Kun MH370 hävisi kuin tuhka tuuleen 8.maaliskuuta tänä vuonna, alkoi kansainvälinen pelastusetsintä, jossa huolellisesti skannattiin kaksi valtamerta, tutkittiin satelliitti- ja tutkakuvia sekä seurattiin lentokoneen suorituskykyyn liittyvien laitteistojen automaattista viesti-informaatiodataa. Huolimatta näistä etsintämenetelmistä ei Boeing 777-200ER koneesta ole näkynyt jälkeäkään. Tai ainakin niin meille on kerrottu. Kaikki 239 matkustajaa ja miehistö ovat virallisesti kadonneita, oletetusti kuolleita. Lentokoneita on aikaisemminkin hävinnyt kuin tyhjään, mutta kertaakaan ei ole ollut näin monta ihmistä kyydissä.

Uskomattomasti nyt neljä kuukautta myöhemmin toinen Malaysian Airlanes-yhtiön boeing 777-200ER matkustajia ja henkilökuntaa myöten 'katosi ilmaan', mutta tällä kertaa helpommin hahmotettavalla tavalla. Tällä hetkellä ei ole suoraa yhteyttä näiden kahden tapahtuman välillä. Silti vain harras tieteellinen materialisti pitäisi täysin merkityksettömänä yhtäläisyyksiä, että molemmat olivat saman lentoyhtiön saman mallin koneita, joissa on numerollista synkronismia, kuten Boeing-777, lento MH17 joka tippui 17.7 tasan 17 vuotta sen neitsytlennon 17.7 1997 jälkeen.

Ensimmäinen tapahtuma näytti aivan sattumanvaraiselta, joka yllätti täysin maailmanlaajuisen median. Mutta toinen tapahtuma sattui uuden 'kylmän sodan' nollapisteessä. Kuten yleensä, suurinta ääntä MH17 tapauksessa pitää Yhdysvaltojen hallitus. Alusta lähtien se tuntui tietävän, kuinka tämä tapahtui ja kuka oli 298 viattoman ihmisen kuoleman takana: "venäjänmieliset terroristit" itäisessä Ukrainassa olivat "ampuneet MH17 alas SA-tyypin ohjuksella BUK-ilmantorjuntaohjuksella lähellä terroristien kontrolloimaa aluetta, jonne matkustajakone tippui". 'Todisteet' jotka tukevat heidän väitteitä ovat olemattomia, ellei "sosiaalista mediaa" ja USA:n "maalaisjärkeä" lasketa todisteeksi.

Yhdysvaltojen armeija ei ole oikeastaan osallistunut avoimeen perinteisesti määriteltyyn "sotaan" (konfliktiin, jossa on kaksi suurinpiirtein tasavertaista vastapuolta) sitten Korean sodan 1953. Kuten eversti Fletcher Prouty osoitti kirjassaan JFK: The CIA, Vietnam, and the Plot to Assassinate John F. Kennedy, Yhdysvaltojen sotilaat taistelivat Vietnamissa lähinnä 1. miljoonaa Pohjois-Vietnamilaista kyläläistä vastaan. Kyläläisiä siirrettiin Etelä-Vietnamiin (USA:n laivaston toimesta), missä he turvautuivat varkauksiin jotta selviävät hengissä. Nämä muodostivat valtaosan 'Viet Congista', joita Yhdysvaltojen sotavoimat kiduttivat, raiskasivat, pommittivat napalmilla ja ampuivat joukoittain. Joka ikinen Yhdysvaltojen sotilas- ja/tai CIA-operaatio 1960-luvulta tähän päivään asti on sisältänyt jonkin seuraavista lähestymistavoista:

A) lyhytkestoinen 'räiskiminen' puolustuskyvytöntä 'vihollista' vastaan (kuten Irakin "sota" 1 ja Libya 2011)

B) pitkittynyt ja luonteeltaan suora kolonialistinen "sota" alkuperäistä populaatiota (lähinnä siviilejä) vastaan, jotka vastustavat miehitystä ja heidän maidensa ryöstöä (kuten Irakin "sota" 2).

C) 'sijaissota', jossa paramilitariset ryhmät (paikalliset tai tuodut) ovat rahoitettu, koulutettu ja aseistettu CIA:n sekä Yhdysvaltojen 'sotilasneuvonantaijen' toimesta ja jotka taistelevat USA:n puolesta paikallisia vastarintaryhmittymiä vastaan. Näitä on liian monta listattavaksi, mutta tässä on yksi lista.

Kun kiinnitämme huomiota siihen, mitä eläimille tapahtuu maailmalla, voimme saada paljon tietoa ympäristöstämme sekä muutoksista, joita me ihmiset emme pystyisi normaalisti havaitsemaan yhtä nopeasti (jos ollenkaan). Eläimet ovat herkkiä havaitsemaan asioita, joista ihmiset ovat täysin tietämättömiä (kunnes on liian myöhäistä). Tästä ovat esimerkkinä kanarialinnut, joita ennen käytettiin havaitsemaan myrkyllisiä kaasuja hiilikaivoksissa. Joskus näiden 'asioiden' havaitsemisessa voi olla kyse suuren ihmisjoukon elämästä ja kuolemasta. Sen lisäksi, että eläimillä on aisteja, joita meiltä puuttuu, asuttavat ne myös alueita, joissa me emme elä, kuten merta ja taivasta. Nämä ovat paikkoja, jotka rajaavat meidän asuinaluetta ja lopulta vaikuttavat myös meihin. Eli se, mitä tapahtuu heille, tapahtuu myös meille hieman myöhemmin.

Olen havainnut, että viime aikoina on esiintynyt paljon poikkeuksellista käyttäytymistä eläimillä. Erityisesti hyvin äskettäin. Käsittelen nyt ainoastaan mereneläimiä, vaikkakin maailmalla on ollut vastaavia omituisuuksia myös muilla eläin- ja hyönteislajeilla. Aloitetaan katsomalla muutamia raportteja alkaen tästä kuusta.