Psykopaatin normaaliuden julkisivu saattaa olla niin saumaton, että on mahdotonta - edes alan ammattilaisille - nähdä heidän maskinsa alla piilevä pahuus.
Pariisin verilöylyn jälkeen löysin itseni miettimästä maailmamme surrealistista tilaa sekä kaikkialla maapallollamme tapahtuvia lukemattomia humanitäärisiä katastrofeja ja kansainvälisen oikeuden rikkomuksia. Sotarikoksista Irakissa, Gazassa, Syyriassa ja Libyassa, joita säestävät ilmaiskut, pommituslennot ja hallintojen vaihto-operaatiot, on tullut rutiinia. Jemenin kansanmurha, vaikkakin ollen humanitäärinen katastrofi, saa ainoastaan vähän huomiota mediassa. Yhdysvaltojen johtama propaganda sekä sen asettamat tiukat pakotteet ovat horjuttaneet Venezuelaa taloudellisesti, mahdollisesti johdantona hyökkäykselle. Eläkkeiden ja säästöjen ryöstely hallitusten toimesta on alkanut, musertaen eläkeläiset, samalla kun yhtiömoguleille maksetaan 380 kertaa enemmän palkkaa, kuin palkkatyöläisille keskimäärin. Vallitsevasta ideologiasta, teologiasta tai filosofiasta huolimatta, ovat asiat aina olleet näin. Sotien ja kärsimysten brutaalius on historiallinen realiteetti.

Ollessani ahdistunut ja etsiessäni vastauksia käännyn valitsemani alan, psykologiaan, puoleen. Olen tullut siihen tulokseen, että vallitsevassa geopoliittisessa maisemassa, jota johtaa poliittisen herruuden ja resurssien hyväksikäytön tavoittelu, on maallikolle - saadakseen tästä kaikesta mitään tolkkua - lisääntyvässä määrin välttämätöntä hankkia perustavan tason ymmärrys inhimillisestä pahuudesta.

Fyysikko ja psykoanalyytikko Ian Hughes kirjoittaa:
Pienellä joukolla psykologisesti poikkeavasta persoonallisuudesta kärsivillä ihmisillä on historian saatossa ollut äärettömän vahingollinen vaikutus yhteiskuntiimme, politiikkaamme ja maailmaamme. Päästen häikäilemättömyytensä ansiosta vaivatta valta-asemiin, ovat he jo pitkään hallinneet maailman psykologisesti normaalia ihmisenemmistöä.
Kirjassaan Die Religion innerhalb der Grenzen der bloßen Vernunft toteaa Immanuel Kant pahuuden olevan synnynäistä ihmisrodulle. Syy yhteiskunnan moraalin mädäntymiseen piilee Kantin mukaan egoismin määräävässä piirteessä, omahyväisyydessä. Harvey Cleckley, merkittävässä kirjassaan The Mask of Sanity, on määritellyt äärimmäisen taipumuksen pahuuteen neuropsykiatrisena vikana, joka ruokkii tuhoamisen tarvetta. Cleckleyn psykologinen perspektiivi, puhuttaessa pahuuden asteesta, käyttää nimikettä psykopatologia.


Harvey Cleckleyn klassikkoteos The Mask of Sanity
Psykopatia on persoonallisuushäiriö, jolle luonteenomaista on jatkuva antisosiaalinen käyttäytyminen, vähentynyt kyky tuntea empatiaa ja katumusta sekä estoton tai röyhkeä käyttäytyminen. Psykopaatit ovat vailla omaatuntoa, laskelmoivia, ja he hankkivat häikäilemättömästi valtaa ja kontrollia. Psykopaatit käyttävät toisten myöntyvyyttä ja kuuliaisuutta toteuttaakseen suunnitelmiaan. Näin ollen, psykopaatit rohkaistuvat huomatessaan kohdehenkilöissä kyvyttömyyden kriittiseen ajatteluun ja turvautumisen primitiivisiin psykologisiin puolustusreaktioihin. Tutkimukset, käyttäen positroniemissiotomografiaa (PET-kuvausta), ovat antaneet viitteitä siitä, kuinka eräs tärkeä syy psykopaattiseen käyttäytymiseen saattaa löytyä aivojen otsalohkon neurologisista poikkeavuuksista.

Cleckley väittää psykopaattien kykenevän vaikuttamaan täysin normaaleilta. Hänen mukaansa psykopaateilla on hämmästyttävä kyky salata "neurologisen virheellisyytensä", lisäten:
"...he riisuvat aseista (hurmaavat) ei ainoastaan heidät, jotka eivät ole perehtyneet heidänlaisiinsa potilaisiin, vaan usein myös ne henkilöt jotka tietävät hyvin kokemuksesta heidän [psykopaattien] rehellisyytensä olevan pinnallista."

- H.Cleckley
Tulemme petetyiksi ja harhautetuiksi psykopaatin naamioidun hyveellisyyden, lipevyyden, näennäisen rauhallisuuden, statuksen ja hurmaavuuden toimesta. Psykopaatin normaaliuden julkisivu saattaa olla niin saumaton, että on mahdotonta - edes alan ammattilaisille - nähdä heidän maskinsa alla piilevä pahuus.

Psykiatri Andrzej Łobaczewskin lanseerama termi Political Ponerology [suom. poliittinen ponerologia] tarkoittaa tutkimusalaa, jossa tutkitaan laitos- ja hallitussysteemien korkeassa asemassa olevien virkamiesten mahdollisia psykopaattisia piirteitä. Łobaczewskin tutkimusten keskeisimpänä kohteina ovat hallitukset, joissa psykopaattinen eliitti pitää absoluuttista poliittista valtaa. Hän tuo tutkimuksissaan myös esille, kuinka puhtaasti patologinen arvomaailma voi hallita ja motivoida kokonaisia yhteiskuntia [suom. huom. patologiset arvot toimivat Łobaczewskin mukaan virusten tapaan, tartuttaen - mikäli ilmiöstä ei olla tietoisia - sille altistuvat]. Łobaczewski painottaa, kuinka psykopaattisten johtajien "patologinen erityistietämys" tavallisten ihmisten käyttäytymisestä tekee heille mahdolliseksi manipuloida ja hypnoottisesti hallita ihmismassoja. Hän kertoo, kuinka psykopaatit ovat tutkineet meitä ja kuinka heidän kykynsä käyttää tunteitamme itseämme vastaan heikentävät kognitiivisia kykyjämme.

Psykologi B.F.Skinnerin työ koskien ns. operanttia ehdollistumista paljastaa meille, kuinka oppimiseemme vaikuttavat oppimisvasteen myönteinen vahvistaminen (palkitseminen) ja kielteinen vahvistaminen (rankaiseminen). Tämä vahvistamisen tapahtuessa epäsäännöllisesti/satunnaisesti, aikaansaa se epäennustettavuutta ja sekavuutta [kohdehenkilössä]. Psykopaatti hyödyntää tätä ilmiötä. Uhrin mieli aloittaa kamppailun yrityksissään vähentää ahdistusta ja palauttaakseen sisäisen [ajatusten] johdonmukaisuuden. Lopulta kohdehenkilön mieli päätyy kognitiiviseen dissonanssiin, jossa päätoiminnoksi muodostuu epätoivoinen ja kiireellinen järjelliseltä vaikuttavan asiasisällön tavoittelu. Tässä kohdin ovat nämä huiputetut ihmiset joutuneet riippuvuutta aiheuttavaan ja toistuvaan prosessiin, lopulta nähden psykopaattisen kiduttajan vapahtajanaan. Psykopaattia motivoiva pahuus, [vapahtajan] humanistiseen ideologiaan naamioituneena, aiheuttaa Łobaczewskin mukaan kuitenkin vain enemmän sekasortoa.

Propagandan, hämäysten ja taidokkaiden valheiden käyttö ovat välttämättömiä takaamaan psykopaattisen johtajan agendaa tukevien uskomusten ja muistikuvien säilymisen [kansan keskuudessa] sekä varmistamaan vastakkaisten uskomusten/muistikuvien painumisen unholaan. Tarve kuulua joukkoon ja säilyttää kansallinen identiteetti lisää suostuvaisuutta tähän indoktrinaatioon. Łobaczewskin mukaan, tietämättömyys ja heikkous tätä ehdollistumista/aivopesua kohtaan varmistaa sen, että ihmismassat taipuvat palvomansa psykopaattisen johtajan tahtoon. Tämä patologinen läheisriippuvuus on säilymisstrategia, joka mahdollistaa dissosiaation epäsointuisesta todellisuudesta. Hylkäämällä käsittämättömältä tuntuvan todellisuuden ja valitsemalla [sen sijaan] psykopaatin perspektiivin, onnistuu uhri pitämään loitolla avuttomuuden uhan, näin vähentäen kauhuaan. Lopulta tämä opittu avuttomuus ottaa vallan, synnyttäen passiivisen hyväksynnän viheliäiselle rikollisuudelle.

Tuhoamalla nimetyn kohteen uskottavuuden ja maineen varmistaa karismaattinen psykopaatti valta- ja kontrolliasemaansa. Manipuloimalla faktoja, levittämällä epämääräisiä huhuja (doublespeak) ja kyseenalaistamalla uhrin moraalisuuden, syntyy pahansuopa narratiivi, vailla oikeaa kontekstia. Psykopaatit käyttävät taktiikkana usein myös triangulaatiota. Tämä taktiikka on suunniteltu yllyttämään ihmismassat vastustamaan kohteena olevaa kilpailijaa - tavoitteena "hajottaa ja hallita". Luottaen ihmisten vahvistusharhaan, eli taipumukseen tulkita informaatiota siten, että se tukee omia ennakkokäsityksiä, huiputtavat psykopaatit toisia toteuttamaan hänen agendaansa. Nimetyn kohteen alkaessa murtumaan mustamaalauskampanjan aiheuttaman häpeän, leimautumisen ja sorron tuloksena, tulee tämä mahdollistaja-armeja tukemaan psykopaatin inhottavaa agendaa.

Voidakseen toteuttaa näitä moraalittomia, sieluttomia ja laskelmoituja salahankkeitaan, on psykopaatille välttämätöntä löytää uhreja, jotka ovat kypsiä aivopesulle. Hyväuskoisten seuraajien antautuessa patologisille vaikutteille, menettävät he kykynsä kriittiseen ajatteluun erottaakseen normaalin käyttäytymisen patologisesta. Tämä uskollinen tukipopulaatio varmistaa, että psykopaatti voi keskeyttämättä jatkaa paheellista käyttäytymistään. Juuri tämä johtaa makrososiaalisen pahuuden lisääntymiseen.

Tämän petollisen toiminnan estämiseksi tulee meidän tietoisesti vähentää refleksiivistä kunnioitustamme auktoriteetteja kohtaan sekä tarkastella kriittisesti valtaapitävien motiiveja ja tekoja. Psykologiseen tietoon perustuva historiallinen perspektiivi tarjoaa tehokkaan kyvyn havaita erilaisia fanatismin, sorron ja korruption muotoja. Ilmapiirissä, jossa rehottavat elitismi, mediakontrolli, luokkaerovaisuudet, pragmatismi ja ihmisoikeusrikkomukset, on ensisijaisen tärkeää tulla tietoiseksi ja oppia psykopaatin saalistajaluonteesta. Ainoastaan tämän tietoisuuden avulla voimme havaita mitä piilee psykopaattisen hallitsijan näennäismoraalisen käyttäytymisen taustalla.
Pastori Sheri Heller on New Yorkissa toimiva psykoterapeutti, sosiaalityöntekijä sekä lehti- ja näytelmäkirjoittaja.