Investointipankkiiri Jeffrey Epsteinin tapaus nousi uudestaan otsikoihin Yhdysvaltojen viranomaisten pidätettyä hänet viikko sitten New Yorkissa. 66-vuotiasta Epsteiniä syytetään ihmiskauppaverkoston pyörittämisestä ja alaikäisten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän voi saada 45 vuoden tuomion, mikäli hänet todetaan syylliseksi.

Epstein tuomittiin vuonna 2008 alaikäisten seksikauppaa koskevassa oikeusjutussa vain 13 kuukauden tuomioon, jossa myös taattiin immuniteetti muille mahdollisille rikostovereille:

FBI ryhtyi tutkimaan Epsteiniä vuonna 2006, kun alkoi ilmaantumaan todisteita, jotka viittasivat Epsteinin ja hänen kuuluisien ystävien käyttäneen lukuisia nuoria tyttöjä seksiorjinaan.

FBI tunnisti yhteensä 40 naista, jotka joutuivat Epsteinin laittoman parituksen kohteeksi, mutta "unelmasopimus" [syyttäjän kanssa] vuonna 2008 johti vain yksittäiseen paritussyytteeseen ja lyhyeen tuomioon.

Viranomaiset olivat yhtä mieltä, etteivät he nosta syytteitä "ketään Epsteinin mahdollista yhteissalaliittolaista kohtaan."

Miljardööri rekisteröitiin lievimmän tason ("tier 1") seksuaalirikollisena.

Ennen tuomiotaan Epstein oli tuttu näky varakkaiden ihmisten seurapiirielämässä, ja hänet on yhdistetty useaan vaikutusvaltaiseen henkilöön, kuten Bill Clintoniin, prinssi Andrewiin ja Donald Trumpiin.

Epsteinin tausta

Jeffrey Epstein opiskeli vuosina 1969-71 fysiikkaa Cooper Unionissa, mutta jätti opinnot kesken. Vuosina 1971-74 Epstein opiskeli joitain avoimia matematiikan kursseja New Yorkin yliopistossa, mutta ei koskaan virallisena opiskelijana. Epstein on siis valmistunut ainoastaan lukiosta.

Hän onnistui tästä huolimatta saamaan töitä Manhattanilla sijaitsevasta yksityisestä Dalton Schoolista (toisen asteen oppilaitos), opettaen matematiikkaa ja fysiikkaa vuosina 1973-75. Nykyisen Yhdysvaltain oikeusministeri William Barrin isä toimi tuolloin Dalton Schoolin rehtorina.

(W.Barr työskenteli myös lakifirma Kirkland & Ellisissä, kun sen yksi vanhempi osakas toimi yhtenä Epsteinin puolustusasianajana.)

Vuonna 1976 Epstein lopetti Daltonissa ja siirtyi välittämään osakkeita investointipankki Bear Stearnsin riveihin (pankin hallituksen puheenjohtaja Alan Greenbergin poika oli Epsteinin entinen oppilas). Epstein toimi välittäjänä Bear Stearnissa vuoteen 1981 asti. Vuonna 1980 hänestä tuli Bear Stearnsin äänetön yhtiömies. Epsteinillä oli läheiset välit ja yhteistyö pankkiin sen romahtamiseen asti (2008 talouskriisin yhteydessä).

Vuonna 1982 Jeffrey Epstein perusti oman yrityksensä J. Epstein & Co, jonka asiakkaiksi hän otti ainoastaan miljardöörejä. Silti hän jostain syystä sai näinkin rajusti potentiaalisia asiakkaita poissulkevan yrityksen menestymään nopeasti.

Epsteinin ainoa tunnettu asiakas on Victoria Secret's muotitalon omistaja ja miljardööri Les Wexner.

Wexner on yksi niinsanotun "Mega Groupin" perustajista, johon kuuluneen miljardööri Edgar Bronfmanin tytär tuomittiin viime huhtikuussa toisen suurta huomiota herättäneen ihmiskauppaverkoston (Nxivm-seksikultin) oikeudenkäynnissä. Epstein oli väitetysti joutunut lähtemään Bear Stearnsilta juuri Edgar Bronfmanin Seagram-yritykseen liittyvän sisäpiirikaupan korruptiotutkinnan vuoksi.

Vuonna 1996 Epstein vaihtoi yrityksen nimeksi Financial Trust Company, ja siirsi sen Yhdysvaltojen neitsytsaarilla sijaitsevaan St.Thomasin saarelle. Epstein osti itselleen kaksi vuotta myöhemmin St.Thomasissa sijaitsevan Little St. James -saaren, joka uhrien mukaan toimi paikkana seksiorgioille ja alaikäisten tyttöjen hyväksikäytölle.

Paikalliset kutsuivat sitä pedofiilisaareksi. Little St. Jamesilta on viikon aikana julkaistu todella laadukasta lennokilla kuvattua materiaalia, johon kannattaa tutustua. Tässä videossa näkyy saarella olevan ambulanssi, joka on omituista, koska siellä ei pitäisi olla sairaalaa.

Epstein saarelle rakennuttama okkultistisiä piirteitä omaava temppelin näköinen rakennus on herättänyt paljon ihmetystä. Temppelin puinen ovi on vain maalattu seinään (sisäänkäynti ilmeisesti viereinen ikkunaovi), ja sen alapuolella on spekuloitu (videomateriaalin perusteella) sijaitsevan tunneleita, jonne mahdollisesti pääsee temppelin kautta hissillä.

Venäjän presidentti puhui viime viikolla Financial Times -lehdelle antamassa haastattelussaan vahvasti liberalismia vastaan ja asettui vankasti perinteisten arvojen puolustajaksi. Tämä palautti mieliin sen, miksi Putin on niin mielenkiintoinen henkilö ja yksi maailman arvokonservatiivisista johtajista.

Yksi tekijä presidentti Putinin viehätyksestä johtuu siitä, että hän on ollut 2000-luvulla ensimmäisiä suurvaltojen arvokonservatiivisia johtajia, vaikkakin Trumpin äkillinen nousu valtaan ja persoonallinen esiintyminen on vienyt huomiota ja jättänyt Putinin pehmeän vaikuttamisen johtamistavan varjoonsa. Juuri oikeaan aikaan ennen G20-huippukokousta Putin käytti tilaisuuden hyödyksi ja nosti arvokonservatiivisuutensa pöydälle Financial Times -lehdelle antamassa haastattelussaan viime viikolla. Vaikkakin siinä käytiin läpi laajasti eri aiheita, olivat hänen länsimaiden nykytilaa käsittelevät näkemyksensä kaikkein mielenkiintoisimpia ja oivaltavimpia. Tämä tulee eittämättä lisäämään tavallisten kansalaisten mielenkiintoa Putinia kohtaan juuri niissä maissa, joissa hänen kansainvälinen maineensa on ollut kaikkein raivoisimpien hyökkäysten kohteena.

"Valeuutisten uhreiksi" itsensä mieltävä ryhmä julkaisi äskettäin avoimen kirjeen Avaaz.org sivuston kautta, osoitettuna sosiaalisen median jäteille ja niiden toimitusjohtajille Mark Zuckerbergille (Facebook), Jack Dorseylle (Twitter) and Susan Wojcickille (Youtube).

"Tällä viikolla disinformaation uhrit ympäri maailman ovat saapuneet Silicon Valleyhin kohdatakseen sosiaalisen median yritykset ensimmäistä kertaa. Tapaamiset olivat erittäin tunnepitoisia, saaden sosiaalisen median työntekijät kyyneliin, kohdatessaan kasvokkain heidän alustansa yllyttämän kriisin aiheuttamat inhimilliset kustannukset. Tapaamisten jälkeen uhrit laativat avoimen kirjeen, jossa he vaativat välitöntä toimintaa estämään disinformaation leviämistä ja tunnistamaan tappavat vahingot, jotka se voi aiheuttaa."

Yksi näistä "uhreista" on suomalainen valtamedian toimittaja Jessikka Aro, joka on keskittynyt lähes yksinomaan Venäjä/Putin-aiheisiin kirjoituksiin sekä tietenkin paljastamaan trolleja keskuudessamme.

Arosta tuli näkyvä "Venäjä-asiantuntija" vuonna 2015 kirjoitettuaan villejä spekulaatioita täynnä olevan artikkelin Pietarin "trollitehtaasta", eli Internet Research Agency IRA:sta (internetin tutkimuskeskus). Todellisuudessa IRA paljastui lähinnä pienen tason sosiaalisen median mainostoimistoksi (oikeastaan spämmäystoimistoksi), jolla ei ollut mitään vaikutusta 2016 vaalien lopputulokseen. Aivan kuten koko tarina Venäjä-kolluusiosta on osoittautunut vääräksi, lepää Aron journalistinen ura vastaavanlaisten omituisten salaliittoteorioiden varassa. Aron työ on kansainvälisesti huomioitu, ja viime maaliskuussa hänen oli aikomus matkustaa Washingtoniin vastaanottamaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön myöntämä 5000 dollarin International Women of Courage -palkinto. Tämä peruttiin, koska joku ulkoministeriöstä huomasi Aron haukkuneen Trumpia "Venäjän agentiksi" Twitterissä.

Huvittavasti Aron hysteerinen trolli-aiheinen uutisointi inspiroi joukon tavallisia fiksuja suomalaisia luomaan satiirisen Facebook-sivuston nimeltä Venäjän trolliarmeija. Mutta Aron fanaattinen usko - että pahat venäläiset ovat kaikkialla - johti siihen, että hän ymmärsi täysin väärin ryhmän tarkoituksen ja sen sijaan piti sitä todisteena, että "Venäjä-trollit" ovat hänen perässään!

Seura -lehden toimittaja Petri Korhonen viitannee kollegaansa Jessikka Aroon kertoessaan Venäjä-trolleihin liittyvistä kokemuksistaan - joita hän siis itse piti tavallisina suomalaisina, toisin kuin Aro:

Erityisesti heitä huvitti, kun pohjanmaalainen tositv-esiintyjä ja kansantaiteilija nimesi yhtyeensä trollien kunniaksi ja teki kotistudiossaan Yleisradion kollegastani kömpelön, pilkkaavan musiikkivideon. [...]

Ai niin, kollegani mielestä koko Facebook-ryhmä oli todennäköisesti luotu jonkun Venäjän tiedustelu- tai muun hurlumheipalvelun myötävaikutuksella. Musiikkivideosta puhumattakaan.

Kun kerroin selvittäneeni, että kaikki minun vainoajani olivat kantasuomalaisia reppanoita eivätkä FSB:n, GRU:n tai SMERSH:n asiamiehiä, kollegani suutahti minulle ja lakkasi vähitellen pitämästä yhteyttä.

En kuulemma ottanut ongelmaa tarpeeksi vakavasti, ja sitä Venäjä kuulemma nimenomaan toivoikin, informaatiovaikutuksensa vähättelyä. [...]

Kollegani teki trollien paikallistamisesta itselleen uuden uran ja kiertää nyt maailmaa puhumassa kaikkialla näkemistään myyttisistä Venäjän informaatiosotilaista.

Kun Suomen kuvalehti julkaisi Aron työtä kriittisesti lähestyvän artikkelin, käytti hän sitä "todisteena" siitä, kuinka "trollien" ja "valeuutispropagandistien" ideat soluttautuvat valtavirran uutisointiin (tämän videon kohta 31:00). Jessikka aro vaikuttaa todella nauttivan itseään toteuttavista ennusteista ja hän selvästikin rakastaa pelata uhrikortilla. Toisaalta, kukapa tietää, ehkä "joku" tosiaan lähetti hänelle näitä pelottavia viestejä ihan vain nähdäkseen, kuinka Aro syöksyy syvemmälle hysteriaansa, koska hän on niin helppo kohde.

Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) on asettanut itsensä naurunalaiseksi, jättämällä totuuden kertomatta.

Haluamme nykyään haastaa politiikan isot auktoriteetit. Emme enää usko koreileviin johtajiimme, heidän helppoine valheineen ja twiitteineen: Trumpeihin ja Mayeihin sekä Euroopan nationalisteihin. Emme etenkään luota yhteenkään arabialaiseen diktaattoriin.

Kuitenkin, sen kaikesta byrokratiasta ja korruptiosta huolimatta, kun YK kertoo meille että maailmaa uhkaa ilmastonmuutos, uskomme enimmäkseen tähän. Kun kansainvälinen Punainen Risti varoittaa meitä humanitaarisesta katastrofista Afrikassa, on meillä taipumus uskoa heidän sanaansa. Ja kun kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) - joka edustaa 193:a jäsenvaltiota - raportoi kloori-iskuista Syyriassa, oletamme tämän olevan kertakaikkisen totta.

Tähän saakka. Viimeisten päivien aikana on nimittäin ilmaantunut järkyttäviä todisteita siitä, että OPCW:n lopullisessa raportissa (koskien väitettyä Syyrian hallinnon kemiallisten aseiden käyttöä Duman kaupungissa viime vuonna) järjestö tarkoituksella salasi yleisöltä ja medialta 15-sivuisen eriävän arvion olemassaolon koskien kahta sylinteriä, jotka oletetusti sisälsivät molekyyliyhdisteistä klooria. Nämä sylinterit toimivat lopullisen raportin kenties kaikkein langettavimpina todisteina.

OPCW virallisen väitteen mukaan nämä sylinterit pudotettiin luultavasti ilma-aluksesta - todennäköisesti syyrialaisesta helikopterista - Duman yläpuolella 7.4.2018. Kuitenkin tässä eriävässä arviossa, johon OPCW ei viitannut millään tavalla julkaisemassaan päätännössään, todetaan kuinka on "suurempi todennäköisyys sille, että molemmat sylinterit asetettiin manuaalisesti paikoilleen, kuin että ne toimitettiin ilma-aluksesta käsin".

Erikoisreportaasissaan "Läntiset yhteiskunnat ovat mätiä ja Notre Damen polttivat keltaliivit - nämä ja muut valheet leviävät valeuutisista elävissä ryhmissä" Ylellä työskentelevä Anna Saraste kirjoituksen lopussa mainittuine kollegoineen luo katsauksen sosiaalisessa mediassa leviäviin valeuutisiin. Artikkelissa kerrotaan EU:n olevan huolissaan Venäjän vaikuttamisyrityksistä erityisesti toukokuun lopun europarlamenttivaaleissa.

Seuraavassa käyn lyhyesti läpi tätä artikkelia, joka on harvinaisen nolo Ylen toisinajattelijoita leimaavan uutisoinninkin mittapuulla.

Mainittakoon, että kirjoitus menee harhaan jo otsikossa. Se, että läntiset (tai itäiset) yhteiskunnat ovat "mätiä", ei ole valhe. Se on mielipide. Kenellä tahansa voi ja saa olla mielipide siitä, minkä takia jokin yhteiskunta on tai ei ole "mätä". Mielipiteen perustelut saattavat tapauksesta riippuen olla epäloogisia tai virheellisiä, mutta tästä ei seuraa, että toteamus "läntiset yhteiskunnat ovat mätiä" olisi valetta tai totta - sen enempää kuin artikkelissa esitetty väite, että länsimaat ovat "fakta- ja argumenttipohjaisia yhteiskuntia".

Suomen 2019 eduskuntavaalien ainoana selkeänä voittajana voitaneen pitää perussuomalaisten puoluetta, joka nosti kannatuksensa puolentoista vuoden takaisesta noin seitsemästä prosentista lähes suurimmaksi puolueeksi 17.7% vaalituloksella.

Perussuomalaisten käännekohtana voidaan pitää vuoden 2017 puoluekokousta, jossa Jussi Halla-Aho valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, jolloin puolueesta irtautui Sipilän hallitukseen jäänyt Sininen tulevaisuus -eduskuntaryhmä, perussuomalaisten jäädessä oppositioon.

Joitakin päiviä sitten sain Facebookilta huomautuksen siitä, että ranskankielisen Sott.net (Les Signes des Temps) Facebook-sivustolla jaettu sisältö oli "luokiteltu virheelliseksi riippumattoman faktantarkistajan toimesta."

Klikatessani huomautusta tuli esille seuraavanlainen pop-up ikkuna...

...jossa ilmoitettiin että fr.sott.net jakoi sisältöä, joka oli arvoitu erään "Les Décodeurs du Monde" -ryhmän toimesta "virheelliseksi". Viestissä oli mukana linkki fr.sott.net FB-sivulla julkaistuun artikkeliin ja linkki "lisätietoja antavaan sisältöön" Les Décodeurs du Monde -sivustolla.

Lisäksi viestissä luki:

Facebook vähentää harhaanjohtavan sisällön leviämistä taistellakseen valeuutisia vastaan, näyttäen samalla lisätietoja antavaa sisältöä samasta aiheesta.

Sivustot jotka toistuvasti julkaisevat tai jakavat harhaanjohtavaa sisältöä menettävät kokonaisnäkyvyyttään sekä mahdollisuuden rahoittaa ja mainostaa sivustoa, eikä sivustoa voi enää rekisteröidä uutissivustoksi.

Harhaanjohtavan sisällön poistaminen ei vaikuta näihin päätöksiin.

Monimutkainen ja laaja terrori-isku tapahtui 13:40 paikallista aikaa Uudessa-Seelannissa, jossa useat asemiehet ammuskelivat useassa eri kohteessa Christchurchin kaupungissa. Tilanteen johdosta kaupunkiin kulku on estetty ja käynnissä on laaja turvallisuusoperaatio. Tähän mennessä 49 ihmistä on vahvistettu kuolleen, jonka lisäksi 48 on loukkaantunut.

Median uutisointi on alkanut keskittää huomiota yhteen henkilöön, 28-vuotiaaseen australialaismieheen nimeltä Brenton Tarrant, joka piti päässään GoPro -kameraa ja julkaisi suoraa videokuvaa iskusta. Paikallinen poliisi on ilmoittanut pidättäneensä neljä ihmistä. Tämä sadistinen psykopaatti iski keskustan itäpuolella Deans Avenuella sijaitsevaan Masjid Al Noorin moskeijaan 10 minuuttia rukoushetken alkamisesta, minkä johdosta moskeija oli täynnä ihmisiä. Tarrantilla oli useita aseita mukanaan aloittaessaan räiskinnän ja ruumiita on löydetty myös läheisiltä kaduilta, joten osa uhreista on ilmeisesti ammuttu moskeijan ulkopuolella. Yksi keskellä Deans Avenueta ammutuista oli vasta lapsi.

Tarrant ei kuitenkaan ole voinut olla ainoa ampuja. Silminnäkijä kertoi Christchurch Star -lehdelle, kuinka hän oli istunut autossaan lähellä Al Noorin moskeijaa iskun alkaessa. Hetki ammuskelun alettua näki hän kuinka "neljä tai viisi miestä ryhtyi juoksemaan kohti autoa". Nainen oli peloissaan, että miehet näkisivät hänet, joten hän piiloutui laskemalla auton penkin alas. Poliisi ei ollut vielä saapunut tapahtumapaikalle.

Vain viisi minuuttia myöhemmin alkoi toinen isku toisessa moskeijassa (Linwood Masjidin moskeija, joka sijaitsee Linwood Avenuella). Tämä moskeija on 5 kilometriä itään päin Al Noorin Moskeijasta. Tähän mennessä seitsemän ihmisen on raportoitu kuolleen siellä - joista osa löydettiin sisältä ja osa ulkoa. Tapahtumapaikalla olleiden silminnäkijöiden mukaan moskeijasta poistui mies "yllään maastokuvioinen vaatetus ja moottoripyöräkypärä". Jotkut paikalliset ryhtyivät jahtaamaan paikalta paennutta asemiestä.

Michael Jacksonin puolustajat ovat pitäneet Leaving Neverland -dokumenttia hyökkäyksenä Jacksonin perintöä kohtaan. Tästä ei ole kyse. Dokumenttielokuva on yksityiskohtainen neljätuntinen tutkielma seksuaalisen hyväksikäytön psykologiasta, joka kerrotaan kahden tavallisen perheen tarinan kautta, jossa luotettavaksi ystäväksi naamioitunut pedofiili "valmisteli" (grooming) uhrejaan 20 vuoden ajan. Hyväksikäyttäjät naamioivat itsensä usein tällä tavoin, esimerkiksi hyödyntämällä papin, opettajan tai sukulaisen tarjoamaa asemaa. Tällä kertaa mies naamion takana sattui olemaan Michael Jackson.

Minulla ei ollut kovin vankkaa käsitystä koko tapauksesta, kun ryhdyin tekemään tätä dokumenttia. Wade Robsonin ja James Safechuckin perheineen kertoma monimutkainen ja iljettävä totuus seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuli minulle yllätyksenä.

Erityisesti mieleeni jäi vastenmielinen mutta kiistaton fakta, että saalistajan ja lapsen välille muodostuu usein voimakas side, jossa lapsi ei koe aikuisen käytöstä hyväksikäyttönä, vaan päinvastoin "rakkautena". Yhtälailla järkyttävää on lapsen myöhemmin kokema tarve suojella hyväksikäyttäjää vanhemmilta tai poliisilta. Tämä nurinkurinen lojaliteetti säilyy usein aikuisuuteen asti, vaikka hyväksikäytetty ymmärtäisikin aikuisena, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos. "Koin olevani valittu", kuten Wade totesi.

Ja sitten on pelko seurauksista. Wade kertoo dokumentissa, kuinka "Michael sanoi, että joutuisimme molemmat loppuiäksemme vankilaan". Jackson oli sanonut tämän Waden ollessa seitsemän ja hän oli toistanut asian myöhemmin lukuisia kertoja. Rakkauden, häpeän ja pelon aiheuttamat tunteet voivat johtaa elinikäiseen vaikenemiseen. Salaisuuksien aiheuttama psykologinen kuorma vaikuttaa sisimpään ja johtaa masennukseen, arvottomuuden tunteeseen, päihteiden väärinkäyttöön ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Eikä uhri välttämättä edes yhdistä näitä oireita lapsuuden seksuaaliseen hyväksikäyttöön. En ole psykoterapeutti, mutta tämä kaikki vaikutti todella ymmärrettävältä katsoessani dokumenttia.

James oli todennut äskettäisessä haastattelussa, kuinka "koko lapsuutesi on valhetta", se kiteyttää asian hyvin.

Venezuelan poliittinen tilanne on kärjistynyt. Opposition laajojen mielenosoitusten vanavedessä Yhdysvallat teki siirtonsa ja ilmoitti tukevansa oppositiojohtaja Juan Guaidóa, joka julisti itse itsensä Venezuelan uudeksi presidentiksi marssien yhteydessä viime keskiviikkona.

Seuraavana päivänä Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo totesi Venezuelan presidentti Nicolás Maduron hallinnon "laittomaksi" ja "pohjiaan myöten epädemokraattiseksi". Presidentti Trumpin mukaan Yhdysvallat ei "puntaroi vielä mitään, mutta kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä".

Muun muassa senaattorit Rick Scott ja Marco Rubio laukoivat lehdistötilaisuudessa, kuinka "Maduro on hirveä diktaattori, terroristi" ja että "ei ole epäilystäkään siitä, että Maduron hallinto sponsoroi terrorismia ja on uhka kansalliselle turvallisuudelle."

Amerikkalaispoliitikot ovat siis ottaneet vakiintuneen retoriikan käyttöön tuttuine taikasanoineen: "vapaus ja demokratia", "paha diktaattori", ja "kansannousu".