Korona ja talouskriisi
Saamme päivittäin lukea kauhutarinoita koronaviruksesta, mutta mitä mieltä tiedeyhteisö on asiasta, ja onko talousvaikutusten uutisointi jäänyt pimentoon? Entä luoko ylimitoitetut voimatoimet uhan demokratialle? Tuon tässä artikkelissa esille näkökulmia, joita valtamediassa ei ole tarpeeksi huomioitu.

Työttömyyden aalto

Yhdysvalloissa on jätetty kahden viikon aikana lähes 10 miljoonaa työttömyyskorvaushakemusta. Edellisellä viikolla tuli 3,3 miljoonaa hakemusta, ja seuraavana huimat 6,6 miljoonaa - molemmat rikkoivat historiallisen viikkoennätyksen. Uusi Suomi kirjoittaa:
Talousnobelisti Paul Krugman vertaa kahden viikon 10 miljoonan työttömyyskorvaushakemuksen määrää edelliseen, vuonna 2008 alkaneeseen lamaan, jolloin 9 miljoonaa ihmistä menetti työnsä Yhdysvalloissa. [koko kriisin aikana, toim. huom]

"Tohtori Tuhona" tunnettu talousprofessori Nouriel Roubini huomauttaa, että tilastoista puuttunee mittava määrä työtä vaille jääneitä yhdysvaltalaisia, jotka eivät ole virallisesti työsuhteessa ja jotka eivät siksi voi hakea työttömyyskorvauksia.
St. Louisin keskuspankin johtaja James Bullardin mukaan Yhdysvaltojen työttömyys voi nousta jopa 30 prosenttiin asti - tällä olisi luonnollisesti suuri vaikutus koko maailmantalouteen.

Klikkaa alla näkyvä video graafista, josta käy ilmi kuinka ennennäkemättömällä vauhdilla ihmiset ovat jäämässä työttömiksi. Suomessakin yt-neuvotteluiden piirissä on jo yli 400 000 työntekijää.


Varoituksia ruokakriisistä


Talouden pysähdyksellä on haitallinen vaikutus kriittisten tuotantoalojen toimintaan, tämän pitäisi olla päivänselvää. Tuottajilla on koronaan liittyvien rajoitusten vuoksi vaikeuksia saada tarpeeksi työvoimaa (työntekijät usein ulkomaalaisia), jonka vuoksi sadot ovat vaarassa jäädä keräämättä:
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK teki yhdessä muiden tuottajajärjestöjen kanssa kyselyn kausityövoiman tarpeesta suomalaisille tiloille. Kyselyyn vastasi viime ja toissa viikolla kaikkiaan 836 tilaa ympäri Suomen.

Lähes kaikki vastaajat arvioivat tarvitsevansa kausityövoimaa heinäkuussa. Lähes viidennes vastaajista kertoi tarvitsevansa työvoimaa jo nyt. [...]

MTK arvioi, että kausityövoiman saatavuus on yksi koronakriisin aiheuttamista isoimmista hankaluuksista maaseudun elinkeinoille.

Ilman kausityövoimaa iso osa sadosta jää tuottamatta tai korjaamatta. Maatalousyrityksiä ajautuu konkurssiin, ja moni yritys on MTK:n kyselyn perusteella vaarassa lopettaa pysyvästi.
Hallitukselle on ehdotettu väliaikaista lakimuutosta, jossa huoltovarmuuden kannalta kriittisissä tehtävissä työskentely ei vähentäisi tai poistaisi työttömyysetuuksia, mikäli kausityöntekijä on lomautettu tai irtisanottu koronaviruksen vuoksi. Suomen ruokahuolto on 80 prosentin tasolla, mutta ainoastaan mikäli sato ei jää maahan.

Useat maat (mm. Venäjä, Intia, Egypti, Vietnam) ovat jo alkaneet tai alkamassa rajoittaa esimerkiksi vehnän, riisin ja ruokaöljyn vientiä. Monissa maissa on nähty kauppojen hyllyjä tyhjinä ja ihmisiä nälkäisinä. YK antoikin äskettäin poikkeuksellisen varoituksen globaalin ruokaketjun turvaamisen puolesta:
YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) vaatii äskettäin pikaisia toimia ruoantuotannon turvaamiseksi. FAO:n mukaan häiriöt voivat alkaa näkymään jo huhti-toukokuun aikana.

- Meillä on edessä ruokakriisi, ellemme ryhdy pian toimenpiteisiin haavoittuvimpien sektoreiden suojelemiseksi, maailman elintarvikkeiden toimitusketjun turvaamiseksi ja koronaviruksen ruoantuotannolle aiheuttamien haittojen minimoimiseksi, FAO varoitti tiedotteessaan.
Riisin hinta on noussut 7-vuotiseen ennätyslukemaan ja vehnän hinta kallistunut 15% viimeisen kolmen viikon aikana.

Covid-19 tilastojen epämääräisyydet


Tähän mennessä Euroopassa on kuollut noin 66 000 ja koko maailmassa noin 95 000 koronavirusta kantanutta henkilöä. Suomessa kuolleiden keski-ikä on 84 vuotta, keskimääräisen elinajanodotteen ollessa 81 vuotta. Valtaosa sairastaakin sen oireettomana tai lievänä, jonka vuoksi todellinen kuolleisuus on paljon alhaisempi kuin virallinen 3-4 prosenttia (Esim. Lancetissa julkaistun tutkimuksen mukaan vain 0,66 prosenttia ja Oxfordin yliopiston mallinnuksen mukaan ainoastaan 0,1 prosenttia sairastuneista tarvitsee sairaalahoitoa).

Italian terveysviraston mukaan vain 12% kuolemissa on todettu kausaalinen suhde, eli joissa koronavirus on ollut todellisena kuolinsyynä. Tämä siksi, koska valtaosalla kuolleista on ollut yksi tai useampi sairaus. Brittiläisen Telegraph-lehden jutussa kerrotaan:
"Italian terveysministeriön neuvonantaja ja professori Walter Ricciardin mukaan maan paljon korkeampi kuolleisuusluku selittyy väestörakenteen vuoksi (siellä on maailman toiseksi ikääntynein väestö) ja kuolemien tilastointitavan johdosta.

"Sairaalahoidossa olevien keski-ikä on huomattavasti vanhempi - mediaani on 67 vuotta, kun Kiinassa se oli 46 vuotta." Professori Ricciardi kertoo. "Joten potilaamme ovat korkeammalla ikäjakaumassa ja tämä kasvattaa huomattavasti kuolleisuutta." [...]

"Tapa jolla rekisteröimme kuolinsyyt on siinä mielessä todella avokätinen, että kaikki ihmiset jotka kuolevat sairaalassa ja joilla on myös todettu koronavirus, merkataan kuolleen sen johdosta.

Italian terveysviraston tekemän uudelleenarvioinnin mukaan vain 12 prosentissa kuolemantapauksista on todettu syyperäinen yhteys koronavirukseen, kun taas 88 prosentilla kuolleista on ollut jo ennestään vähintään yksi vakava sairaus - useilla kaksi tai kolme." [...]

London Schoolin lääketieteen professori Martin McKeen mukaan valtioilla ei ole vielä hyviä lukuja siitä, kuinka paljon lieviä koronatapauksia heillä on. Mikäli testit paljastavat oireettomien tartuntojen levinneen huomaamatta, tulee kokonaiskuolleisuus laskemaan alaspäin."
Myös Yhdysvalloissa kaikki vähänkin epäillyttävät tapaukset kirjataan Covid-kuolemiksi. Valkoisen talon virustorjuntatoimista vastaavan työryhmän jäsen tohtori Deborah Birx kertoi tiistain lehdistötilaisuudessa:
Olemme ottaneet maassamme erittäin liberaalin käytännön kuolleisuuden määrittämiseen. [...] joissain maissa kuolemat voidaan raportoida [esimerkiksi] sydän- tai munuaisongelmien syyksi, eikä Covid-19 kuolemaksi. Sen sijaan me raportoimme ne [...] ja jos joku heistä kuolee kantaen Covid-19:sta, niin laskemme ne mukaan.
Vertailun vuoksi: kolme vuotta sitten oli Euroopassa poikkeuksellinen paha influenssakausi, jonka seurauksena kuoli 200 000 ihmistä enemmän kuin normaalisti. Influenssaa on siis turha lähteä vähättelemään, se on yhtälailla hengenvakava asia riskiryhmäläisille ja aiheuttaa vuosittain kriisipesäkkeitä sekä paikoittain resurssipulaa.

Ajalla 2016-17 ei silti ollut sulkutilaa ja poikkeuslakia.

Vastuuton uutisointi ja vertailukohtien puute


Taukoamaton ja vastuuton uutisointi kuolleista lisää pelkoa ja hysteriaa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana on kuollut n. 77 000 naista synnyttäessä (perustuen vuosittaiseen keskiarvoon). Jos media huutaisi päivittäin otsikoissaan, kuinka tänään taas kuoli 850 naista synnyttäessä, aivan kuten eilen ja myös huomenna, saisi se varmasti monet synnyttäjät pakokauhun valtaan.

Kiinassa Covid-19:sta on kuollut kolmessa kuukaudessa reilu 3000 ihmistä. Kysymys: kauanko kestää että siellä menehtyy tämän verran ihmisiä normaalioloissa? Vastaus: noin kolme tuntia.

Kiinassa nimittäin kuolee joka päivä noin 27 000 ihmistä, yli 1100 hlöä per tunti.

Tai miltä seuraava kuulostaa: Yhdysvalloissa kuolee vuosittain 400 000 ihmistä pelkkiin lääkäreiden hoitovirheisiin!

Pointtina on, että kuolemaan liittyviä lukuja on todella vaikea hahmottaa vähänkään isommassa mittakaavassa - yksikin tuntuu aina liialliselta, ja se on toki ymmärrettävää, mutta ainoastaan koronaviruksen kohdalla on otettu käyttöön täysin poikkeuksellisia voimakeinoja, joiden seuraukset voivat olla täysin arvaamattomia. Joskus parannuskeino voi olla pahempi kuin itse sairaus.

Maailman terveysjärjestö WHO:ta on kritisoitu viime aikoina monestakin syystä. Järjestö on hyvin riippuvainen yksityisistä rahoittajistaan (mm. Bill Gates) ja sen johtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus on joutunut kiistanalaiseen julkisuuteen menneisyytensä vuoksi. Toimittaja Riikka Söyring kirjoittaa:
Adhanom on toiminut Etiopian -- joka on Kiinan kaltainen valvontayhteiskunta yksipuoluejärjestelmineen -- terveysministerinä (2005-2012) ja ulkoministerinä (2012-2016). Ethiopian Registrar kertoo edelleen, että Adhanomin kaudella "terveysministeriö näytteli suurta osaa väestönvähennysohjelmissa käyttäen kemikaaleja/injektoitavia ehkäisyruiskeita [Etiopian] amharoita vastaan" ja että seurauksena oli arviolta noin 2,5 miljoonan henkilön vähennys; kansallinen tilasto- ja väestörekisteri raportoi vuonna 2008 amharoiden väkiluvun pysyvän 17,2 miljoonassa arvioidun 19,6 miljoonan sijaan; lapsia ei enää syntynyt.

Adhanom myös piilotteli Etiopiassa raivoavaa koleraepidemiaa kolmeen eri otteeseen antamalla koleralle uuden nimen "akuutti vetinen ripuli".

TPLF-juntan liki 30-vuotisen hallituskauden — jolle ajalle Adhanomin ministeripestitkin ajoittuvat — aikana on arvioitu noin 8 % Etiopian väestöstä kuolleen, kadonneen tai paenneen maasta.
Talouskriisin todellinen hinta

Jotkut ajattelevat, ettei taloutta ja pandemiaa tule verrata keskenään. Kyse ei kuitenkaan ole niin yksinkertaisesta asiasta, sillä vaakalaudalla on paljon muutakin kuin pelkkä raha ja toimeentulo.

Imperial College Londonin 2016 tutkimuksen mukaan 2008 talouskriisin jälkeen yli 500 000 ihmistä kuoli ennenaikaisesti kriisin aiheuttaman köyhyyden ja stressin seurauksena. Kaikkien tulisi muistaa 90-luvun laman synnyttämät ihmiskohtalot.

Köyhyys aiheuttaa suurta vahinkoa niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

Nyt koko maailmantalous on sammutettu kuin napista painamalla. Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n pääjohtaja Kristalina Georgievan mukaan kyseessä on pahin talouskriisi sitten 1930-luvun suuren laman:
Painotan, että tulevaisuudennäkymään liittyy valtavasti epävarmuustekijöitä. Lukuisat tekijät, -kuten kuinka kauan pandemia vielä kestää- voivat johtaa siihen, että tilanne menee pahempaan suuntaan.
YK ilmoitti pari päivää sitten, kuinka koko maailman 3.3 miljardin työväestöstä yli 80 prosentilla on työpaikka suljettu joko täysin tai osittain sulkutilan vuoksi, ja lähes 200 miljoonan ennustetaan menettävän työpaikkansa lopullisesti. On hyvä muistaa että esimerkiksi Yhdysvaltojen työttömyyshakemuksiin liittyvät ennusteet olivat todella pahasti alakanttiin.
työpaikat
Työpaikkoihin kohdistuvat riskit aloittain. Huomaa maatalouden korkea luku ja varoitukset ruoantuotannon mahdollisista ongelmista.
Tällä hetkellä rahakoneet käy brrr ja tulostavat paperivaluuttaa käsittämättömällä vauhdilla suoraan suuryritysten ja pankkien taskuihin. Luotetaan tuhansien miljardien elvytykseen ja että homma voidaan sitten käynnistää samaa nappia painamalla.

Entä jos niin ei käykään?

Joukkohysteriaa ja Stasi-ilmiantajia

"Päivä jolloin pato murtui" on James Thurberin omakohtainen kertomus vuoden 1913 tapahtumista Columbuksen kaupungissa Ohiossa, Yhdysvalloissa. Eräänä iltapäivänä kaupungissa alkoi tapahtumaketju, joka sai yli 2000 ihmisen juoksemaan pakokauhun vallassa. Tarkkaan ei tiedetä, mistä tapahtumat lähtivät liikkeelle, mutta ensiksi oli nähty yksi henkilö juoksemassa -kenties hän oli vain muistanut jonkin tapaamisen- ja sitten toinen. Pian suuri joukko ihmisiä lähti kauhuissaan juoksemaan, jota lopulta seurasi huudot "pato on murtunut!" ja "juoskaa itään!".

Todellisuudessa vaikka pato olisikin murtunut, ei Columbuksen kaupunki olisi ollut mitenkään vaarassa jäädä tulvan alle. Monet juoksivat kilometrien päähän, ja koko tapahtuma kesti muutaman tunnin verran. Lopulta ihmiset alkoivat havahtua siihen, ettei mitään ollutkaan tapahtunut, ja palasivat koteihinsa.

Pelko saa ihmisen käyttäytymään omituisesti ja irrationaalisesti. Niin on käynyt nyt myös koronaviruksen kohdalla. Kaikki ovat nähneet meemejä vessapaperin hamstrauksesta ja hassuista itsetehdyistä suojavarusteista.

Sulkutilan edetessä tilanne on saanut maailmalla yhä pelottavampia piirteitä: ihmisiä valvotaan helikoptereilla lämpökameroiden avulla, ja sakotetaan mielivaltaisin perustein, lennokkeja varustellaan kaiuttimin, jotka kuuluttavat pysymään sisätiloissa ja noudattamaan käskyjä, puhelinten sijaintitiedoilla seurataan ihmismassojen liikettä ja on perustettu avoimia linjoja, joihin voi nimettömästi ilmiantaa määräyksiä rikkoneen henkilön.


Muistatteko kuinka hetki sitten kaikki alkaen maapähkinävoileivistä ja vääränlaista lippalakkia pitävistä lapsista oli todiste fasismista? Mutta nyt kun koko maailma on sulkutilan rautaisessa otteessa, niin kukaan näistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden sotureista ei ole vastustanut tai ilmaissut huoltaan tapahtuneesta. Sen sijaan ihmiset, jotka saarnasivat "patriarkaattisen yhteiskunnan" kauhutarinoita, ovatkin nyt ottamassa vastaan henkilökohtaisten vapauksien menettämisen avoimin käsin. Todennäköisesti he ovat juuri näitä "stasi-ilmiantajia", jotka soittavat poliisin paikalle nähdessään isän heittämässä palloa tyttärensä kanssa, tai miehen surfaamassa rannalla yksin.

Ja mikäli kyseenalaistat antisosiaaliset turvatoimet, totalitaarisen sulkutilan tai omituiset viralliset tilastotiedot, niin olet "salaliittoteoreetikko", joka ei välitä ihmiselämistä - eli koko tilanne on käännetty ylösalaisin (kuten aina).

Tiesitkö että samanlaisia "salaliittoteoreetikkoja" oli myös 1930-luvun Saksassa, jotka saattoivat pitää Saksan hallituksen toimia valtiopäivätalon tuhopolton jälkeen todella huolestuttavina ja järkyttävinä. Kenties jotkut kysyivät (ainakin yksityisesti) että mihin tämä poikkeuslain käyttöönotto voi johtaa, ja jotkut saattoivat jopa epäillä natsipuolueella olleen jotakin tekemistä tuhopolton kanssa.

Yksi näistä oli journalisti ja kirjailija Sebastian Haffner, joka kirjoitti muistelmissaan:
Kaiken tämän jälkeen en näe että saksalaisenemmistöä voisi syyttää siitä, että he uskoivat vuonna 1933 valtiopäivätalon tuhopolton olleen kommunistien tekosia. Se mistä heitä sen sijaan voi syyttää - ja mikä toi esille heidän kollektiivisen luonteenheikkouden ensimmäistä kertaa koko natsien aikakaudella - on että tämä syy [kommunisteista] ratkaisi asian ja riitti heille. Saksalaiset hyväksyivät kuin lampaat, että tulipalon seurauksena kaikki menettivät vähäisetkin perustuslain suomat henkilökohtaiset vapaudet ja arvokkuuden; ikään kuin tämä oli tarpeellinen seuraus tapahtumista.
Lopulta vain hyvin harva pystyi näkemään, mihin tämä kaikki oli johtamassa.

Oma valtiopäivän tulipalomme on kytenyt hiljaa 9/11-iskuista saakka. Aivan kuten aiemmat sukupolvet 1930-luvulla, olemme uskoneet ja hyväksyneet suuria valheita, jotka ovat muuttaneet koko maailman tunnistamattomaksi siitä, mitä se oli vain muutama vuosikymmen sitten. Aika Saddam Husseinin joukkotuhoaseista - joilla "oikeutettiin" Lähi-idän sodat ja kaaos - nykyhetken totalitariseen kontrolliin on kulunut silmänräpäyksessä. Uskon että tapahtumat joita nyt todistamme, eivät olisi olleet mahdollisia vielä muutama vuosi takaperin - ihmisten ohjelmointi ei ollut vielä valmis tuolloin.

Mieleeni tulee journalisti Milton Mayerin sanat kirjassaan "They Thought They Were Free":
Eläminen tämän prosessin keskellä tarkoittaa, ettei sitä voi mitenkään havaita - uskokaa pois! - , ellei omaa paljon suurempaa poliittista tarkkanäköisyyttä ja tietoisuutta, kuin useimmilla on mahdollista edes elinaikanaan kehittää. Jokainen askel oli niin pieni, vähäpätöinen, perusteltu ja toisinaan "pahoiteltu", että ellei ottanut etäisyyttä koko prosessiin alusta saakka, - ellei ymmärtänyt mistä koko asiassa oli kysymys, mihin nämä kaikki "pienet toimenpiteet" joita kukaan "isänmaallinen saksalainen" ei voisi vastustaa johtaisivat, - ei niiden kehitystä havainnut sen enempää, kuin maanviljelijä havaitsee maissinsa kasvavan katsoessaan pellonreunalta. Eräänä päivänä sitä vain huomaa jättimäisen koneiston ympärillään.