainetesti), ovat tietääksemme ainoat pääasialliset tekniikat koronaviruksen toteamiseksi tällä hetkellä Suomessa (teknisissä yksityiskohdissa lyöytyy toki variaatioita). PCR-tekniikkaa on käytetty koronatestausten alusta saakka, kun taas antigeenitesti on otettu käyttöön Suomessa vasta hiljattain. Joten varsin suurella varmuudella voidaan todeta, että kaikissa tähänastisissa Suomessa tehdyissä koronatesteissä on valtaosassa käytetty nimenomaan PCR-tekniikkaa. Molemmista testitekniikoista löytyy myös pikatestiversio, joiden käyttö on yhä yleisempää.

Vasta-ainetestistä THL kertoo niiden olevan yleisesti herkkyydeltään heikompia kuin PCR-menetelmät ja "THL ei suosittele vasta-ainetestien käyttöä akuutin taudin, eikä myöskään yksittäisen henkilön sairastetun COVID-19 -taudin osoittamiseksi". Lisäksi THL kertoo että vasta-ainetesteissä "sekä väärät negatiiviset että väärät positiiviset tulokset ovat mahdollisia".

Tästä huolimatta ovat Suomen aluehallintovirastot myöntäneet loppukesästä ja alkusyksystä usealle laboratoriolle luvan antigeenitestien tekemiseen, koska niiden valttina on väitetysti nopeus ja edullisempi hinta. Liittyen PCR-tekniikkaan ja Kary Mullisin lausuntoihin on kuitenkin huomionarvoista, että asiantuntijoiden (mm. THL) mukaan ei antigeenitestien luotettavuudessa päästä PCR-testien tasolle, joten myönnettyjen toimilupien mukana on suositus, että negatiivinen testitulos varmennettaisiin PCR:llä. Toisin sanoen, vaikka antigeenitestien käyttö yleistyy on PCR-tekniikka kuitenkin se "kultainen standardi", johon viime kädessä luotetaan eniten.

Aamulehden (26.8.2020) mukaan "laboratorioanalytiikkaa tekee Suomessa 30 yksikköä, joista suurin osa toimii seitsemän laboratoriopalvelun tuottajan alaisena. Niistä viisi on julkisia ja kaksi yksityisiä." Julkisen sektorin laboratoriopalvelun tuottajia ovat HUSLab, ISLAB, NordLab, FimLab ja Tyks Laboratoriot. Yksityiset tuottajat ovat SynLab ja Vita Laboratoriot. Vaikka jotkut näistä tuottajista ovat ottaneet antigeenitestin mukaan valikoimaan, näyttävät ne kuitenkin yhä pitävän PCR-testiä luotettavimpana keinona. Vita Laboratoriot on tuottanut vuoden 2020 alusta lähtien Mehiläisen alihankkimat laboratoriopalvelut. Vita Laboratoriot tekee yhteistyötä Euroopan suurimpiin keskuslaboratorioyhtiöihin lukeutuvan saksalaisen LADR-konsernin kanssa. SynLab puolestaan tuottaa laboratoriopalveluja Terveystalolle ja nämä kaksi olivat ensimmäiset yksityiset toimijat, jotka maaliskuussa ryhtyivät tarjoamaan "koronaviruksen tunnistavia" PCR-testejä Suomessa.


Kommentti: Korjaus/tarkennus 7.3.2021: On syytä täsmentää, että ns. väärät positiiviset testitulokset eivät näyttäisi olevan merkittävä ongelma, toisin kuin monet "vaihtoehtoiset" lähteet esittävät. PCR-testimenetelmä on hyvinkin tarkka ja sitä on käytetty rikostutkimuksissa (DNA profilointiin) 90-luvun alusta saakka. Varsinainen ongelma piilee siinä kuinka testitulosta tulkitaan ja mitä päätöksiä sen pohjalta tehdään, aivan kuten Kary Mullis oheisessa videossa toteaa. Arvostetun brittiläisen lääketiteteen aikakauslehden The Lancetin artikkelissa todetaan:
"Vaikkakin herkällä PCR-testimetodin käytöllä on arvoa diagnostisesta näkökulmasta on varovaisuus tarpeen sovellettaessa tätä dataa arvioitaessa virustarttuvuuden kestoa ja infektiopotentiaalia sillä PCR ei erota tarttuvan ja ei-tarttuvan nukleiinihapon [virusmateriaalin] välillä" (Atkinson & Petersen, 2020, s. 1340).

Alkuperäinen lainaus englanniksi:
"Although the use of sensitive PCR methods offers value from a diagnostic viewpoint, caution is required when applying such data to assess the duration of viral shedding and infection potential because PCR does not distinguish between infectious virus and non-infectious nucleic acid".
Eli, mikäli PCR-testillä löytyy viruksen geneettistä materiaalia ei tämän positiivisen testituloksen pohjalta voida päätellä onko yksilössä elävää ja tarttuvaa virusta. Virusmateriaalia saattaa nimittäin esiintyä kehossa pitkän aikaa varsinaisen infektion jälkeen. Maalaisjärjellä ajateltuna tämä saattaisi joissakin tapauksissa tarkoittaa sitä, että positiivisen testituloksen saanut yksilö on jo viikkoja tai kuukausia sitten sairastanut koronataudin eikä näin enää tartuta sitä muihin. Yhdysvaltain tautikeskuksen CDC:n mukaan SARS-CoV-2 RNA:ta saattaa esiintyä jopa 12 viikkoa oireiden alkamisen jälkeen; sama lähde toteaa myös että tartuntakykyistä koronavirusta ei ole todettu kymmenennen päivän jälkeen oireiden alkamisesta. Testattava henkilö saattaa olla oireeton tai hänellä saattaa olla COVID-19:än tapaisia oireita, mutta koska monet COVID-19-oireista ymmärtääksemme muistuttavat influenssan oireita (kuume, kurkkukipu, särky jne.) uskoisi tämän tekevän tyhjentävän diagnoosin tekemisen epävarmaksi. Tämä erinomainen suomenkielinen artikkeli valaisee asian problematiikkaa tarkemmin: Covid-PCR-testaus ei ole epidemian syy mutta sitä käytetään kyseenalaisella tavalla matkustajilla.

Yllä olevaan viitaten voidaan oikeutetusti kysyä, mistä nämä lukuiset PCR-testillä todetut "tapaukset" oikein kertovat? Kertovatko ne siitä, että nämä yksilöt ovat sairastuneet koronatautiin ja ovat tarttuvuuden vuoksi vaarana muille? Vai kertovatko ne siitä, että monet testipositiiviset ovat jo käyneet läpi koronainfektion, ollen näin ei-tartuttavia yksilöitä? Onko suurin osa suomalaisista kenties jo sairastanut (kenties tietämättään) koronataudin? Emme väitä tietävämme vastauksia näihin kysymyksiin, mutta toivokaamme että asiantuntijamme ja päättäjämme ottavat tämän ongelmavyyhdin huomioon uusia strategioita suunnitellessaan.