Political Ponerology
Political Ponerology
Tärkein koskaan lukemasi kirja?
"Monet ovat sitä mieltä, että ihminen kehittyy koko ajan; että yhteiskunta kehittyy, ja että pystymme nyt paremmin hallitsemaan ympäristössämme tapahtuvaa satunnaista pahuutta, tai ainakin sitten kun George Bush neokonservatiiveineen ovat sotineet n. 25 vuotta kestäneen loputtoman sotansa terrorismia vastaan."

- Laura Knight-Jadczyk, toimittajan esipuhe Andrew M. Lobaczewskin kirjassa
Political Ponerology: A Science on the Nature of Evil Adjusted for Political Purposes -
Koko elämäni ajan on ihmisen pahuuden ymmärtäminen kuulunut suurimpiin mielenkiinnon kohteisiini. Ja olen aina uskonut, että se on eräs tärkeimmistä aiheista joita ihimiskunnan tulisi ymmärtää. Joten kiitos toimittajaystävälleni Larry Oggille siitä, että hän suositteli minulle tätä Lobaczewskin kirjaa Political Ponerology (ja ideoista esittää kirjan sisältämä informaatio).

Laura Knight-Jadczyk katsoo esipuheessaan tämänhetkistä maailmaamme seuraavasti:
"Sosiaalisella tasolla viha, kateus, ahneus ja erimielisyydet lisääntyvät eksponentiaalisesti. Rikokset lisääntyvät nopeammin kuin populaatio. Yhdistettynä sotiin, kapinoihin ja poliittisiin puhdistuksiin, useat miljoonat ihmiset maailman ympäri ovat vailla riittävää ruokaa tai majoitusta, johtuen poliittisista toimista. Ihmisten kärsimysten määrä on kauhistuttava asia."
Tämänhetkinen yllä esitetty surullinen maailmantila johtuu enemmän ihmisen pahuudesta, kuin mistään muusta tekijästä. Lisäksi historiallisesti katsottuna ihmiskunnan yritykset käsitellä ihmisen pahuutta ovat epäonnistuneet pahasti, joten meidän tulee tällä saralla onnistua huomattavasti paremmin. Tämä tekee Lobaczewskin kirjasta erittäin tärkeän. Kuten Knight-Jadczyk sanoo esipuheessaan; taistelussa pahuutta vastaan on paljon tehtävissä ja "aivan ensimmäinen asia jonka voimme tehdä on saada oppia asiasta."

Inhimillisen pahuuden tuntomerkit ja määritelmät

Ennen kuin voimme ymmärtää kuinka pahuus toimii makrotasolla, vaikuttaen kokonaisiin
yhteiskuntiin, täytyy meidän ensin ymmärtää sen
stout book
toimintatavat yksilötasolla. Tämän asian näkemyksissä löytyy eroavaisuuksia, mutta useimmissa niissä on myös koko joukko yhtäläisyyksiä. Knight-Jadczyk lainaa mm. Martha Stoutia, joka on työskennellyt laajalti psykopaattien uhrien auttamiseksi:
"Kuvittele - jos kykenet - että sinulla ei ole laisinkaan omatuntoa, ei syyllisyyden tai katumyksen tunteita huolimatta siitä mitä teet, ei toimintaasi rajoittavaa huolta tuntemattomien, ystävien tai edes perheenjäsenten hyvinvoinnista. Kuvittele, että et koskaan koko elämäsi aikana tuntisi häpeää, vaikka toimisit kuinka itsekkäästi, laiskasti, ilkeästi tai moraalittomasti. Leiki ajatuksella, että vastuullisuuden käsite olisi sinulle tuntematon, ollen vain muiden herkkäuskoisten typerysten mukisematta hyväksymä taakka."
Knight-Jadczyk tarkentaa psykopaatin määritelmää seuraavasti:
"He voivat imitoida tunteita, mutta ainoa aito tunne heille on eräänlainen 'saalistajan nälkä' jota he tuntevat jahdatessaan haluamaansa. Kaikki muu - kaikki toiminta - sisältyy tähän viettiin. Lyhyesti ilmaistuna, psykopaatti on saalistaja. Jos tarkastelemme eläinmaailman saalistajien vuorovaikutusta uhriensa kanssa, voimme saada käsityksen siitä mitä piilee psykopaatin "järjen naamion" takana.

Tämä johdattaa meidät tärkeään kysymykseen: mitä psykopaatti oikeastaan saa irti uhreistaan? Motiivit ovat helppo tunnistaa, kun kyseessä on valehtelu ja manipulaatio omaisuuden tai vallan tavoittelemiseksi. Monessa tapauksessa on kuitenkin ilmeistä, että psykopaatti yksinkertaisesti nauttii aiheuttaessaan muille kärsimystä."
Psykiatri M. Scott Peck määritteli kirjassaan People of the Lie pahan ihmisen yksilönä, joka on täysin haluton myöntämään virheensä ja kykenemätön ymmärtämään itseään. Tämä olisi liian tuskallista. Välttääkseen tämän, paha ihminen yrittää koko elämänsä saada muut - mukaanlukien itsensä - näkemään itsensä sellaisena, kuin minä hän haluaisi aidon minänsä sijaan näyttää. Tämä tarkoittaa teeskentelyä, valehtelua, tappamista tai mitä tahansa illuusion ylläpito vaatii. Täten pahaa ihmistä ei voi koskaan saada korjaamaan vikojaan, sillä tämä edellyttäisi, että yksilö tunnustaisi näiden olemassaolon. Tässä Peckin jossain määrin teknisempi määritelmä:
"Toisaalta, aidosti pahat ihmiset välttävät aktiivisesti, eivät pasiivisesti, rasittamasta itseään. He tekevät mitä vain suojellakseen omaa laiskuuttaan, jotta voivat säilyttää sairaan minänsä eheänä. Hoivaamisen ja vaalimisen sijaan he itse asiassa tuhoavat toisia saavuttaakseen päämääränsä. Tarpeen tullen he ovat valmiita jopa tappamaan paetakseen oman henkisen kasvunsa kipua. Ympärillä olevien ihmisten henkisen hyvinvoinnin uhatessa pahan yksilön sairasta minää, on tämä valmis käyttämään kaikkia keinoja murskatakseen ja tuhotakseen toisten henkisen hyvinvoinnin.

Näinollen määrittelen pahuuden poliittisena valtana - pakottaen toiset ovelasti omaan tahtoomme - välttääkseen henkisestä kasvusta aiheutuvaa rasitusta. Tavallinen laiskuus on rakkaudettomuutta; pahuus on anti-rakkautta."

Inhimillisen pahuuden tunnistamisen vaikeudet


Lobaczewskin kirjassa esitetyt erilaiset arviot pahojen yksilöiden esiintyvyydestä väestön keskuudessa asettuvat välille 4% - 6%*, ilman huomattavia eroja kulttuureiden, kansakuntien tai rotujen kesken (yleisesti kuitenkin ajatellaan, että esiintyvyys on n. 10 kertaa yleisempi miehillä kuin naisilla). Joten jos nämä pahat yksilöt ovat vain pieni vähemmistö, voimme kysyä miksi kokonaiset yhteiskunnat joutuvat näiden ihmisten vallan alaisiksi, kärsien huomattavista ja pitkään jatkuvista vahingoista. Ehkä tärkein vastaus tuohon kysymykseen on, että verrattain normaalit ihmiset ovat usein huonoja tietoisesti tunnistamaan pahuuden keskuudessaan, useasta syystä:
  • Vaikutelma normaaliudesta

    Kuten Peckin pahuudesta kertovan kirjan otsikko (People of the Lie) jo kertoo, on petos eräs pahojen ihmisten keskeisimmistä piirteistä. Toisten harhauttaminen on olennaista, jotta toiset ihmiset eivät karttaisi heidän seuraansa, ja jotkut ovat siinä erittäin taitavia. Monet pahoista ihmisistä ovat hyviä luomaan jopa luottamusta ja uskottavuutta. Edellä mainittu Martha Stout jatkaa psykopaatin kuvailuaan seuraavasti:
    Lisää nyt tähän outoon fantasiaan kyky salata muilta radikaalisti toisista poikkeava psykologinen koostumuksesi. Kaikkien muiden yksinkertaisesti olettaessa omatunnon ihmisten keskuudessa olevan yleismaailmallinen piirre, on sen tosiasian että olet vailla omaatuntoa salaaminen naurettavan helppoa. Kukaan ei koskaan kyseenalaista kylmäverisyyttäsi. Verisuontesi jäätävä kylmyys on niin eriskummallista ja täysin heidän henkilökohtaisten kokemusten ulkopuolella, että he harvoin edes arvailevat mikä sinua vaivaa. Tämä outo etusi toisiin verrattuna, joita rajoittaa heidän omatuntonsa, jää luultavasti huomaamatta."
  • Kieltäminen

    Kieltäminen on erittäin tavallinen psykologinen puolustusmekanismi, jota ihmiset käyttävät välttääkseen epämiellyttävien tosiasioiden kohtaamisesta johtuvaa psykologista kipua. Tämä toiminto on niin yleinen, että kaikki meistä käyttävät sitä satunnaisesti enemmän tai vähemmän. Kasvaessamme aikuisiksi, opimme kohtaamaan asioita, jotka aikaisemmin tuntuivat vaikealta kohdata. Tämä on osa emotionaalista kypsymistä. Tämän prosessin hallinta antaa meillä voimaa kohdata maailman sellaisena kuin se on, toivomamme version sijasta. Puhuttaessa pahuuden kiistämisestä, Knight-Jadczyk kirjoittaa:
    "Ihmiset ovat tottuneet olettamaan, että toiset ihmiset yrittävät - ainakin vähintään - tehdä sen 'mikä on oikein' ja 'olla hyviä', reiluja sekä rehellisiä. Tämän vuoksi emme usein käytä aikaa vaivautuaksemme tarkastamaan, että onko elämäämme putkahtanut henkilö todellisuudessa 'hyvä ihminen'."
    Kieltämistä tapahtuu myös kansallisella tasolla. On monia asioita joita Yhdysvallat kansakuntana kieltää (toisin sanoen asioita joita useimmat amerikkalaiset kieltävät). Esimerkiksi puheet vapaudesta ja demokratiasta ilman täyttä tietoisuutta monista historiallisista (ja nykyisistä) esimerkeistä, joissa me olemme kieltäneet nämä lahjat toisilta. Varmasti vaikein asia amerikkalaisille on myöntää heidän presidenttinsä olevan paha.
  • Pahuuden etsimistä vääristä paikoista - luokkaennakkoluulot

    Monille, ehkä useimmille ihmisille, pahuus on jotain jota esiintyy vankiloissa tai slummialueilla. He eivät yksinkertaisesti voi kuvitella, että hyvinpukeutuvat ja varakkaat ihmiset voisivat olla pahoja. Mutta menestyvät psykopaatit eivät päädy vankiloihin tai slummeihin. Nämä voivat olla pankkiireja, lääkäreitä, minkä tahansa alan ammattilaisia, poliitikkoja, jopa kansakuntien johtajia.

Rasismi, nationalismi, ja muut ismit


Kun pahaa tehdään yksilöille joilla on eri kansallisuus tai rotu, ihmiset usein ummistavat silmänsä, etenkin jos kansalaisten johtajat antavat tälle oikeutuksen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa orjien omistajat puolustivat oikeuksiaan, huolimatta itsenäisyysjulistuksen mainintaa siitä, kuinka 'Kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi'. Viimeaikaisempi esimerkki on se, kuinka Irakin sodassa kuolleiden satojen tuhansien siviilien kuolema oikeutettiin, tehden näin maahan hyökkäämisestä ja valtaamisesta sallittua. Johtajamme ja toimittajamme eivät puolusta tekoa millään suoralla tavalla. Sen sijaan he antavat oikeutuksensa olemalla täysin hiljaa asiasta. Tai he puolustelevat sanomalla esim. kuinka "Me emme aloittaneet tätä sotaa", aivan kuin sadat tuhannet kuolleet Irakilaiset siviilit olisivat syyllisiä 9/11 hyökkäyksiin. Noam Chomsky, kirjassaan What we Say Goes: Conversations on U.S. Power in a Changing World antaa ytimekkään yhteenvedon ilmiöstä:

"Valloittaessasi jonkun ja alistaessasi heitä, tulee sinulla olla tähän syy. Et voi vain sanoa: "Olen paskiainen ja haluan ryöstää heidät". Sinun täytyy kertoa kuinka tämä on heidän hyväksi, kuinka he ansaitsevat tämän, tai kuinka he tosiasiassa hyötyvät tästä. Tämä oli orjanomistajien asenne. Useimmat heistä eivät sanoneet: "Katsos, orjuutan nämä ihmiset koska haluan helposti hyödynnettävää ja halpaa työvoimaa."

Kuitenkin, kun Yhdysvaltain presidentti antaa amerikkalaisille tekosyyn hyökkäyssodan aloittamiseen, he uskovat aivan liian usein näitä rationalisointeja.

* Scott Peck antaa pahuuden esiintyvyydestä alle 20-kertaisesti pienemmän arvion, noin 2 tapausta tuhatta ihmistä kohden. Ero johtuu luultavasti siitä, että Peck ei luokittele "tavallisia psykopaatteja" pahoiksi, elleivät he hyvin aktiivisesti pyri aiheuttamaan huomattavia tuhoja toisille. Tämä muistuttaa Lobaczewskin "varsinaisista psykopatiaa", jonka edustajiksi hän luokittelee yksilön jonka rooli ponerologisessa prosessissa on 'poikkeuksellisen suuri'.

Pahuuden vaikutukset yksilöihin ja yhteiskuntaan

Heille, jotka uskovat pahojen ihmisten löytyvän melkein aina vankiloista tai slummialueilta, rikosoppinut Georgette Bennett sanoo:
"Liikealan rikosten seuraukset tavalliselle kansalaiselle ovat järkyttävät: murtovarkaukset, pahoinpitelyt ja muut omaisuusrikokset maan katuroistojen toimesta aiheuttavat noin 4 miljardin dollarin tappiot. Kuitenkin, suoraselkäisiltä vaikuttavat kansalaiset yhtiöiden hallituksissa, sekä nöyrät vähittäiskaupan virkailijat huijaavat meiltä vuosittain 40 - 200 miljardia dollaria."
Mutta vahingot eivät ainoastaan ole rahallisia. Lobaczewski toteaa:
"Kun (tavalliset) ihmiset joutuvat tiettyyn mielentilaan: psykopaatti iskee heidän heikkouksiin kehoon tunkeutuvat vaarallisen taudinaiheuttajan tapaan, ja koko yhteiskunta syöksyy suuriin kauhuihin ja tragedioihin johtaviin olosuhteisiin."
Kuinka paljon vahinkoa psykopaatti itse asiassa aiheuttaa, riippuu olosuhteista. Martha Stout selittää:
"Jos olet syntynyt oikeana aikana, päästen käsiksi perheen omaisuuteen, ja sinulla on erikoiskyky lietsoa toisissa vihaa ja tunnetta puutteellisuudesta, voit tehdä järjestelyjä tappaaksesi suuren määriä hyväuskoisia ihmisiä. Jos sinulla on tarpeeksi rahaa, voit saavuttaa tämän turvallisen välimatkojen päästä, ottaen rennosti ja seuraten tapahtumia tyytyväisenä."
Tällaisissa tapauksissa pahat yksilöt tai salaliitot voivat ottaa haltuunsa kokonaisia kansakuntia, aiheuttaen mittavia tuhoja kansanmurhien tai muiden joukkomurhien muodossa. James Petras selittää kirjassaan Rulers and Ruled in the U.S: Empire:
"Selitykset kansanmurhista jotka keskittyvät "massojen irrationaaliseen käyttäytymiseen" unohtavat tärkeän ja keskeisen tekijän: valtioon, talouteen ja yhteiskuntaan ankkuroituneen manipuloivan eliitin osuuden. "Massat" eivät yhdessäkään 1900- ja 2000-luvun kansanmurhassa olleet sellaisessa asemassa, että olisivat pystyneet aloittamaan, organisoimaan ja ohjaamaan tapahtumia. Toki epäilemättä osa alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvista suorittivat itse teot."

Psykopaatit vahvoissa valta-asemissa


Uskoni George Bushin ja hänen hallintonsa pahuudesta ei perustu mihinkään yksittäiseen tapahtumaan, vaan kokonaiskuvaan. Tässä on henkilö, joka nuorena räjäytteli sammakoita. Teksasin kuvernöörinä hän pilkkasi naista (Carla Fay Tucker), joka anoi häneltä elämäänsä, matkien tämän epätoivoisia aneluita keskusteluissa toisten kanssa. Kansallisen katastrofin keskellä (hurrikaani Katrina) tuhansien ihmisten kuollessa, Bush istuskeli joutilaana ja kävi juhlissa. Hän määräsi palomiehet odottelemaan joutilaina saapuessaan lopulta New Orleansiin, sen sijaan että olisivat pelastaneet kuolevia ihmisiä, vain päästäkseen yhteiskuvaan heidän kanssaan. Käytännössä jokainen teko Bushin presidenttikautena on suunniteltu lisäämään hänen tukijoidensa valtaa ja omaisuutta tavallisten amerikkalaisten kustannuksella, joka on suistanut monet heistä köyhyyteen tämän seurauksena. Hän aikaansai sodan, joka johti yli miljoonan Irakilaisen siviilin sekä yli neljän tuhannen amerikkalaissotilaan kuolemaan. Kaikki tämä siis vain lisätäkseen tukijoidensa omaisuutta ja valtaa. Bush yksipuolisesti päätti, että maamme lainsäädäntö ei koske häntä itseään. Ja pahinta kaikista, hän on johtavassa asemassa kun ihmisiä vangitaan ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä sekä sotavankeja kidutetaan - ilman ilmeisempää syytä.

Me DU:laiset emme ole ainoita, jotka ovat avoimia hyväksymään sukulaissuhteen pahuuden ja maamme poliittisen pahuuden välillä. Political Ponerology-kirjan esipuhe toteaa tämän ilmiön olemassaolon ja yrittää lisäksi etsiä syytä tähän. Kirja ei epäröi mainita tässä yhteydessä George W. Bushin persoonaa:
"Kysymykset maailmantilasta ja siitä mahdollisuudesta, että yksilöt, kuten George W. Bush sekä monet ns. neokonservatiivit, poikkeavat jollakin tapaa olennaisesti meistä muista, ovat saaneet yhä useammat psykologit, psykiatrit ja muut mielenterveysalalla työskentelevät tarkastelemaan näitä asioita uusin tavoin.

Tohtori Stout kertoo kirjassaan 'yhdistelmä' -tapauksesta, johon on koostettu piirteitä eri psykopaateista. Lapsuudessaan tarinan yksilö mm. räjäyttelee sammakoita. On tunnettua että George W. Bush teki näin, mikä pistää miettimään...

Vähitellen aloimme myös ymmärtämään, että kirjan esimerkkitapausten profiilit kuvasivat varsin tarkasti monia yksilöitä, jotka tavoittelevat valta- ja auktoriteettiasemia, kuten politiikan ja kaupan alalla. Idea ei oikeastaan ole niin yllättävä, mutta emme rehellisyyden nimissä olleet tulleet ajatelleeksi tätä, kunnes näimme ja tunnistimme toistuvia kuvioita useiden historiallisten henkilöiden käyttäytymisissä, George W. Bush ja hänen hallintonsa mukaanlukien. Politiikalla on jo pelkän luonteensa vuoksi taipumus houkutella enemmän patologisia 'hallitsijatyyppejä' kuin muilla aloilla. Tämä on täysin loogista. Aloimme ymmärtämään, että tämä ei ollut pelkästään looginen päätelmä, vaan myös pelottavan tarkka kuvaus tilanteesta; pelottava, koska vallanpitäjien joukossa esiintyvällä patologialla voi olla kauhistuttavat vaikutukset näiden alaisuudessa oleville."

Lobaczewskin Political Ponerology-kirjan alkuperä


Laura Knight-Jadczykin ja hänen kollegoidensa alkaessa yhä enenevässä määrin tunnistamaan politiikan valta-asemissa olevien psykopaattien suunnattoman potentiaalin aiheuttaa tuhoa kokonaisille yhteiskunnille, he julkaisivat ajatuksiaan ja löytöjään Internetissä.

Tämän tuloksena, he eräänä päivänä vastaanottivat sähköpostiviestin, heille tuntemattomalta, Andrew Lobaczewskiltä:
"Hyvät Naiset ja Herrat: minulla on teidän 'Tutkimusprojekti Psykopatiasta' tietokoneeni vierellä. Teette erittäin tärkeää ja arvokasta työtä kaikkien kansojen tulevaisuutta ajatellen. Olen erittäin vanha kliininen psykologi. Neljäkymmentä vuotta sitten otin osaa salaiseen tutkimukseen, jossa tutkittiin erään makrososiaalisen ilmiön todellista olemusta ja sen psykopatologiaa. Minulla on mahdollisuus toimittaa teille erittäin arvokas tieteellisen asiakirja, jonka uskon olevan teille hyödyksi. Se on kirjani: Political Ponerology: A Science on the Nature of Evil Adjusted for Political Purposes."
Lobaczewski oli vain yksi useasta tutkimukseen osallistuneesta ja kirjaa kirjoittaneesta tiedemiehestä. Mutta hän oli näistä ainoa yhä elossa oleva. Tutkimukset ja kirjan laatiminen oli tehtävä salassa, koska Lobaczewski ja hänen tutkijaystävänsä olivat yhden maailmanhistorian kaikkein pahimpiin ja sortavimpiin kuuluneen hallintojärjestelmän uhreja. Lobaczewski kuvaa kirjan käsikirjoituksen historiallisia vaiheita seuraavasti:
"Kirjan alkuperäinen käsikirjoitus poltettiin tulipesässä, muutama minuutti ennen Kommunistisen Puolan salaisen poliisiin ratsiaa. Toinen käsikirjoitus, jonka tiedemiehet - työskennellen mahdottomissa olosuhteissa, keskellä väkivaltaa ja sortoa - tuskallisesti kokosivat, lähetettiin kuriirin välityksellä Vatikaaniin. Sen vastaanottoa ei koskaan tunnustettu - näin käsikirjoitus ja sen sisältämä arvokas tieto menetettiin. Vuonna 1984 kirjoitettiin kolmas ja lopullinen käsikirjoitus ulkomuistista alkuperäisistä tutkijoista viimeisenä eloon jääneen Andrew Lobaczewskin toimesta. Nyt puoli vuosisataa kestäneen tukahduttamisen jälkeen tämä kirja on vihdoinkin saatavilla."
Knight-Jadczyk kuvaa reaktioitaan, vastaanottaessaan Lobaczewskin käsikirjoituksen:
"Lukiessani, ymmärsin että kädessäni oleva kirja oli pohjimmiltaan aikakirja: laskeutuminen helvettiin, sitten muodonmuutos ja lopulta voittoisa paluu maailmaan, mukanaan mittaamattoman arvokasta tietoa tästä helvetistä. Etenkin tänä päivänä, nähdessämme kuinka vastaavanlainen helvetti on valtaamassa planeetan, on tämä tieto meille kaikille korvaamattoman arvokasta. Kirja pohjautuu uskaliaan ja rohkean tiedemiesryhmän tutkimuksiin. Tutkimustyön asettamat riskit näille tiedemiehille, ovat monen meistä käsityskyvyn ulkopuolella. Monet heistä olivat nuoria ja uransa alussa, kun natsit aloittivat astelunsa sotilassaappaissaan halki Euroopan. Natsien karkoittamisen jälkeen saapui tilalle Stalinin kommunistinen valtajärjestys, joka aiheutti vuosia kestävät käsittämättömät sortotoimet tutkijaryhmälle ja muille."

Muutama lisäsana Lobaczewskin kirjasta ja miksi meidän tulisi ymmärtää sen sisältö


Se mitä olen kirjoittanut toimii lähtökohtana Lobaczewskin kirjan loppuosuudelle, jossa hän kuvaa mm. patokratioiden (jotka hän määrittelee sosiaalisina liikkeinä, yhteiskuntina, psykopaattien valtaamina kansa- tai valtakuntina) ominaisuuksia, kuinka ne syntyvät ja mitä nämä näkevät uhkatekijöinä toiminnalleen. Päätin jättää pois enimmät yksityiskohdat asiasta, koska tunsin että tästä artikkelista tulisi muuten liian pitkä. Jos kirjoitukseni herättää kiinnostusta, kirjoitan lisää aiheesta muutaman päivän sisällä.

Lobaczewskin kirjan pääteema on, että jos maailman sivilisaatio haluaa jäädä eloon ja kukoistaa, tulee sen oppia käsittelemään pahoja yksilöitä, jotka tahtovat sen tuhoa. Tässä mielessä on hänen mielestään tärkeää, että objektiivisia tieteellisiä tutkimuksia jatketaan, jotta ihmiskunta oppii tunnistamaan pahuutta sitä nähdessään ja taistelemaan sitä vastaan (sanoin jotain hyvin samantapaista n. puolitoista vuotta sitten, artikkelissani Evil Must Be Recognized for What it Is Rather than Denied).

Lobaczewski pitää keskeisenä, että otamme tiukan objektiivisen ja tieteellisen tarkasteluasenteen pahoihin yksilöihin, moraalisen asenteen sijaan. En ole varma kykenenkö itse tähän, mutta olen taatusti samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että tämä aihe on suunnattoman tärkeä, ja että meidän tulee oppia siitä paljon enemmän.

Lobaczewski tekee kotisivuillaan yhteenvedon siitä, miksi hän pitää aihetta erittäin tärkeänä:
"Moraalisuus ja humanismi eivät voi pitkään vastustaa tämän pahan saalistustoimia. Tieto pahuuden olemuksesta - ja sen salakavalista vaikutuksista niin ryhmiin kuin yksilöihin - on ainoa vastalääke."
Knight-Jadczyk, toimittajan esipuheen lopussa, asettaa tuon teeman tämän päivän kontekstiin:
"Sairauden (patokratian) puhkeamista kuvaavaan syndroomaan perustuen vaikuttaa siltä, että etenkin Yhdysvallat, ja ehkä koko maailma, astuvat kohta sellaisiin 'pahoihin aikoihin', että toisen maailmansodan holokausti vaikuttaa vain harjoituskierrokselta. Ja koska he (Lobaczewski kollegoineen) olivat siellä ja selvisivät, tuoden takaisin meille tämän informaation, saattaa tämä opaskartta pelastaa elämämme - pimeyden laskeutuessa."
Ponerology book