Tästä on syntynyt historiantulkinta, jossa vastapuoleen projisoidaan absoluuttinen pahuus ja sotasyyllisyys vielä vuosikymmenten jälkeen. Vastaavasti oman kansallisuuden toimet heijastuvat tällöin absoluuttisena hyvyyden taisteluna isänmaan, vapauden ja demokratian puolesta. Tälläisessä mustavalkoisessa kuvassa ei ole sijaa itsekriittisyydelle, myötätunnolle/anteeksiannolle tai avoimuudelle uusia ideoita kohtaan.Historiassamme kynä on saanut korjata, mitä miekka on lyönyt rikki.Jokainen toiseen maailmansotaan osallistunut valtio on kirjoittanut historiansa kansallista yhteneväisyyttä tukevia narratiiveja korostaen, vaieten ristiriitaisista ja epämiellyttävistä asioista. Tämä on johtanut patrioottiseen, uskonnolliseen ja kvasitieteelliseen sodan mytologisointiin, joka on lietsonut hysteerista asennetta virallisia narratiiveja kyseenalaistavia kohtaan. Tänä päivänä olemme tilanteessa, jossa näiden epämiellyttävien asioiden kohtaamista on ryhdytty alitajuisesti välttämään ja pitämään epäsopivana, koska niiden käsittely aiheuttaa pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta.
-J.K Paasikivi
Meidät on kasvatettu (ehdollistettu) tähän "isänmaalliseen" (eli kyseenalaistamattomaan) ajatteluun niin voimakkaasti, että pienikin vihjaus sodan ajan päättäjiemme osavastuusta sotien syntyyn tuntuu monista kerettiläisyydeltä, herättäen voimakasta emotionaalista vastustusta sekä kognitiivista dissonanssia.
Kommentti: Suosittelemme lukemaan seuraavat artikkelin aineistona käytetyt kirjat: