© Sott.net
Välittömästi toisen maailmansodan jälkeen, ja edelleen neuvostodiktatuurin vuosikymmeninä Itä-Euroopan maissa, ryhmä tiedemiehiä - lähinnä Puolasta, Tsekistä ja Unkarista - tekivät yhdessä salaista tutkimustyötä totalitarismin luonteesta. Valtion salaisen palvelun estäessä yhteyden länteen, säilyi heidän työnsä salaisena samaan aikaan kun Hervey Cleckley ja Gustave Gilbert kamppailivat samojen kysymysten parissa.1 Ryhmän viimeinen elossa oleva jäsen, puolalainen psykologi ja psykopatian asiantuntija Andrzej Łobaczewski (1921-2007) nimesi uuden tieteenalan (psykologisten, psykiatristen, sosiologisten ja historiallisten oppien synteesin) "ponerologiaksi". Łobaczewski lainasi termin historiallisen puolalaiskylä Tyniecin benediktiiniluostarin munkeilta. Termi on johdettu uuden testamentin kreikasta (poneros): sana viittaa synnynnäisen pahuuden korruptoivaan vaikutukseen. Osuva kuvaus psykopatiasta ja sen sosiaalisista vakutuksista.

Suurin osa siitä mitä tiedämme tästä tutkimustyöstä tulee harvoista lähteistä. Łobaczewskin ainoa kontakti muihin tutkijoihin kulki Stefan Szumanin (1889-1972), eläkkeellä olevan professorin kautta. Szuman välitti anonyymejä tutkimustiivistelmiä ryhmän jäsenten välillä. Seuraukset tämäntyyppisen tutkimustyön kiinnijäämisestä olivat vakavat: tiedemiehiä uhkasi pidätys, kidutus ja jopa kuolema, joten tiukka anonymiteetti pienen ryhmän kesken oli välttämätöntä, tällä tavoin he turvasivat itsensä ja tutkimustyön. Jos joku olisi joutunut pidätetyksi ja kidutetuksi, eivät toisten nimet ja sijainnit olisi paljastuneet, mikä oli todellinen uhka henkilökohtaiselle turvallisuudelle ja työn loppuunsaattamiselle. Łobaczewski mainitsi vain kahden mukana olleen aiemman sukupolven puolalaisen professorin (jotka olivat mukana työn alkuvaiheessa) nimet: Stefan Błachowski (1889 - 1962) ja Kazimierz Dąbrowski (1902 - 1980).2 Błachowski kuoli epäilyttävissä olosuhteissa ja Łobaczewski arvelee valtionpoliisin murhanneen hänet tutkimukseen osallistumisen takia. Dąbrowski muutti maasta, ja haluttomana luopua Puolan kansalaisuudestaan työskennelläkseen Yhdysvalloissa, hyväksyi hän viran Albertan yliopistossa Kanadassa, jossa hänellä oli mahdollisuus kaksoiskansalaisuuteen. Dąbrowskin englanniksi julkaistun tuotannon tarkka tutkiminen paljastaa teoreettiset perusteet, joista myöhemmin muodostuisi ponerologia.3

Kuva
© Sott.net
Kuten Łobaczewski, Dąbrowski piti psykopatiaa "suurimpana esteenä persoonan ja sosiaalisten ryhmien kehittymiselle".4 Hän varoitti, että "yleinen kyvyttömyys tunnistaa tällaisten yksilöiden (t.s. psykopaattien) psykologisen tyypin aiheuttaa tavatonta kärsimystä, massaterroria, väkivaltaista sortoa, kansanmurhia ja sivilisaation rappeutumista. ... Niin pitkään kuin psykopaattien suggestiivista (nk. hypnoottista, hurmavaa, "lumoavaa") voimaa ei kohdata tosiasioilla ja toimiensa moraalisilla ja käytännöllisillä seurauksilla, kokonaiset sosiaaliset ryhmät voivat joutua "palopuheidensa" valtaan".5 Kenties ensimmäisessä selkeässä maininnassa "poliittisesta psykopatiasta", Dąbrowski mainitsi äärimmäisen vallan- ja rahanhimon "olevan erityisen ilmeistä rikollisessa tai poliittisessa psykopatiassa":6

Metodeja kehitetään ryhmien välisten erimielisyyksien levittämiseen (kuten ajatelmassa "divide et impera" = hajota ja hallitse). Kavallus ja petos politiikassa oikeutetaan ja esitetään positiivisina arvoina. Periaatteita konkreettisten tilanteiden hyväksikäyttämiseksi kehitetään. Poliittiset murhat, vastustajien teloitukset, keskitysleirit ja kansanmurhat ovat "primaarisen integraation" (t.s. psykopatia)7 tasolla olevien poliittisten järjestelmien tuotantoa.
Vuosikymmeniä edellä aikaansa olevassa tekstikappaleessa, Dąbrowski havainnoi kuinka vähemmän "menestyneet" psykopaatit löytyvät vankilasta, mutta menestykselliset valtaviroista (mm. "poliittisten ja sotilaallisten johtajien keskuudesta, ammattiyhdistyspomojen joukosta, jne."). Hän esitti kaksi esimerkkiä johtajista joita tällainen "affektiivinen retardaatio" luonnehti, Hitler ja Stalin, ja joihin Dąbrowski viittasi kirjoissaan toistuvasti.8 Molemmat esittivät merkkejä "empatiakyvyttömyydestä, tunnekylmyydestä, rajoittamattomasta julmuudesta ja vallanhimosta".9

Dąbrowski ja Łobaczewski kokivat tämän kauhun ensikädessä. Syyskuussa 1939, natsit valtasivat Puolan käyttäen tekosyynä Gleiwitz -tapauksena tunnettua operaatiota. Se oli osa suurempaa SS:n projektia "operaatio Himmler", jonka tarkoituksena oli luoda illuusio puolalaisten aggressiosta, jota voitaisiin käyttää syynä "vastaiskulle". Toisin sanoen, saksalaiset tarvitsivat uskottavan tekosyyn tai "etusivun uutisen" vallatakseen Puolan. Puolalaisiksi pukeutuneet saksalaiset hyökkäsivät radioasemalle ja lähettivät Saksan vastaista propagandaa, sekä murhasivat saksalaisen puola-sympatisoijan Franciszek Honiokin, jättäen hänen ruumiinsa radioasemalle.10 Natsit käyttivät näitä operaatioita invaasion oikeutukseen, jonka jälkeen he asettivat hirmuhallinnon, joka johti arviolta kuuden miljoonan puolalaisen kuolemaan. Osana suurempaa sunnitelmaa tuhota koko puolalainen kulttuurielämä, kouluja suljettiin, professoreja pidätettiin ja lähetetttiin keskitysleirille, ja joitakin murhattiin. Psykiatria tehtiin laittomaksi. Harvardin lääketieteellisen tiedekunnan Jason Aronsonin mukaan natsit tappoivat valtaosan ammattiaan harjoittavista psykiatreista. Vain 38 selvisi hengissä arviolta 400:sta ennen sotaa elossa olleesta.11 Tämän myrskyisän vaiheen aikana, Łobaczewski toimi maanalaisen vastarintaliikkeen sotilaana, ja hänen halunsa opiskella psykologiaa kasvoi.

Jagellonian yliopisto, goottityylinen koulu jossa hän myöhemmin opiskeli, kärsi suuresti sotavuosien aikana osana Krakovan intellektuaalisen eliitin eliminoimiseen tähtäävää suunnitelmaa. Marraskuun kuudes päivä 1939, 144 professoria ja henkilökunnan jäsentä pidätettiin ja lähetettiin keskitysleireille. Heille kerrottiin, että heidän täytyi osallistua pakolliseen luentoon, joka käsitteli Saksan suunnitelmia Puolan koulutukseen liittyen. Saavuttuaan luentosaliin, heidät pidätettiin muiden rakennuksessa olleiden ohella. Onneksi julkisen protestin takia suurin osa vapautettiin muutamaa kuukautta myöhemmin, ja vaikkakin natsit ryöstivät ja vandalisoivat yliopiston, operaatiosta hengissä selvinneet onnistuivat muodostamaan maanalaisen yliopiston 1942.12 Säännölliset luennot alkoivat jälleen 1945, ja luultavasti tällöin Łobaczewski aloitti opintonsa psykiatrian professorin Edvard Brzezickin alaisuudessa.13,14 Łobaczewski luultavasti myös tapasi niihin aikoihin Stefan Szumanin, arvostetun psykologin joka opetti Jagelloinianin yliopistossa. Szuman toimi myöhemmin Łobaczewskin yhteyshenkilönä salaisen informaation ja tutkimustiedon välityksessä.

Jagiellonian ja muiden puolalaisten yliopistojen kolmen vuoden vapaus päättyi 1948, kun Puolasta tuli Neuvostoliiton satelliittivaltio ja työväenyhdistyspuolue otti täyden kontrollin yliopistoelämästä. Puolan kansantasavallan myötä, Puola joutui Neuvostoliiton vaikutusvallan alle; lääketieteelliset ja psykiatriset palvelut sosialisoitiin ja kliininen psykiatria karsittiin vain Pavlovilaiset käsitteet sisältäväksi. Siten puolalaisen koulutuksen ja tutkimuksen "stalinisaatio" jatkoi siitä mihin Hitler lopetti. Łobaczewskin luokka oli viimeinen jota kommunismiä edeltäneet professorit, joita pidettiin "ideologisesti epäkelpoina" valtaapitävien toimesta, opettivat. Vasta viimeisenä koulutusvuonnaan he kokivat kunnolla epäinhimillisen "uuden todellisuuden", joka tuli inspiroimaan Łobaczewskin tutkimustyön suuntaa lopun elämäänsä.

Niiden kolmen vuosikymmenen aikana, jotka Łobaczewski vietti kommunistisen diktatuurin ikeessä, hän työskenteli yleis- ja mielisairaaloissa. Diktatuuri mahdollisti tehostetut olosuhteet ja mahdollisuudet parantaa diagnostisia kykyjään - oleellinen taito pärjätäkseen senaikaisessa uudessa sosiaalisessa todellisuudessa. Hänellä oli myös mahdollisuus tarjota psykoterapiaa heille, jotka kärsivät eniten ankaran hallinnon alla. Jo alkuvaiheessa häntä pyydettiin liittymään salaiseen tutkimusryhmään, joka oli huomannut Łobaczewskin kiinnostuksen psykopatologiaan ja totalitarianismin sosiaaliseen psykologiaan. Aluksi hän osallistui tutkimukseen vain pieneltä osin, keskittyen lähinnä psykopatiaan. Lopullisesta tutkimussynteesistä vastuussa olleen henkilöllisyys pidettiin salassa, mutta teos ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Kaikki Łobaczewskin kontaktit tulivat toimintakyvyttömiksi Stalinin jälkeisessä sortoaallossa 60-luvulla, jolloin Łobaczewskille jäivät jäljelle ainoastaan hänelle aiemmin päätyneet tiedot. Loput hävisivät ikuisiksi ajoiksi, joko poltettuna tai lukittuna jonnekin salaisen poliisin arkistoon.

Tämän toivottoman tilanteen edessä, hän päätti saattaa työn päätökseen yksin. Siitä huolimatta että Łobaczewski yritti pitää projektin salassa, poliittiset auktoriteetit alkoivat epäillä hänen omaavan "vaarallista" tietoa, joka saattaisi uhata heitä. Eräs itävaltalainen tiedemies jonka kanssa Łobaczewski oli ollut kirjeenvaihdossa paljastui salaisen poliisin agentiksi, ja Łobaczewski pidätettiin ja häntä kidutettiin kolme kertaa tänä aikana. Työskennellessään ensimmäisen luonnoksen parissa 1968 eräässä kylässä, paikalliset asukkaat varoittivat Łobaczewskia salaisen poliisin tulevasta ratsiasta. Łobaczewskilla oli vain hetki aikaa polttaa materiaali uunissa ennen poliisin saapumista.15 Vuosia myöhemmin, 1977, "radio vapaa Euroopan" Rooman kirjeenvaihtaja (jolle Łobaczewski oli kertonut työstään) kavalsi Łobaczewskin Puolalaisille viranomaisille.16 Neljännen pidätyksen tai "vapaaehtoisen" maastamuuton edessä, Łobaczewski valitsi jälkimmäisen. Kaikki hänen paperinsa, kirjansa sekä tutkimusmateriaalinsa takavarikoitiin ja Łobaczewski poistui maasta tyhjin käsin.

Saapuessaan New Yorkiin, Puolan turvallisuuskoneisto käytti hyväkseen kontaktejaan ja esti Łobaczewskin pääsyn oman alansa töihin. Hän oli kauhistunut havaitessaan, että "julkinen alistamisen systeemi jota olin vastikään paennut, oli aivan yhtä vallitsevaa, joskin peitellympää, yhdysvalloissa."17 Lyhyesti sanottuna, Yhdysvaltoja vaivasi sama tauti ja "vapaus" jota siellä tarjottiin, oli vain illuusio. Ulkomailla asuvien tiedemiesten tapauksessa, puolalaisen salaisen poliisin metodi oli ehdottaa tiettyjä toimintatapoja yhdysvaltalaisille puoluejäsenille, jotka he hyväuskoisesti toteuttivat, tietämättöminä taustalla olevista motivaatioista. Łobaczewski oli siten pakotettu tekemään ruumiillista työtä, viimeistellen kirjansa lopullista vedosta aikasin ennen töihin menoaan. Menetettyään suurimman osan tilastotiedoista ja esimerkkitapauksista, hän sisällytti kirjaan vain ne jotka kykeni muistamaan, ja keskittyi lähinnä omiin ja muun ryhmän vuosikymmenien tukimustyön aikana tekemiin havaintoihin ja johtopäätelmiin, sekä havainnointeihin patokraattisten hallintojen alla kärsineiden henkilöiden luomasta kirjallisuudesta.

Kun kirja oli valmis 1984 ja kelvollisesti englanniksi käännetty, Łobaczewski ei onnistunut saamaan sitä julkaistuksi. Psykologian toimittajat kertoivat sen olevan "liian poliittinen", ja politiikan toimittajat "liian psykologinen". Łobaczewski kysyi apua maanmieheltään Zbigniew Brzezinskiltä, joka oli juuri toiminut presidentti Jimmy Carterin turvallisuusneuvojana, ja joka alkuun kehui kirjaa ja lupautui auttamaan sen julkaisussa. Valitettavasti, hetkellisen kirjeenvaihdon jälkeen Brezinski vaikeni, vastaten aikanaan vain tyyliin "harmi ettei asiasta tullut mitään". Łobaczewskin sanoin "hän tukahdutti kirjan julkaisun, petollisesti". Loppujen lopuksi, pienimääräinen akateemikoille tarkoitettu painos oli ainoa lopputulos, eikä sillä ollut mitään merkittävää vaikutusta akateemikkojen ja arvostelijoiden suuntaan. Kärsien vakavista terveysongelmista, Łobaczewski palasi Puolaan 1990, missä hän julkaisi toisen kirjan ja kirjoitti puhtaaksi tietokoneelleen käsikirjoituksen kirjastaan "Political Ponerology: A Science on the Nature of Evil Adjusted for Political Purposes". Lopulta hän lähetti käsikirjoituksen sott.netin toimittajille ja Red Pill Press -kustantamoon, joka julkaisi kirjan 2006. Terveydentilansa huononnuttua edelleen, Łobaczewski kuoli hiukan yli vuosi myöhemmin, marraskuussa 2007. Vaikka toiset tiedemiehet ovat tehneet tärkeää aiheeseen liittyvää tutkimusta vuosien saatossa, Łobaczewskin kirja on edelleen kattavin ja perusteellisin. Se on todellinen underground -klassikko.

Viitteet
  1. Cleckley wrote the classic book on psychopathy The Mask of Sanity and Gilbert wrote The Psychology of Dictatorship based on his analysis of the Nazi Nuremberg war criminals.
  2. It's unclear if Łobaczewski was aware of more but refused to share their names for fear of their well-being.
  3. Unfortunately, like Gilbert's book, Dąbrowski's books are now out-of-print. A DVD containing scans of his work is available here.
  4. Translated by Elizabeth Mika in "Dąbrowski's Views on Authentic Mental Health", in Mendaglio, S. (ed) Dąbrowski's Theory of Positive Disintegration (Scottsdale, AZ: Great Potential Press, 2008), pp. 139 - 53.
  5. Dąbrowski, K. (with Kawczak, A. & Sochanska, J.), The Dynamics of Concepts (London: Gryf, 1973), pp. 40, 47.
  6. Dąbrowski, K. 1996 [1977]. 'Multilevelness of Emotional and Instinctive Functions' (Lublin, Poland: Towarzystwo Naukowe Katolickiego Uniwersytetu Lubelskiego, 1996 [1977]), p. 33.
  7. Ibid, p. 153.
  8. Ibid, p. 21; 'The Dynamics of Concepts', p. 40; Dąbrowski, K. Personality-shaping Through Positive Disintegration (Boston: Little, Brown, 1967), p. 202; Dąbrowski, K.Psychoneurosis Is Not An Illness (London: Gryf, 1972), p. 159.
  9. Dąbrowski, K. (with Kawczak, A. & Piechowski, M. M.) Mental Growth Through Positive Disintegration (London: Gryf, 1970), pp. 29 - 30.
  10. See Wikipedia, "Gleiwitz Incident".
  11. Preface to Dąbrowski, K. Positive Disintegration. (Boston: Little, Brown, 1964), pp. ix - x.
  12. Błachowski taught at one such underground university in Warsaw. See Wikipedia, "Stefan Błachowski".
  13. On the arrest of Jagiellonian staff, see here.
  14. See Jagiellonian University website.
  15. Later, in Bulgaria, he attempted to send a second draft to a contact in the Vatican via a Polish-American tourist, but to his knowledge it was never delivered.
  16. Łobaczewski only learned the identity of his denouncer from the Polish Institute of National Remembrance in 2005. See interview conducted November 19, 2005.
  17. Łobaczewski, A. Political Ponerology: A Science on the Nature of Evil Adjusted for Political Purposes (Grande Prairie, AB: Red Pill Press, 2006), p. 23.
  18. In Memoriam: Andrzej M Łobaczewski