Putin Obama
Myönnän heti kättelyssä, että en tiedä miksi Yhdysvaltain vallanpitäjät vihaavat niin pakkomielteisesti Venäjää. En voi keksiä yhtäkään hyvää syytä tähän. Ainoa asia, jota Venäjä haluaa on saada olla rauhassa, jotta se voi jälleenrakentaa asioita - kuten Putin asian ilmaisi ennen tuloaan presidentiksi [v. 1999]:

"Maamme tämänhetkinen dramaattinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on hinta, jonka joudumme maksamaan perittyämme Neuvostoliiton kansantalouden."

Nämä sanat eivät tule henkilöltä, jonka ensisijainen tavoite on luoda uusi Neuvostoliitto tai Venäjän imperiumi; sanat tulevat henkilöltä, joka haluaa korjata maansa viallisen "taloudellisen ja yhteiskunnallisen tilanteen". Tämä edellyttää rauhallisia ja tyyniä olosuhteita. Venäjä ei oikeassa maailmassa ole minkään sortin uhka USA:lle. Voisi myös luulla, että "maailmanlaajuisen terrorismiuhan" takia, olisi Venäjä hyödyllinen ja tarpeellinen liittolainen.

Olen tietoinen, niin kuin kokoelmani lainauksia osoittaa, että vihamielisyys Venäjää kohtaan ei koskaan päättynyt - tai edes laantunut - Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Jopa vuonna 1990 löytyi ihmisiä, jotka eivät uskoneet Neuvostoliiton tapahtumien [hajoamisprosessin] todenperäisyyteen, koska Venäjä oli ikuisesti perimmäiseltä luonteeltaan laajentumishaluinen, diktatorinen ja vihamielinen "arvojamme kohtaan". Kaikki niin kutsutut muutokset olivat vain illuusioita, suunniteltuina vähä-älyisten höynäyttämiseksi. Ainoa mahdollinen Venäjä oli Vihollinen Venäjä: kaikki venäläiset, koska he olivat venäläisiä - mielikuvissa, ajatuksissa, unissa - he olivat vihollisia Meille ja Meidän Arvoillemme. Russofobeilla - ei niinkään Venäjää pelkäävillä, vaan Venäjää vihaavilla - ei ollut paljoltikaan yleisöä vaikuttaessa siltä, että Neuvostoliitto oli uppoamassa mitättömyyteen. Venäjän tulevaisuudennäkymien elpyessä tällä vuosisadalla, ovat Venäjä-vihaajat nousseet dominoimaan keskustelua.

Olemme kuulleet, kuinka Venäjä muodostaa uhan USA:n olemassaololle. Tuo syytös on sentään totta: Venäjän ydinaseet voisivat hävittää USA:n ja tehdä sen asuinkelvottomaksi vuosikymmeniksi tai vuosisadoiksi eteenpäin. (Kokien tietysti itse saman kohtalon.) Iso-Britannia, Ranska tai Kiina voisivat [ydinasein] myös aiheuttaa suunnatonta vahinkoa, ehkä jopa täydellisen tuhon. Washington ei kuitenkaan vaikuta olevan huolissaan kahdesta ensin mainitusta, eikä suhtaudu pakkomielteisesti kolmanteenkaan. Voitaisiin myös ajatella Venäjän ydinasekapasiteetin olleen hyvä syy kohdella maata varovaisesti. Ilmeisesti ei.

Kenelle tahansa objektiivisesti asioita tarkkailevalle on selvää, että Venäjä ei ole hyökkäävä osapuoli. Niiden, jotka uskovat "Putinin haluavan luoda uuden Venäjän imperiumin" tulisi - mutta eivät milloinkaan näin tee - selittää, miksi Putin ei käyttänyt mahdollisuuttaan napata Georgia vuonna 2008. Ne, jotka uskovat Venäjän hyökänneen Ukrainaan, eivät koskaan selitä miksi tämä hyökkääjä ei vieläkään ole päässyt Donetskin lentokenttää pidemmälle. Outoa epäröintiä, joka kirkuu selityksiä. Yhtäkään selitystä ei kuitenkaan koskaan esitetä: heidän visiossaan on Venäjä ikuisesti hamuamassa, kuitenkaan koskaan tavoittaen; mahtava, mutta impotentti; päättäväinen, mutta epäröivä.

Venäjä ei ole laajentanut sotilasliittoaan USA:n "kynnykselle". Venäjä ei ole lietsonut, tai yrittänyt lietsoa, "värivallankumouksia" Kanadassa, Meksikossa, Bermudassa, Guatemalassa tai USA:ssa itsessään. Venäjän sotilastukikohdat eivät ympäröi USA:ta. Sen mediat eivät ole täynnä tarinoita Obaman rakastajista, offshore-tileistä, "informaatiosodasta", "hybridisodasta", trollitehtaista, roistomaisista taipumuksista, vihasta homoseksuaaleja kohtaan, päättäväisyydestä vallata naapurimaita, machoimagosta, rockyhtyeiden vainoamisesta, vastustajien murhaamisesta.

Joten miksi tämä outo Venäjä-fiksaatio? Kuten sanoin, en tiedä: koko asiassa on jotakin syvästi irrationaalista; jotakin syvälle pimeyteen haudattua, jota on vaikea nähdä.

Tein kuitenkin pikaisesti listan mahdollisista syistä.
  1. Yhdysvaltain vasemmistolaiset eivät pidä Venäjästä, koska se hylkäsi sosialismin; toden totta, Neuvostoliiton kokemus toimii todisteena systeemin toimimattomuudesta.
  2. Oikeistolaiset eivät pidä Venäjästä, koska kommunistinen tai ei (kuinka moni muuten vielä uskoo sen olevan?), on se silti Venäjä.
  3. Amerikkalaisilla tulee välttämättä olla kilpailija, vastustaja, vastapuoli ja jopa vihollinen. Tämä on geopoliittista kontrastointia: Vuorella olevan Kaupungin tulee loistaa pimeydessä.
  4. Venäjä on vastustajana oikean kokoinen. Pakkomielteisyys esim. Venezuelaa kohtaan ei olisi tämän "suuren" ja "voittavan" maan arvolle sopivaa. Kiina on suuri, mutta omistaessaan niin paljon USA:n taloudesta, on se ärsytettynä liian vaarallinen. Venäjä on tarpeeksi suuri ollakseen arvokas kohde.
  5. Venäjä on turvallinen kohde (tai niin Obama ainakin ajatteli vuosi sitten). USA:n ja Venäjän vaihtokauppa on vähäinen, joten pakkoteiden asettaminen Venäjälle ei tule kalliiksi: Venäjän solvaaminen antaa miellyttävän tunteen moraalisesta ylivoimaisuudesta, ilman ikäviä seurauksia.
  6. Ehkä Venäjä on kiittämätön lapsi? 1990-luvulla puhuttiin paljon USA:n avusta ja neuvonannosta Venäjän jälleenrakentamiseksi, käsillä oli "historian loppu" jne. Venäjästä oli mitä ilmeisemmin tulossa täysin "meidän kaltainen". Sitä se ei kuitenkaan tehnyt, eikä tämänlaista takaisinliukumista voi antaa anteeksi.
  7. Venäjä on kätevä palimpsesti, jolle voit kirjoittaa luomasi oletukset. Martin Malia on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan, jossa hän osoittaa kuinka länsimaalaiset, Voltairesta lähtien, havaitsivat Venäjän toimivan täydellisenä esimerkki mille tahansa haluamalleen. Venäjältä voit löytää kaiken etsimäsi: "geostrategisen vihollisen", esimerkiksi.
  8. Edellyttäen, että "ihmisoikeudet" ovat tänä päivänä yhtä kuin seksuaalisten taipumusten hyväksyntä, (ellet usko, katso tämä ukrainalainen video miksi hollantilaisten olisi tullut äänestää "Kyllä"), näyttäytyy Venäjä niin vanhoillisena, että kaikki voivat vihata sitä.
  9. He [USA] ovat vain jääneet jumiin - he ovat huutaneet sutta niin kauan ja niin kovaa, että he eivät kykene lopettamaan.
  10. Ihmiset, jotka käytännössä johtavat USA:ta (Valkoinen talo ja kongressi/Syvä Valtio (engl. Deep State): sinun valintasi) tietävät, että Yhdysvallat on menettämässä kapasiteettinsa teollisuustuotantoon, joka aikoinaan teki siitä Ykkösen. Heidän ratkaisunsa säilyä suhteellisesti katsottuna huipulla (Pepe Escobarin "Kaaoksen imperiumi"-teorian mukaan), on heikentää muita. Aiheuttamalla kaaosta ja epävakautta Venäjän rajoilla saadaan se uppoamaan suohon. Eurooppa saadaan uppoamaan käyttämällä Venäjän uhkaa - Venäjän vastaiset pakotteet vahingoittavat Eurooppaa kaikista eniten. USA seisoo lopussa kukkulan kuninkaana, vaikkakin kukkula on pienempi.
  11. Jostakin syystä - se on nähtävissä, joskaan ei selitettävissä - tekevät amerikkalaiset kaiken henkilökohtaiseksi. Ja tuolla, kaikkien nähtävillä, on Vladimir Vladimirovich. Keskiviikkona Panama-paperit kertoivat hänestä, torstaina paperit olivat hänen tekeleitään. Putin-häiriintyneisyyssyndrooma myy lehtiä ja elävöittää keskuteluohjelmia. Esim. ainoastaan huhtikuun aikana on meille kerrottu Putinin seurustelevan Murdochin ex-aviopuolison kanssa; nähneet molemmat versiot Panama-papereista; hänen ajatustenhallinan avulla kontrolloineen hollantilaisia äänestäjiä; hänellä olevan Euroopassa salainen armeija sekä armeijallinen "vakoilijadelfiinejä". Putin-häiriintyneisyyssyndrooma muuttuu yhä hullummaksi ja hullummaksi.
  12. Meidän ei sovi unohtaa pelkkää kannattavuutta. F-35 hävittäjään, uuteen taistelualukseen ja loputtomaan panssarivaunutuotantoon kulutettuja miljardeja sekä biljoonan maksavaa ydinaseohjelmaa ei voi perustella viittamalla pieneen, kevyesti aseistettuun, terroristijoukkioon. Isoja asesopimuksia on vaikea oikeuttaa ilman varteenotettavaa vihollista. Ilman kunnon vihollista, kenraalien hyvinpalkattu eläkevirka vaarantuisi!
  13. Eräs argumenteista on, että NATO on yksi Washingtonin pääkeinoista säilyttää herruutensa Euroopasta ja EU:sta. Helpoin ja yksinkertaisin tapa oikeuttaa NATO:n olemassaolo on paluu sen alkuperäiseen tarkoitukseen, kuten Lord Ismay nokkelaisti ilmaisi "Pitääkseen Venäläiset ulkona, amerikkalaiset sisällä ja saksalaiset alhaalla". Stratforin (yhdysvaltalainen tiedusteluyhtiö) johtaja on sanonut USA:n "muinaisen intressin" aina olleen estää minkäänlaisen yhteishallintoalueen muodostumisen Saksan ja Venäjän välillä. Ikuinen-vihollinen-Venäjä-positio antaa oikeutuksen NATO:n toiminnan jatkumiselle sekä tarjoaa ehkäisykeinon Berliini-Moskova akselin muodostumiselle. Se varmistaa, että Eurooppa ei pärjää omillaan.
  14. Pelkkää laiskuutta. Vuorokauden ympäri ja jokaviikottainen uutissykli tarvitsee materiaalia, ja on aina helpompaa pitäytyä siihen mitä sinulla jo on. Venäjän täytettyä tarjonnan eilen, tulee sen tehdä näin myös tänään. Voit aina löytää jonkun kertomaan kuinka Putin on korruptoitunut, tai Venäjä on aikeissa hyökätä johonkin, tai että Venäjä on luhistumaisillaan, tai että Venäläiset näkevät nälkää jne. Tämä toimii paremmin kuin uutiset julkkiksista ja heidän huume- tai avio-ongelmistaan, sillä se antaa uutiselle hitusen lisää painoarvoa, antaen yleisölle tunteen siitä, että he eivät haaskaa aikaansa. Tämä tasainen syöttäminen tuottaa tulosta, saaden ajatuksen Venäjästä ikuisena vihollisena ohimennen hyväksytyksi.
  15. On selvää, että Putinin joukkue on tosissaan, kun taas monet länsimaiden johtajista eivät ole. Ei voida myöskään kieltää, etteikö Putinin joukkue olisi menestyksekäs. Tämä vähäpätöinen maa, joka [Obaman mukaan] ei tuota mitään - jossa kukaan ei halua asua, ja joka on kuolemaisillaan - määrää tahdin. Sillä välin lännessä... Tämä varmastikin saa länsimaiset vallanpitäjät raivoihinsa, mikä on yksi motiiveista halventaa Putinia joukkoineen. Tämä on uskomista "taikuuteen": jos loitsu toistetaan voimallisesti ja usein, ehkä Venäjä vihdoin katoaa.
  16. Ehkä Obaman hallinto on ärsyyntynyt miljoonia katselukertoja kerännestä YouTube videosta, jossa vertaillaan hänen ja Putinin kuntosalirutiineja. Tai vinoilevista sarjakuvista, joissa [Putinin] macho-imagoa vertaillaan [Obaman] nyhverö-imagoon.
  17. Listan alaviitteenä on todettava, kuinka Putinin joukkue on viimeisten vuosien aikana päihittänyt Washingtonin jokaisessa tilanteessa. Washington ei kyennyt syöksemään Assadia vallasta Syyriassa. USA:n laivastolla ei tule olemaan tukikohtaa Sevastopolissa. Ukraina on epäonnistumaisillaan oleva painajainen ja sen mahdollisuudet liittyä NATO:on ovat luultavasti huonommat kuin mitä ne olivat kymmenen vuotta sitten. Pakotejärjestelmä Venäjää vastaan on kostautunut. Venäjä selviytyy öljyn alhaisesta hinnasta. Moskova-Peking akseli on voimakkaampi kuin koskaan. Venäjä ei ole "eristyksissä". Länsiliittouma on varmastikin heikompi kuin aiemmin. Näin päädymme takaisin "taikauskoon", joka näyttäytyy Washingtonin sekavina ja ristiriitaisina lausuntoina.
Venäjän herjaaminen tyydyttää näin useita Yhdysvaltojen vallanpitäjien tarpeista, mutta kustannukset ovat nousemassa.

Se mikä on muuttunut, on käsitys Venäjästä harmittomana vastustajana. On mielenkiintoista lukea USA:n puolustusministeriön laatimia artikkeleita kuten "If Russia Started a War in the Baltics, NATO Would Lose — Quickly" and "I am very concerned about the increasing risk of loss of U.S. military technological superiority". Ehkä nämä kirjoitukset ovat vain keinoja kiristää kongressilta lisää rahaa, mutta tämäntapaisia asioita ei varmastikaan olisi voitu sanoa vuonna 2000.

Eikö ole hämmästyttävää mikä vaikutus olikaan muutamalla mitättömällä laivalla Kaspianmerellä? (suom. huom. tässä viitataan Venäjän laukaisemiin Kalibr risteilyohjuksiin, kohteinaan ISIS, Syyriassa)