Homer Simpson donuts
Sokeri, tuo syntinen herkku! Nautimme sitä erityisesti juhlapäivinä ja kun haluamme palkita itsemme hyvästä suorituksesta. Tiedämme, ettei sokeria kannata syödä liikaa ja ettei se ole terveellistä, mutta onko tässä kaikki? Kuinka haitallista sokeri todellisuudessa on ja mitä kaikkia vaikutuksia sillä on elimistöömme? Tässä on viisi yllättävää faktaa sokerista, joita et saattanut tietää.

1. Sokeri aiheuttaa yhtä voimakasta riippuvuutta (ellei enemmän) kuin kokaiini tai heroiini

Tiedät varmasti tunteen, että "nyt on kyllä pakko saada jotain hyvää!". Sokerin addiktiivisuus ei ole enää vain kielikuva vaan todettu fakta. Nykyään tiedämme, että sokeri aiheuttaa hyvin voimakasta riippuvuutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että sokerin nauttiminen aiheuttaa samanlaisia neurologisia muutoksia aivoissa, mm. vapauttaen voimakkaasti dopamiinia ja opioideja, kuin kokaiinin tai heroiinin nauttiminen. Samalla tavoin aivot herkistyvät pitkän käytön jälkeen, millä on vaikutusta esimerkiksi dopamiinireseptorien määrään. Sokeri käyttäytyy siis samalla tavoin kuin vahvat huumeet.

Sokeri aivot
Sekä kokaiini että sokeri aiheuttavat voimakasta muutosta aivojen dopamiinireseptorien määrässä verrattuna normaaliin, johtaen riippuvuuteen.
Sokeriin on yhdistetty viisi addiktion tunnuspiirrettä: vieroitusoireet, voimakas himo, ahmiminen, toleranssi sekä herkistyminen. Sokerista luopuminen aiheuttaa ahdistusta ja stressiä ja sokeristen tuotteiden näkeminen laittaa aivomme tuottamaan dopamiinia, joka johtaa voimakkaaseen himon ja ahmimisen kierteeseen, kun riippuvuus on syntynyt. Kun näemme herkullisen donitsin, joka kutsuu luokseen, niin tällöin aivomme erittävät voimakkaasti dopamiinia. Herkistymme ajan myötä sokerille, milloin toisaalta reagoimme yhä voimakkaammin sokeriin liittyviin ärsykkeisiin, mutta toisaalta toleranssin noustessa tarvitsemme yhä vahvempia annoksia saman mielihyvän saamiseen. Sokeri aiheuttaa myös ristiinherkistymistä, jolloin yhden riippuvuutta aiheuttavan aineen käyttö herkistää muille vastaaville aineille; esimerkiksi amfetamiinia saaneet rotat reagoivat voimakkaammin sokeriin ja päinvastoin.

Kuinka koukuttavaa sokeri siis on? On viitteitä, että sokeri aiheuttaa jopa voimakkaampaa riippuvuutta kuin vahvat huumeet: Bordeauxin yliopiston ranskalaistutkijat saivat selville, että 94% rotista valitsi mieluummin sokeriveden kuin kokaiinin. Heidän mukaan "mikä mekanismi onkaan kyseessä niin se, että voimakas makea menee kokaiinin edelle —joka on yksi kaikkein haitallisimmista ja eniten riippuvuutta aiheuttavimmista aineista, joka tiedetään— viittaa siihen, että nyky-yhteiskunnassa laajalti käytetyt ja voimakkaasti makeutetut tuotteet saattavat toimia eräänlaisina 'poikkeuksellisina ärsykkeinä' (supernormal stimulus)". Myös muut tutkimukset ovat johtaneet samankaltaisiin havaintoihin. Connecticut Collegen tutkimuksessa Domino-keksien syöminen nosti aivojen mielihyväkeskuksen aktiivisuutta jopa enemmän kuin kokaiini tai morfiini (eli heroiini)!

Sokerin väittäminen vaaralliseksi huumeeksi voi tuntua liioittelulta, koska sen vaikutukset ovat erilaiset, mutta kannattaa muistaa, että esimerkiksi heroiinia käytettiin vielä sata vuotta sitten lasten yskänlääkkeenä. Tänä päivänä lapsille suunnattu heroiini-yskänlääke kuulostaa pöyristyttävän uskomattomalta! Kenties sadan vuoden päästä nykyiset lasten karkkimainokset tuntuvat yhtä hämmentäviltä?

2. Sokerilla on paljon vakavampia vaikutuksia elimistölle kuin pelkkä lihominen

Glukoosi, fruktoosi, sakkaroosi, maltoosi, laktoosi, dekstroosi, ruokosokeri, fariinisokeri, palmusokeri, kookossokeri, hunaja, agave, melassi, glukoosisiirappi, maissisiirappi jne. Sokeria löytyy monessa eri muodossa, eikä se useimmiten olekaan tuoteselosteessa nimellä "sokeri" vaikka loppujen lopuksi useimpien sokereiden keskinäiset erot ovat varsin pieniä. Isoin ero eri sokereissa on periaatteessa glukoosin ja fruktoosin välillä, joista glukoosi imeytyy suoraan verenkiertoon ja fruktoosi prosessoidaan maksassa. Käytämme sokeria tänä päivänä enemmän kuin koskaan, ja olemme myös lihavampia kuin koskaan.

Metabolinen oireyhtymä (MBO) on tila, jossa henkilöllä on useita 2-tyypin diabeteksen ja valtimotautien riskitekijöitä. Näitä ovat: ylipaino, kohonnut verenpaine ja -sokeri, insuliiniresistenssi, epätavalliset rasva-arvot (kohonneet triglyseridit ja matala HDL-kolesteroli). Vaikkakin harvinaisempaa, niin myös normaalipainoisella voi esiintyä MBO. Metabolinen oireyhtymä on yhdistetty lisääntyneeseen sokerinkulutukseen (erityisesti fruktoosin) ja sitä onkin hoidettu onnistuneesti vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.

Ei-alkoholiperäinen rasvamaksa on yleistynyt viime vuosina voimakkaasti samaan aikaan, kun glukoosi-fruktoosisiirappi on noussut yhdeksi suositummaksi elintarvikkeiden makeuttajaksi. Sitä löytyy erityisesti virvoitusjuomista ja hedelmämehuista. Fruktoosi laittaa maksan ajan myötä koville samalla tavoin kuin voimakas alkoholin käyttö. Siitä on tullut lyhyessä ajassa hyvin yleinen ilmiö.

Sama on havaittavissa diabeteksessa; sokerin kulutus on noussut räjähdysmäisesti muutaman vuosikymmenen aikana, minkä seurauksena diabeteksesta on tullut maailmanlaajuinen vitsaus. Sitä ei voi enää jakaa lapsuus- ja aikuisiän (tyyppi 1 ja 2) diabetekseksi, koska 2-tyypin diabetesta esiintyy nykyään myös kouluikäisillä lapsilla. Diabetes on yksi yleisimmistä sokeutumiseen ja kuolemaan johtavista syistä tällä hetkellä.
diabetes en EE. UU.
© DesconocidoDiabeteksen esiintyvyys Yhdysvalloissa vuodesta 1980 lähtien. Kasvava trendi on maailmanlaajuinen ja yleinen erityisesti teollisuusmaissa.
Insuliini on hormoni, jonka tehtävänä on mm. ohjata glukoosi (sokeri) verenkierrosta solujen energiaksi ja varastoida sitä sekä lihaksiin (glykogeeniksi) että soluihin (rasvaksi!). Diabeteksessa insuliinin toiminta on häiriintynyt. Tähän on yksinkertainen selitys: liiallinen sokerin kulutus ylikuormittaa insuliinintuotantoa, joka johtaa insuliiniresistenssiin ja diabetekseen.

Tiesittekö, että jotkut tutkijat ovat alkaneet kutsua Alzheimerin tautia 3-tyypin diabetekseksi? Tiedetään, että dementia on huomattavasti yleisempää 2-tyypin diabeetikoilla ja että myös aivoissa on havaittu esiintyvän insuliiniresistenssia. Insuliinilla on aivojen toiminnan kannalta tärkeitä tehtäviä kuten osallistuminen homeostaasin, muistin ja kognition ylläpitoon sekä hermosolujen yhteistoimintaan. Insuliinilla on myös aivoja suojaava vaikutus ja se osallistuu neurotrofisten tekijöiden, hermoston kehitystä ja toimintaa säätelevien proteiinien, toimintaan. Koska 2-tyypin diabetes ja Alzheimerin tauti jakavat monia yhteisiä tekijöitä sairauden synnyssä, voi häiriintyneellä insuliinituotannolla olla yhteys myös neurologisiin sairauksiin.

Solutasolta käsin katsottuna oksidatiivinen stressi voidaan nähdä mekanismina monien sairauksien takana. Se on soluhengityksen epätasapaino, jossa vapaat radikaalit (hapettumista ja solukuolemaa lisäävät antioksidanttien vastavaikuttajat) aiheuttavat tuhoa DNA:n tasolla. Mitokondrion toimintakyvystä huolehtiminen on tästä syystä tärkeää ja mitä enemmän sokeria, sitä enemmän vapaita radikaaleja.

Sokeri ruokkii myös syöpäsoluja. Lääketieteen Nobel-voittaja Otto Warburg kehitti kuuluisan hypoteesinsa jo vuonna 1926, jossa syövän syntymekanismin nähtiin johtuvan mitokondrion toimintaan vaikuttavasta aineenvaihdunnallisesta häiriöstä, jossa syöpäsolut fermentoivat glukoosia energiaksi. Monet viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet vahvistusta ja myös päivittäneet tätä teoriaa. Esimerkiksi Boston Collegen biologian professori ja tutkija Tri Thomas Seyfried on tuonut Warburgin teorian ajankohtaiseksi tutkimalla aivokasvaimen hoitoa ketogeenisen ruokavalion avulla. Elimistömme on kehittynyt käyttämään polttoaineena rasvaa, glukoosia ja ketoaineita, mutta syöpäsolut eivät. Tämän vuoksi rajoittamalla glukoosia on mahdollista vaikuttaa joidenkin syöpäsolujen kasvuun nälkiinnyttämällä ne kuoliaaksi.

Seyfried esittelee alla olevassa AHS-symposiumin esitelmässä tutkimusmenetelmiään ja aineistoaan:


Sokerin muihin haittavaikutuksiin kuuluu muun muassa kuinka sokeri
  • häiritsee leptiini-hormonin toimintaa, joka vastaa esimerkiksi kylläisyyden tunteesta
  • häiritsee immuunijärjestelmän toimintaa valkosolujen kautta
  • lisää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin
  • lisää riskiä sairastua osteoporoosiin
Paracelsus sanoi, että "määrä tekee myrkyn". Sokerin kohdalla määritelmä täyttyy monen ihmisen kohdalla, kun ottaa huomioon siihen liittyvät haittavaikutukset ja sen arkipäiväisen käytön. Endokrinologi Robert Lustigin kuuluisa luento sokerista on katsottu youtubesta yli 5 miljoonaa kertaa. Hän kutsuu sokeria myrkyksi yhteensä 13 kertaa.

3. Elimistölle kaikki hiilihydraatit ovat sokeria


"Uskotaan, uskotaan, sokeria ei kannata käyttää", saatat sanoa mielessäsi. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä osaa yhdistää sokeria muihin hiilihydraatteihin. Pullat, leivät, pastat, riisit ja muut erittäin nopeat hiilihydraattipitoiset viljatuotteet eivät juurikaan eroa tavallisesta pöytäsokerista. Eikä täysjyvä ole mikään poikkeus: esimerkiksi suomalaisen sisun tukipilari ruisleipä nostaa verensokeria nopeammin kuin pöytäsokeri! Myös mehut ja maidot janojuomana lisäävät helposti päivittäistä sokerikuormaa. Metabolisesti kaikki hiilihydraatit hajoavat lopulta glukoosiksi. Tämän vuoksi monen elimistö joutuu käsittelemään todellisuudessa monta sataa grammaa sokeria päivässä. Se laittaa insuliinin koville pitkällä aikavälillä.

Viljatuotteet
Viljatuotteet kuormittavat elimistöä suurilla hiilihydraattimäärillä ja niiden käyttö on yhdistetty mm. skitsofreniaan, masennukseen, alzheimerin tautiin ja epilepsiaan.
Viljatuotteissa on korkean hiilihydraattimäärien lisäksi muita ongelmia: antiravinteet ja gluteeni. Lisäksi viljojen eksorfiinit (aminohappoketjut) sitoutuvat aivojen opioidireseptoreihin, jonka vuoksi myös niillä on todennäköisesti riippuvuutta aiheuttavia ominaisuuksia (glukoosin lisäksi). Myös pitkään toitotettu hedelmien terveellisyys voidaan kyseenalaistaa niiden korkean sokeripitoisuuden (fruktoosin) vuoksi. Tiesitkö esim. että banaanin sokeripitoisuus vastaa n. kolmea teelusikallista sokeria ja että iso banaani voi sisältää lusikallisia jopa 5? Eräissä kouluissa pidetään jopa viikoittainen hedelmäpäivä, syöden runsaasti erilaisia hedelmiä, jotta koululaiset oppisivat "terveellisille elämäntavoille"!

Usein hiilihydraattien välttämättömyyttä perustellaan sillä, että aivot tarvitsevat glukoosia. Tämä on totta, mutta elimistö pystyy tuottamaan n. 200g glukoosia päivässä glukoneogeneesin avulla ja käyttämällä keto-aineita. Joten toisin kuin rasvat ja proteiinit, hiilihydraatit eivät ole samalla tavoin välttämättömiä ravintoaineita. Tarvittava glukoosin määrä verenkierrossa on vain 1-2 teelusikallista, loppu käytetään energiaksi tai varastoidaan elimistöön. Aivojesi toiminta ei ole riippuvainen viljatuotteiden hiilihydraateista, päinvastoin: neurologi David Perlmutterin mukaan ne lisäävät riskiä mm. Alzheimerin tautiin, masennukseen, epilepsiaan ja dementiaan. Lisäksi viljojen gluteeni on yhdistetty skitsofrenian esiintyvyyteen; keliaakikoilla on havaittu olevan kolminkertainen todennäköisyys sairastua skitsofreniaan.

Hedelmien sokeripitoisuuksia
Hedelmissä on yllättävän paljon sokeria! (kuvan arvot viitteellisiä).
Kannattaa suosia elintarvikkeita, jotka sisältävät painoon nähden vähemmän hiilihydraatteja, kuten erilaisia juureksia, vihanneksia, marjoja ja pähkinöitä, ja lisätä energiansaantia terveellisten rasvojen avulla. Hiilihydraatteja ei korvata proteiinilla vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa. Niiden saanti pysyy suositusten mukaisena, huomioiden oma liikunnallinen aktiivisuus. Paleoruokavalio toimii hyvänä ohjenuorana, jolloin ruokavalio koostuu sellaisesta ravinnosta, jota ihminen on sopeutunut syömään 99% olemassaolonsa ajastaan.

Sokerilla ja viljatuotteilla on haitallinen vaikutus leptiinin toimintaan. Tämän hormonin yhtenä tärkeänä tehtävänä on viestiä kylläisyyden tunteesta rasvakudoksesta aivoihin. Korkeasta päivittäisestä kalorimäärästä huolimatta leptiiniresistenssistä kärsivät ihmiset eivät tunne oloaan kylläiseksi, joka lisää todennäköisyyttä ylensyöntiin. Yksi tärkeimmistä ikääntymiseen liittyvistä tekijöistä on nautittujen kaloreiden määrä. Japanissa Okinawan saaren asukkaiden pitkäikäisyyttä tutkittaessa on havaittu, että heidän elintapojen yksi pääpiirre on säännöllinen kalorivaje.

Tiedetään, että kalorivaje lisää esimerkiksi kärpästen, matojen, hiivojen ja jyrsijöiden elinikää 40 prosentilla. Kalorivajeesta on hyötyä myös kädellisille: WNPRC-tutkimuskeskuksen 76:lle reesusmakakille tehdyssä 25-vuotta kestäneessä tutkimuksessa havaittiin, kuinka 30-prosenttisella kalorirajoituksella eläneet apinat olivat selvästi verrokkiryhmää paremmassa kunnossa. Verrokkiryhmä sairastui ja kuoli kolminkertaisella todennäkyisyydellä verrattuna kalorivajeella eläneisiin makakeihin.
Kalorivaje
Vasemmanpuoleinen apina sai syödä vapaasti, kun taas oikeanpuoleinen eli 30% kalorivajeella.
Yhteenvetona: elimistöllesi ei ole juurikaan väliä, syötkö lautasellisen höttömuroja vai puhdasta sokeria, jos hiilihydraattimäärä on sama. Kummassakin tapauksessa elimistösi prosessoi saman määrän glukoosia.

4. Ei ole tarvetta tankata ylenpalttisesti sokeria liikuntasuoritusta varten


Kapkaupungin yliopiston liikuntatieteiden professori Tim Noakes on kestävyysurheilijoiden nykyaikaisen "hiilaritankkauksen" isä. Hänen kuuluisa klassikkoteos The lore of running on monen juoksijan kirjahyllyltä löytyvä "juoksuraamattu". Runner's World lehdelle antamassa haastattelussa Noakes järisytti juoksumaailmaa sanomalla siirtyneensä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Hän on sanonut olleensa normaalipainosta huolimatta matkalla kohti diabetesta vuosia kestäneen hiilaritankkauksen vuoksi:
"Ei ole mitään syytä syödä enempää kuin 200g hiilihydraattia päivässä", väittää Noakes. "Jotkut urheilijat syövät 700g päivässä ja tälläiset korkeat hiilihydraattimäärät johtavat todennäköisesti 2-tyypin diabetekseen, mikäli omaa perinnöllisen taipumuksen - kuten minulle kävi".
Noakes onkin kommentoinut klassikkoteostaan, että "jos omistat kirjan, revi pois ravitsemusta käsittelevä osio".

Tim Noakes ei ole ainoa, joka on ryhtynyt vähentämään hiilihydraatteja. Esimerkiksi NBA:n huippukoripalloilijat LeBron James, Kobe Bryant ja Carmelo Anthony ovat kaikki vähähiilihydraattisella paleo-ruokavaliolla. Myös ruotsalaiset kestävyysurheilijat Björn Ferry (ampumahiihtäjä, olympiavoittaja) ja Jonas Colting (triathlon, ultrajuoksu) ovat sanoneet vähentäneensä hiilihydraattien syöntiä ja tankkausta.

Australian krikettimaajoukkueen pelaajista monet ovat siirtyneet vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Maajoukkueen lääkäri Peter Brukner kommentoi asiaa:
"Pelaajat jotka ovat vähentäneet hiilihydraatteja sanovat, että heidän energiatasonsa pysyvät paljon tasaisempina, sen sijaan että menevät ylösalaisin kuten aikaisemmalla ruokavaliolla. Tietyn ajan jälkeen heidän kehonsa sopeutuvat käyttämään rasvaa hiilihydraattien sijaan pääasiallisena polttoaineena, ja rasva on erittäin tehokas polttoaine. Jotkut pelaajista kokevat tarvitsevansa enemmän hiilihydraatteja intensiivisen aktiviteetin aikana, mutta useimmat pärjäävät vähemmällä."
Australia voitti kriketin maailmanmestaruuden tänä vuonna.

Suomalainen kestävyysurheilija, teräsmieskisan ikäluokkansa maailmanmestari Sami Inkinen souti viime vuonna Tyynellämerellä 45 päivässä noin 4400 kilometrin matkan Kaliforniasta Havaijille yhdessä vaimonsa Meredith Loringin kanssa. Soudun tarkoitus oli valistaa ihmisiä sokerista ja kerätä rahaa hyväntekeväisyyteen.

Pariskunnan ruokavalio oli paleotyylinen ja ketogeeninen, jossa ravinnon makrojakauma oli 70% rasvaa, 20% proteiinia ja 10% hiilihydraatteja. He söivät pääasiallisesti lihaa, kalaa, kookosöljyä, kookosvettä, kuivattuja marjoja, sokeritonta suklaata ja pähkinöitä. Inkinen söi 6000-8000 kcal päivässä, Loring 4000-5000 kcal. Heidän päivittäinen suoritus vastasi suurinpiirtein kahta juostua maratonia per henkilö! He suoriutuivat uskomattomasta matkasta nopeammin kuin alunperin arvioivat, ilman sokerigeelejä ja -juomia, käyttämällä rasvaa polttoaineena.
Sami Inkinen, Meredith Loring
Sami Inkinen ja Meredith Loring soutivat 45 päivää Tyynellämerellä, yhteensä 4400 km. Suoritus vastasi kahta maratonia päivässä molemmille. Tämän kaiken he tekivät ilman hiilaritankkausta, polttaen rasvaa.
Dokumentissa Run on Fat syvennytään tieteeseen urheilun ja rasvanpolton takana, sekä seurataan Inkisen ja Loringin valmistautumista soutumatkaan. Heidän suorituksensa pitäisi vakuuttaa, ettei sokeritankkaukselle ole tarvetta, kun on sopeutunut käyttämään rasvaa polttoaineena.

5. Elintarviketeollisuus vaikuttaa virallisiin ruokasuosituksiin

John Yudkin
John Yudkin tiesi jo 50-luvulla, että sokeri on syyllinen, ei rasva. Hänet marginalisoitiin ruokateollisuuden toimesta.
1950-luvulla ravitsemustieteilijä Ancel Keysin seitsemän maan tutkimus johti ravitsemussuosituksiin, joissa tyydyttynyt rasva nähtiin sydän- ja verisuonitautien aiheuttajana, minkä vuoksi eläinrasvoja alettiin välttämään ja korvaamaan prosessoiduilla kasvirasvoilla. 80-luvulla alkoi yhä voimakkaampi kevyttuotteiden markkinointi ja kulutus, mikä johti luonnollisesti sokerinkäytön kasvuun elintarviketeollisuudessa, sillä puuttunut rasva täytyi korvata jollain, jotta tuotteeseen saataisiin makua ja se menisi kaupaksi. Nyt vuosikymmenten jälkeen seurauksena on maailmanlaajuinen lihavuusepidemia ja kolesterolilääkkeiden räjähdysmäinen kasvu:
Tutkimus vaikutti kuitenkin pysyvästi ravitsemustieteeseen ja ravintosuosituksiin, jopa niin että tänäkin päivänä margariiniyhtiö Unilever kouluttaa ravitsemusterapeutteja muun muassa Suomessa ja Ruotsissa kertomalla heille "hyvistä rasvoista" (lue: margariinista). Rasvateoria loi pohjan tämän planeetan parhaalle liikeidealle, kolesterolilääkkeiden myymiselle jopa terveille ihmisille. Lääketeollisuus tarttui ideaan hanakasti ja huolehtii lääkäreiden täydennyskoulutuksesta niin, että statiinikauppa kukoistaa. Lähes 700 000 suomalaista syö statiineja, valtaosa heistä ihan turhaan, kuten Suuri kolesterolihuijaus-kirjasta käy ilmi.
Harva tietää, että 1950-luvulla brittiläinen professori John Yudkin esitti kilpailevaa vaihtoehtoa Keysin näkemyksille: Yudkinin mielestä sokeri oli syypää, ei rasva. Ruokateollisuuden tukemana Keysin näkemys voitti, ja Yudkin marginalisoitiin. John Yudkin kirjoitti 1970-luvulla sokeria käsittelevän kirjan Pure, White and Deadly, joka on noussut 2000-luvulla uuteen arvoon. Jos olet onnekas, saatat löytää kirjan suomennetun version nimeltä Puhdasta, valkoista, tappavaa: kirja sokerista.

Vuonna 2003 Maailman terveysjärjestö (WHO) pyrki muuttamaan sokerinsaantisuosituksia. Sokeriteollisuus esti tämän painostamalla aggressiivisesti Yhdysvaltojen kongressia lobbaajiensa kautta, minkä vuoksi WHO perui aikomuksensa. Saantisuositukset muuttuivat lopulta tänä vuonna, jolloin WHO ilmoitti, että sokerinkulutus pitäisi puolittaa.

Elintarviketeollisuus on tiennyt sokerin haitat vuosikymmenten ajan ja rahoittanut tutkimuksia, joiden avulla on valkopesty sokerin terveyshaittoja. Ruokateollisuuden palkkaamat tutkijat ovat voimakkaan eturistiriidan alla, koska yritysten täytyy tuottaa voittoa osakkeenomistajilleen, jolloin "väärät" tutkimustulokset johtavat nopeasti rahoituksen loppumiseen. Nämä kytkökset näkyvät ympäri maailman eri valtioissa. Esimerkiksi British Medical Journalin raportin mukaan ravitsemussuosituksista vastaavissa komiteoissa istuvat tutkijat ovat saaneet rahoitusta ruokajäteiltä:
Lobbaus on kohdistunut Britanniassa erityisesti kahteen julkisen hallinnon tahoon: neuvoa-antavaan tieteelliseen ravintokomiteaan (SACN) sekä Cambridgen yliopiston Lääketieteellisen tiedekomitean ravitsemustieteiden yksikköön.

Helmikuussa julkaistun raportin mukaan teollisuus on rahoittanut Cambridgen yliopiston ravitsemustutkijoita yli vuosikymmenen ajan. Tutkijat ovat saaneet rahoitusta muun muassa Coca-Colalta, PepsiCo:lta, Nestléltä, Britannian panimoinstituutilta, Painonvartijoilta, makeisyhtiö Sainsbury'silta sekä lääkeyhtiö Glaxo Smith Klinelta.

Muut tutkijat ovat saaneet rahoitusta myös kosmetiikkaa ja elintarvikkeita valmistavalta Bootsilta, Coca-Colalta, Cereal Partners UK:lta, Marsilta ja Unilever Foods -yhtiöltä. Lisäksi asiantuntijat ovat istuneet Coca-Colan, Britannian ruoka- ja juomaliiton sekä ruokatarvikejakelijoiden instituutin neuvottelukunnissa.

SACN-komitean on tarkoitus tarjota riippumatonta tieteellistä tutkimusta Britannian viranomaisille ja päättäjille.
Oxfordin yliopiston ruokavalion ja kansanterveyden professori Susan Jebb vastaanotti 1.37 miljoonaa puntaa tukea toimiessaan Lääketieteellisen tiedekomitean päätutkijana (tai yhtenä niistä) kymmenessä teollisuuden rahoittamassa tutkimuksessa vuosina 2004-2015. Nykyään Jebb toimii hallituksen Public Health Responsibility -ruokaverkon puheenjohtajana.

Navarran yliopiston tutkijoiden eturistiriitaa käsittelevä tutkimus julkaistiin Plos Medicine tiedejulkaisussa vuonna 2013. Sen mukaan sokeriteollisuuden rahoittamissa tutkimuksissa on huomattavan suuri todennäköisyys eturistiriidalle ja virheellisille tuloksille. Ruokateollisuuden tukemissa tutkimuksissa löydettiin 5 kertaa vähemmän yhteyttä sokerin ja ylipainon välillä. Mielenkiintoinen yhteensattuma, eikö vain?

Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan jäsenenä toimiva Helsingin yliopiston ravitsemustieteiden professori Mikael Fogelholm ei näe ongelmaa siinä, että elintarviketeollisuus rahoittaa tutkijoita: "Jos yliopistot eivät tee tutkimusyhteistyötä yritysten kanssa, yritykset tekisivät tutkimusta todennäköisesti itse, mikä olisi huonompi vaihtoehto.". Fogelholm ei syystä tai toisesta ole tullut ajatelleeksi, että jos yritykset tekisivät tutkimukset itse, olisi niiden eturistiriita huomattavasti helpompi havaita. Rahoittamalla itsenäisiltä vaikuttavia tutkijoita muodostetaan illuusio puolueettomasta tutkimuksesta, jolloin korruptio on näkymätöntä.

Viralliset ravitsemussuositukset eivät ole puolueettoman tieteellisen tutkimuksen lopputulos, vaan enemmänkin kompromissi tieteen, politiikan ja elintarviketeollisuuden välillä. Kun objektiivinen tiede ja ruokateollisuuden taloudellinen etu asetetaan puntariin, ei liene epäselvää kumpi on painavampi. Ravitsemustieteen tarkoitus on enemmänkin toimia kosmeettisena uskottavuuden tuojana. Vai miksi ravitsemussuositusten laatijoissa on elintarviketeollisuuden edustajia mukana? Mihin heitä tarvitaan, jos kyseessä pitäisi olla tieteeseen pohjautuvat suositukset?
Ruokapyramidi
Terveellinen ruokaympyrä: 1) eläinproteiinit ja terveelliset rasvat 2) vihannekset ja juurekset 3) pähkinät, marjat ja hedelmät
Yllä oleva ruokapyramidi on yksinkertainen. Siitä on poistettu kaikki prosessoitu ruoka, viljatuotteet, rasvattomat maitotuotteet ja lisätty sokeri. Tälläisen ruokaympyrän saaminen viralliseksi suositukseksi on kuitenkin täysi mahdottomuus. Ei siksi, että sille ei olisi tieteellisiä perusteluja (kuten moni tämän artikkelin lukenut on saattanut huomata), vaan koska esimerkiksi viljatuotteiden poistaminen nostaisi ruokateollisuuden puolelta vastarinnan, jonka haastaminen poliitikkojen ja ravitsemusauktoriteettien toimesta olisi hyvin suuri kynnys, johtaen todennäköisesti poliittisen tai tieteellisen uran etenemismahdollisuuksien kapenemiseen.

Sokerivallankumous

WHO:n ennusteen mukaan vuoteen 2030 mennessä monissa Euroopan maissa yli puolet väestöstä tulee olemaan ylipainoisia, mikäli jatkamme nykyisellä linjalla. Samaan aikaan olemme noudattaneet ravitsemussuosituksia, joiden takana seisovien auktoriteettien puolueettomuus on toistuvasti kyseenalaistettu. Ruokateollisuus käyttää miljoonia tehdäkseen prosessoidusta ruoasta mahdollisimman riippuvuutta aiheuttavaa: Bliss-point on termi, joka käänteisen U-käyrän kautta kuvaa optimaalista makeuden, rasvan ja suolan astetta, pyrkimyksenä miellyttää mahdollisimman monta kuluttajaa. Toisin sanoen, kuinka saada kuluttajat tehokkaimmin riippuvaisiksi tuotteistaan.
Montana
Tony Montana, huhujen mukaan Kansainvälisen sokerijärjestön uusi puheenjohtaja.
Tiedetään siis, että sokeri elimistölle helposti vahingollinen ja monessa eri muodossa saatavilla oleva aine, jota asiantuntijat kutsuvat jo myrkyksi aiheuttaa riippuvuutta, ja että yritykset käyttävät häikäilemättömästi hyväksi tätä haavoittuvuutta. Elämme ympäristössä jossa olemme roskaruoan saartamana; pizzeriat ja pikaravintolat houkuttelevat meitä sisään kadunkulmien varrella, kauppojen hyllyt ovat täynnä hiilihydraattipitoisia prosessoituja ruokia ja televisio-ohjelmien mainostauot täyttyvät erilaisilla ruokamainoksilla. Ne lähettävät aivoihimme voimakkaita ärsykkeitä, joita on hyvin haastavaa vastustaa. Aggressiivisesti manipuloivan ruokateollisuuden ja sokeriaddiktiosta irti pyrkivän kuluttajan pelikenttä ei ole tasainen. Ainoa keino haastaa ruokateollisuus on pakottaa se oman kulutuksemme kautta vähentämään sokeripitoisten ruokien tarjontaa ja vaatimalla poliitikoilta muutoksia lähinnä elinkeinoelämän tarpeita ajaviin ravitsemussuosituksiin.