Dr. Jordan B. Peterson
© Rene Johnston / Toronto Star via Getty
Suomessa on uutisoitu varsin vähän kanadalaisprofessori Jordan Petersonista, joka on muutamassa vuodessa noussut erittäin suosituksi puhujaksi henkilökohtaista vastuuta korostavien ja ääriajattelua vastustavien luentojensa ansiosta.

Jordan Peterson on kliininen psykologi ja Toronton yliopiston psykologian professori. Hän on opettanut myös Harvardin maineikkaassa yliopistossa. Petersonin yli 30-vuotinen akateeminen ura on keskittynyt mm. psykofarmakologian, kliinisen psykologian, työ- ja sosiaalipsykologian, sekä neuropsykologian pariin. Peterson on julkaissut yli sata akateemista tutkimusta, ja vuoteen 2017 mennessä häntä oli siteerattu muissa akateemisissa tutkimuksissa yli 8000 kertaa.

Jordan Petersonin yhtenä päämääränä on ollut tutkia ihmisen persoonallisuutta ja integroida sen tulkintaan historiallinen, konstruktivistinen, psykoanalyyttinen, behavioristinen ja neuropsykologinen näkökulma. Peterson onkin avannut ihmisen psykologista maailmaa Dostojevskin, Solženitsyn ja Nietzschen kirjallisten töiden, Jean Piagetin opetusteorioiden, freudilaisen ja jungilaisen analyysin, evoluutiopsykologian tutkimusten sekä uskonnollisten ja mytologisten tarinoiden kautta.

Peterson on puhunut osana luentojensa aiheena äärilaidoilla olevien poliittisten ideologioiden vaarallisuudesta koko uransa ajan, keskittyen erityisesti natsi-Saksan ja kommunistisen Venäjän yhteiskuntien psykopatologisen luonteen analysointiin. Peterson on julkaissut kaksi kirjaa, Maps of Meaning: The Architecture of Belief (1999) sekä suomeksikin julkaistu 12 elämänohjetta - käsikirja kaaosta vastaan (2018).

Julkisuus ja mustamaalauskampanja

Vuonna 2016 professori Peterson nousi julkisuuteen julkaistuaan Youtube-kanavallaan kolmiosaisen videosarjan otsikolla "professori poliittista korrektiutta vastaan", jossa hän käsitteli lakiehdotus C-16:n ongelmallisuutta sananvapauden näkökulmasta, sekä Toronton yliopiston pyrkimystä muuntautua poliittisesti korrektiksi instituutioksi mm. pakottamalla henkilökunta noudattamaan sukupuolineutraalien persoonapronominien (ze, zir, they, jne.) käyttöä:
Hän [Peterson] väitti ehdotuksen tekevän rikolliseksi sen, jos joku kieltäytyy käyttämästä keksittyihin sukupuoliin viittaavia pronomineja. Kyseinen laki edustaa piirteitä, jotka ovat Petersonin mukaan tyypillisiä totalitaarisen valtion kehittymiselle. Tällaisten hallintojen syntymistä vuosikausia tutkineen Petersonin mukaan postmoderni uusvasemmistolaisuus johtaa tarpeeksi yleistyessään pahimmillaan Neuvostoliiton kaltaiseen diktatuuriin.
Jordan Peterson oli täysin oikeassa. Pelkästään lakiehdotuksen vaarallisuudesta mainitseminen oli valtava riski, jonka johdosta hän oli menettää työpaikkansa: Toronton yliopistoon pesiytyneet laitavasemmistolaiset vetosivat johtokunnalle lähetetyssä kirjeessään yliopistoa "tuomitsemaan julkisesti transfobinen, misogyninen, homofobinen ja rasistinen puhe" ja erottamaan Peterson.

Termeistä kuten "rasistinen" tai "misogyninen" onkin tullut eräänlaisia taikasanoja, joilla postmodernistit pyrkivät hiljentämään vastustajansa. Kyseessä on häikäilemätön -usein alitajuisesti omaksuttu ja harjoitettu- taktiikka, joka on tyypillistä ideologisen ajattelun riivaamille henkilöille.

Petersonin tapauksessa hänen vastustajansa pyrkivät jatkuvasti maalaamaan hänestä jonkinlaisen "äärioikeiston tukijan", joka on täysin absurdi väite ottaen huomioon, että Peterson on luennoinut koko uransa totalitarististen järjestelmien vaarallisuudesta, ja että myös äärioikeisto vihaa Petersonia kiihkeästi!

Esimerkkinä tästä toimii yliopistonlehtori Panu Raatikaisen äskettäinen aatteen palossa kyhäilty Peterson-kriittinen kirjoitus, jossa tyypilliseen tapaan Peterson pyritään syyllistämään assosiaatiolla äärioikeistoon ja vihapuheeseen:
Keskeinen osa Petersonin julkista kuvaa on ollut esiintyminen sankarillisena sananvapauden puolustajana "poliittisen korrektiuden" tyranniaa vastaan. Aivan kuten internetissä ölisevälle äärioikeistolle, myös Petersonille sananvapauden arvostus on kuitenkin todellisuudessa sangen valikoivaa: se halutaan turvata vähemmistöjä loukkaavalle ja niitä kohtaan vihaa lietsovalle puheelle, mutta ei heihin itseensä kohdistuvalle kritiikille.
Kirjoituksessa mainitaan myös ohimennen Lindsey Shepherdin vuodentakainen tapaus, mutta oudolla tavalla väännettynä todisteeksi Petersonin epärehellisyydestä!

Wilfrid Laurierin yliopiston opettaja Lindsey Shepherd joutui koulun inkvisitio-henkiseen kuulusteluun näytettyään äidinkielen oppitunnillaan muutaman minuutin pituisen pätkän Jordan Petersonin debatista, jossa käsiteltiin kiistanalaisia pronomineja. Kuulustelussa Shepherdia nöyryytettiin ja ahdisteltiin henkisesti 45 minuutin ajan kolmen henkilökunnan jäsenen toimesta - onneksi Shepherd nauhoitti salaa kaiken.

Shepherdin kyynelehtiessä häntä syytettiin transfobiasta, myrkyllisen ilmapiirin luomisesta sekä Kanadan ja Ontarion ihmisoikeuslakien rikkomisesta! Kuulustelun aikana eräs professoreista vertasi Jordan Petersonia jopa Adolf Hitleriin.

Peterson luonnollisesti nosti syytteen kunnianloukkauksesta.

Mutta Raatikaisen mukaan yllä mainittua Petersonin vertaamista Adolf Hitleriin voi olla "montaa mieltä". Katsotaanpas: Hitler oli mm. vastuussa noin 62 miljoonaa kuolonuhria vaatineesta toisesta maailmansodasta ja kuuden miljoonan juutalaisen kansanmurhasta. Peterson luennoi lähinnä epäpoliittisista psykologisista teemoista ja tarjoaa elämänohjeita, joiden avulla monet ihmiset ovat löytäneet lisää merkitystä elämälleen. Ei tästä voi siis olla kuin yhtä mieltä: se on täysin mielenvikainen vertaus!

Oman lisänsä ovat tuoneet ammattitaidottomat toimittajat, jotka tekevät vastaavanlaisia, täysin poskettomia tulkintoja Petersonin sanomisista. Esimerkiksi HS:n toimittaja Taika Dahlblomin mukaan:
Toronton yliopiston professorin kiistanalaiset ajatukset ovat vedonneet erityisesti internetin miesliikkeiden ja niin sanotun "vaihtoehtoisen oikeiston" eli "alt-rightin" kannattajiin.

Peterson on muun muassa todennut, että väkivaltaisia hyökkäyksiä tapahtuu silloin, kun miehillä ei ole kumppaneita. Hänen mukaansa yhteiskunnallinen ratkaisu ongelmaan on se, että kumppanittomat miehet pääsevät naimisiin pakotetun yksiavioisuuden avulla.
Dahlblom väittää -ilmeisesti itsekin näin uskoen- että Jordan Petersonin vastaus "väkivaltaisiin hyökkäyksiin" on miesten ja naisten pakkoavioliitot! Todellisuudessa Petersonin kommentti käsitteli länsimaisen yhteiskunnan yksiavioisuutta suosivaa luonnetta, jossa esimerkiksi pettäminen nähdään paheksuttavana asiana.

Kulttuurimme sosiomoraaliset rakenteet pyrkivät siis ylläpitämään yksiavioisia suhteita -vähentäen väkivaltaisuutta- ja tästä juontuu Petersonin käyttämä antropologinen termi "enforced monogamy", jonka perusteella toimittaja teki täysin vääristyneen tulkinnan.

Kyseessä on muuten aivan vastaavanlainen "so you're saying" -tulkinta, joista toimittaja Cathy Newman tuli tunnetuksi haastateltuaan Jordan Petersonia viime tammikuussa. Videon on nähnyt jo yli 12 miljoonaa ihmistä: (katso video suomenkielisine tekstityksineen täältä)


Peterson oli äskettäin maineikkaan Cambridge Unionin vieraana, jossa hän kommentoi näitä mustamaalaavia väitteitä seuraavanlaisesti:
Uskomus että videoni jotenkin ruokkivat äärioikealla olevia näkemyksiä on radikaalikollektivistien luoma perverssi haave, josta en kauheasti pidä. Olisi toki heidän kannaltaan kovin kätevää, jos asia olisi näin. Mutta luentoni eivät sisällä juuri mitään poliittista sisältöä. Usean osan ajasta puhun psykologisista asioista, -en politiikasta- yrittäen auttaa ihmisiä saamaan elämänsä hallintaan vastuullisella ja rakentavalla tavalla. [...]

Jos joku sekoittaa tämän äärioikeiston yllyttämiseksi, niin se on heidän ongelmansa, sillä mikään ei voisi olla kauempana totuudesta!

Tämä on osittain myös seurausta siitä, että monet journalistit haluaisivat olla poliitikkoja ja ovat sen vuoksi katkeroituneita. Siksi he kykenevät katsomaan maailmaa ainoastaan poliittisen linssin kautta, jolloin olet heidän mielestään joko vasemmalla tai oikealla - ja vielä parempi että olet radikaali oikeistolainen tai vasemmistolainen!

Ja jos teet jotain mikä ei ole poliittista, ei tuolloin ole myöskään mitään narratiivia - heillä ei ole kykyä rakentaa sitä. Tämän vuoksi et näe uutisotsikkoa: "kiertueella oleva psykologi tarjoaa informaatiota ihmisille, jotta he voivat laittaa elämänsä järjestykseen", koska sanomalehdet eivät toimi tällä tavoin.

Olin muutama päivä sitten norjalaisen TV-ohjelman haastattelussa, ja lähetyksen alussa luki "Jordan Petersonin luennot vetävät miehiä puoleensa", aivan kuin kyseessä olisi jokin skandaali. "Voi ei, hän puhuu miehille, tämä on kaamea asia!". [...]

Eivätkö miehet saa mennä kuuntelemaan ketään toista miestä? Varsinkin jos he kuuluvat enemmistöön? Sillä onko jotain vialla, jos kaikki nuo miehet kerääntyvät yhteen, kuuntelevat toisiaan ja puhuvat keskenään? "Vain luoja tietää mitä he hautovat!" - varsinkin jos he pyrkivät saamaan elämänsä haltuun.
Petersonin luento Helsingin kulttuuritalolla 4.11

Petersonin luento myytiin välittömästi loppuun, jonka johdosta Peterson pitää vielä toisen tapahtuman kulttuuritalolla sunnuntaina 11.marraskuuta.

Peterson luennon teemana oli hänen kirjansa 12 elämänohjetta - käsikirja kaaosta vastaan sääntö viisi: "Älä anna lastesi tehdä mitään mikä saa sinut olemaan pitämättä heistä". Petersonin mukaan vanhempien tehtävä on auttaa lasta kasvamaan sellaiseksi yksilöksi, jonka luontainen kauneus ja viehättävyys pääsee loistamaan, jotta muut ihmiset pitävät aidosti heistä - ja tämä ei tapahdu antamalla lapsen toimia täysin vapaasti ilman mitään asetettuja rajoja: vanhempien tulee olla paljon enemmän kuin lastensa kavereita.

Peterson mainitsi tähän liittyen humanistisissa tieteissä yleistyneen adultismin -aikuisvallan- naurettavan käsitteen, jonka mukaan on syrjivää olettaa, että aikuiset tietävät asioista enemmän kuin lapset!

Peterson painottaa oikeanlaisen yhteiskuntaan sopeuttamisen ja sosiaalisten taitojen kehittämisen merkityksestä, jossa kaikkein kriittisin aika on ennen neljää ikävuotta, viitaten mm. Richard Tremblayn antisosiaalisuutta käsitteleviin tutkimuksiin. Mikäli lapsi ei ole ajoissa oppinut leikkimisen ympärillä tapahtuvia sosiaalisia sääntöjä ja tapoja, alkaa hän pikkuhiljaa syrjäytyä.

Jordan Peterson viittasi myös neurotieteilijä ja tutkija Jaak Pankseppin mullistavaan löytöön kaikkia nisäkkäitä yhdistävästä hermoverkostosta, joka säätelee leikkimistä. Panksepp havaitsi rotilla tehdyissä tutkimuksissa, että kun kaksi rottaa -isompi ja pienempi- laitetaan keskenään leikkimään, antaa vahvempi rotta voittaa leikkimisen noin 30 prosenttia kaikista kerroista; muutoin pienempi rotta ei suostu enää osallistumaan leikkiin. Sama kyky vastavuoroisuuteen on havaittu myös muillakin nisäkkäillä. Leikkiminen tekee niistä täysikasvuisina hillitympiä, vähemmän impulsiivisia ja sosiaalisesti älykkäämpiä eläimiä - niiden aivojen etuotsalohko on havaittu sen ansiosta kehittyneemmäksi.

American Journal of Play kirjoittaa:
Panksepp havaitsi, että rotat visertävät ("nauravat") kun ne leikkivät ja nujakoivat keskenään, ja että leikin pois ottaminen toimii samanlaisena motivaattorina kuin jano tai nälkä. Pankseppin mukaan aivojen optimaalinen kehittyminen vaatii terveellisiä leikkimiskokemuksia. Leikkimisellä on ollut pitkä ja tärkeä evolutiivinen rooli sosiaalisten siteiden ja sosiaalisen oppimisen kannalta.
Petersonin mielestä Panksepp olisikin ansainnut työstään Nobel-palkinnon, sillä tutkimuksissa havaittu vastavuoroisuus on merkki alkeellisen etiikan ilmestymisestä osaksi nisäkkäiden käyttäytymistä.


Liiallinen leikkimisen valvonta ja kontrollointi ei auta lapsen kehitystä. Esimerkkinä hän kertoi, kuinka eräässä koulussa lapsia kiellettiin hysteerisesti kokonaan koskemasta lumeen, jotta he eivät vaan tekisi niistä lumipalloja.

Petersonin mukaan myöskään lapsen aggressiota ei tule pakonomaisesti tukahduttaa pois - tällöin lapsi ei ikinä opi hallitsemaan siihen liittyviä tuntemuksia.

Sen sijaan aggressio tulisi hallitusti sisällyttää osaksi leikkiä, jolloin lapsi oppii integroimaan molemmat osaksi elämäänsä. Leikin avulla lapsi oppii niin sosiaalisesti kuin kehollisesti ymmärtämään sopivat rajat. Tämän vuoksi Peterson kehoittaa vanhempia -erityisesti isiä- nujakoimaan leikkimielisesti lastensa kanssa.

On siis elintärkeää opettaa lapselle leikkimistä, jotta hänestä ei tule sosiaalista hylkiötä, joka ei osaa olla vuorovaikutuksessa toisten lasten ja aikuisten kanssa. Pahimpia seurauksia tästä on se, että lapsi kasvaa ympärillään aikuisia, jotka joutuvat valehtelemaan ja teeskentelemään pitävänsä hänestä, vaikka todellisuudessa eivät pidä lainkaan lapsen käyttäytymisestä.

Peterson mainitsi myös professori Dan Olweuksen tutkimukset koulukiusaamisesta, ja kuinka sitä voidaan ehkäistä. Kiusaajat ovat aggressiivisia ja ei-tunnollisia lapsia, jotka eivät ole halukkaita toimimaan yhteisten sääntöjen mukaan. Petersonin mukaan asiaa ei korjata säälimällä heitä, vaan luomalla olosuhteet, jossa kiusaamisesta jää kiinni, jolloin asiaan voidaan puuttua välittömästi. Olweuksen mallilla toteutetuissa väliintuloissa kiusaaminen on saatu vähenemään 50 prosenttia.

Petersonin mukaan yhteiskuntamme hierarkiat eivät perustu valtaan vaan pätevyyteen. Ei ole kannattavaa nähdä maailmaa patriarkaattisen järjestelmän tuloksena, joka perustuu erilaisten ryhmien valtapeliin. Ei sinua kiinnosta putkimiehelle soittaessa, että mihin eri sosiaalisiin ryhmiin hän identifoituu, vaan kuinka pätevä hän on työssään - ja paras putkimies pääsee oman pätevyyshierarkian huipulle!

On molemminpuolinen etu olla luotettava ihminen, eikä hierarkiassa ole helppo päästä ylös antisosiaalisella strategialla, sillä liiallinen vallankäyttö johtaa yhä useampaan ongelmaan. Peterson toi vertaukseksi apinayhteisöt ja psykologi Frans De Waalin kädellisten käyttäytymistä käsittelevät tutkimukset.

Peterson kertoi että simpansseilla on dominanssihierarkia, jossa tietyt yksilöt nousevat huipulle. Välillä kaikkein vahvin, vallanhimoisin ja tyrannimaisin simpanssi nousee apinayhteisön johtajaksi, mutta hintana julmuudesta on hyvin epätasapainoinen valta-asema. Syynä tähän on johtajan ja muiden laumanjäsenten välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen puute. Kerta toisensa jälkeen tälläinen dynamiikka johtaa siihen, että lopulta kaksi alempiarvoisempaa simpanssia aloittaa yhteistyön ja repii johtajasimpanssin palasiksi.

De Waalin löydyt viittaavat, että simpanssit, joiden toiminta oli vastavuoroisempaa kykenivät pysymään johtajina paljon pidempään, jolloin myös yhteisöt pysyivät kauemmin tasapainoisempina - ja myös tämä vihjaa moraalin evolutiivisesta taustasta, koska eettisempi tapa pysyä hierarkian johdossa toimii suvunjatkamisen parempana mahdollistajana.

Jordan Petersonin mukaan yksilön tulee oppia vastuullisuutta toimiakseen yhteiskuntaa hyödyttävänä jäsenenä. Yksilö on osa isompaa kokonaisuutta, jossa yhteistyön tulee toimia kaikilla tasoilla. Ihailemme ihmisiä jotka kantavat oman taakkansa eivätkä vain hedonistisesti pyri hakemaan omaa etuaan. Peterson päätti luentonsa kahteen pointtiinsa: 1) puhu totuudellisesti ja 2) ota niin vastuullinen taakkaa kuin vain kykenet.

Päivän Byrokraatti -sivusto tiivisti hyvin Petersonin yleisökysymykseen pohjautuvia ajatuksia:

Eräs kysymyksistä koski sitä, mikä asia on tullut Petersonille suurimpana yllätyksenä. Tässä vaiheessa keskustelu kääntyi astetta yhteiskunnallisempaan suuntaan. Isossa kuvassa Peterson kokee tarjoavansa ymmärrystä yksilön oman vastuun ja velvollisuuksien tärkeydestä (post)modernissa yhteiskunnassa, jossa avainkäsitteet ovat viime aikoina olleet yksipuolisesti oikeuksia, vapauksia ja etuja. Maailmanlaajuisen kysynnän ja kiinnostuksen suuruus tätä perinteisempää vastavuoroisuuden ja yksilöllisen vastuun ajattelutapaa kohtaan oli tullut hänelle yllätyksenä.
Jos jatkamme Petersonin esittämää ajattelua hieman syvemmälle, hänen opetuksissaan toistuu usein tämä: nykyinen, suhteellisen vakaa, turvallinen ja yltäkylläinen elämä on eläinlajien ja ihmiskunnan historiassa poikkeuksellisen uusi saavutus, jota ei tulisi ottaa annettuna. Elämä on perusolemukseltaan täynnä epäonnea, epävarmuuksia ja lähtökohtaista niukkuutta sekä eturistiriitoja. Se on maailmankaikkeuden lähtökohta, eikä epämiellyttävyyksien syntymiseen tarvita identiteettipoliitikkojen mielellään hellimiä salaliittoja, kuten "järjestäytynyttä patriarkaattia". Järjestys, rauha ja rakentava yhteistyö kaiken tämän haurauden keskellä ovat ennen kaikkea ihmisten yksilöllisten ponnistelujen sekä ihmisten välisen vastavuoroisuuden tulosta, suuria saavutuksia. Ne eivät tapahdu itsestään. Maailma ei ole kenellekään lähtökohtaisesti mitään velkaa.