© AFP Saul LoebCIA:n historia on täynnä salaisuuksia ja "mustia operaatiota". Salamurhat, kidutus, mielenhallinta, propaganda, kiristys ja lahjonta ovat kaikki CIA:n vakiotyökaluja kun Yhdysvaltojen etu sitä vaatii.
Marraskuun 28. päivän vastaisena yönä vuonna 1953 Hotel Statlerin yövartija kuuli rikkoutuvan lasin äänen ja tömähdyksen. Mentyään katsomaan hän löysi hotellin ulkopuolelta hengettömän miehen. Mies oli Yhdysvaltain armeijan palkkalistoilla oleva biologisen sodankäynnin asiantuntija Frank Olson.
Olson oli leppoisa perheenisä, ja hänen omaisensa järkyttyivät väitteistä, että hän olisi tehnyt itsemurhan. Kesti kuitenkin yli 20 vuotta, ennen kuin hänen kuolemastaan saatiin lisätietoja.
Vuonna 1974 New York Times paljasti, että CIA oli suorittanut epäilyttäviä kokeita pahaa-aavistamattomilla henkilöillä Artichoke- ja MK-ULTRA-nimisissä hankkeissa vuosina 1953 - 1963. CIA pelkäsi Kiinan ja Neuvostoliiton kehittäneen menetelmiä yhdysvaltalaisten agenttien aivopesemiseksi, sillä maat olivat alkaneet tuottaa runsaasti LSD:tä.
CIA piti LSD:tä ainoana riittävän vahvana aineena ihmisten aivopesuun. Niinpä CIA:n johtaja Allen Dulles oli 13. huhtikuuta 1953 käynnistänyt Yhdysvaltojen oman salaisen aivopesuhankkeen.Aluksi tarkoitus oli kehittää keinoja, joilla yhdysvaltalaisagentit voitaisiin suojata aivopesulta, mutta New York Timesin mukaan CIA oli varsin pian päättänyt saman tien myös kehittää omia aivopesumenetelmiä.
Koehenkilöiden saaminen oli ongelma, mutta se päätettiin ratkaista tekemällä ihmisillä kokeita heidän tietämättään. Yksi näistä henkilöistä oli Frank Olson.
© frankolsonproject.org1950-luvulla CIA:n salaisissa kokeissa tutkittiin pahaa-aavistamattomilla koehenkilöillä LSD:n ja sähköshokkien vaikutusta. CIA:n toimista tietoinen biokemisti halusi ilmeisesti vetäytyä epäilyttävistä hankkeista ja kuoli pian sen jälkeen hämärissä olosuhteissa.
18. marraskuuta 1953 Frank Olson tapasi CIA:n ja armeijan tutkijoita, ja tapaamisen aikana hän nautti lasillisen Cointreau-likööriä. Sen jälkeen hän ei kyennyt nukkumaan, ja viikonloppuna hän masentui niin pahasti, että halusi heti maanantaina tavata psykologin.
Hänen kollegansa Robert Lashbrook lähti viemään häntä CIA:n psykiatrin luo New Yorkiin, missä he asettuivat asumaan Hotel Statleriin.
Olson ei tiennyt, että Lashbrook oli myös CIA:n leivissä ja että juuri tämä oli pannut hallusinaatioita aiheuttavaa LSD:tä Olsonin lasiin. Myös lääkärikäynti oli ennalta sovittu. CIA:n lääkäri pumppasi Olsoniin lisää LSD:tä kahden päivän ajan, kunnes tämä putosi, syystä tai toisesta, hotellihuoneensa ikkunasta.
New York Timesin paljastusten jälkeen Yhdysvaltain senaatti alkoi vuonna 1974 tutkia CIA:n toimia, minkä seurauksena hallituksen oli pakko tunnustaa ujuttaneensa LSD:tä Olsoniin. Omaisille tarjottiin 750 000 dollarin sovintomenettelyä, ja presidentti Gerald Ford esitti Olsonin perheelle henkilökohtaisen anteeksipyynnön. Vuotta myöhemmin CIA:lle annettiin presidentin virallinen kielto tehdä kokeita henkilöillä näiden tietämättä.
Kommentti: Luuletteko että CIA:n kaltainen organisaatio välittää tällaisista kielloista? Varmasti jokainen normaali ihminen ymmärtää, ettei LSD:tä saa laittaa toisen juomalasiin ilman lupaa. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan ole samanlaisia kuin me muut, koska heiltä puuttuu empatiakyky. Tämä voi ilmentyä myös yhteiskunnan makrotasolla; suuret organisaatiot voivat saada psykopaattisia piirteitä, koska niiden hierarkkinen ja järjestelmällinen rakenne edistävät näitä ominaisuuksia.
CIA-johtaja tuhosi todisteet
CIA:n johtaja Richard Helms oli jo vuonna 1973 ounastellut mahdollista skandaalia ja määrännyt arkaluontoisten hankkeiden aineiston tuhottavaksi. Osa aineistosta oli kuitenkin aikanaan arkistoitu väärin, joten joitain asiakirjoja oli säästynyt.
Nämä asiakirjat löytyivät senaatin tutkimuksissa ja johtivat vuonna 1977 senaatin kuulemistilaisuuteen. Kävi ilmi, että CIA:n MK-ULTRA:lla oli ollut yli 150 alihanketta ja kokeita oli tehty yli 80 sairaalassa ja yliopistossa.
Senaatin kuulemisen jälkeenkin moni kysymys jäi yhä avoimeksi. Niihin kuului myös totuus Frank Olsonin kuolemasta. Hänen poikansa ei uskonut itsemurhaan, ja vuonna 1994 Olson kaivettiin haudastaan ja hänelle tehtiin ruumiinavaus. Lääkärien mukaan Olson oli saanut voimakkaan iskun päähänsä jo ennen putoamista ja todisteet "viittasivat vahvasti murhaan".
New Yorkin piirisyyttäjän käynnistämissä tutkimuksissa kävi ilmi, että CIA:n salaisuuksia tunteva Olson oli halunnut erota tehtävästään. Todisteet eivät kuitenkaan riittäneet syytteiden nostamiseen.
Frank Olsonin hotellihuoneen tapahtumat vuonna 1953 jäänevätkin ikuiseksi arvoitukseksi.
Kommentti: Ainoastaan heille, jotka eivät osaa suorittaa laskutehtävää 2+2=x
Totuusseerumi: Opiskelijoihin pistettiin outoja aineita
Hanke: Artichoke, MK-ULTRA-hankkeen edeltäjä
Tavoitteena: Totuusseerumi, jonka avulla vihollisagentit saataisiin paljastamaan salaisuutensa
Kuvaus: Kokeet, joita tehtiin peitenimellä "Chatter", suoritettiin vuonna 1952 arvostetussa Rochester-yliopistossa New Yorkissa psykologian laitoksen johtajan Richard Wendtin johdolla. Kokeet tehtiin salaa yliopiston ullakon erikoislaboratorioissa, ja koehenkilöinä oli joukko vapaaehtoisia opiskeiljoita, joille maksettiin dollari tunnilta osallistumisesta erilaisten aineiden testaukseen.
Laitoksen opiskelijat eivät tienneet, että Wendt työskenteli myös CIA:lle, ja luottivat Wendtin vakuutteluihin siitä, että kokeet olivat täysin vaarattomia.
Vuonna 1952 Wendt matkusti lääkäriryhmän kanssa Eurooppaan, missä hän jatkoi kokeita neuvostoagenteiksi epäillyillä henkilöillä. Näihin muun muassa ruiskutettiin vuoroin piristävää amfetamiinia ja vuoroin rauhoittavia ja unilääkkeitä, mikä sai heidät höpisemään sekavia.
Menetelmä ei kuitenkaan ollut tehokas, ja noin kuuden vuoden jälkeen CIA lopetti kokeet.
Hypnoosi: Agenttien persoonallisuutta yritettiin murtaa
Hanke: Artichoke
Tavoitteena: Tekniikka, jolla vihollisagentit saataisiin puhumaan; toisaalta haluttiin luoda täydellinen agentti.
Kuvaus: Neuvostoliiton vakoilijoiksi epäillyillä vangeilla tehtiin kokeita käyttäen sekä kemiallisia aineita että hypnoosia. Koehenkilöitä pidettiin kokeiden jälkeen vangittuina vuosikausia, jotta he eivät voisi kertoa kenellekään kokemuksistaan.
Hypnoosin ja kemiallisten aineiden yhdistelmää kokeiltiin myös omilla agenteilla tavoitteena luoda näille jakautunut persoonallisuus. Tarkoitus oli, että agentin pääpersoonallisuus ei olisi edes tietoinen sivupersoonien tuntemista salaisuuksista eikä siten voisi paljastaa niitä missään tilanteessa.
Kokeiden tuloksista on erittäin vähän tietoa, sillä kaikki niitä koskeva aineisto tuhottiin vuonna 1973.
© UnknownSirhan Bishara Sirhan
Kommentti: Robert Kennedyn murhasta tuomittu Sirhan Sirhan ei koskaan kiistänyt murhaa, mutta sanoi ettei muista tapahtumasta yhtään mitään. On lukuisia todisteita jotka viittaavat Sirhanin toimineen jonkinlaisessa hypnoottisessa tilassa, ollen niin kutsuttu 'mantsurian kandidaatti' (todisteet viittaavat toisen henkilön ampuneen Kennedyä takaapäin). Tohtori Richard Kluft on psykiatrian professori Temple Universityssä ja 'Society for Clinical and Experimental Hypnosis' yhdistyksen entinen puheenjohtaja. Hän pitää Sirhanin tapausta "teoreettisesti täysin mahdollisena ja uskottavana".
Kidutus: Vieroitusoireita käytettiin kidutuskeinona
Hanke: Artichoke
Tavoitteena: Kidutusmenetelmät, joilla voisi murtaa vahvimmatkin agentit
Kuvaus: Muun muassa eristystä ja huumausaineiden vaikutusta tutkittiin. Eräässä kokeessa sotilas suljettiin pieneen laatikkoon, hänen silmänsä peitettiin ja hänen korviinsa soitettiin jatkuvaa kohinaa.
Koehenkilö murtui täysin 40 tunnin kuluttua ja alkoi nyyhkien potkia laatikkoa päästäkseen pois. Muissa kokeissa sotilaita ja sotavankeja saatettiin ensin riippuvaisiksi heroiinista, minkä jälkeen heidät pakotettiin kärsimään karmeista vieroitusoireista.
Aivopesu: Potilaat joutuivat koekaniineiksi
Hanke: MK-ULTRA
Tavoitteena: Aivopesu- ja muistinmuokkausmenetelmät
Kuvaus: Tohtori Ewen Cameron, Montrealissa sijaitsevan Allan Memorial Instituten psykiatrisen sairaalan johtaja sekä maailman psykiatriliiton puheenjohtaja, suoritti kokeita potilaillaan. Potilaat lukittiin pieniin huoneisiin ja vaivutettiin narkoosiin antamalla heille 15 - 65 päivän ajan vahvoja lääkkeitä kolme kertaa päivässä. Lisäksi heille annettiin useita kertoja päivässä sähköshokkeja, jotka olivat 20 - 40 kertaa tavanomaista voimakkaampia, ja heidän päähänsä pantiin kypärä, jonka kaiuttimet toistivat heille samaa viestiä 16 - 20 tuntia joka päivä 101 päivän ajan.
Kokeet olivat jatkoa aikaisemmille tutkimuksille, joissa Cameron oli pyrkinyt häivyttämään ihmisten muistia ja persoonallisuutta ja
rakentamaan ne sitten uudelleen.
CIA kiinnostui tutkimuksesta ja alkoi rahoittaa Cameronin jatkotutkimuksia. Kokeet eivät tuottaneet haluttuja tuloksia, mutta potilaat saivat vakavia mielenterveyden häiriöitä.
127 potilasta nosti myöhemmin tutkimuksista oikeusjutun, minkä seurauksena he saivat kukin 100 000 dollaria korvauksia.
Allan Memorial Instituten psykiatrisen sairaalan potilaat joutuivat CIA:n kokeiden uhreiksi. Kokeista vastasi tohtori Ewen Cameron.
Kommentti: Katso dokumentti Evidence of Revision saadaksesi tarkemman kokonaiskuvan näistä CIA:n salaisista ohjelmista ja minkälaisia tarkoitusperiä varten ne luotiin.