social media censorship google facebook twitter
"Valeuutisten uhreiksi" itsensä mieltävä ryhmä julkaisi äskettäin avoimen kirjeen Avaaz.org sivuston kautta, osoitettuna sosiaalisen median jäteille ja niiden toimitusjohtajille Mark Zuckerbergille (Facebook), Jack Dorseylle (Twitter) and Susan Wojcickille (Youtube).
"Tällä viikolla disinformaation uhrit ympäri maailman ovat saapuneet Silicon Valleyhin kohdatakseen sosiaalisen median yritykset ensimmäistä kertaa. Tapaamiset olivat erittäin tunnepitoisia, saaden sosiaalisen median työntekijät kyyneliin, kohdatessaan kasvokkain heidän alustansa yllyttämän kriisin aiheuttamat inhimilliset kustannukset. Tapaamisten jälkeen uhrit laativat avoimen kirjeen, jossa he vaativat välitöntä toimintaa estämään disinformaation leviämistä ja tunnistamaan tappavat vahingot, jotka se voi aiheuttaa."
Yksi näistä "uhreista" on suomalainen valtamedian toimittaja Jessikka Aro, joka on keskittynyt lähes yksinomaan Venäjä/Putin-aiheisiin kirjoituksiin sekä tietenkin paljastamaan trolleja keskuudessamme.

Arosta tuli näkyvä "Venäjä-asiantuntija" vuonna 2015 kirjoitettuaan villejä spekulaatioita täynnä olevan artikkelin Pietarin "trollitehtaasta", eli Internet Research Agency IRA:sta (internetin tutkimuskeskus). Todellisuudessa IRA paljastui lähinnä pienen tason sosiaalisen median mainostoimistoksi (oikeastaan spämmäystoimistoksi), jolla ei ollut mitään vaikutusta 2016 vaalien lopputulokseen. Aivan kuten koko tarina Venäjä-kolluusiosta on osoittautunut vääräksi, lepää Aron journalistinen ura vastaavanlaisten omituisten salaliittoteorioiden varassa. Aron työ on kansainvälisesti huomioitu, ja viime maaliskuussa hänen oli aikomus matkustaa Washingtoniin vastaanottamaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön myöntämä 5000 dollarin International Women of Courage -palkinto. Tämä peruttiin, koska joku ulkoministeriöstä huomasi Aron haukkuneen Trumpia "Venäjän agentiksi" Twitterissä.

Aro Tweet
Huvittavasti Aron hysteerinen trolli-aiheinen uutisointi inspiroi joukon tavallisia fiksuja suomalaisia luomaan satiirisen Facebook-sivuston nimeltä Venäjän trolliarmeija. Mutta Aron fanaattinen usko - että pahat venäläiset ovat kaikkialla - johti siihen, että hän ymmärsi täysin väärin ryhmän tarkoituksen ja sen sijaan piti sitä todisteena, että "Venäjä-trollit" ovat hänen perässään!

Seura -lehden toimittaja Petri Korhonen viitannee kollegaansa Jessikka Aroon kertoessaan Venäjä-trolleihin liittyvistä kokemuksistaan - joita hän siis itse piti tavallisina suomalaisina, toisin kuin Aro:
Erityisesti heitä huvitti, kun pohjanmaalainen tositv-esiintyjä ja kansantaiteilija nimesi yhtyeensä trollien kunniaksi ja teki kotistudiossaan Yleisradion kollegastani kömpelön, pilkkaavan musiikkivideon. [...]

Ai niin, kollegani mielestä koko Facebook-ryhmä oli todennäköisesti luotu jonkun Venäjän tiedustelu- tai muun hurlumheipalvelun myötävaikutuksella. Musiikkivideosta puhumattakaan.

Kun kerroin selvittäneeni, että kaikki minun vainoajani olivat kantasuomalaisia reppanoita eivätkä FSB:n, GRU:n tai SMERSH:n asiamiehiä, kollegani suutahti minulle ja lakkasi vähitellen pitämästä yhteyttä.

En kuulemma ottanut ongelmaa tarpeeksi vakavasti, ja sitä Venäjä kuulemma nimenomaan toivoikin, informaatiovaikutuksensa vähättelyä. [...]

Kollegani teki trollien paikallistamisesta itselleen uuden uran ja kiertää nyt maailmaa puhumassa kaikkialla näkemistään myyttisistä Venäjän informaatiosotilaista.
Kun Suomen kuvalehti julkaisi Aron työtä kriittisesti lähestyvän artikkelin, käytti hän sitä "todisteena" siitä, kuinka "trollien" ja "valeuutispropagandistien" ideat soluttautuvat valtavirran uutisointiin (tämän videon kohta 31:00). Jessikka aro vaikuttaa todella nauttivan itseään toteuttavista ennusteista ja hän selvästikin rakastaa pelata uhrikortilla. Toisaalta, kukapa tietää, ehkä "joku" tosiaan lähetti hänelle näitä pelottavia viestejä ihan vain nähdäkseen, kuinka Aro syöksyy syvemmälle hysteriaansa, koska hän on niin helppo kohde.

Aro täyttääkin kaikki ns. hyödyllisen idiootin tunnuspiirteet (ja tälläisiä henkilöitä on paljon mitä tulee venäjä-vastaiseen hysteriaan länsimaissa) ja hän on joko tarpeeksi ymmärtämätön tai välinpitämätön ollakseen käytettävänä suostuvaisena propagandistina. Tästä huolimatta hänen ponnistuksensa eivät ole jääneet palkitsematta; jatkuvat pyrkimykset yllyttää Venäjä-vastaista ilmapiiriä ja mainostaa patologista ajatusta "vihapuheesta" ovat selvästikin nostaneet hänen profiiliaan.

Viime vuonna Aro osallistui MV-lehden perustaja Ilja Janitskinin vastaiseen oikeusjuttuun, jossa Janitskinia vastaan nostettiin 16 syytettä - useimmat niistä vähäisiä, esimerkiksi tekijänoikeusrikoksia. Hänet tuomittiin kaikista rikoksista. Vakavimmat syytökset koskivat törkeää kunnianloukkausta erityisesti Jessikka Aroa kohtaan, jossa pääasiallisina todisteina toimivat useat Aroa ja hänen "venäjä-trolleihin" liittyvää työtään kritisoivat artikkelit.

Nämä artikkelit olivat aktivisti Johan Bäckmanin kirjoittamia ja MV-lehden julkaisemia. Bäckman kertoo 2017 haastattelussaan taustoja Janitskinin oikeusjuttuun:


Tämän jälkeen Bäckman ja toinen MV-lehdelle työskentelevä henkilö haastettiin oikeuteen Janitskinin kanssa. Huolimatta siitä, että Janitskin sairastaa syöpää, totesi oikeus hänet syylliseksi ja tuomitsi 22 kuukaudeksi vankilaan (pohjimmiltaan koska hän julkaisi Bäckmanin kirjoituksia). Bäckman sai vuoden ehdonlaisen tuomion ja heidät molemmat tuomittiin korvaamaan yhteensä 136 000 euroa Jessikka Arolle - perusteena tähän oli heidän Aroon kohdistunut "vihakampanjointi". Russofobit kaikkialla riemuitsivat ja hyvin kieroutuneen logiikan kautta Suomi nousi lehdistönvapausindeksissä toiselle sijalle!

Virossa on muistomerkki nimeltä Tallinnan pronssisoturi, joka symboloi maan vapautumista natsimiehityksestä (revisionistien mielestä se muistuttaa neuvostosorrosta). Bäckman on tunnettu hänen Venäjää tukevista mielipiteistään ja hänellä on ollut tapana antaa pienoisversio pronssisotilaasta suomalaisille journalisteille ja muille julkisuuden henkilöille osana hänen aktivismiaan. Vuonna 2015 hän antoi sellaisen Jessikka Arolle, joka otti tuolloin patsaan vastaan hyvällä huumorilla.
jessikka aro
Jessikka Aro (vasemmalla) saatuaan Bäckmanin lahjoittaman pronssisotilaan pienoismallin. Vaikuttaako Aro kokevansa olevan "väkivaltaisesti uhattuna"?
Kuitenkin oikeudenkäynnin aikana Aron lakitiimi käytti tätä tekoa todisteena Bäckmanin suorittamasta "vihaisesta ahdistelusta". Oikeudenkäynnin tuomari hyväksyi sen olleen "väkivaltainen uhka":
"Ottaen huomioon muistomerkkiin liittyvän sotilaallisen symboliikan tuomioistuin toteaa, että toimittaja Aro katsoi miniatyyrin väkivaltaisesti uhkaavaksi huolimatta siitä, että hän alun perin käsitteli pienoismallia leikkisästi ja huumorilla."
Sosiaalisen median johtajille laaditussa kirjeessä - jonka yksi tekijöistä on Aro - hän kertoo:
Minä, Jessikka Aro, päätin puolustaa maani vapautta. Päätin journalistina tutkia Venäjän trollitehtaita ja maatani hyökkäävän disinformaation levitystä. Vaikkakin työtäni on ylistetty kansainvälisesti, olen jatkuvan disinformaation, tappouhkausten ja ahdistelun uhrina teidän alustallanne.

Olen hyökkäyksen kohteena ja minua on kutsuttu kaikkea agentista rikolliseksi NATO-huume-diileriksi. Mutta kyse ei ole vain minusta: koko eurooppa, Yhdysvallat ja monet muut alueet ovat uhattuina, ja journalistina minua ihmetyttää kuinka vähän teette suojellaksenne vapaita kansalaisia ja demokratioita.
Aro perustaa uhriutumisensa kahteen väitteeseen, joita tulee tarkastella. Ensimmäinen on huumeidenkäyttöön liittyvä väite. MV-lehti uutisoi vuosia sitten -perustuen virallisiin oikeuden asiakirjoihin- yksityiskohtia hänen huumausaineiden käyttöön liittyvästä menneisyydestään:
"Virallisen syyttäjän asiakirjojen mukaan Jessikka Aro on kovien huumeiden pitkäaikainen käyttäjä.

Hän on rikostuomionsa mukaan käyttänyt suonensisäisesti amfetamiinia päivittäin ainakin vuoden ajan.
Todisteena siitä, että Jessikka Aro käytti amfetamiinia suonensisäisesti, on pidätyksen yhteydessä hänen laukustaan löydetty amfetamiinilla täytetty huumeruisku.

Aron päivittäisen käytön lisäksi syyttäjä kiinnitti huomiota siihen, että Aro oli ostanut amfetamiinia suuren määrän."


J.Aro court verdict
On fakta että Jessikka Aro on tuomittu oikeudessa amfetamiinin käytöstä ja jakamisesta, eli kyseessä ei ole disinformaatio. Koska Aro on palkittu toimittaja ja vaikutusvaltainen julkisuuden henkilö, - kuten hän itse totesi, on hänen työtään ylistetty kansainvälisesti - ei hänen aiemman lainvastaisen toiminnan esille tuomisessa pitäisi olla journalistisesta tai eettisestä näkökulmasta mitään ongelmallista (mutta Suomessa ilmeisesti on).

Toinen väittämä -syytökset jotka kyseenalaistavat hänen journalistisen puolueettomuuden- on myös perusteltu. Jessikka Aro on toiminut asiantuntijana NATO:n konferenssissa (Warsaw Summit Experts' Forum), jossa hän puhui "Venäjän uhasta". Lisäksi hänet on yhdistetty hämäräperäisten kansalaisjärjestöjen muodostamaan verkostoon - josta mainittakoon mm. sen osana toimiva Integrity Initiative/Institute for Statecraft. Nämä verkoston kansalaisjärjestöt osoittautuivat vuodettujen asiakirjojen perusteella olevan brittitiedusteluviranomaisten operoiman disinformaatio/vaikutuskampanjan välineitä.

Muun muassa journalistit Max Blumenthal ja Mohamed Elmaazi kirjoittivat asiasta puoli vuotta sitten:
Äskettäin vuodetut asiakirjat paljastivat kansainvälisen verkoston, joka muodostui poliitikoista, journalisteista, akateemikoista, tutkijoista ja sotilasviranomaisista, ja jotka kaikki toimivat osana erittäin petollista ja salaista propaganda-kampanjaa, rahoittajinaan Britannian ulkoministeriö (FCO), NATO, Facebook ja kovan linjan kansallisen turvallisuuden instituutiot.

Tämä "verkostojen verkosto" -kuten siihen yhdessä asiakirjassa viitataan- keskittyy ironisesti nimetyn Integrity Initiative organisaation ympärille. Ja tätä kaikkea valvoo aiemmin tuntematon Englannissa sijaitseva ja Skotlantiin rekisteröity ajatushautomo the Institute for Statecraft, joka on hoitanut toimintaansa salaillen ja pimennossa.

Koko operaatio näyttäisi olevan Britannian sotilastiedustelun jäsenten ja siihen liitettävissä olevien henkilöiden masinoima.
Vastavalkea -sivusto paljasti, kuinka Jessikka Aro on yhdistetty tähän verkostoon: hän oli osana ehdotettua paneelia, joka muodostui useasta eri kansalaisjärjestöstä ja niiden toimijoista, mukaan lukien aiemmin mainittu Institute for Statecraft -järjestö.

Tämä Iso-Britannian valtion rahoittamaksi suunniteltu ohjelma on nimeltään EXPOSE-Network, ja sen budjetti hahmoteltiin lähes 10 miljoonan punnan suuruiseksi vuosille 2018-2021.

Iso-Britannian ulkoministeriölle toimitetussa dokumentissa "Network of NGOs" (kansalaisjärjestöjen verkosto) tämä ryhmittymä määrittelee toimintatavakseen vastapropagandan, joka "ylittää perinteisen faktantarkistuksen tai myytinmurtamisen":
Vastatakseen tehokkaasti disinformaatioon, tulee meidän täten ottaa käyttöön laaja valikoima lähestymistapoja, jotka ylittävät perinteisen faktantarkistuksen tai myytinmurtamisen, ja käyttää yleisökeskeisiä kommunikaatiotapoja sabotoimaan uskottavuus disinformaatiolähteiltä, jotka kohdistuvat tiettyyn kuulijakuntaan, kasvattaen samalla niitten sietokykyä pitkällä aikavälillä. [...] Saatamme yhteen organisaatiot ml. ZINC Network, the Institute for Statecraft, Aktis Strategy, Bellingcat, DFR Lab, the Media Diversity Institute, Toro Risk Solutions ja Ecorys. Konsortiomme yhdistää tunnustettuja markkinointijohtajia ymmärtämään, monitoroimaan ja vastustamaan Kremlinin tukemaa disinformaatiota. [...]

Konsortiomme koostuu riskinhallinnan ja turvallisuuden asiantuntijoista, mukaan lukien [...] Jessikka Aro, suomalainen journalisti ja neuvonantaja liittyen henkilökohtaisten hyökkäysten kestämiseen, disinformaation paljastamisen seurauksena.
Jessikka Aro Network
Jessikka Aro nimettynä asiantuntijaksi kahteen eri rooliin tässä vuodetussa asiakirjassa.
Monet näistä organisaatioista ovat hyvin tunnettuja propaganda-sodankäynnin yhteyksistään ja osallisuudestaan. Esimerkiksi Bellingcat, - jonka perustaja on aiemmin työskennellyt Atlantic Council -ajatushautomossa - on Yhdysvaltojen rahoittaman National Endowment for Democracy (NED) -järjestön rahoittama. NED on tunnettu pitkään roolistaan CIA:n peitejärjestönä, tarkoituksena aikaansaada mieluisia vallanvaihtoja ympäri maailman. Bellingcat onkin kätevästi aina tukenut sitä narratiivia, joka vastaa länsimaista geopoliittista agendaa.

Digital Forensic Research Lab (DFRLab) on toinen Atlantic Councilin projekti, joka käytännössä tarjoaa valtaapitäville nykyajan noitavaino -palveluja sen äärimmäisen ennakkoasenteisten "digitaalisherlockien" avulla. Tämä ryhmä on myös Facebookin virallinen vaaliajan yhteistyökumppani, tehtävänään "monitoroida misinformaatiota ja vaikutusyrityksiä, sekä myös auttaa valistamaan kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa."

Kuten mainitsin aiemmin, niin nämä teennäisen puolueettomat organisaatiot olisivat todellisuudessa työskennelleet Brittien turvallisuusviranomaisten piikkiin. Vastavalkean Riikka Söyring kirjoittaa:
"Hakkeroitu toimeksiantoluonnos (Terms of Reference for contractors to develop a network of NGOs exposing disinformation) paljastaa Britannian ulkoministeriön (FCO, Foreign and Commonwealth Office) etsineen vuonna 2018 alihankkijoita luomaan kansalaisverkostojen yhteenliittymän, jonka tehtävä on paljastaa disinformaatiota valtion laskuun. Toisin sanoen "kansalaisjärjestöjen" rahoitus tulisi ulkoministeriöltä. Valtion palkkaamat kansalaisjärjestöt ja -journalistit toimisivat osana brittiulkoministeriön Counter Disinformation and Media Development (CDMD) -hanketta."
Sen sijaan että tarkoituksena olisi kampanjoida nettiahdistelua vastaan, vaikuttaa näiden internetsensuurin kutsuhuutojen taustalla olevan paljon salakavalampia syitä. Itseasiassa paljon uskottavampi syy löytyy suoraan Aron ja muiden tekemästä kirjeestä sosiaalisen median johtajille. Sosiaalisessa mediassa on jo tällä hetkellä meneillään kaikenväristen toisinajattelijoiden puhdistus, jossa sananvapauttaan käyttävät tavalliset kansalaiset pyritään hiljentämään, ja tämä kirje on vain yksi säälittävä yritys antaa uskottavuutta pyrkimyksille tukahduttaa vapaa sana:
"Ette pystyneet suojelemaan meitä, mutta voitte suojella muita. Ja meillä on useita ideoita auttamaan tässä. Miksi ette lähettäisi oikaisun jokaiselle, joka on joutunut pahansuopaisen disinformaation kohteeksi?

Miksi ette jatkaisi algoritmienne puhdistusta, jotta ne keskittyisivät vähemmän tykkäyksiin ja addiktoivaan sisältöön, ja enemmän positiivisiin yhteyksiin ja paikkaansapitävään informaatioon? Tärkeät vaalit lähestyvät ympäri maailman, luoden myrkyllisen poliittisen ekosysteemin, jossa ekstremistit käyttävät alustaanne polarisoimaan demokratioitamme - ja meidän kaltaiset ihmiset maksavat kaikkein korkeimman hinnan.

Kuinka paljon vielä kipua, kuolemaa ja kärsimystä vaaditaan, jotta puhdistatte sosiaalisen median alustanne ja puolustatte meitä kaikkia disinformaatiolta? Se voi päättyä tähän. Sen täytyy päättyä tähän."
Sen lisäksi että on täysin naurettavaa pitää kiihkeää Twitter-väittelyä vähän samana kuin olisi keskellä sotatoimialuetta, näyttäisi todellisena pyrkimyksenä olla kaikkien vaihtoehtoisten äänten poistaminen ennen 2020 Yhdysvaltojen vaaleja. Ilmeisesti Facebook ylläpitää "viha-agenttien" listaa, (mukana konservatiivisiä ääniä kuten Candace Owens) jonka avulla valvoa ja tarvittaessa poistaa kuka tahansa "viharikokseen" syyllistynyt - ja viharikos voi tietenkin olla mitä tahansa mikä ei vastaa sensorin henkilökohtaista, sosiaalista, kulttuurista tai poliittista ennakkoasennetta.

Jessikka Aron näkemyksen mukaan "Trolleilla ei ole sananvapautta. Ihmisoikeudet kuuluvat ihmisille." Tälläinen ajattelu on kuin suoraan Orwellin Eläinten vallankumouksesta, jossa "Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".

Yksityishenkilön onkin yhä vaarallisempaa ilmaista ajatuksia, jotka haastavat sensuuria ajavien poliittisesti korrektit ideat ja valtaapitävien toimintaa tukevat narratiivit, ja ilmeisestikin Aron avoimen kirjeen viesti resonosoi sen verran vahvasti Twitterin ja Facebookin johdon kanssa, että he päättivät pitää yksityisiä tapaamisia kyseisen ryhmän kanssa.

Julkinen ja laaja mielipiteen sekä ajattelun sensuuri on todella vaarallinen tie. Historia on täynnä esimerkkejä mitä tälläistä politiikka ajaville hallinnoille tapahtui. Mutta tänä päivänä tälläisiä haitallisia pyrkimyksiä on vaikeampi tunnistaa, koska niitä ei pyritä asettamaan diktatuurin kautta, vaan sen sijaan harhaanjohdettujen "sosiaalisen oikeuden" kannattajien ja itsessään "vapauden" käsitteen varjolla.