Tällä viikolla tehty uusi kyselytutkimus osoitti, että Israelin kannatus on romahtamassa nuorten amerikkalaisten keskuudessa. Kannatus on romahtanut jyrkästi, ja Israelin viimeaikaisten Gazassa toteutettujen sotatoimien kannatus laski 81 prosentista yli 65-vuotiaiden keskuudessa vain 27 prosenttiin 18-34-vuotiaiden keskuudessa.
Israel on saanut Yhdysvalloilta suoraa tukea 158 miljardia dollaria, vaikka tässä ei oteta huomioon monia muita tapoja, joilla Yhdysvallat avustaa Israelia taloudellisesti - kuten miljardit joita Yhdysvallat käyttää muille maille annettavaan apuun lahjomalla ne ystävällisiin suhteisiin sionistisen valtion kanssa. Yhdysvallat käyttää myös johdonmukaisesti YK:n veto-oikeuttaan suojellakseen Israelia päätöslauselmilta ja estääkseen Israelin sotarikoksia koskevat kansainväliset tutkimukset. Tässä ei edes puhuta sionistien johtamista sodista, joita Yhdysvallat on käynyt Israelin puolesta.
Miten näin voi tapahtua? Vaikka koko muu maailma vastustaisi Israelin valtiota, Yhdysvaltojen julkiseen tukeen voitiin aina luottaa. Heillä on yliopistojärjestelmä, tiedotusvälineet, ADL:n kaltaiset järjestöt, jotka sensuroivat heidän arvostelijoitaan, sekä JINSA:n ja AIPAC:n kaltaiset ajatushautomot ja lobbausryhmät, jotka käyttävät suurta vaikutusvaltaa Yhdysvalloissa. Lisäksi innokkaat sionistit johtavat muita vaikutusvaltaisia ulkomaisia lobbausryhmiä, kuten Council on Foreign Relations -järjestöä. Ja silti tuki romahtaa edelleen.
Tähän löytyy kolme tekijää, ja kaikissa tapauksissa sionistit voivat syyttää vain itseään:
Ensinnäkin länsimaiden muuttuva väestörakenne merkitsee, että länsimaissa on yhä enemmän arabeja ja muslimeja, jotka pitävät Israelia valtiona, jolla on ollut vastakkainen suhde heidän kansaansa. Sionistit edistävät tätä tukemalla massamaahanmuuttoa länsimaihin ja mustamaalaamalla kaikki kriittisesti suhtautuvat "natseiksi".
Toiseksi, tämän päivän vasemmisto ei koskaan asettuisi Israelin puolelle, koska se on heidän mielestään siirtomaavaltio, ja koska he näkevät maailman alistajien ja sorrettujen kautta, asettuvat he aina sorretuksi katsotun puolelle. Sionistit eivät voi mitenkään voittaa tätä taistelua. He voivat kertoa niin paljon kuin haluavat että Israel on Lähi-idän ainoa demokratia ja ainoa maa, joka suojelee homojen oikeuksia, mutta kun ihmiset näkevät kuvamateriaalia, jossa he pommittavat lapsia ja siirtokuntalaiset varastavat arabien maata, ei mikään vivahde voi pelastaa heitä - ja jälleen kerran he voivat syyttää vain itseään.
Sionistit syöttivät itse tätä siirtomaavastaista, sortajan ja alistetun välistä hahmotustapaa vasemmistolaisille tiedotusvälineiden ja yliopistojärjestelmän kautta. He näkivät sen hyödyllisenä keinona kääntää ihmiset Euroopan historiaa vastaan ja muuttaa Euroopan kansakunnat siirtolaisvaltioiksi, joita olisi helpompi hallita. Ylimielisyydessään he ajattelivat, että ihmiset näkisivät Israelin itse rohkeana, sorrettuna altavastaajana, eikä niinkään ylivallan ja sorron ilmentymänä, jota se todellisuudessa on.
Kolmanneksi Israel on ensimmäistä kertaa koskaan menettämässä kannatustaan oikeiston keskuudessa. Vaikka sionistit olisivat menettäneet vasemmiston tuen edistämänsä politiikan vuoksi, saattoivat he aina luottaa oikeiston kannatukseen. Enää ei näin ole. Länsimaisia oikealle suuntautuvia Z-sukupolven edustajia ei enää kiinnosta uuskonservatismi, Reaganismi tai kristillinen sionismi. He ovat huolissaan nopeasti muuttuvasta väestörakenteesta ja identiteettiinsä kohdistuvista hyökkäyksistä, ja siksi he tarkastelevat ulkopolitiikkaa yhä useammin nationalistisen tai eristäytymispoliittisen linssin kautta.
Tämän lisäksi internetin ansiosta nuorten konservatiivien on nyt helpompaa kuin koskaan oppia Israelin valtion tekemistä rikoksista, kuten USS liberty -operaatiosta, ja kuinka sionistit ovat lobanneet Yhdysvaltojen hallituksen vangikseen.
Ja mikä kaikissa näissä trendeissä on vikana? Niitä aiotaan edelleen ylläpitää ja edistää. Oikeisto ei tule lopettamaan reaganismin hylkäämistä siirtyessään nationalismiin, eikä vasemmisto lakkaa ottamasta kansainvälisiin asioihin siirtomaavastaista näkökulmaa. Sionistit pyrkivät kaikin keinoin kääntämään tämän laivan kurssin ympäri propagandan ja sensuurin avulla, ja hieromalla kauppoja länsimaiden nationalistien kanssa, mutta uskon vakaasti, että laivan suuntaa ei voida enää kääntää.
Albert Einstein suhtautui alun perin skeptisesti sionistiseen hankkeeseen ja kirjoitti: "Tietoisuuteni juutalaisuskonnon olennaisesta luonteesta vastustaa ajatusta juutalaisesta valtiosta, jolla on rajat, armeija ja kyky maalliseen valtaan, olipa se kuinka vaatimaton tahansa."
Kun kansainvälinen yleisö on nyt saanut selville Israelin julmuuden, sen räikeän piittaamattomuuden kansainvälisestä oikeudesta, sen halukkuuden epäinhimillistää vihollisensa ja ryhtyä kaikkein barbaarisimpiin kollektiivisiin rangaistuksiin sekä sionistien tekopyhyyden ja verenhimon omissa maissaan, näyttää Israel olevan yksisuuntaisella tiellä kohti maailmanmaineensa menettämistä.
Sionistit olisivat voineet välttää tämän. Heidän ei olisi tarvinnut edistää valkoisten vastaisia narratiiveja niin voimakkaasti tiedotusvälineissä ja koulutusjärjestelmässä. Heidän ei olisi tarvinnut tukea massamaahanmuuttoa. He olisivat voineet antaa eurooppalaisten kannattaa kotimaidensa ja identiteettiensä säilyttämistä ilman että heidät mustamaalataan natseiksi. He olisivat voineet sallia sananvapauden maissamme sen sijaan, että ADL:n kaltaiset sionistijärjestöt sensuroisivat aggressiivisesti jopa maltillisia konservatiivisia ääniä.
Sen sijaan sionistit ovat osoittaneet, etteivät he todellisuudessa välitä meistä. Esimerkkinä toimii Ben Shapiro, jonka mukaan lännessä on "piilevää juutalaisvihaa", samalla vaatien rajoittamatonta tukea Israelille aina ydinsotaan asti. He luulevat voivansa haukkua meitä ja kohdella meitä ilman minkäänlaista kunnioitusta, ja odottavat meidän antavan heille rajoittamatonta tukea - kun he samaan aikaan tekevät sotarikoksia naapurikansojaan vastaan.
Ehkä koittaa päivä, jolloin he ymmärtävät, että heidän olisi pitänyt antaa minunlaisteni maltillisten äänten puhua ja puolustaa kansaani ilman, että minua mustamaalataan vihaajaksi, "inhottavaksi antisemiitiksi", kuten Jonathan Greenblatt minua kutsui. Ehkä he huomaavat, että kaltaiseni ihmiset olivat ensimmäisiä, jotka varoittivat heitä siitä, että heidän sotaisuutensa ja ylimielisyytensä kostautuisi heille. Epäilen sitä. Mutta yhden asian tiedän varmuudella - kurssi, jolla he nyt ovat, on kestämätön.
Tekijästä
Kirjoittaa Substack & Unz Review sivustoilla | sananvapauden kannattaja | Tue kirjoittajaa
Lukijoiden kommentit
meidän uutiskirje