Ukrainan kannattajien kasvoilla alkaa olla nähtävissä hikipisarioita. Itse asiassa asiat alkavat nyt olla mielenkiintoisia. Lähikuukausina länsimaisen politiikan keskeinen valhe puhkeaa, sillä Ukraina on tulossa tiensä päähän. Enää ei Kiovan arkkuun upotettavat miljardit dollarit, saatika kasa länsimaisia taistelupanssarivaunuja (jos ne edes saapuvat) tule muuttamaan tapahtumia paljonkaan. Venäjä istuu tukevasti ratin takana ja sillä on käytössään kaikki eskalaatiokeinot, kun taas länsi on taloudellisesti, sotilaallisesti ja ennen kaikkea moraalisesti viimeisten oljenkorsiensa varassa.
Ainakin neljä alansa tuntevaa länsimaista sotilasasiantuntijaa ovat viime viikkoina olleet erimielisiä valtavirran raportoinnin kanssa ja ennustavat nyt ratkaisevia viikkoja Ukrainan selviytymiselle. Heidän joukossaan on itävaltalainen eversti Markus Reisner, joka on vakaumuksellinen Ukrainan tukija. Eräässä viimeisimmistä analyyseistään Reisner viittaa Venäjän huomattaviin voimavaroihin ja joutuu myöntämään: "Ukraina voi voittaa useita eriä, mutta tyrmäystä ei ole vielä tapahtunut". Hänen mukaansa venäläisten puolella on edelleen käytössään vähintään kymmenen miljoonan tykistön kranaatin varastot, ja he tuottavat vuosittain 3,4 miljoonaa uutta kranaattia. "Joten heillä on mahdollisuus käydä tätä sotaa vielä pidempään", kun taas Kiovalle [jatkaminen] tekee nyt tiukkaa.
Vaikka olisin lukenut Vuonna 1984:n kuinka monta kertaa, ei tämän mestariteoksen aiheuttamat tunteet täydellisestä avuttomuudesta ja epätoivosta lakkaa yllättämästä minua. Yleensä teosta kuvataan "dystopisena futuristinovellina", mutta itse asiassa se on kauhutarina, joka kauheudessaan päihittää mitkä tahansa tuotteliaiden kauhukirjailijoiden Stephen Kingin tai Dean Koontzin mielten tuotokset. Syy on yksinkertainen. Painajaismainen maailma, jossa Winston Smith elää (paikka nimeltään Oseania) on aivan liian helppo kuvitella. Ihminen, päinvastoin kuin jokin kuviteltu klovni tai paholainen, on tarinan paha hirviö.
Aivan teoksen alkusivuilla Orwell antaa todisteen hämmästyttävästä kyvystään ennakoida tulevaisuuden teknologiatrendit. Kuvaillessaan päähenkilö Winston Smithin yksinkertaista asuntoa Lontoossa, mainitsee hän laitteen nimeltä "telescreen", joka kuulostaa häkellyttävästi samalta kuin käsinpideltävä "älypuhelin", jota miljardit ihmiset innostuneesti tänään käyttävät ympäri maailman.
Biden toimii esimerkkinä siitä, miltä "johtajuus" länsimaissa tänä päivänä näyttäytyy. Jotenkin tämä moraalinen pohjasakka on päässyt nousemaan huipulle päättämään meidän kaikkien kollektiivisesta tulevaisuudesta.
Kommentti: Tämä video on vuodelta 2017, mutta nousi viikko sitten taas ajankohtaiseksi, sillä yhteensä seitsemän naista on astunut esiin ja syyttänyt Joe Bidenia sopimattomasta koskettelusta. Kohun synnyttyä Biden pyysi ensiksi anteeksi käytöstään, mutta vain paria päivää myöhemmin vitsaili törkeästi asiasta.
Tai ehkäpä Biden kertoi vain totuuden itsestään:
"Hän muuten antoi minulle luvan koskea [...] kaikki tietävät että pidän enemmän lapsista kuin aikuisista."
Olipa miten tahansa, mikäli muodostaisimme Rothschildin kommentista modernin version, kuuluisi se jotakuinkin näin: "Antakaa minulle kontrolli Internetistä, niin kukaan ei enää tule koskaan tietämään mikä on totta." Internet, joka alunperin suunniteltiin alustaksi tiedon ja mielipiteiden vapaaseen vaihtoon, on vääjäämättömästi muuttumassa ohjatuksi mediaksi, jota johtaa yhä enenevässä määrin yhtiöiden ja hallitusten omat intressit. Ne eivät ole millään tapaa yhteensovitettavissa internettiä käyttävien kuluttajien tavoitteiden kanssa, jotka oikeasti käyttävät sitä järkevällä ja ei-uhkaavalla tavalla kommunikoidakseen ja jakaakseen erilaisia mielipiteitä.
Klusmannin mukaan Der Spiegelin sekä useiden muiden julkaisujen 33-vuotias "supertähti-journalisti" Claas Relotius väärensi ainakin 14 artikkelia. Der Spiegel tiedotti Relotiuksen väärennöksistä 19. joulukuuta, minkä jälkeen tämä (myönnettyään syyllisyytensä) erosi pikaisesti tehtävistään. "Relotius-jupakka saa kysymään, voivatko Ullrich ja Fichtner jatkaa tehtävissään moisen katastrofin jälkeen", sanoi Klusmann. "Ensin mainittu löysi Relotiuksen ja toinen palkkasi hänet, toimien hänen esimiehenään. Voisimme nyt asettaa vastuuseen jokaisen, joka on työskennellyt Relotiuksen kanssa ja voisimme jatkaa aivan hierarkian huipulle saakka", jatkoi Klusmann.
Kommentti: Tärkeää tässä yhteydessä on myös katsoa mistä aiheista Relotius tuotti näitä väärennettyjä uutisartikkeleitaan ja olivatko kirjoitukset kenties muotoiltu propagandatarkoituksessa, ajaakseen jonkin tahon agendaa. Väärennettyjen artikkeleiden joukosta löytyy mm. seuraavat:
1. Poika, joka aloitti Syyrian sodan (saks. Der Junge, mit dem der Syrienkrieg begann)
Tämä artikkeli maalaa romanttista kuvaa Syyrian "vapaustaistelijoista", jotka uhmaavat "julmaa sortajaa", Bashar al-Assadia. Artikkeli keskittyy kertomaan syyrialaisen Deraan kaupungissa elävän pojan tuskasta, hänen asettuessa uhmaamaan Assadia käyttäen graffitimaalauksia.
2. Syyrialaiset orvot loukussa Turkissa (engl. Syrian Orphans Trapped in Turkey)
Toinen "sydäntäsärkevä" kertomus kahdesta orvosta, jotka menettivät kaiken "julman diktaattorin" al-Assadin joukkojen vallatessa takaisin Aleppon. Artikkeli näkee syyllisinä Aleppon tragediaan ainoastaan al-Assadin hallituksen ja Syyrian armeijan, mainitsematta lainkaan jihadistijoukkoja, jotka pitivät kaupunkia vankinaan.
3. Miliisi pakolaisia vastassa - metsästäjien raja (saks. Bürgerwehr gegen FlüchtlingeJaegers Grenze)
Artikkeli, joka käyttää keksittyjä yksityiskohtia koskien USA:n ja Meksikon välistä rajaongelmaa, tukeakseen suosittua Trump-vastaista perspektiiviä. Kirjoitus kertoo omatekoisesta miliisiryhmästä, jotka "metsästävät pakolaisia" rajalla.
Jätämme lukijoidemme arvioitavaksi mitä ja kenen agendaa nämä väärennetyt artikkelit kenties pönkittävät.
Katso aiheeseen liittyen myös muutaman vuoden takainen artikkelimme:
Saksalainen toimittaja: länsimaiden tiedustelupalvelut painostavat Euroopan toimittajia Nato- ja USA-myönteiseen kirjoitteluun

Lehdistötilaisuus Lontoossa 2013: Qatarin pääministeri Sheikh Hamad bin Jassim bin Jabr Al Thani yhdessä USA:n ulkoministerin John Kerryn kanssa. Eräs Hillary Clintonin sähköposteista vuodelta 2014 vahvistaa Qatarin toimineen tuona hetkenä ISIS:en valtiollisena sponsorina
Tunnetun Syyria-analyytikon ja taloudellisen neuvonantajan (omaten läheiset yhteydet Syyrian hallitukseen) mukaan, muodostaa tämä räjähdysmäinen haastattelu korkean tason "julkisen tunnustuksen neljän maan yhteisestä vehkeilystä ja yhteistoiminnasta horjuttaakseen itsenäistä valtiota, mahdollisesti jopa tuen antamisesta Nusralle/al-Qaida:lle." Mikä tärkeintä, "tämä tunnustus auttaa Damaskosta ryhtymään oikeustoimiin sen turvallisuuden ja itsenäisyyden rikkomisesta. Tämä [tunnustus] tulee muodostamaan korvausvaatimusten perustan."
Syyrian sodan hitaasti loppuessa, näyttää uutta lähdemateriaalia putkahtavan esiin melkein viikoittain. Tämä materiaali koostuu Syyrian horjuttamisessa mukana olleiden korkeiden virkamiesten tunnustuksista sekä ajoittaisista vuodetuista sähköposteista ja asiakirjoista, jotka tarjoavat lisäyksityiskohtia salaisista Assad-vastaisista horjuttamisoperaatioista. Vaikkakin suuri osa tästä materiaalista vain vahvistaa sen, mitä valtamedian yksinkertaiselle propagandalle immuunit ovat jo pitkään tienneet, antavat nämä lisääntyvät yksityiskohdat tuleville historioitsijoille selkeämmän kokonaiskuvan tämän sodan luonteesta.
74-sivuista raporttia tutki Federation of American Scientists -järjestö. Heidän analyysissa käytiin läpi Yhdysvaltojen sotien kustannuksia ja havaittiin, että Irakin ja Afganistanin sodat ovat vieneet suurimman osan budjetista.
Operaatio Enduring Freedom (eli 2001-2014 toteutettu "terrorismin vastainen sota"), operaatio Iraqi Freedom (eli Irakin sota) ja operaatio New Dawn (Irakin ja Afganistanin 2010-2011 käydyt operaatiot) maksoivat eniten. Niiden hinnaksi tuli yhteensä 1.315 biljoonaa dollaria.
Kommentti: Yhdysvaltain sotakoneiston nielemä 1.46 biljoonaa dollaria on käsittämätön luku. Mitä tällä rahasummalla on saatu aikaan maailmassa? Pelkkää tuhoa ja kaaosta...
Kirjoitimme ensimmäisen kerran kurditilanteen ongelmasta ja heidän kunnianhimoisista tavoitteista Irakissa joulukuussa 2005 (!). Itsenäistä kurdivaltiota kohtaavat ongelmat olisivat tuolloin olleet samat kuin nytkin:
Kurdien sisämaavaltio pystyisi tuottamaan paljon öljyä, mutta kuinka tämä öljy saavuttaisi markkinat, erityisesti Israelin? Naapurimailla Turkilla, Iranilla ja Syyrialla on omat kurdivähemmistönsä, eikä heillä ole mitään syytä auttaa kurdivaltiota rikastumaan ja nähdä kuinka rahaa virtaisi heidän kapinoiville kurdivähemmistöille. Kun kurdit nappasivat Kirkukin, ei Irakin muu arabiväestö ole kiinnostunut rahoittamaan putkia kurdien öljylle.Arabit, turkkilaiset ja persialaiset näkevät kurdit uppiniskaisina paimentolaisheimona ja Israelin etuja ajavina sätkynukkeina.
Kommentti: Lyhyt ja ytimekäs yhteenveto realiteeteista, jotka Ukrainalla ja lännellä on pian edessään. Maailma tulee näyttämään hyvin erilaiselta vuoden 2023 loppuun mennessä.