"Valeuutisten uhreiksi" itsensä mieltävä ryhmä julkaisi äskettäin avoimen kirjeen Avaaz.org sivuston kautta, osoitettuna sosiaalisen median jäteille ja niiden toimitusjohtajille Mark Zuckerbergille (Facebook), Jack Dorseylle (Twitter) and Susan Wojcickille (Youtube).

"Tällä viikolla disinformaation uhrit ympäri maailman ovat saapuneet Silicon Valleyhin kohdatakseen sosiaalisen median yritykset ensimmäistä kertaa. Tapaamiset olivat erittäin tunnepitoisia, saaden sosiaalisen median työntekijät kyyneliin, kohdatessaan kasvokkain heidän alustansa yllyttämän kriisin aiheuttamat inhimilliset kustannukset. Tapaamisten jälkeen uhrit laativat avoimen kirjeen, jossa he vaativat välitöntä toimintaa estämään disinformaation leviämistä ja tunnistamaan tappavat vahingot, jotka se voi aiheuttaa."

Yksi näistä "uhreista" on suomalainen valtamedian toimittaja Jessikka Aro, joka on keskittynyt lähes yksinomaan Venäjä/Putin-aiheisiin kirjoituksiin sekä tietenkin paljastamaan trolleja keskuudessamme.

Arosta tuli näkyvä "Venäjä-asiantuntija" vuonna 2015 kirjoitettuaan villejä spekulaatioita täynnä olevan artikkelin Pietarin "trollitehtaasta", eli Internet Research Agency IRA:sta (internetin tutkimuskeskus). Todellisuudessa IRA paljastui lähinnä pienen tason sosiaalisen median mainostoimistoksi (oikeastaan spämmäystoimistoksi), jolla ei ollut mitään vaikutusta 2016 vaalien lopputulokseen. Aivan kuten koko tarina Venäjä-kolluusiosta on osoittautunut vääräksi, lepää Aron journalistinen ura vastaavanlaisten omituisten salaliittoteorioiden varassa. Aron työ on kansainvälisesti huomioitu, ja viime maaliskuussa hänen oli aikomus matkustaa Washingtoniin vastaanottamaan Yhdysvaltojen ulkoministeriön myöntämä 5000 dollarin International Women of Courage -palkinto. Tämä peruttiin, koska joku ulkoministeriöstä huomasi Aron haukkuneen Trumpia "Venäjän agentiksi" Twitterissä.

Huvittavasti Aron hysteerinen trolli-aiheinen uutisointi inspiroi joukon tavallisia fiksuja suomalaisia luomaan satiirisen Facebook-sivuston nimeltä Venäjän trolliarmeija. Mutta Aron fanaattinen usko - että pahat venäläiset ovat kaikkialla - johti siihen, että hän ymmärsi täysin väärin ryhmän tarkoituksen ja sen sijaan piti sitä todisteena, että "Venäjä-trollit" ovat hänen perässään!

Seura -lehden toimittaja Petri Korhonen viitannee kollegaansa Jessikka Aroon kertoessaan Venäjä-trolleihin liittyvistä kokemuksistaan - joita hän siis itse piti tavallisina suomalaisina, toisin kuin Aro:

Erityisesti heitä huvitti, kun pohjanmaalainen tositv-esiintyjä ja kansantaiteilija nimesi yhtyeensä trollien kunniaksi ja teki kotistudiossaan Yleisradion kollegastani kömpelön, pilkkaavan musiikkivideon. [...]

Ai niin, kollegani mielestä koko Facebook-ryhmä oli todennäköisesti luotu jonkun Venäjän tiedustelu- tai muun hurlumheipalvelun myötävaikutuksella. Musiikkivideosta puhumattakaan.

Kun kerroin selvittäneeni, että kaikki minun vainoajani olivat kantasuomalaisia reppanoita eivätkä FSB:n, GRU:n tai SMERSH:n asiamiehiä, kollegani suutahti minulle ja lakkasi vähitellen pitämästä yhteyttä.

En kuulemma ottanut ongelmaa tarpeeksi vakavasti, ja sitä Venäjä kuulemma nimenomaan toivoikin, informaatiovaikutuksensa vähättelyä. [...]

Kollegani teki trollien paikallistamisesta itselleen uuden uran ja kiertää nyt maailmaa puhumassa kaikkialla näkemistään myyttisistä Venäjän informaatiosotilaista.

Kun Suomen kuvalehti julkaisi Aron työtä kriittisesti lähestyvän artikkelin, käytti hän sitä "todisteena" siitä, kuinka "trollien" ja "valeuutispropagandistien" ideat soluttautuvat valtavirran uutisointiin (tämän videon kohta 31:00). Jessikka aro vaikuttaa todella nauttivan itseään toteuttavista ennusteista ja hän selvästikin rakastaa pelata uhrikortilla. Toisaalta, kukapa tietää, ehkä "joku" tosiaan lähetti hänelle näitä pelottavia viestejä ihan vain nähdäkseen, kuinka Aro syöksyy syvemmälle hysteriaansa, koska hän on niin helppo kohde.

Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) on asettanut itsensä naurunalaiseksi, jättämällä totuuden kertomatta.

Haluamme nykyään haastaa politiikan isot auktoriteetit. Emme enää usko koreileviin johtajiimme, heidän helppoine valheineen ja twiitteineen: Trumpeihin ja Mayeihin sekä Euroopan nationalisteihin. Emme etenkään luota yhteenkään arabialaiseen diktaattoriin.

Kuitenkin, sen kaikesta byrokratiasta ja korruptiosta huolimatta, kun YK kertoo meille että maailmaa uhkaa ilmastonmuutos, uskomme enimmäkseen tähän. Kun kansainvälinen Punainen Risti varoittaa meitä humanitaarisesta katastrofista Afrikassa, on meillä taipumus uskoa heidän sanaansa. Ja kun kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW) - joka edustaa 193:a jäsenvaltiota - raportoi kloori-iskuista Syyriassa, oletamme tämän olevan kertakaikkisen totta.

Tähän saakka. Viimeisten päivien aikana on nimittäin ilmaantunut järkyttäviä todisteita siitä, että OPCW:n lopullisessa raportissa (koskien väitettyä Syyrian hallinnon kemiallisten aseiden käyttöä Duman kaupungissa viime vuonna) järjestö tarkoituksella salasi yleisöltä ja medialta 15-sivuisen eriävän arvion olemassaolon koskien kahta sylinteriä, jotka oletetusti sisälsivät molekyyliyhdisteistä klooria. Nämä sylinterit toimivat lopullisen raportin kenties kaikkein langettavimpina todisteina.

OPCW virallisen väitteen mukaan nämä sylinterit pudotettiin luultavasti ilma-aluksesta - todennäköisesti syyrialaisesta helikopterista - Duman yläpuolella 7.4.2018. Kuitenkin tässä eriävässä arviossa, johon OPCW ei viitannut millään tavalla julkaisemassaan päätännössään, todetaan kuinka on "suurempi todennäköisyys sille, että molemmat sylinterit asetettiin manuaalisesti paikoilleen, kuin että ne toimitettiin ilma-aluksesta käsin".

Erikoisreportaasissaan "Läntiset yhteiskunnat ovat mätiä ja Notre Damen polttivat keltaliivit - nämä ja muut valheet leviävät valeuutisista elävissä ryhmissä" Ylellä työskentelevä Anna Saraste kirjoituksen lopussa mainittuine kollegoineen luo katsauksen sosiaalisessa mediassa leviäviin valeuutisiin. Artikkelissa kerrotaan EU:n olevan huolissaan Venäjän vaikuttamisyrityksistä erityisesti toukokuun lopun europarlamenttivaaleissa.

Seuraavassa käyn lyhyesti läpi tätä artikkelia, joka on harvinaisen nolo Ylen toisinajattelijoita leimaavan uutisoinninkin mittapuulla.

Mainittakoon, että kirjoitus menee harhaan jo otsikossa. Se, että läntiset (tai itäiset) yhteiskunnat ovat "mätiä", ei ole valhe. Se on mielipide. Kenellä tahansa voi ja saa olla mielipide siitä, minkä takia jokin yhteiskunta on tai ei ole "mätä". Mielipiteen perustelut saattavat tapauksesta riippuen olla epäloogisia tai virheellisiä, mutta tästä ei seuraa, että toteamus "läntiset yhteiskunnat ovat mätiä" olisi valetta tai totta - sen enempää kuin artikkelissa esitetty väite, että länsimaat ovat "fakta- ja argumenttipohjaisia yhteiskuntia".

Suomen 2019 eduskuntavaalien ainoana selkeänä voittajana voitaneen pitää perussuomalaisten puoluetta, joka nosti kannatuksensa puolentoista vuoden takaisesta noin seitsemästä prosentista lähes suurimmaksi puolueeksi 17.7% vaalituloksella.

Perussuomalaisten käännekohtana voidaan pitää vuoden 2017 puoluekokousta, jossa Jussi Halla-Aho valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi, jolloin puolueesta irtautui Sipilän hallitukseen jäänyt Sininen tulevaisuus -eduskuntaryhmä, perussuomalaisten jäädessä oppositioon.

Joitakin päiviä sitten sain Facebookilta huomautuksen siitä, että ranskankielisen Sott.net (Les Signes des Temps) Facebook-sivustolla jaettu sisältö oli "luokiteltu virheelliseksi riippumattoman faktantarkistajan toimesta."

Klikatessani huomautusta tuli esille seuraavanlainen pop-up ikkuna...

...jossa ilmoitettiin että fr.sott.net jakoi sisältöä, joka oli arvoitu erään "Les Décodeurs du Monde" -ryhmän toimesta "virheelliseksi". Viestissä oli mukana linkki fr.sott.net FB-sivulla julkaistuun artikkeliin ja linkki "lisätietoja antavaan sisältöön" Les Décodeurs du Monde -sivustolla.

Lisäksi viestissä luki:

Facebook vähentää harhaanjohtavan sisällön leviämistä taistellakseen valeuutisia vastaan, näyttäen samalla lisätietoja antavaa sisältöä samasta aiheesta.

Sivustot jotka toistuvasti julkaisevat tai jakavat harhaanjohtavaa sisältöä menettävät kokonaisnäkyvyyttään sekä mahdollisuuden rahoittaa ja mainostaa sivustoa, eikä sivustoa voi enää rekisteröidä uutissivustoksi.

Harhaanjohtavan sisällön poistaminen ei vaikuta näihin päätöksiin.

Monimutkainen ja laaja terrori-isku tapahtui 13:40 paikallista aikaa Uudessa-Seelannissa, jossa useat asemiehet ammuskelivat useassa eri kohteessa Christchurchin kaupungissa. Tilanteen johdosta kaupunkiin kulku on estetty ja käynnissä on laaja turvallisuusoperaatio. Tähän mennessä 49 ihmistä on vahvistettu kuolleen, jonka lisäksi 48 on loukkaantunut.

Median uutisointi on alkanut keskittää huomiota yhteen henkilöön, 28-vuotiaaseen australialaismieheen nimeltä Brenton Tarrant, joka piti päässään GoPro -kameraa ja julkaisi suoraa videokuvaa iskusta. Paikallinen poliisi on ilmoittanut pidättäneensä neljä ihmistä. Tämä sadistinen psykopaatti iski keskustan itäpuolella Deans Avenuella sijaitsevaan Masjid Al Noorin moskeijaan 10 minuuttia rukoushetken alkamisesta, minkä johdosta moskeija oli täynnä ihmisiä. Tarrantilla oli useita aseita mukanaan aloittaessaan räiskinnän ja ruumiita on löydetty myös läheisiltä kaduilta, joten osa uhreista on ilmeisesti ammuttu moskeijan ulkopuolella. Yksi keskellä Deans Avenueta ammutuista oli vasta lapsi.

Tarrant ei kuitenkaan ole voinut olla ainoa ampuja. Silminnäkijä kertoi Christchurch Star -lehdelle, kuinka hän oli istunut autossaan lähellä Al Noorin moskeijaa iskun alkaessa. Hetki ammuskelun alettua näki hän kuinka "neljä tai viisi miestä ryhtyi juoksemaan kohti autoa". Nainen oli peloissaan, että miehet näkisivät hänet, joten hän piiloutui laskemalla auton penkin alas. Poliisi ei ollut vielä saapunut tapahtumapaikalle.

Vain viisi minuuttia myöhemmin alkoi toinen isku toisessa moskeijassa (Linwood Masjidin moskeija, joka sijaitsee Linwood Avenuella). Tämä moskeija on 5 kilometriä itään päin Al Noorin Moskeijasta. Tähän mennessä seitsemän ihmisen on raportoitu kuolleen siellä - joista osa löydettiin sisältä ja osa ulkoa. Tapahtumapaikalla olleiden silminnäkijöiden mukaan moskeijasta poistui mies "yllään maastokuvioinen vaatetus ja moottoripyöräkypärä". Jotkut paikalliset ryhtyivät jahtaamaan paikalta paennutta asemiestä.

Michael Jacksonin puolustajat ovat pitäneet Leaving Neverland -dokumenttia hyökkäyksenä Jacksonin perintöä kohtaan. Tästä ei ole kyse. Dokumenttielokuva on yksityiskohtainen neljätuntinen tutkielma seksuaalisen hyväksikäytön psykologiasta, joka kerrotaan kahden tavallisen perheen tarinan kautta, jossa luotettavaksi ystäväksi naamioitunut pedofiili "valmisteli" (grooming) uhrejaan 20 vuoden ajan. Hyväksikäyttäjät naamioivat itsensä usein tällä tavoin, esimerkiksi hyödyntämällä papin, opettajan tai sukulaisen tarjoamaa asemaa. Tällä kertaa mies naamion takana sattui olemaan Michael Jackson.

Minulla ei ollut kovin vankkaa käsitystä koko tapauksesta, kun ryhdyin tekemään tätä dokumenttia. Wade Robsonin ja James Safechuckin perheineen kertoma monimutkainen ja iljettävä totuus seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuli minulle yllätyksenä.

Erityisesti mieleeni jäi vastenmielinen mutta kiistaton fakta, että saalistajan ja lapsen välille muodostuu usein voimakas side, jossa lapsi ei koe aikuisen käytöstä hyväksikäyttönä, vaan päinvastoin "rakkautena". Yhtälailla järkyttävää on lapsen myöhemmin kokema tarve suojella hyväksikäyttäjää vanhemmilta tai poliisilta. Tämä nurinkurinen lojaliteetti säilyy usein aikuisuuteen asti, vaikka hyväksikäytetty ymmärtäisikin aikuisena, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos. "Koin olevani valittu", kuten Wade totesi.

Ja sitten on pelko seurauksista. Wade kertoo dokumentissa, kuinka "Michael sanoi, että joutuisimme molemmat loppuiäksemme vankilaan". Jackson oli sanonut tämän Waden ollessa seitsemän ja hän oli toistanut asian myöhemmin lukuisia kertoja. Rakkauden, häpeän ja pelon aiheuttamat tunteet voivat johtaa elinikäiseen vaikenemiseen. Salaisuuksien aiheuttama psykologinen kuorma vaikuttaa sisimpään ja johtaa masennukseen, arvottomuuden tunteeseen, päihteiden väärinkäyttöön ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Eikä uhri välttämättä edes yhdistä näitä oireita lapsuuden seksuaaliseen hyväksikäyttöön. En ole psykoterapeutti, mutta tämä kaikki vaikutti todella ymmärrettävältä katsoessani dokumenttia.

James oli todennut äskettäisessä haastattelussa, kuinka "koko lapsuutesi on valhetta", se kiteyttää asian hyvin.

Venezuelan poliittinen tilanne on kärjistynyt. Opposition laajojen mielenosoitusten vanavedessä Yhdysvallat teki siirtonsa ja ilmoitti tukevansa oppositiojohtaja Juan Guaidóa, joka julisti itse itsensä Venezuelan uudeksi presidentiksi marssien yhteydessä viime keskiviikkona.

Seuraavana päivänä Yhdysvaltojen ulkoministeri Mike Pompeo totesi Venezuelan presidentti Nicolás Maduron hallinnon "laittomaksi" ja "pohjiaan myöten epädemokraattiseksi". Presidentti Trumpin mukaan Yhdysvallat ei "puntaroi vielä mitään, mutta kaikki vaihtoehdot ovat pöydällä".

Muun muassa senaattorit Rick Scott ja Marco Rubio laukoivat lehdistötilaisuudessa, kuinka "Maduro on hirveä diktaattori, terroristi" ja että "ei ole epäilystäkään siitä, että Maduron hallinto sponsoroi terrorismia ja on uhka kansalliselle turvallisuudelle."

Amerikkalaispoliitikot ovat siis ottaneet vakiintuneen retoriikan käyttöön tuttuine taikasanoineen: "vapaus ja demokratia", "paha diktaattori", ja "kansannousu".

Viime sunnuntaina uutisoitiin maailmanlaajuista huomiota saaneesta tapahtumasarjasta, jossa Covingtonin katolisen koulun MAGA-hattuisten lukiolaisten väitettiin saartaneen alkuperäiskansaan kuuluva aktivisti rasistisin ja ksenofobisin motiivein.

Poikakoulun oppilaat olivat Washingtonissa osallistumassa abortinvastaiseen mielenosoitukseen, jossa samaan aikaan oli menossa myös alkuperäiskansan aktivistien järjestämä tapahtuma. Valtamedian toimittajien ja muiden Twitter-sotureiden mukaan nämä nuoret pyrkivätkin räikeästi nöyryyttämään kyseistä aktivistia.

HS:n toimittaja kirjoitti asiasta seuraavasti, toistaen siis täysin samaa globaalin valtamedian luomaa narratiivia tapahtumista:

Arvoisat lukijat,

Haluamme toivottaa teille hyvää joulunaikaa ja kaikkea hyvää vuodelle 2019.

Tosin maailman tapahtumat -kuten SOTT-toimittajat- eivät vietä "pyhätaukoja". Yleinen kaaos, polarisaatio ja erimielisyys verottavatkin meitä kaikkia, jolloin vaarana on murehtia liikaa ja kokea, ettei mistään voi tuntea kiitollisuutta.

Mutta jos asiaa miettii aidosti, niin on aina jotain josta olla kiitollinen: oli se sitten perhe ja ystävät, jotka tuovat turvaa kaikelta pahalta, tai pelkkä ymmärrys siitä, että niin kauan kun pidämme totuuden ja rakkauden elossa sisällämme, ei mikään voima voi sitä tuhota maailmasta.

SOTT.net on ylpeä tämän vuoden saavutuksistaan - eikä vain englanninkielisen osion, vaan myös kansainvälisten sivustojen. Tiedämme, ettei tämä olisi ollut mahdollista ilman lukijoidemme tukea ja palautetta. Tukenne ansiosta olemme saaneet paljon uutta toivoa!

Tässä on vuosittainen tietopaketti SOTT -median viime vuoden saavutuksista. Kerromme myös, kuinka voit tilata 2019 SOTT-kalenterin ja muita tuotteitamme.