PCR test
Meidän tulisi vakavissamme kyseenalaistaa PCR-testit, sillä on tullut ilmi tapauksia, joissa positiivisen koronanäytteen antaneiden matkustajien tulokset ovatkin kaksi päivää myöhemmin osoittautuneet negatiivisiksi uusintatesteissä. Juuri näin tapahtui matkustajille, joilta oli estetty pääsy lennolle Australiasta Intiaan. Itse asiassa eräs itävaltalainen tuomioistuin on kyseenalaistanut PCR-testien käyttämisen "anti-covid" -toimenpiteiden perustana.

Maaliskuun 24. Wienin hallinto-oikeus hyväksyi kanteen, joka käsitteli Wienin poliisiviranomaisten asettamaa kieltoa, jolla olisi estetty ennalta suunniteltu julkinen kokoontuminen 31. tammikuuta. Viranomaiset olisivat kieltäneet sen siitä syystä, että tapahtuman pelättiin johtavan räjähdysmäiseen COVID-19:n leviämiseen. Hyväksyessään kanteen, tuomari toisti kuinka kaikilla ihmisillä on perusoikeus kokoontua sekä osoittaa mieltään vapaasti ja rauhanomaisesti. Tätä oikeutta ei voi loukata yhdestäkään sellaisesta syystä, joka ei ole lainmukainen. Oikeuskäsittelyä johtanut tuomari Doktor Frank katsoi, että syillä kokoontumisen kieltämiseksi ei ollut laillisia perusteita ja siten niiden olevan virheelliset.

Kokoontumiskielto asetettiin voimaan Itävallan terveysviranomaisten ilmoitusten jälkeen, joissa he varoittivat COVID-19 brittivariantin korkeasta tarttuvuudesta. Myös poliisi, terveysvirkailijat ja turvallisuuspalvelut ilmoittivat olevansa huolissaan siitä, että osallistujat eivät kunnioittaisi vaatimuksia turvaväleistä ja maskikäytöstä. Mikä merkittävämpää, kiellon lisäperusteeksi ilmoitettiin positiivisten COVID-19 PCR-testien kohonnut lukumäärä.

Tuomari tarkasteli Itävallan terveysviranomaisten antamia syitä kiellolle, keskittyen niiden selkeyden puutteeseen ja erityisesti terminologian sekavuuteen. Perusteinaan viranomaiset listasivat tapausten, positiivisten testitulosten ja tartuntojen lukumäärät. Tuomari katsoi, että tämä lähestymistapa oli epidemiologisesta näkökulmasta katsottuna sopimaton arviointitapa.

Hän viittasi päätöksessään WHO:n tiedoksiantoon 20.1.2021 nimeltä WHO Information Notice for IVD Users 2020/05 (Nukleiinihappotesti-teknologiat, jotka käyttävät polymeraasiketjureaktiota (PCR) SARS-CoV-2:en todentamiseen), jossa todetaan että positiivinen testitulos yksistään ei ole indikaattori sairaudesta, vaan sitä tulee tulkita yhdessä muiden tekijöiden kanssa.

Näin ollen tuomari ilmoitti, että oli epäselvää mitä lukuja terveysviranomaiset olivat käyttäneet oikeuttaakseen kiellon julkisista kokoontumisista. Tämä selkeyden puute liittyi useisiin tekijöihin: mikä oli testien vahvistava syklimäärä (DNA-palasten "molekyylikopiointi", johon PCR-testimetodi perustuu), onko positiivisen tuloksen antanutta oireetonta yksilöä tutkittu lääkärin toimesta (jotta saadaan selville onko hän oikeasti sairas tai saanut tartunnan). Tämä viimeinen kohta on merkittävä, sillä kuten tuomari tähdensi, ainoastaan lääkärit ovat ammattinsa puolesta kykeneviä diagnosoimaan sairauden tai tartunnan.

Lisäksi tuomari viittasi PCR-testien keksijän, tohtori Kary Mullisin lausuntoon, jossa hän totesi ettei PCR-testejä tulisi käyttää diagnostisiin tarkoituksiin ja etteivät testit indikoi mitään siitä onko yksilö sairas tai saanut tartunnan.


Kommentti: Katso tämä Kary Mullisin lausunto suomeksi tekstitettynä TÄÄLTÄ.


Tuomari viittasi myös tutkimukseen vuodelta 2020 - Predicting Infectious Severe Acute Respiratory Syndrome Coronavirus 2 From Diagnostic Samples - PubMed (nih.gov) - jossa tutkijat vahvistivat, että PCR-testit eivät määritä sairauden olemassaoloa. Tähän liittyen tuomari kyseenalaisti testeissä käytettävää syklien lukumäärää, huomauttaen että 24:n syklin jälkeen on testi käytännössä hyödytön diagnosointiin, sillä tuon kohdan jälkeen ei voida demonstroida onko virus kykenevä lisääntymään, mikä johtaa vääriin positiivisiin tuloksiin.


Kommentti: Ruotsin kansanterveysvirasto (Folkälsomyndigheten) totesi jo noin vuosi sitten julkaistussa Covid-19:n ohjeistuksessaan, että "PCR-tekniikka, jota käytetään viruksen todentamiseen ei kykene tekemään eroa soluja tartuttavan ja immuunipuolustuksen vaarattomaksi tehneen viruksen välillä ja siksi näitä testejä ei voida käyttää määrittämään onko joku tartuttava tai ei" (Folkhälsomyndigheten, 21.7.2020).


WHO:n tiedoksianto myöntää saman kertoessaan, kuinka "sairauden esiintyvyyden vähentyessä myös väärien positiivisten tulosten riski lisääntyy". Tuomari huomautti edelleen, että oireettomien yksilöiden positiivisilla testituloksilla on erittäin korkea virheaste.

Asia selitettiin äskettäisessä The New York Timesin raportissa Your Coronavirus Test Is Positive. Maybe It Shouldn't Be. PCR-testi tarjoaa yksinkertaisen kyllä-ei vastauksen kysymykseen siitä onko potilaalla virus vai ei. Tämän tehdäkseen, testi vahvistaa geneettistä virusmateriaalia sykleissä; mitä vähemmän syklejä tarvitaan, sitä korkeampi määrä virusta, tai viruskuormitusta, on näytteessä. Mitä korkeampi viruskuormitus, sitä todennäköisempää on että potilas on tartuntaa levittävä. Tämä viruksen löytämiseksi tarvittava syklien lukumäärä ei koskaan sisälly lääkäreille ja koronapotilaille lähetettäviin tuloksiin, huolimatta siitä että se voisi kertoa heille kuinka tartuttava potilas on.

New York Timesin mukaan Massachusettsin, New Yorkin ja Nevadan viranomaisten kokoamissa kolmessa testisarjassa, jotka sisältävät tiedot syklikynnyksistä, lähes 90:llä prosentilla positiivisen testituloksen antaneista löytyi tuskin lainkaan virusta. Näin korkean [sykli]kynnyksen omaavat testit saattavat elävien virusten lisäksi havaita myös sellaisia geneettisiä osasia, jotka ovat siinä vaiheessa vain vaarattomien tartuntojen jäänteitä - samankaltaisesti kuin löytäisit henkilön hiuksen huoneesta hänen jo aikoja sitten sieltä poistuttua.

Tuomari katsoi, että Itävallan terveysviranomaisten yksinomainen luotto PCR- ja antigeenitestituloksiin, ei ollut riittävä epidemiologinen peruste vallitsevissa olosuhteissa. Näin ollen oikeus katsoi, että poliisi ja terveysviranoimaiset eivät olleet osoittaneet pätevää perustaa kokoontumisen estämiseksi. Frank lisäsi, että pelko yksistään ei voi oikeuttaa yleiskattavia kieltoja, erityisesti kun ne liittyvät niin perustavaa laatua olevaan oikeuteen kuin kookoontumisvapauteen.

Tämän päätöksen tärkeyttä ei tule aliarvioida. Se pureutuu viranomaisten sulkutilamääräysten ja muiden yksilövapauksien rajoitusten oikeuttamisen perustuksiin, jolta tuomioistuimen mukaan puuttui tieteellinen ja epidemiologinen pohja. Britannian Lord Sumption on jo yli vuoden ajan johdonmukaisesti väitellyt sulkutilatoimenpiteitä vastaan, käyttäen mm. tätä samaa argumenttia. Vetoomuksia liikkumis- ja kokoontumisvapauksen rajoituksia vastaan (rajoitusten perustuen positiivisiin PCR-testituloksiin) on jätetty tuomioistuimille Berliinissä ja Roomassa. Tämä itävaltalainen päätös tulee epäämättä olemaan suureksi avuksi näissä tapauksissa.