New York Times kutsui tapahtumaa "mysteeriksi", mutta Yhdysvallat toteutti merioperaation, joka pidettiin salassa - tähän asti.
nord stream explosion
Yhdysvaltain laivaston sukellus- ja pelastuskeskus (U.S. Navy's Diving and Salvage Center) sijainti ei nimensä tapaan herätä liiemmin huomiota; se sijaitsee entisen maantien varrella Panama Cityn maaseudulla, joka on nykyään nouseva lomakaupunki Floridan lounaisosassa, 70 mailia Alabaman rajalta etelään. Pelastuskeskus on myös ulkonäöllisesti yhtä mitäänsanomaton kuin sen sijainti; se on toisen maailman sodan jälkeinen betonirakennus, joka lähinnä muistuttaa Chicagon länsipuolella sijaitsevia ammattikouluja. Raha-automaattipesula ja tanssikoulu ovat nykyisen nelikaistaisen tien toisella puolella.

Keskus on kouluttanut vuosikymmenien ajan korkeatasoisia syvänmeren sukeltajia, jotka ovat aikoinaan toimineet amerikkalaisissa sotilasyksiköissä eri puolilla maailmaa ja jotka kykenevät teknisiin sukellustehtäviin niin hyvien asioiden puolesta -esimerkiksi puhdistamaan satamien ja rantojen räjähtämättömiä taistelumateriaaleja ja muita jäänteitä C4-räjähteitä hyödyntäen -, kuin myös pahojen asioiden, kuten räjäyttämään ulkomaisia öljynporauslauttoja, turmelemaan vedenalaisten voimalaitosten imuventtiilejä sekä tuhoamaan tärkeiden laivakanavien sulkuja. Panama Cityn sukelluskeskus, jossa on Yhdysvaltojen toiseksi suurin sisäuima-allas, toimi täydellisenä paikkana rekrytoida parhaimmat ja luotetuimmat sukeltajat suorittamaan ja toteuttamaan viime kesän menestyksekäs tehtävä 260 metriä Itämeren pinnan alla.

Viime kesäkuussa laivaston sukeltajat, jotka toimivat laajalti julkisuutta saaneen keskikesän Nato-harjoitus BALTOPS 22:n suojissa, asensivat kauko-ohjattavat räjähteet, jotka kolme kuukautta myöhemmin tuhosivat kolme neljästä Nord Stream -kaasuputkesta, kertoo operaatiosuunnittelusta suoraan tietävä lähde.

Putkista kaksi (tunnettiin yhdessä nimellä Nord Stream 1) oli toimittanut Saksaan ja suurelle osalle Länsi-Eurooppaa halpaa venäläistä maakaasua yli vuosikymmenen ajan. Toinen putkipari (Nord Stream 2) oli jo rakennettuna, muttei vielä toiminnassa. Samalla kun Venäjän joukot kerääntyivät Ukrainan rajalle ja verisin sota Euroopassa sitten vuoden 1945 oli lähestymässä, näki presidentti Joseph Biden putkistojen olevan Vladimir Putinille keino käyttää maakaasua aseena poliittisten ja alueellisten tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Valkoisen talon tiedottaja Adrienne Watson kommentoi asiaa sähköpostitse: "Tämä on valheellista ja täyttä fiktiota." Tammy Thorp, keskustiedustelupalvelun tiedottaja, kirjoitti samoin: "Tämä väite on täysin ja täydellisesti väärä."

Bidenin päätös sabotoida putkistot tuli yli yhdeksän kuukautta kestäneen ja hyvin salaisen edestakaisen keskustelun jälkeen Washingtonin kansallisen turvallisuusyhteisön sisällä siitä, miten tämä tavoite voitaisiin parhaiten saavuttaa. Suurimman osan tuosta ajasta kysymyksenä ei ollut että pitäisikö operaatio toteuttaa, vaan kuinka se saataisiin toteutettua ilman selviä vihjeitä siitä, kuka oli vastuussa.

Oli olemassa tärkeä byrokraattinen syy luottaa Panama Cityssä sijaitsevan keskuksen kovan luokan sukelluskoulusta valmistuneisiin. Sukeltajat kuuluivat vain laivastoon eivätkä Yhdysvaltain erikoisoperaatioiden komentokuntaan, jonka salaisista operaatioista on raportoitava kongressille ja tiedotettava etukäteen senaatin ja edustajainhuoneen johdolle - niin sanotulle kahdeksan hengen ryhmälle (Gang of Eight). Bidenin hallinto teki kaikkensa välttääkseen tietovuotoja, kun operaatiota suunnitteltiin vuoden 2021 lopulla ja vuoden 2022 ensimmäisinä kuukausina.

Presidentti Biden ja hänen ulkopoliittinen tiiminsä - kansallinen turvallisuusneuvonantaja Jake Sullivan, ulkoministeri Tony Blinken ja ulkoministeriön poliittinen alivaltiosihteeri Victoria Nuland - olivat äänekkäästi ja johdonmukaisesti vastustaneet näitä kahta kaasuputkea, jotka kulkivat rinnakkain 750 meripeninkulman matkan Itämeren alla kahdesta eri satamasta Koillis-Venäjällä lähellä Viron rajaa, sieltä lähelle tanskalaista Bornholmin saarta ja päättyen sitten Pohjois-Saksaan.

Suora reitti, jonka kautta ei tarvinnut kulkea Ukrainan kautta, oli ollut siunaus Saksan taloudelle, joka sai runsaasti halpaa venäläistä maakaasua. Kaasu riitti tehtaiden pyörittämiseen ja kotien lämmittämiseen. Nord Streamin avulla saksalaiset jakelijat pystyivät myymään ylimääräistä kaasua voitolla koko Länsi-Eurooppaan. Valkoiseen taloon johtavat toimet rikkoisivat Yhdysvaltojen lupauksia minimoida suora konflikti Venäjän kanssa. Salailu oli välttämätöntä.

Washington ja sen Venäjä-vastaiset Nato-kumppanit pitivät Nord Stream 1 -kaasuputkea alusta alkaen uhkana länsimaiden ylivallalle. Sen taustalla oleva holdingyhtiö Nord Stream AG perustettiin Sveitsiin vuonna 2005 yhdessä Gazpromin kanssa. Gazprom on venäläinen pörssiyhtiö, joka tuottaa osakkeenomistajille valtavia voittoja ja jota ohjaavat Putinin alaisuudessa toimivat oligarkit. Gazpromi omisti 51 prosenttia yhtiöstä ja neljä eurooppalaista energiayhtiötä (yksi Ranskassa, yksi Alankomaissa ja kaksi Saksassa) jakoi loput 49 prosenttia osakkeista. Gazpromilla oli oikeus valvoa halvan maakaasun myyntiä tuotantoketjun loppupäässä paikallisille jakelijoille Saksassa ja Länsi-Euroopassa. Gazpromin voitot jaettiin Venäjän hallituksen kanssa, ja valtion kaasu- ja öljytulojen arvioitiin joinakin vuosina olevan jopa 45 prosenttia Venäjän vuotuisesta talousarviosta.

Yhdysvaltojen poliittiset pelot olivat todellisia: Saksa ja muu Länsi-Eurooppa tulisivat riippuvaisiksi Venäjän toimittamasta edullisesta maakaasusta, samalla kun Euroopan riippuvuus Yhdysvalloista vähenisi. Itse asiassa juuri näin tapahtui. Monet saksalaiset näkivät Nord Stream 1:n osana entisen liittokansleri Willy Brandtin kuuluisan Ostpolitik-teorian toteuttamista, jonka avulla sodanjälkeinen Saksa voisi kunnostaa itsensä ja muut toisessa maailmansodassa tuhoutuneet Euroopan kansakunnat voisivat mm. hyödyntää halpaa venäläistä kaasua vauraiden länsieurooppalaisten markkinoiden ja kauppatalouden polttoaineena.

Nord Stream 1 oli Naton ja Washingtonin mielestä jo itsessään vaarallinen, mutta Nord Stream 2, jonka rakentaminen saatiin päätökseen syyskuussa 2021, kaksinkertaistaisi (sääntelyviranomaisten hyväksynnän jälkeen) Saksan ja Länsi-Euroopan käytettävissä olevan halvan kaasun määrän. Toinen putki tarjoaisi myös tarpeeksi kaasua yli 50 prosentille Saksan vuotuisesta kulutuksesta. Venäjän ja Naton väliset jännitteet kärjistyivät jatkuvasti Bidenin hallinnon aggressiivisen ulkopolitiikan tukemana.

Nord Stream 2:n vastustus leimahti Bidenin virkaanastujaisten aattona tammikuussa 2021, kun senaatin republikaanit Texasin Ted Cruzin johdolla toivat toistuvasti esiin halvan venäläisen maakaasun poliittisen uhan Blinkenin ulkoministeriksi vahvistamiskuulustelussa. Tuolloin yksimielinen senaatti oli onnistuneesti hyväksynyt lain, joka, kuten Cruz sanoi Blinkenille, "pysäytti [kaasuputken] paikoilleen". Saksan hallitus, jota tuolloin johti Angela Merkel, painostaisi poliittisesti ja taloudellisesti valtavasti toisen putken saamiseksi käyttöön.

Pystyisikö Biden vastustamaan saksalaisia? Blinken sanoi kyllä, mutta lisäsi, ettei hän ollut keskustellut tulevan presidentin näkemysten yksityiskohdista. "Tiedän hänen vahvan vakaumuksensa siitä, että Nord Stream 2 on huono ajatus", hän sanoi. "Tiedän, että hän haluaisi meidän käyttävän kaikkia mahdollisia suostuttelun keinoja vakuuttaaksemme ystävämme ja kumppanimme, Saksa mukaan lukien, olemaan etenemättä sen kanssa."

Muutamaa kuukautta myöhemmin, kun toisen kaasuputkiston rakentaminen lähestyi loppuaan, Biden alkoi epäröimään. Saman vuoden toukokuussa Yhdysvaltojen hallinto luopui Nord Stream AG:n vastaisista pakotteista, ja ulkoministeriön virkamies myönsi, että putkiston pysäyttäminen pakotteilla ja diplomatian keinoin oli "aina ollut epätodennäköistä". Kulissien takana hallinnon virkamiesten kerrottiin kehottaneen Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyä, jota tuolloin uhkasi Venäjän hyökkäys, olemaan arvostelematta siirtoa.

Seuraukset olivat välittömiä. Senaatin republikaanit ilmoittivat Cruzin johdolla estävänsä välittömästi kaikki Bidenin ulkopoliittiset ehdotukset ja viivyttivät vuotuisen puolustuslakiesityksen hyväksymistä kuukausia pitkälle syksyyn. Politico kuvaili myöhemmin Bidenin käännöstä toista Venäjä-putkea koskevassa asiassa "ainoaksi päätökseksi joka on luultavasti vaarantanut Bidenin agendan, kenties jopa enemmän kuin kaoottinen sotilaallinen vetäytyminen Afganistanista".

Bidenin hallinto oli horjumassa, vaikka se sai marraskuun puolivälissä helpotusta kriisiin, kun Saksan energia-alan sääntelyviranomaiset keskeyttivät toisen Nord Stream -putkilinjan hyväksynnän. Maakaasun hinnat nousivat 8 prosenttia muutamassa päivässä, kun Saksassa ja Euroopassa pelättiin yhä enemmän, että putken keskeyttäminen ja Venäjän ja Ukrainan välisen sodan kasvava mahdollisuus johtaisivat erittäin epätoivottuun kylmään talveen. Washingtonissa ei ollut selvää, mikä oli Saksan vastanimitetyn liittokanslerin Olaf Scholzin kanta. Kuukausia aiemmin Afganistanin kaatumisen jälkeen Scholtz oli Prahassa pitämässään puheessa tukenut julkisesti Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kehotusta itsenäisempään eurooppalaiseen ulkopolitiikkaan, mikä viittasi selvästi siihen, että hän ei olisi yhtä riippuvainen Washingtonista ja sen oikukkaista toimista.

Kaiken tämän aikana Venäjän joukot olivat tasaisesti ja pahaenteisesti kerääntyneet Ukrainan rajoille, ja joulukuun loppuun mennessä yli 100 000 sotilasta oli valmiina iskemään Valko-Venäjältä ja Krimiltä. Huoli kasvoi Washingtonissa, mikä ilmeni mm. Blinkenin arvioidessa joukkojen voivan "kaksinkertaistua lyhyessä ajassa".


Kommentti: Syy joukkojen kerääntymiselle ei ollut "pahaenteinen". Putin oli jo vuosia ilmaissut huolensa siitä, että Nato oli siirtymässä kohti Venäjän rajaa, että länsi ei ollut onnistunut pakottamaan Ukrainaa panemaan täytäntöön Minskin sopimusta, ja että Ukrainan hallitus jatkoi edelleen siviiliväestön pommittamista Donetskin ja Luganskin alueilla. Miten Hershiltä on jäänyt huomaamatta tämä osa tarinaa?


Hallinnon huomio kiinnittyi jälleen kerran Nord Streamiin. Niin kauan kun Eurooppa oli riippuvainen putkistosta halvan maakaasun saamiseksi, Washington pelkäsi, että Saksan kaltaiset maat olisivat haluttomia toimittamaan Ukrainalle rahaa ja aseita, joita se tarvitsi Venäjän kukistamiseen.

Juuri tällä levottomalla hetkellä Biden valtuutti Jake Sullivanin kokoamaan virastojen välisen ryhmän laatimaan suunnitelman.

Kaikkien vaihtoehtojen oli oltava pöydällä. Mutta vain yksi tulisi esiin.

Suunnittelu

Joulukuussa 2021, kaksi kuukautta ennen kuin Venäjän ensimmäiset panssarivaunut vyöryivät Ukrainaan, kutsui Jake Sullivan koolle vastaperustetun työryhmän, johon kuului miehiä ja naisia esikuntapäälliköistä, CIA:sta sekä ulko- ja valtiovarainministeriöstä, ja pyysi suosituksia siitä, miten vastata Putinin lähestyvään hyökkäykseen.

Se olisi ensimmäinen huippusalaisista kokouksista, jotka pidettäisiin Valkoisen talon vieressä sijaitsevan Old Executive Office Buildingin ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa suojatussa huoneessa, jossa toimi myös presidentin ulkomaantiedustelun neuvoa-antava komitea (PFIAB). Siellä käytiin tavanomaista edestakaista keskustelua, joka johti lopulta ratkaisevaan ennakkokysymykseen: Olisiko ryhmän presidentille antama suositus jokin peruutettavissa oleva toimi - kuten uusi pakotteiden ja valuuttarajoitusten kierros - vai peruuttamaton toimi, eli kineettisiä tekoja, joita ei voisi vetää takaisin?

Prosessia suoraan tuntevan lähteen mukaan osallistujille kävi selväksi, että Sullivanin tarkoituksena oli, että ryhmä laatisi suunnitelman kahden Nord Stream -putkilinjan tuhoamiseksi - ja että hän toteutti presidentin toiveet.

Seuraavien kokousten aikana osallistujat keskustelivat hyökkäysvaihtoehdoista. Laivasto ehdotti, että putkistoon hyökättäisiin suoraan vasta käyttöönotetulla sukellusveneellä. Ilmavoimat keskustelivat pommien pudottamisesta viivästetyillä sytyttimillä, jotka voitaisiin laukaista kauko-ohjatusti. CIA katsoi, että mitä tahansa tehtäisiinkin, sen olisi oltava salainen [operaatio]. Kaikki asianosaiset ymmärsivät panokset. "Tämä ei ole mitään lastenleikkiä", lähde sanoi. Jos hyökkäys olisi jäljitettävissä Yhdysvaltoihin, "se nähtäisiin sotatoimena".
Victoria Nuland Anthony Blinken Jake Sullivan
Victoria Nuland, Anthony Blinken, ja Jake Sullivan
Tuolloin CIA:ta johti William Burns, hyvätapainen entinen Venäjän-suurlähettiläs, joka oli toiminut Obaman hallinnon apulaisulkoministerinä. Burns valtuutti nopeasti tiedustelupalvelun työryhmän, jonka tilapäisiin jäseniin kuului - sattumalta - joku, joka tunsi laivaston Panama Cityn syvänmerensukeltajien kyvyt. Seuraavien viikkojen aikana CIA:n työryhmän jäsenet alkoivat laatia suunnitelmaa salaisesta operaatiosta, jossa syvänmeren sukeltajia käytettäisiin räjähteiden laukaisemiseen kaasuputkiston varrella.

Jotain tällaista oli tehty ennenkin. Vuonna 1971 amerikkalainen tiedusteluyhteisö sai edelleen salaisiksi pysyneiltä lähteistä tietoonsa, että Neuvostoliiton laivaston kaksi tärkeää yksikköä oli yhteydessä toisiinsa merenalaisen kaapelin välityksellä, joka oli haudattu Okhotskinmereen Neuvostoliiton Kaukoidän rannikolla. Kaapeli yhdisti alueellisen laivaston komentokeskuksen mantereen päämajaan Vladivostokiin.

Tuolloin tiedustelupalvelu CIA:n ja NSA:n toimijoista käsin valittu ryhmä koottiin jonnekin Washingtonin alueelle syvään suojaan, jossa he laativat laivaston sukeltajien, muunneltujen sukellusveneiden ja syvänmeren pelastusaluksen avulla suunnitelman, jonka avulla neuvostoliittolainen kaapeli onnistuttiin paikallistamaan monien yritysten ja erehdysten jälkeen. Sukeltajat asensivat kaapeliin hienostuneen kuuntelulaitteen, joka onnistui sieppaamaan neuvostoliittolaisen liikenteen ja tallentamaan sen nauhoitusjärjestelmään.

NSA sai selville, että Neuvostoliiton laivaston korkea-arvoiset upseerit, jotka olivat vakuuttuneita viestintäyhteytensä turvallisuudesta, juttelivat vertaistensa kanssa ilman salausta. Tallennuslaite ja sen nauha oli vaihdettava kuukausittain, ja hanke jatkui iloisesti vuosikymmenen ajan, kunnes sen vaaransi NSA:n nelikymppinen siviiliteknikko Ronald Pelton, joka puhui sujuvasti venäjää. Neuvostoliittolainen loikkari petti Peltonin vuonna 1985 ja hänet tuomittiin vankilaan. Neuvostoliittolaiset maksoivat hänelle vain 5 000 dollaria hänen operaatiota koskevista paljastuksistaan ja 35 000 dollaria muista hänen toimittamistaan neuvostoliittolaisista operatiivisista tiedoista, joita ei koskaan julkistettu.

Tämä vedenalainen menestysoperaatio, koodinimeltään Ivy Bells, oli innovatiivinen ja riskialtis, tuottaen korvaamatonta tietoa Neuvostoliiton laivaston aikeista ja suunnitelmista.

Silti [Sullivanin muodostama] työryhmä suhtautui aluksi epäilevästi CIA:n innostukseen salaisesta syvänmeren hyökkäyksestä. Avoimia kysymyksiä oli liikaa. Venäjän laivasto partioi voimakkaasti Itämeren vesillä, eikä siellä ollut öljynporauslauttoja, joita olisi voitu käyttää sukellusoperaation suojana. Pitäisikö sukeltajien mennä Viroon, aivan Venäjän maakaasun lastauslaitureiden vastapäätä, harjoittelemaan tehtävää varten? "Se olisi helvetillinen sekasotku", ryhmälle kerrottiin.

Lähteen mukaan "koko tämän juonittelun ajan" jotkut CIA:n ja ulkoministeriön työntekijät sanoivat: "Älkää tehkö tätä. Se on typerää ja siitä tulee poliittinen painajainen, jos se tulee julki."


Kommentti: Se siitä järjen äänestä. Kun psykopaatit asettuvat kurssille, on heitä lähes mahdotonta saada pysähtymään.


Vuoden 2022 alussa CIA:n työryhmä raportoi kuitenkin Sullivanin virastojen väliselle ryhmälle: "Meillä on keino räjäyttää putkistot."

Seuraavaksi tapahtui jotain ällistyttävää. Helmikuun 7. päivänä, alle kolme viikkoa ennen Venäjän väistämättömältä vaikuttavaa hyökkäystä Ukrainaan, Biden tapasi Valkoisen talon toimistossaan Saksan liittokanslerin Olaf Scholzin, joka oli nyt, pienen horjahduksen jälkeen, jo vakaasti Yhdysvaltain puolella. Tapaamisen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa Biden sanoi uhmakkaasti: "Jos Venäjä hyökkää, Nord Stream 2:ta ei enää ole. Me lopetamme sen."

Kaksikymmentä päivää aiemmin alivaltiosihteeri Nuland oli antanut pääosin saman viestin ulkoministeriön tiedotustilaisuudessa, mutta lehdistö ei juuri uutisoinut siitä. "Haluan tehdä teille tämän hyvin selväksi", hän sanoi vastauksena kysymykseen. "Jos Venäjä hyökkää Ukrainaan, niin tavalla tai toisella Nord Stream 2 ei tule etenemään"


Useat Nord Stream -operaation suunnitteluun osallistuneet olivat tyrmistyneitä näistä epäsuorista viittauksista tulevaan iskuun.

"Se oli kuin laittaisi atomipommin maahan Tokiossa ja kertoisi japanilaisille, että aiomme räjäyttää sen", lähde sanoi. "Suunnitelman mukaan vaihtoehdot oli tarkoitus toteuttaa [Venäjän] hyökkäyksen jälkeen, eikä niitä tulisi mainostaa julkisesti. Biden ei yksinkertaisesti ymmärtänyt sitä tai jätti sen huomiotta."

Bidenin ja Nulandin tahdittomuus, jos se sitä oli, saattoi turhauttaa joitakin suunnittelijoita. Mutta se loi myös mahdollisuuden. Lähteen mukaan jotkut CIA:n korkeista virkamiehistä päättivät, että putken räjäyttämistä "ei enää voitu pitää salaisena vaihtoehtona, koska presidentti juuri ilmoitti, että meillä on keinot miten se tehdään".

Suunnitelma Nord Stream 1:n ja 2:n räjäyttämisestä alennettiin yhtäkkiä salaisesta operaatiosta, joka vaati kongressin informoimista, operaatioksi, jota pidettiin erittäin salaisena tiedusteluoperaationa, jolla oli Yhdysvaltain sotilaallinen tuki. "Lain mukaan tälläistä operaatiosta ei enää tarvinnut raportoida kongressille", lähde selitti. "Heidän piti nyt vain toteuttaa se - mutta sen piti silti olla salainen. Venäläisillä on ylivertainen Itämeren valvonta."

Viraston työryhmän jäsenillä ei ollut suoraa yhteyttä Valkoiseen taloon, ja he halusivat innokkaasti selvittää, tarkoittiko presidentti sitä, mitä hän oli sanonut - eli oliko operaatio nyt käynnissä. Lähde muisteli: "Bill Burns tuli takaisin ja sanoi: 'Tehkää se'."
baltic sea beach nord stream sabotage
"Norjan laivasto löysi nopeasti oikean paikan, matalassa vedessä muutaman meripeninkulman päässä Tanskan Bornholmin saaresta..."
Operaatio

Norja oli täydellinen paikka operaation tukikohdaksi.

Muutaman viime vuoden aikana, idän ja lännen suhteiden kriisiytyessä, Yhdysvaltain armeija on laajentanut huomattavasti läsnäoloaan Norjassa, jonka länsiraja kulkee 1 400 mailia pitkin Pohjois-Atlantin valtamerta ja yhtyy napapiirin yläpuolella Venäjään. Pentagon on luonut hyvin palkattuja työpaikkoja ja sopimuksia (joihin liittynyt paikallisia kiistoja) investoimalla satoja miljoonia dollareita amerikkalaisen laivaston ja ilmavoimien laitosten parantamiseen ja laajentamiseen Norjassa. Uusiin hankintoihin kuului tärkeimpänä edistyksellinen synteettisen apertuurin eli suuren laskennallisen läpimitan tutka kaukana pohjoisessa, joka kykeni tunkeutumaan syvälle Venäjälle ja joka otettiin käyttöön juuri, kun Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö menetti pääsyn useisiin pitkän kantaman kuuntelupaikkoihin Kiinan sisällä.

Vastikään kunnostettu amerikkalainen sukellusvenetukikohta, jota oli rakennettu vuosia, oli otettu käyttöön, ja useammat amerikkalaiset sukellusveneet pystyivät nyt tiiviissä yhteistyössä norjalaisten kollegojensa kanssa tarkkailemaan ja vakoilemaan Venäjän merkittävää ydinaseiden tukikohtaa 250 meripeninkulmaa itään Kuolan niemimaalla. Yhdysvallat on myös laajentanut huomattavasti Norjan pohjoispuolella sijaitsevaa lentotukikohtaa ja toimittanut Norjan ilmavoimille laivueen Boeingin valmistamia P8 Poseidon -partiolentokoneita, joilla se voi vahvistaa kaukovakoilua kaikessa, mikä liittyy Venäjään.

Vastineeksi Norjan hallitus suututti liberaalit ja jotkut maltilliset parlamentin jäsenet viime marraskuussa hyväksymällä täydentävän puolustusyhteistyösopimuksen (SDCA). Uuden sopimuksen mukaan Yhdysvaltain oikeusjärjestelmä olisi toimivaltainen tietyillä "sovituilla alueilla" pohjoisessa, tukikohdan ulkopuolella rikoksista syytettyjen amerikkalaissotilaiden sekä tukikohdan töiden häiritsemisestä syytettyjen tai epäiltyjen Norjan kansalaisten osalta.

Norja oli yksi Naton sopimuksen alkuperäisistä allekirjoittajista vuonna 1949, kylmän sodan alkuaikoina. Nykyään Naton ylipäällikkönä toimii Jens Stoltenberg, vannoutunut antikommunisti, joka toimi Norjan pääministerinä kahdeksan vuotta ennen siirtymistään Naton korkeaan virkaan Yhdysvaltain tuella vuonna 2014. Stoltenberg oli Putiniin ja Venäjään kohdistuvan kovan linjan kannattaja, joka oli tehnyt yhteistyötä Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön kanssa Vietnamin sodasta lähtien. Siitä lähtien häneen on luotettu täysin. "Hän on hansikas, joka sopii amerikkalaiseen käteen", lähde sanoi.


Kommentti: Koska Stoltenberg oli Norjan "vasemmistolainen" pääministeri lähes 10 vuotta ennen Naton "ylennystään" ja toimi länsimaisen tiedustelupalvelun palveluksessa nuoruudestaan lähtien, tekee tämä hänestä jälleen yhden länsimaisen johtajan, joka on kirjaimellisesti CIA:n kätyri (toisin kuin ne, joita syytetään "Kremlin kätyreiksi", ei ole edes olemassa).


Washingtonissa suunnittelijat tiesivät, että heidän oli mentävä Norjaan. "He vihasivat venäläisiä, ja Norjan laivasto oli täynnä loistavia merimiehiä ja sukeltajia, joilla oli sukupolvien kokemus erittäin tuottoisasta syvänmeren öljyn- ja kaasuntutkimuksesta", lähde sanoi. Heihin voitiin myös luottaa tehtävän pitämisessä salassa. (Norjalaisilla saattoi olla myös muita intressejä. Nord Streamin tuhoaminen - jos amerikkalaiset onnistuisivat siinä - antaisi Norjalle mahdollisuuden myydä huomattavasti enemmän omaa maakaasuaan Eurooppaan).

Joskus maaliskuussa muutama ryhmän jäsen lensi Norjaan tapaamaan Norjan tiedustelupalvelua ja laivastoa. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä oli se, mihin kohtaan Itämerta räjähteet olisi paras sijoittaa. Nord Stream 1 ja 2, joissa kummassakin on kaksi putkilinjaa, olivat suurimman osan matkasta vähän yli kilometrin päässä toisistaan, kun ne matkasivat Greifswaldin satamaan Saksan koillisosassa.

Norjan laivasto löysi nopeasti oikean paikan Itämeren matalista vesistä muutaman kilometrin päässä Tanskan Bornholmin saaresta. Putket kulkivat yli kilometrin päässä toisistaan merenpohjaa pitkin, joka oli vain 80 metrin syvyydessä. Norjalaisesta Alta-luokan miinanmetsästysaluksesta käsin toimivat sukeltajat sukeltaisivat säiliöistään virtaavan hapen, typen ja heliumin seoksen varassa ja asettaisivat muotoillut C4-räjähteet neljään putkilinjaan betonisten suojapeitteiden avulla. Operaatio olisi työläs, aikaa vievä ja vaarallinen, mutta Bornholmin edustan vesillä oli toinenkin etu: siellä ei ollut suuria vuorovesivirtauksia, jotka olisivat vaikeuttaneet sukeltamista huomattavasti.
nord stream pipeline sabotage map
Nord Stream 1 ja 2 sijainnit
Tutkittuaan asiaa hetken päättivät amerikkalaiset laittaa kaikki peliin.

Tässä vaiheessa Panama Cityssä sijaitseva laivaston hämärä syväsukellusryhmä tuli jälleen mukaan kuvioihin. Panama Cityn syvänmeren sukelluskouluja, joiden sukeltajat osallistuivat Ivy Bellsiin, pidetään ei-toivottuna takapajulana Annapolisin laivastoakatemiasta valmistuneiden eliittioppilaiden silmissä, jotka tavallisesti tavoittelevat kunniakkaampia nimityksiä joko seal-erityisjoukkoihin, hävittäjälentäjäksi tai sukellusvenemieheksi. Jos on pakko ryhtyä laivaston "mustakengäksi" - eli vähemmän toivottuun pinta-alusten komentoon - on tarjolla ainakin palvelus hävittäjällä, risteilijällä tai ilmatyynyaluksella. Kaikista vähiten hohdokas on miinasodankäynti. Sen sukeltajat eivät koskaan esiinny Hollywood-elokuvissa tai populaarilehtien kansissa.

"Parhaat sukeltajat, joilla on syväsukelluspätevyys, ovat tiivis yhteisö, ja vain parhaat rekrytoidaan operaatioon ja kehotetaan valmistautumaan siihen, että heidät kutsutaan CIA:n luo Washingtoniin", lähde sanoi.

Norjalaisilla ja amerikkalaisilla oli paikka ja operaattorit, mutta oli toinenkin huolenaihe: mikä tahansa epätavallinen vedenalainen toiminta Bornholmin edustan vesillä saattaisi herättää Ruotsin tai Tanskan merivoimien huomion, jotka voisivat raportoida asiasta.

Tanska oli myös yksi Naton alkuperäisistä allekirjoittajamaista, ja tiedusteluyhteisö tunsi sen erityisistä siteistä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Ruotsi oli hakenut Naton jäsenyyttä ja osoittanut suurta osaamistaan vedenalaisten ääni- ja magneettisten sensorijärjestelmien hallinnassa, jotka jäljittivät menestyksekkäästi venäläisiä sukellusveneitä, jotka silloin tällöin näyttäytyivät Ruotsin saariston syrjäisillä vesillä ja pakotettiin nousemaan pintaan.

Norjalaiset liittyivät siihen amerikkalaisten joukkoon, jotka vaativat, että eräille Tanskan ja Ruotsin korkeille virkamiehille oli tiedotettava yleisesti mahdollisesta sukellustoiminnasta alueella. Näin joku ylempi taho voisi puuttua asiaan ja pitää raportin poissa komentoketjusta, varmistaen Nord Stream -operaation piilossa pysymisen. "Se, mitä heille kerrottiin, ja se, mitä he tiesivät, olivat tarkoituksella erilaisia", lähde kertoi minulle. (Norjan suurlähetystö, jota pyydettiin kommentoimaan tätä juttua, ei vastannut.)

Norjalaiset olivat avainasemassa muiden esteiden ratkaisemisessa. Venäjän laivastolla tiedettiin olevan valvontateknologiaa, joka pystyy havaitsemaan ja laukaisemaan vedenalaisia miinoja. Amerikkalaiset räjähteet oli naamioitava siten, että venäläiset järjestelmät näkisivät ne osana luonnollista taustaa, mikä edellytti mukautumista veden erityiseen suolapitoisuuteen. Norjalaisilla oli ratkaisu.

Norjalaisilla oli ratkaisu myös ratkaisevaan kysymykseen siitä, milloin operaatio olisi toteutettava. Yhdysvaltain kuudes laivasto, jonka lippulaiva sijaitsee Italian Gaetassa Rooman eteläpuolella, on järjestänyt 21 vuoden ajan joka kesäkuu Itämerellä suuren Nato-harjoituksen, johon osallistuu lukuisia liittoutuneiden aluksia eri puolilta aluetta. Nykyinen, kesäkuussa järjestettävä harjoitus tunnetaan nimellä Baltic Operations 22 eli BALTOPS 22. Norjalaiset ehdottivat, että tämä olisi ihanteellinen peitetarina miinojen asentamiselle.

Amerikkalaiset tarjosivat yhden tärkeän elementin: he vakuuttivat kuudennen laivaston suunnittelijat lisäämään ohjelmaan tutkimus- ja kehitysharjoituksen. Laivaston julkistaman harjoituksen mukaan kuudes laivasto osallistui harjoitukseen yhteistyössä laivaston "tutkimus- ja sodankäyntikeskusten" kanssa. Merellä järjestettävä tapahtuma pidettäisiin Bornholmin saaren edustalla, ja siihen osallistuisi Naton sukeltajaryhmiä, jotka asettaisivat miinoja, ja kilpailevat joukkueet käyttäisivät uusinta vedenalaista teknologiaa miinojen löytämiseksi ja tuhoamiseksi.

Se oli sekä hyödyllinen harjoitus että nerokas peitetarina. Panama Cityn pojat tekisivät työnsä, ja C4-räjähteet olisivat paikoillaan BALTOPS22:n loppuun mennessä, ja niihin olisi liitetty 48 tunnin ajastin. Kaikki amerikkalaiset ja norjalaiset olisivat jo kaukana ensimmäiseen räjähdykseen mennessä.

Päivät laskivat alaspäin. "Kello tikitti, ja olimme lähellä tehtäväämme", lähde sanoi.

Ja sitten... Washington alkoi miettiä asiaa. Pommit sijoitettaisiin edelleen BALTOPSin aikana, mutta Valkoinen talo pelkäsi, että kahden päivän aika niiden räjäyttämiseen olisi liian lähellä harjoituksen loppua, ja olisi ilmeistä, että Yhdysvallat oli ollut mukana.

Sen sijaan Valkoinen talo esitti uuden pyynnön: "Voivatko kentällä olevat miehet keksiä jonkin tavan räjäyttää putket myöhemmin käskystä?".

Jotkut suunnitteluryhmän jäsenet olivat vihaisia ja turhautuneita presidentin näennäisestä päättämättömyydestä. Panama Cityn sukeltajat olivat toistuvasti harjoitelleet C4:n sijoittamista putkistoihin, kuten he tekisivät BALTOPSin aikana, mutta nyt Norjassa toimivan ryhmän oli keksittävä keino antaa Bidenille se, mitä hän halusi - mahdollisuus antaa onnistunut laukaisukäsky haluamanaan ajankohtana.

CIA oli tottunut hallitsemaan mielivaltaista, viime hetken muutosta. Mutta se myös herätti joissain uudelleen huolen koko operaation tarpeellisuudesta ja laillisuudesta.

Presidentin salaiset määräykset toivat mieleen myös CIA:n dilemman Vietnamin sodan aikana, jolloin presidentti Johnson käski kasvavan Vietnamin sodan vastaisen mielialan vuoksi CIA:ta rikkomaan peruskirjaansa - joka nimenomaisesti kielsi CIA:ta toimimasta Yhdysvaltojen sisällä - vakoilemalla sodanvastaisia johtajia sen selvittämiseksi, ovatko he kommunistisen Venäjän valvonnassa.

CIA suostui lopulta, ja 1970-luvulla kävi selväksi, kuinka pitkälle se oli ollut valmis menemään. Watergate-skandaalien jälkeen julkaistiin lehtipaljastuksia siitä, miten tiedustelupalvelu vakoili Yhdysvaltain kansalaisia, osallistui ulkomaisten johtajien salamurhiin ja horjutti Salvador Allenden sosialistihallitusta.

Nämä paljastukset johtivat 1970-luvun puolivälissä senaatissa järjestettyihin dramaattisiin kuulemistilaisuuksiin, joita johti Idahon osavaltion Frank Church ja joissa kävi selväksi, että viraston silloinen johtaja Richard Helms oli hyväksynyt ja ottanut velvollisuutena tehdä sen, mitä presidentti halusi, vaikka se tarkoittaisi lain rikkomista.

Julkaisemattomassa, suljetuin ovin annetussa todistuksessa Helms selitti katuvasti, että "on melkeinpä conceptio immaculata, kun tekee jotakin" presidentin antamien salaisten käskyjen perusteella. "Olipa se sitten oikein, että teillä pitäisi olla se, tai väärin, että teillä on se, [CIA] toimii erilaisten sääntöjen ja perussääntöjen mukaan kuin mikään muu osa hallitusta." Hän lähinnä kertoi senaattoreille, että hän CIA:n johtajana ymmärsi työskentelevänsä kruunulle eikä perustuslaille.

Norjassa työskentelevät amerikkalaiset toimivat saman dynamiikan mukaisesti, ja he alkoivat tottelevaisesti työskennellä uuden ongelman parissa - miten C4-räjähteet voitaisiin laukaista kauko-ohjatusti Bidenin käskystä. Tehtävä oli paljon vaativampi kuin Washingtonissa ymmärrettiin. Norjalaisryhmä ei voinut mitenkään tietää, milloin presidentti saattaisi painaa nappia. Tapahtuisiko se muutaman viikon, monen kuukauden vai puolen vuoden tai pidemmän ajan kuluttua?

Kaasuputkiin kiinnitetty C4-räjähde laukeaisi lentokoneen lyhyellä varoitusajalla pudottaman kaikuluotauspoijun ('sonar bouy') avulla, mutta menettelyyn tarvittiin edistyksellisintä signaalinkäsittelytekniikkaa. Paikalleen asennettuna mihin tahansa neljästä putkilinjasta kiinnitetyt viivästetyt ajastimet voisi laukaista vahingossa Itämeren vilkkaasti liikennöidyn meren taustamelujen monimutkainen sekoitus, joka johtuu lähellä ja kaukana olevista laivoista, vedenalaisesta porauksesta, seismisistä tapahtumista, aalloista ja jopa merenelävistä. Tämän välttämiseksi kaikuluotauspoiju lähettäisi paikalleen sijoitettuna ainutlaatuisen matalataajuisen äänisarjan - joka muistuttaa huilun tai pianon ääniä - jonka ajastin tunnistaisi ja laukaisisi räjähteet ennalta asetetun tuntiviiveen jälkeen. ("Haluamme signaalin, joka on riittävän vahva, jotta mikään muu signaali ei voisi vahingossa lähettää pulssia, joka räjäyttäisi räjähteet", kertoi tohtori Theodore Postol, MIT:n emeritusprofessori tieteestä, teknologiasta ja kansallisesta turvallisuuspolitiikasta. Postol, joka on toiminut Pentagonin merivoimien operaatiopäällikön tieteellisenä neuvonantajana, sanoi, että Bidenin viivyttelyn vuoksi Norjassa toimivan ryhmän edessä oli kysymys sattumasta: "Mitä kauemmin räjähteet ovat vedessä, sitä suurempi riski on, että pommit laukeavat sattumanvaraisen signaalin seurauksena.")

Syyskuun 26. päivänä 2022 Norjan laivaston P8-valvontakone teki näennäisen rutiinilennon ja pudotti kaikuluotauspoijun. Signaali levisi veden alla ensin Nord Stream 2:een ja sitten Nord Stream 1:een. Muutamaa tuntia myöhemmin suuritehoiset C4-räjähteet laukesivat, ja kolme neljästä kaasuputkesta saatiin pois käytöstä. Muutamassa minuutissa suljettuihin putkistoihin jääneiden metaanikaasulammikoiden nähtiin leviävän veden pinnalle, ja maailma sai tietää, että jotain peruuttamatonta oli tapahtunut.

Jälkiseuraukset

Välittömästi pommi-iskun jälkeen amerikkalaiset tiedotusvälineet käsittelivät sitä kuin ratkaisematonta mysteeriä. Venäjä mainittiin toistuvasti todennäköisenä syyllisenä Valkoisesta talosta tulleiden laskelmoitujen vuotojen innoittamana - mutta koskaan ei löydetty selkeää motiivia tällaiselle itsetuhoiselle teolle pelkkää kostoa lukuun ottamatta. Muutamaa kuukautta myöhemmin, kun kävi ilmi, että Venäjän viranomaiset olivat vaivihkaa hankkineet arvioita putkistojen korjauskustannuksista, New York Times kuvaili uutista "hankaloittavaksi teoriaksi siitä, kuka oli hyökkäyksen takana". Yksikään suuri amerikkalainen sanomalehti ei perehtynyt Bidenin ja alivaltiosihteeri Nulandin aiemmin esittämiin kaasuputkia koskeviin uhkauksiin.

Vaikka koskaan ei ollutkaan selvää, miksi Venäjä pyrkisi tuhoamaan oman tuottoisan putkensa, ulkoministeri Blinken esitti presidentin toimille kuvaavamman perustelun.

Kun Blinkeniltä kysyttiin viime syyskuussa lehdistötilaisuudessa Länsi-Euroopan pahenevan energiakriisin seurauksista, hän kuvaili hetkeä mahdollisesti hyväksi:
"Se on valtava tilaisuus poistaa lopullisesti riippuvuus Venäjän energiasta ja siten viedä Vladimir Putinilta mahdollisuus käyttää energiaa aseellisena keinona imperialististen suunnitelmiensa edistämiseksi. Tämä on hyvin merkittävää ja tarjoaa valtavan strategisen mahdollisuuden tuleville vuosille, mutta sillä välin olemme päättäneet tehdä kaiken voitavamme varmistaaksemme, että tämän kaiken seuraukset eivät jää maidemme tai muuten koko maailman kansalaisten kannettaviksi."
Hiljattain Victoria Nuland ilmaisi tyytyväisyytensä uusimman putkilinjan tuhoutumiseen. Tammikuun lopulla hän sanoi senaatin ulkosuhteiden komitean kuulemistilaisuudessa senaattori Ted Cruzille: "Kuten tekin, minä ja uskoakseni myös hallinto olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että Nord Stream 2 on nyt, kuten haluatte sanoa, metalliromu meren pohjassa."

Lähteellä oli paljon katu-uskottavampi näkemys Bidenin päätöksestä sabotoida yli 1500 mailia Gazpromin putkea talven lähestyessä. "No", hän sanoi presidentistä puhuessaan, "minun on myönnettävä, että hänellä on munaa. Hän sanoi tekevänsä sen, ja hän teki sen."

Kysyttäessä, miksi venäläiset eivät hänen mielestään vastanneet, hän sanoi kyynisesti: "Ehkä he haluavat kyvyn tehdä samoja asioita kuin Yhdysvallat teki."

"Se oli kaunis peitetarina", hän jatkoi. "Sen takana oli salainen operaatio, jossa sijoitettiin asiantuntijoita kentälle ja laitteita, jotka toimivat salaisella signaalilla."

"Ainoa virhe oli päätös tehdä se."
Kirjoittajasta

Seymour M. Hershin rohkea ja kiistanalaisuuksia kohdannut journalismi on tuonut hänelle mainetta, etusivun otsikoita, ja huikean kokoelman palkintoja. Hänen tarinansa on tarina rohkeudesta sekä riippumattomuudesta.

Hersh on joutunut kohtaamaan painostusta yritysmaailman ja hallituksen eri vaikutusvaltaisten osapuolten ja toisinaan suoranaisten rikollisten taholta, mutta hän on ollut säälimätön totuuden tavoittelussaan ja uskossaan haastaa virallisia narratiiveja. Hän on selvittänyt sodan, vakoilun ja politiikan suossa tapahtuneita peittelyjä, petoksia ja suoranaisia rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Hän on työskennellyt The New Yorkerin ja The New York Timesin toimittajana ja vakiinnutti asemansa tutkivan journalismin eturintamassa vuonna 1970, kun hänelle myönnettiin Pulitzer-palkinto (freelancerina) vietnamilaisen My Lain kylän verilöylyn paljastamisesta. Sen jälkeen hän on saanut George Polk -palkinnon viisi kertaa, National Magazine Award for Public Interest -palkinnon kahdesti, Los Angeles Timesin kirjapalkinnon, National Book Critics Circle Award -palkinnon, George Orwell -palkinnon ja kymmeniä muita tunnustuksia.

Hersh asuu Washingtonissa.